Monen vaiheen kautta minun suuri rakkauteni on muuttunut vihaksi "häntä" kohtaan.
Niin paljon pahaa mieltä hän on aiheuttanut minulle. Tehnyt minusta syyllisen jokaiseen asiaan. Manipuloinut minua ja kun on saanut minut tekemään tahtomiaan asioita, on syyllistänyt niistä minut.
On saanut minut rakastamaan itseään ja sitten pilkannut minua siitä. Tehnyt minut naurunalaiseksi muiden silmissä.
Riepottanut minua ees taas. Ottanut ja hylännyt. Ottanut ja hylännyt. Ja minä onneton saasta olen sietänyt tämän kaiken hammasta purren.
Lopullisen menetyksen pelossa olen venynyt mahdottomiin suorituksiin. Valehdellut hänen puolestaan, puolustellut häntä.
Menettänyt itseni hänen vuokseen.
Mutta tänään mittani on täysi. Kiitti mulle riitti. Hän on hyttysen kokoinen paska tai ei ehkä niinkään suuri..
Hän on saanut rakkauteni muuttumaan vihaksi.
Ps. Palstamme miehelle kuitenkin tiedoksi, että turhaan puutut asiaan tarjoamalla miestä lääkkeeksi tähän. Tässä tyypissä oli juuri sitä "miestä" ihan tarpeeksi.
Niin paljon pahaa mieltä hän on aiheuttanut minulle. Tehnyt minusta syyllisen jokaiseen asiaan. Manipuloinut minua ja kun on saanut minut tekemään tahtomiaan asioita, on syyllistänyt niistä minut.
On saanut minut rakastamaan itseään ja sitten pilkannut minua siitä. Tehnyt minut naurunalaiseksi muiden silmissä.
Riepottanut minua ees taas. Ottanut ja hylännyt. Ottanut ja hylännyt. Ja minä onneton saasta olen sietänyt tämän kaiken hammasta purren.
Lopullisen menetyksen pelossa olen venynyt mahdottomiin suorituksiin. Valehdellut hänen puolestaan, puolustellut häntä.
Menettänyt itseni hänen vuokseen.
Mutta tänään mittani on täysi. Kiitti mulle riitti. Hän on hyttysen kokoinen paska tai ei ehkä niinkään suuri..
Hän on saanut rakkauteni muuttumaan vihaksi.
Ps. Palstamme miehelle kuitenkin tiedoksi, että turhaan puutut asiaan tarjoamalla miestä lääkkeeksi tähän. Tässä tyypissä oli juuri sitä "miestä" ihan tarpeeksi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
...olla se ihminen sit sua varten alkuunkaan tai sanotaanko, että loppuun asti? Hyvä, kun pääsit irti - viimein! Tai tulet vielä pääsemään, kun aika tekee tehtävänsä.
Näytä nyt sitten sinäkin vuorostas, että olet muuta ansainnut, jotain hyvää, jotain kunnioitettavampaa....
Hyvälle ihmiselle löytyy aina ystäviä, jotka osaa arvostaa. Kaikki ei käytä hyväkseen toisen hyvyyttä ja joustavuutta.
Nyt vain etäisyyttä asiaan, uusia tuulia, kesän lämpöä ja voimia!
Vaikeaa tämä tulee olemaan, kun tuo vihaaminen on minulle niin vieras asia, että ottaa oikein voimille. Käy työstä.:)
Mutta kyllä tämä tästä. Lupaan kuljeskella nenä tiiviisti maassa..
...mun tarina....
Ihmeellistä toi vihan tunne.... mulle ihan vierasta, vaikka uskon, että se on mahdollista, jos oikein toinen satuttaa.... ihmeellisiä tunteita ihminen pullollansa...
..se vihan tunne.
En tiennyt minäkään että todella voisin vihata jotakuta..
Ja sitten kun viha pääsi voitolle, niin en tiedä mitä olisin tehnyt jos tämä henkilö olisi tullut paikalle.
Toivottavasti en ikinä enää tunne sellaista vihaa.
Ja jos tunnen, niin minut pitäisi sulkea jonnekin.
Tämä viha tuli siitä kun rakasta ystävääni loukattiin..saati sitten jos joskus minua loukataan yhtä pahasti...
*hrrr* kylmät väreet tulee ajatellessa sitä.
Viha on yksi shokin selviytymisprosessin vaiheista ja tuiki normaalia tunneilmastoa.
Eipä silti
JO TÄNÄ AAMUNA ETSISKELIN JOPA SÄNGYN ALTA, ETTÄ MIHIN KUMMAAN SE MINUN VIHANI OLI KADONNUT..
Äh, nyt enää keljuttaa, ettei siitä sittenkään tullut mitään - tästä SUURESTA rakkaudestani:(
Vai olisiko sittenkin niin, että...............?
