Lukekaa, ihmetelkää ja neuvokaa!:
14.11 keskiviikko: keskiviikkona piti tapaamissopimuksen mukaan hakea lapsi tarhasta. Y:ltä tuli viesti että ”lapsi ei halua lähteä”. Kyselin ja ihmettelin asiaa viestein. exäni nykypuoliso soitti minulle vihaisen soiton ja ”huusi että et hauku Y:tä enää yhtään!”. Jouduin hakemaan Y:n ehdotuksesta Rasmusta hänen luotaan sisältä. Exän puoliso tuli sisään n. vartin päästä ja huusi minulle samaa mitä puhelussakin edellä mainitun. Samalla hän huusi että ”Ulos” ja alkoi repimään minua vaatteista ulospäin ja työnsi ja riuhtoi minut rappukäytävään potkaistuaan kenkäni sinne (ks. rikosilmoitus). Sanoin että odotan siinä kunnes saan lapsen. .He sanoivat että tuovat. Ei kuulunut mitään takarajaan klo 18. mennessä. Soitin ja kysyin tilannetta. Lupasivat taas yrittää hoitaa. Klo 18:45 soittivat että lapsi ei tule ja voin hakea hänet tarhasta torstaina. Tein seuraavana aamuna rikosilmoituksen exän puolison käytöksestä.
Äiti väitti myöhemmässä puhelinkeskustelussa pitkään tivaamaani syytä Rasmuksen käytökseen että puolisoni A pelottaa häntä. Olin ihmeissäni. Koskaan mitään vastaavaa en ollut kuullut tai nähnyt. A ja lapseni ovat tunteneet lähes kaksi vuotta toisensa ja ovat aina tulleet hyvin toimeen, sen voivat monet ihmiset, kaverit, läheiset jne. todistaa. Samoin on asiasta videokuvaa, valokuvia jne. Juttelin lapseni kanssa asiasta ja kysyin pelottaako A häntä tai jotain muuta? Hän vastasi että pelottaa. Kysyin että mikä A:ssa pelottaa? Hän vastasi että ” A sanoi että et tainnut käydä pissalla, vaikka olin jo käynyt! Ja A laittoi minut sänkyyn! (lapseni kiukutteli pitkään joten A laittoi hänet viideksi minuutiksi rauhoittumaan sänkyynsä rauhoittumaan ”jäähylle”, sitä myös minä olen tehnyt joskus. Tilanne on kuitenkin harvinainen)…Lapsella täytyy mielestämme saada runsaasti rakkautta mutta pitää olla myös aikuisten asettamat rajat. Aikuinen voi komentaa että ”olohuoneen parketilla ei saa metalliautoilla leikkiä, omassa huoneessa pitää sitten leikkiä”. Eli tämäkö sitä hirveää ”pelkoa”?? Kannattaako siihen reagoida niin voimakkaasti että lapsi kaapataan kuin joltain insestiepäillyltä vanhemmalta???!! Asiassa on mielestämme pahaa ylireagointia ja asia pitäisi hoitaa aivan toisella tavalla että lapsen etu toteutuisi. Heijastaako äiti jotain omia pelkojaan lapseen ja ottaa vallan ja oikeuden omiin käsiinsä?? Lapsi on kertonut että häntä pelottaa olla äitinsä luona joskus meille ja että äiti ei kerkeä olemaan tarpeeksi hänen kanssaan vaan on kiireinen. Emme silti ole tehneet asiasta mitään shownumeroa!! Olen antanut A:lle normaalit valtuudet pitää normaaleja rajoja lapselleni ja siitä ollaan riittävästi myös lapseni ja A:n kanssa keskusteltu yhdessä ja erikseen. Äidille mainitsin mitä lapsi perusteli ja hän sanoi että hänellä itsellään on nauhoitettuna paljon lapsen perusteluja. Niitä hän ei suostunut minulle kertomaan.
Alkuillasta sain äidiltä viestin:” Huomenna kun haet lapsen niin lupaatko että olet hänen kanssaan koko ajan, älä jätä A:n kanssa kahden nyt. Lapsi pelkää oikeasti. Ja sanoo että on raskasta kun ei voi olla oma itsensä. Mulla on hirvittävä huoli, en tiedä miten pystyn olemaan kun mietin miten hän voi. Soitan joka ilta ja haluan puhua lapsen kanssa kahden. Voitko sopia tämän? Jos et, en anna lasta sinne.
