Elän avoliitossa ja meillä on 5-vuotias tytär. Mutta minua ahdistaa avomieheni, kun hän joka asiasta sanoo jotain pahasti. Eli hän saa minut joka ikinen päivä pahalle tuulelle, enkä millä jaksaisi elää tätä elämää. Suoraan sanoen olen ahdistunut. Olen ajatellut monesti erota, mutta en oikeen uskalla ehdottaa sitä, koska mieheni ottaa siitä heti "herneen nenäänsä", niin kuin ottaa nykyään joka asiasta. Ja teen minä mitä hyvänsä niin se on aina väärin päin. Suoraan sanoen en saisi tehdä yhtään mitään, paitsi sitä mitä hän määrää/sanoo. Ainakin tuntuu siltä. Hän syyttää minua aina joka asiasta, vaikken välttämättä tiedä asiasta mitään. Hänen kanssa ei oikeen voi puhuakkaan, koska se suuttuu aina mitä yritänkin tehdä tai sanoa. Olisiko kenelläkän hyviä ehdotuksia/neuvoja tälläiseen tilanteeseen? Tytärkin kärsii, kun koko ajan vaan tapellaan/kinastellaan. Pelkään jo aamulla herätä, kun ei tiedä mitenkä se tänää pahottaa mieleni.
Mitä tehdä?
ratali
13542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuota vartenhan sellainen instanssi on olemassa.
Olen ollut samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Kävimme parisuhdeterapiassa, mutta minun kohdalla siitä ei ollut muuta hyötyä kuin se että erotessa tiesin ainakin yrittäneeni kaikkeni. Mielestäni sinunkin kannattaa ehdottaa miehellesi sitä. Koskaan ei voi tietää kenelle siitä on hyötyä ja kenelle ei. Ainakin siellä saa sanottua mikä mieltä painaa ilman että toinen kimpaantuu ja keskeyttää koko ajan.
Meidän lapsi oli kaksi vuotias kun viimein erosimme. Olin ensin ajatellut, että lapsen takia kestän tässä suhteessa, mutta lopulta tajusin ettei lapselle ole paras mahdollinen kasvuympäristö se missä on kyllä molemmat vanhemmat, mutta riidellään koko ajan. Lapsi tulee saamaan vääristyneen mallin parisuhteesta ja vanhemmatkin väsyvät tilanteeseen. Meillä tilanne meni lopulta siihen ettei kumpikaan jaksanut olla lapsen kanssa omalta ahdistukseltaan ja väsymykseltään. En ole katunut eroa päivääkään.
Mieti tarkkaan kaikki vaihtoehdot mitä sinulla on. Olisiko suhde vielä korjattavissa ja missä vaiheessa suhde on tuollaisesksi muuttunut. Voimia sinulle!
Kuullosti tutulta. Pitkään, vuosia, luulin itse olevani syyllinen kaikkeen, kun sain kaikesta mahdollisesta kuulla kunniani. Luulin myös, että asiat korjaantuu, mutta pahempaan mentiin. Ero pelasti minut, mutta myös eron jälkeen toisella on keinoja vaikuttaa. En tiedä loppuuko tämä koskaan. Apua kannattaa rohkeasti pyytää itselle ja lapsille ajoissa.
Lapseni isä teki samaa, joten olen nyt yh mutta silti se jaksaa aina kaikesta räkyttää tänä päivänäkin...
miehellesi hellyyttä ja osoita että haluat häntä kaikin puolin. Itse miehenä ainakin huomannut, että kiukku vain ylensä lisääntyi avopuolisoni alkaessa pihtaamaan ja muihin mielenilmauksiin. Puhumattakaan niistä kerroista, kun otti ja lähti kavereidensa luo tai viihteelle erimielisyyksien käsittelyn sijaan, palaten sitten aamuyöstä epämääräisellä kyydillä kotiin. Eipä sellaisilla keinoilla ainakaan parisuhdetta korjata. Joskus kunnon spontaani rakatelu, vaikkei itselläsi tekisi niin mielikään, saattaa laukaista tilanteen ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tietysti, jos ei enää voi sietää toisen naamaa, niin silloin varmaan parempi kummankin kannalta myöntää tosiasiat ja tehdä omat johtopäätökset ja ratkaisut asiassa.
Että seksiä peliin, niin sillähän se luonnevikainen mörökölli siitä leppyy. Mitäs sitten, jos se pihtari onkin se mies? Ja ärtyy siitä lisää, kun akka on kaiken aikaa vonkaamassa? Onko hyvä, häh?
Ei naisen tarvitse sentään ihan kaikkea paskaa sietää ja niellä ja vielä kaupanpäälle nöyryyttää itseään!