"Tässä tyypissä oli juuri sitä "miestä" ihan tarpeeksi."
vihaa ja katkeruutta pitkään sisälläsi. Ne ovat kuin syöpä, jotka kuluttavat kaikkein eniten sitä ihmistä, joka antaa vihan ja katkeruuden sapen kiehua sisällään.
Yllä oleva kohta kirjoituksessa on naurettava. Jos joku nainen on pönttö, niin miksi rinnastat hänet silloin mieheen?
Tyypillistä lesboilua.
On ihmeelistä miten rakastunut nainen pystyy useasti todella hukkaamaan itsensä siinä rytäkässä kun yrittää vain pitää toisesta kiinni.
Siintä rytäkästä kun sitten herää todelllisuuteen ja huomaa, miten tyhmästi on käyttäytynyt ja miten onantanut toisen kohdella itseään, on aivan mahdollista että rakkaus muuttuu vihaksi.
Sinullakin nyt tuo vaihe. Päinvastoin kuin palstan mies, sanoisin: vihaa kunnolla, anna sen tulla ja polttaa. Ja sillä tavalla se aikanaan palaa poroksi. Tai ainakin asettuu mittoihinsa. Jos raivostumista yrittää tukahduttaa, se taatusti kytee katkeruutena pitkään.
Uskon, että osaat purkaa tunnevyyhteä ystäviesi kanssa, aina se silti on kamalan tuskaista. Myötätuntoa, vielä sinä kirjoitat kauniisti onnesta, toivottavasti pian.
Näköjään haluat tahallasi ymmärtää aina väärin sen, mitä joku mies sanoo.
Kirjoitin:
"Älä kanna
vihaa ja katkeruutta pitkään sisälläsi."
Täsmennyksenä todettakoon, että tarkoitin näistä ensisijaisesti katkeruuden kantamista sisällään. Viha pitää käsitellä ja antaa palaa vaikka niin, että savupiippu heiluu, jotta se viha lähtee ulos sisältä eikä koteloidu sisintä nakertavaksi katkeruudeksi.
Tuskin tämäkään sinulle "Pir" kelpaa, koska vaikutat yhdeltä palstan miesvihaajista. Toisaalta minulle on täysin yxi lysti, mikä sinulle kelpaa.
olemme samaa mieltä. En ole koskaan vihannut miehiä, en ihmisryhmänä enkä ketään yksilönä. Pidän heistä, johtuu varmaan kasvuympäristöstäni. Mutta raivostun paskoittelusta, onpa sanoja mies tai nainen. Tämä palsta on kuitenkin tarkoitettu naisille, aivan tietynlaisille naisille. Muiden olisi syytä suhtautua palstan tarkoitukseen korrektisti.
"Toisaalta minulle on täysin yxi lysti, mikä sinulle kelpaa." Voisin heittää tämän sinulle takaisin, mies, mutta se ei olisi totta: minulle kyllä merkitsee. Onko pakko pahoittaa muiden mieltä?
Olet oikeassa. Järjen tasolla tiedän sen.
Mutta tunteen tasolla olen niin huono vihaamaan. Päivä meni nytkin vihan leimuloisteessa, mutta kun tuli uusi aamu.....
EI OO TOTTA!!!
Olen pahoillani puolestasi!!!
Kuinka kauan olitte yhdessä? Siis tarkoitan 5 kuukautta vai 5 vuotta...
Tarkoitan vain että jos olitte pitempään yhdessä, niin muuttuiko tämä kumppanisi siinä matkan varrella vai oliko alusta asti suunilleen "sama meininki"?
Haen vain sitä takaa, että kuinka paljon toinen voi suhteen (ja vuosien) kuluessa muuttua?
(Mitä tässä on vielä omassa suhteessa odotettavissa???)
Jaksamista Sinulle "Jennifer"!!!
Matka ei ollut pitkä, mutta merkityksellinen.
..pitää todellakin purkaa pois, muuten sitä katkeroituu ja sulkeutuu..
Ja sitä en sinulle halua!!
Kirjoittamalla tänne ja kertomalla ystävillesi asiasta niin ehkä helpottaa.
Naispaholaisen sinäkin siis löysit... :(
Olen todella pahoillani!!!
että hän retuutti minua vain, koska luuli minun kestävän ihan mitä vain.
Ja luuli myös, että ymmärrän hänen rakastavan minua, vaikka ei sitä sanoisikaan tai teoin näyttäisi.
Tällainen merkillinen psykologinen kuvio. Valtataistelua mitä lie....
Olen ehkä aika vahva nainen, vaikka en sitä itse tiedosta.