-En vastannut tuohon mielestäni törkeään kiristyssävyiseen viestiin.
Illalla n. klo 23:30 A sai äidiltä viestin: ”Hei A! Olen pahoillani etten koskaan ole nähnyt sinua, tapaisin mielelläni. lapsellani on myt joku kriisi ja se pitää ottaa vakavasti. Haluan silti sanoa, etten missään nimessä syytä sinua mistään. Lapsi kokee teidän suhteessa ongelmia, mutta ymmärrän että vika voi olla muuallakin. Tästä pitää puhua! Kiitos, että olet hoitanut lastani, ja voimia sinulle. Toivon ettet tee liikaa johtopäätöksiä kuulematta kaikkia osapuolia. T. lapsen äiti
-A ei vastannut viestin em. asioiden johdosta. Äiti ei edelleenkään soittanut itse A:lle vaikka hänellä siis puhelinnumero on.
Olen ilmoittanut isänä äidille että vain me täällä lapsen toisessa kodissa voimme hänelle näyttää ja osoittaa että ei ole mitään pelättävää ja kaikista asioista voi luottamuksella puhua, siihen olen lastamme aina rohkaissut rakkaudella.. Otamme asian vakavasti ja keskustelemme asiasta lapsen kanssa mahdollisimman hyvin ja teemme muutoksia asioihin jos niin on tarpeen.
Torstaina saavuin n. klo 16:15 tarhalle hakemaan lasta. Hän leikki muiden lasten kanssa tarhan pihalla ja hyppäsi iloisesti syliini. Lastenhoitaja nähdessään minut R ”Vaalea” sanoi että hänen pitää soittaa äidille oli sopinut että soittaa. Menin hänen perässään toimistoon sisään. Hän soitti äidille ja jutteli hänen kanssaan. Sen jälkeen hän antoi puhelimen minulle ja juttelin äidin kanssa että kaikki hyvin ..äiti sanoi että lapsi ei aamulla halunnut lähteä isän luo tarhasta. Minun piti mennä sitten hakemaan lapsi pihalta ja lähteä kotiin hänen kanssaan. lastapa ei näkynyt pihalla vaan exän kumppani oli kaapannut lapsen ja he olivat jo ehtineet autolle. Hoitajien ja minun huudot eivät tavoittaneet heitä.
Varajohtaja kuuli kun lapsi sanoi kaappaajalle että ”Isä hakee minut”. Kaappaaja oli antanut ymmärtää että tulee lapsen kanssa tarhaan sisään juttelemaan asiasta, mutta olikin lähtenyt suoraan autolleen lapsen kanssa. Tarhaan olin ilmoittanut hakevani, asia oli sovittu äidin kanssa, minulla oli ko. hetkellä tapaamisoikeus. Myöhemmin kun kyselin tekstiviestillä lastani takaisin kaappaaja väitti vastausviestissään että hänen toimintansa oli ”viranomaisten ohjeistamaa.”. Keskustelin tapahtuneesta työntekijöiden ja päiväkotialueen palvelupäällikön kanssa ja pyysin kirjallisen todistuslausunnon/selvityksen tapahtuneesta päiväkodin työntekijöiltä.
Olen ollut tilanteesta yhteydessä myös poliisiin, lastenvalvojaan, perheneuvolaan ja lastensuojeluun. Mitään konkreettista apua en ole saanut. Lähinnä on vaan todettu että pitää keskustella. Keskustelu taas ei ole edistänyt lapsen ja isän tapaamista vaan äiti dominoi tilannetta mielinmäärin. Tuntuu että laki, asianajaja sekä oikeuslaitos voisi olla apuna että saan oikeasti ja käytännön oikeutta lapselleni ja itselleni sekä nykyiselle puolisolleni.