...ittekses, jos hellyydenosoitukset ja parisuhteeseen liittyvä läheisyys ja seksikin on sun mielestäs paskan nielemistä ja nöyryyttämistä. Parempi sitten kai pistää hopiat kahteen kasaan ja lähteä eri suuntiin, jos ei läheisyys ja seksi parisuhteessa maistu.
Tarkoitin ihan jotain muuta kuin mitä olet ollut ymmärtävinäsi. Tottakai hellyys ja seksi kuuluu parisuhteeseen, sitä en asettanut ollenkaan kyseenalaiseksi! Itse et vastannut asettamiini kysymyksiin - liippasiko liian läheltä, vai? Jos olisin tuon ketjun aloittajan asemassa, en ehkä välttämättä edes uskaltaisi mokomaa mörököllimiestä lähestyä. Ties millaista tekstiä joutuisi kuuntelemaan, ellei peräti saisi päin näköä. Että siinä mielessä kenenkään naisen ei tartte madella ukkonsa edessä ja asettaa itseänsä kenties vaaralle alttiiksi. Ymmärrätkö nyt? Jos et. niin keskity niiden hopeiden laskemiseen ja kiillotteluun.
suhteessa toimita olla ollenkaan, jossa tarvitsee pelätä puolisoaan. Onpahan aiemmin "luonnevikainen" ukko kelvannut seksiinkin, jos kerta lapsikin on alulle saatu ja yhteen muutettu asumaan. Mikähän siitä nyt sitten niin katkeran pirun on tehnyt...että tarvitsee pelätä ja varoa ettei kimppuun käy? Luonnevikaisesta vielä senverran, että lisääntyminen ja lasten alkuunsaattaminen tuntuu olevan jonkinlainen "jokamiehenoikeus". Koirienkin lisääntymistä valvotaan paremmin ja luonnevikaisilla ei teetetä jälkeläisiä. En silti kannata mitään rodunjalostusta ihmisille. Luonnevikaisia taitaa olla iso osa ihmiskunnasta, päätellen kun seuraa uutistapahtumia kotimaasta ja maailmalta.
Aivan niin, kysyitpä hyviä kysymyksiä! Uskoisin kyllä, että alkup. kirjoittajan ukosta tuli känkkäränkkä nimenomaan lapsen syntymän jälkeen. Miksi - sen tiennee ainoastaan hän ite. Muuten oon sinun kanssa eri mieltä, suuri osa ihmiskunnasta ei ole luonnevikaisia, niistä ns. normaaleista vaan ei puhuta niin paljon, kenenkään normaalit toimet ei nimittäin myy esim. iltapäivä- ja skandaalilehtiä!
...vastausta. Eikö se ole luonnevikaisuuden osoitus ihmiskunnalta, jos tappamisen näyttäminen ja muu väkivalta on suurta viihdettä, kuten elokuvateollisuus tekee ja televisio esittää sitä illasta toiseen. Eipä kyseistä tehtäisi jos sitä ei katsottaisi ja siitä pidettäisi. Mun mielestäni sellainen ei ole viihdyttävää ollenkaan, paremminkin kuvottavaa katseltavaa. Veriseksi ammuttua raatoa saadaan kyllä televisiossa näyttää, mutta jos joku näkyy alasti tai jotakin seksiinvivahtavaa esiintyy, niin jo paheksutaan ja sensuroidaan.
... valtioiden välisiä suhteita... kaikki käyttävät suuria summia asevarusteluun ja mitä mielikuvituksellisempia keinoja siihen, miten saisi "vihollisvaltion" tuhottua jos tarvis. Mietipä vastaavanlainen käyttäytyminen vähän pienemmässä mittakaaavassa. Eli jos parisuhteessa saadaan ystävyys ja rauha säilymään sen avulla, että ollaan varustauduttu toista vastaan melkoisella asearsenaalilla ja jatkuvasti suunnitellaan keinoja, jolla saisi nirhetyä puolisostaan tarvittaessa hengen pois... onko oikein? No suuremmassa mittakaavassa pidetään aivan normaalina toimintana :) Eikö ole jonkinlainen osoitus ihmiskunnan luonnevikaisuudesta tuokin.
Televisiossa on se nappula, josta sen saa kiinni, eikä kenenkään ole pakko käydä elokuvissa vartavasten katsomassa niitä raatojen ampumisleffoja! Ihmisellä on mahdollisuus valita. On vain henkistä laiskuutta, jos niin ei tee, ei se välttämättä ole mielenvikaisuutta. Maailmahan ON hullu paikka, mutta jos näkee vain sen hulluuden, ei näe mitään muuta. Ja jos asioita miettii liikaa, tulee itse hulluksi.
Huono esimerkki verrata suurvaltasuhteita ihan matti ja maija meikäläisen tasolla! Kyllä varmaan ei suurin osa Suomen parisuhteessa elävistä ihmisistä haudo ja mieti kumppaninsa hengiltä ottamista. Sitäpaitsi tämä keskustelu eksyy nyt ihan metsään...