Olet siis viha-vaiheessa. Hyvä, anna mennä, vihaa niin paljon kuin sielusta ja sydämestä irti lähtee. Se polttaa itsensä ajan myötä loppuun ja siinä sivussa tuhoaa myös kytevän katkeruuden ja raivaa tilaa uusille tunteille ja uusille ihmisille. Joskus on vihattava että voisi rakastaa jälleen, tämän olen itsekin huomannut. Vihan jälkeen voi pukata vielä surua ja ikävää, mutta nekään eivät enää sen jälkeen tunnu niin viiltävän kipeiltä. Ja lopulta aika tekee tehtävänsä ja suru ja ikäväkin haalistuvat muistoiksi.
Voimia ja tsemppiä sulle, hän ei ollut arvoisesi ja parempaa on tulossa. Usko pois. :)
kun loppui polttoaine..
Palaminen loppui tykkänään ja vain savuavat rauniot jäi ja minä niiden reunalla kyyhöttelen.
Voi minua.
Mulla oli samanlainen jätkäkaveri puolitoista vuotta sitten, ku sulla, mistä alko mun elämäni eka ja toivottavasti viimenen vihakausi. Se jätkä oli mun kaa sillon ku jakso ja teki kaiken miten tykkäs välittämättä mun tunteista; petti ja valehteli. Ja pettymystäni korosti se, että parhaat ystäväni oli tienneet kokoajan kaiken mitä se jätkä puuhas selkäni takana, mut ei kertonu mulle, pelkureita. Tajusin ite ajoissa pistää hanttiin. Oisin varmaan edelleen sen hyypiön retuutettavana!! Sitä vihaa kesti sitte puoli vuotta kunnes tartuin vahingossa uuden miehen matkaan. Hän olikin täys vastakohta, roikkui melkeen mussa ja kyseli päivittäin että meinaanko jättää hänet. hermot menee kaikkien torkkeleitten kaa!! Olisi mukava löytää normaali mies, joka ei painostaisi, eikä roikkuisi.
Tämä rakastettuni on kylläkin nainen.
Kirjoitin vain, että hänessä on joitakin "miehisiä piirteitä"..
Sus siunatkoon - minua pitämästä oikeaa miestä:))))
Lukiessani näitä mielipiteitänne, jäi kaivelemaan eräs seikka. Se, että viha olisi monelle se päällimmäinen tunne, joka jää loppuunpalaneesta suhteesta.
Onko viha ja rakkaus verrannollisia keskenään? Jos rakasti paljon, pitääkö vihata sitäkin enemmän, että pääsee irti?
Entä, jos ei pysty vihaamaan toista ihmistä? Itselläni kävi niin. Eron jälkeen en pysty vihamaan, vaikka toinen jopa pyysi sitä... pyysi, koska kuvitteli itsekin pääsevänsä helpommalla, jos yhdessä lietsoisimme vihaa. En kuitenkaan pysty, enkä halua.
Mietin sitä hyvää, mitä meillä oli ja haluan muistaa ystävääni hyvällä. En enää rakasta - totta, mutta vihaksi en sitä tunnetta kuitenkaan halua muuttaa.
Uskon, että jokainen ero vie aikansa oli ensimmäinen esiin tuleva tunne millainen tahansa. Luulen että, jos viha ei saa otetta, voi erosta toipua nopeammin, en tiedä...kuvittelenko vain eläen sitä vaihetta tässä itsekin...
Aina ei viha ole jätetyksi tulleilla se voimallisin tunne eikä sitä kannata myöskään lietsoa. Tunne voi olla kooste pettymyksen, vihastuksen ja helpotuksen tunteista tai muista latauksista. Kun ensimmäinen naisystäväni monivuotisen suhteen jälkeen jätti, suostumatta selittämään, olin yllättynyt, suuttunut, syvästi loukkaantunut, mutta en ikinä pystynyt vihaamaan, toivoin exäni olevan onnellinen. Olisi kohtuutonta, jos hyvä ihminen horjahtaisi (esim. juomaan) valintansa takia.
Mutta jos tuntee aitoa vihaa, niin antaa palaa sitten vaan. Roihu sammuu aikanaan, olo paranee.
Mihin tahansa ensimmäistä kertaa koettuun suhtaudutaan voimakkaimmin, noin yleensä. Toistuessaan "uutuusarvo" vähenee, tunne ei ole niin ylitsevuotavaa eikä kestä niin pitkään. Kaikki erot satuttavat, mutta ne seuraavat tuppaavat olemaan helpompia. Kai.
Ja tarinaan pieni lisäys..
Vihan kadottua jonnekin äärimmäiseen horisonttiin katson auringon laskua ja minut valtaa lämmin tunne.. Kuin rakkaan kädet ympärilläni hengittäisimme samaan tahtiin kesän uupuneessa illassa..Hiljaisuudessa, kun kaikki metsän eläimet nukkuvat.
Tuulen hellä kosketus poskellani.
Elämän vahva maku huulillani.
Näin on ja näin pitääkin olla.