14.11 keskiviikko: keskiviikkona piti tapaamissopimuksen mukaan hakea lapsi tarhasta. Y:ltä tuli viesti että ”lapsi ei halua lähteä”. Kyselin ja ihmettelin asiaa viestein. exäni nykypuoliso soitti minulle vihaisen soiton ja ”huusi että et hauku Y:tä enää yhtään!”. Jouduin hakemaan Y:n ehdotuksesta Rasmusta hänen luotaan sisältä. Exän puoliso tuli sisään n. vartin päästä ja huusi minulle samaa mitä puhelussakin edellä mainitun. Samalla hän huusi että ”Ulos” ja alkoi repimään minua vaatteista ulospäin ja työnsi ja riuhtoi minut rappukäytävään potkaistuaan kenkäni sinne (ks. rikosilmoitus). Sanoin että odotan siinä kunnes saan lapsen. .He sanoivat että tuovat. Ei kuulunut mitään takarajaan klo 18. mennessä. Soitin ja kysyin tilannetta. Lupasivat taas yrittää hoitaa. Klo 18:45 soittivat että lapsi ei tule ja voin hakea hänet tarhasta torstaina. Tein seuraavana aamuna rikosilmoituksen exän puolison käytöksestä.
Äiti väitti myöhemmässä puhelinkeskustelussa pitkään tivaamaani syytä Rasmuksen käytökseen että puolisoni A pelottaa häntä. Olin ihmeissäni. Koskaan mitään vastaavaa en ollut kuullut tai nähnyt. A ja lapseni ovat tunteneet lähes kaksi vuotta toisensa ja ovat aina tulleet hyvin toimeen, sen voivat monet ihmiset, kaverit, läheiset jne. todistaa. Samoin on asiasta videokuvaa, valokuvia jne. Juttelin lapseni kanssa asiasta ja kysyin pelottaako A häntä tai jotain muuta? Hän vastasi että pelottaa. Kysyin että mikä A:ssa pelottaa? Hän vastasi että ” A sanoi että et tainnut käydä pissalla, vaikka olin jo käynyt! Ja A laittoi minut sänkyyn! (lapseni kiukutteli pitkään joten A laittoi hänet viideksi minuutiksi rauhoittumaan sänkyynsä rauhoittumaan ”jäähylle”, sitä myös minä olen tehnyt joskus. Tilanne on kuitenkin harvinainen)…Lapsella täytyy mielestämme saada runsaasti rakkautta mutta pitää olla myös aikuisten asettamat rajat. Aikuinen voi komentaa että ”olohuoneen parketilla ei saa metalliautoilla leikkiä, omassa huoneessa pitää sitten leikkiä”. Eli tämäkö sitä hirveää ”pelkoa”?? Kannattaako siihen reagoida niin voimakkaasti että lapsi kaapataan kuin joltain insestiepäillyltä vanhemmalta???!! Asiassa on mielestämme pahaa ylireagointia ja asia pitäisi hoitaa aivan toisella tavalla että lapsen etu toteutuisi. Heijastaako äiti jotain omia pelkojaan lapseen ja ottaa vallan ja oikeuden omiin käsiinsä?? Lapsi on kertonut että häntä pelottaa olla äitinsä luona joskus meille ja että äiti ei kerkeä olemaan tarpeeksi hänen kanssaan vaan on kiireinen. Emme silti ole tehneet asiasta mitään shownumeroa!! Olen antanut A:lle normaalit valtuudet pitää normaaleja rajoja lapselleni ja siitä ollaan riittävästi myös lapseni ja A:n kanssa keskusteltu yhdessä ja erikseen. Äidille mainitsin mitä lapsi perusteli ja hän sanoi että hänellä itsellään on nauhoitettuna paljon lapsen perusteluja. Niitä hän ei suostunut minulle kertomaan.
Alkuillasta sain äidiltä viestin:” Huomenna kun haet lapsen niin lupaatko että olet hänen kanssaan koko ajan, älä jätä A:n kanssa kahden nyt. Lapsi pelkää oikeasti. Ja sanoo että on raskasta kun ei voi olla oma itsensä. Mulla on hirvittävä huoli, en tiedä miten pystyn olemaan kun mietin miten hän voi. Soitan joka ilta ja haluan puhua lapsen kanssa kahden. Voitko sopia tämän? Jos et, en anna lasta sinne.
-En vastannut tuohon mielestäni törkeään kiristyssävyiseen viestiin.
Illalla n. klo 23:30 A sai äidiltä viestin: ”Hei A! Olen pahoillani etten koskaan ole nähnyt sinua, tapaisin mielelläni. lapsellani on myt joku kriisi ja se pitää ottaa vakavasti. Haluan silti sanoa, etten missään nimessä syytä sinua mistään. Lapsi kokee teidän suhteessa ongelmia, mutta ymmärrän että vika voi olla muuallakin. Tästä pitää puhua! Kiitos, että olet hoitanut lastani, ja voimia sinulle. Toivon ettet tee liikaa johtopäätöksiä kuulematta kaikkia osapuolia. T. lapsen äiti
-A ei vastannut viestin em. asioiden johdosta. Äiti ei edelleenkään soittanut itse A:lle vaikka hänellä siis puhelinnumero on.
