Hei,
Koiran hankinta edessä, pentu jo varattu. Alustavasti varattuna narttu, mutta niitä syntyikin vähemmän ja kasvattaja ehdottaa nyt urosta. Kyseessä kultainennnoutaja. Olen epäröinyt urosta "kauhutarinoiden" takia. Eli ovat jaloissa nylkyttämässä, vaikeampia käsitellä jne? Mitä mieltä joku asiasta tietävä on? Tosin nuo koirat ovat olleet eri rotua, mm. labbis tai sheltti.
Koiran hankinta edessä, pentu jo varattu. Alustavasti varattuna narttu, mutta niitä syntyikin vähemmän ja kasvattaja ehdottaa nyt urosta. Kyseessä kultainennnoutaja. Olen epäröinyt urosta "kauhutarinoiden" takia. Eli ovat jaloissa nylkyttämässä, vaikeampia käsitellä jne? Mitä mieltä joku asiasta tietävä on? Tosin nuo koirat ovat olleet eri rotua, mm. labbis tai sheltti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pulinat palstalta.
koiranpennut palstalta tietysti = )
Mekin mietimme aluksi kultsua ja narttua, mutta uroslabbis tuli kuitenkin taloon. Nyt 10kk ja ei vielä ainakaan ongelmia. Tuttavan kutsunarttuun verrattuna leppoisa tapaus.
Kultsuissa nartut ovat kyllä keskimäärin selvästi pehmeämpiä tapauksia kuin urokset. Tosin uroksissakin on sitten tietysti vaihtelua yksilöstä toiseen. Ensimmäiseksi koiraksi narttu on toki helpompi.
Meillä on ollut kaksi uroskultsua, joilla molemmilla itsepäisen voimakas luonne. Pahin vaihe on ehdottomasti suunnilleen vuoden ikäisenä, kun (jos) uhma iskee päälle ja käskyt kaikuvat kuuroille korville. Kouluttajana pitää olla todella johdonmukainen ja sitkeä! En silti koskaan ottaisi narttukultsua (vaikka ne ovatkin mukavia, niistäkin on kokemusta), sillä haluankin, että koiralla on luonnetta. Kun pahin uhmakkuus katoaa, urokset ovat aivan mainioita pakkauksia.
Uroskultsuista varoitellaan ihan aiheellisesti, koska monet kuvittelevat, että kultsut aina ovat jotenkin luontaisesti tosi pehmeitä ja suunnilleen syntyvät valmiiksi koulutettuina. Kyllä kultsukin pomottaa, jos saa siihen mahdollisuuden.
ensimmäinen narttu oli totaalinen luupää, kovempi kuin tottisryhmässämme saksanpaimenkoirauros.
toinen narttumme taas on pehmeä kuin vaahtokarkki.
eroavaisuuksia löytyy ihan molemmista sukupuolista.
Itselläni oli maailaman ihanin kultsu-uros..Tosin meinasi ihan väkisin ottaa noin vuoden ikäisenä lauman eli perheessä johtajan paikan. En olisi itsekkään uskonut, että miten ärhäkkä voi kultainen noutaja olla ( eka koira meillä). Selvisimme asianmukaisella, hellällä mutta johdonmukaisella koulutuksella. Aivan ihana, tottelevainen ja kuitenkin tasavertainen perheenjäsen oli koiramme, joka tosin sairastui syöpään ja kuoli 7,5 vuotiaana. Ikävä koiraamme on sanoinkuvaamaton ja siitä toipuminen ei ole helppoa...