Olen ilmoittanut isänä äidille että vain me täällä lapsen toisessa kodissa voimme hänelle näyttää ja osoittaa että ei ole mitään pelättävää ja kaikista asioista voi luottamuksella puhua, siihen olen lastamme aina rohkaissut rakkaudella.. Otamme asian vakavasti ja keskustelemme asiasta lapsen kanssa mahdollisimman hyvin ja teemme muutoksia asioihin jos niin on tarpeen.
Torstaina saavuin n. klo 16:15 tarhalle hakemaan lasta. Hän leikki muiden lasten kanssa tarhan pihalla ja hyppäsi iloisesti syliini. Lastenhoitaja nähdessään minut R ”Vaalea” sanoi että hänen pitää soittaa äidille oli sopinut että soittaa. Menin hänen perässään toimistoon sisään. Hän soitti äidille ja jutteli hänen kanssaan. Sen jälkeen hän antoi puhelimen minulle ja juttelin äidin kanssa että kaikki hyvin ..äiti sanoi että lapsi ei aamulla halunnut lähteä isän luo tarhasta. Minun piti mennä sitten hakemaan lapsi pihalta ja lähteä kotiin hänen kanssaan. lastapa ei näkynyt pihalla vaan exän kumppani oli kaapannut lapsen ja he olivat jo ehtineet autolle. Hoitajien ja minun huudot eivät tavoittaneet heitä.
Varajohtaja kuuli kun lapsi sanoi kaappaajalle että ”Isä hakee minut”. Kaappaaja oli antanut ymmärtää että tulee lapsen kanssa tarhaan sisään juttelemaan asiasta, mutta olikin lähtenyt suoraan autolleen lapsen kanssa. Tarhaan olin ilmoittanut hakevani, asia oli sovittu äidin kanssa, minulla oli ko. hetkellä tapaamisoikeus. Myöhemmin kun kyselin tekstiviestillä lastani takaisin kaappaaja väitti vastausviestissään että hänen toimintansa oli ”viranomaisten ohjeistamaa.”. Keskustelin tapahtuneesta työntekijöiden ja päiväkotialueen palvelupäällikön kanssa ja pyysin kirjallisen todistuslausunnon/selvityksen tapahtuneesta päiväkodin työntekijöiltä.
Olen ollut tilanteesta yhteydessä myös poliisiin, lastenvalvojaan, perheneuvolaan ja lastensuojeluun. Mitään konkreettista apua en ole saanut. Lähinnä on vaan todettu että pitää keskustella. Keskustelu taas ei ole edistänyt lapsen ja isän tapaamista vaan äiti dominoi tilannetta mielinmäärin. Tuntuu että laki, asianajaja sekä oikeuslaitos voisi olla apuna että saan oikeasti ja käytännön oikeutta lapselleni ja itselleni sekä nykyiselle puolisolleni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin aivan kamalaahan tuo on!
Isällä on oikeus lapseen, tehköön äiti mitä tahansa.
Röyhkeää käytöstä lapsesi äidiltä. Tämä on hoidettava teidän ilman noita nykyisiä puolisoja.
Lapsi on teidän kahden.
niin luovu ja unohda joksikin aikaa ja hanki itsellesi elämä. Kyllä saat poikaasi myöhemmin yhteyden, muuteman vuoden kuluttua.
Ilmoita, exälle, että jätät elatusmaksut makamatta, kun et saa tavata poikaasi.
Vältä kaikkea kanssakäymistä exäsi nykypuolison kanssa. Hän on ulkopuolinen ja asia ei hänelle kuulu.
1. Unohda: Mahdoton ajatus. Lasta ei voi unohtaa ja jättää jne. Eli se siitä 2. Vanhemmat neuvotelkaa: kaikki neuvottelukeinot ja paikat joissa sovussa voisi neuvotella jo läpikäyty. Äiti EI neuvottele vaan SANELEE.
Taitaa olla siis viimeinen vaihtoehto jäljellä: Lähihuoltajuuden haku oikeusteitse.