Isäni kutsuu eronneita elävän leskiksi.
Ja omakohtaisena kokemuksena voin sanoa että eipä ole päivää jolloin en toivoisi exäni olevan oikeasti edesmennyt.
Sen verran helvetiksi hän lastensa elämää tekee.
Sen kummemmin asioita en kerro, mutta oikeasti monet yh.t tietävät mitä tarkoitan.
Kaikella kunnioituksella kaikille leskille ja orvoille.
Ja omakohtaisena kokemuksena voin sanoa että eipä ole päivää jolloin en toivoisi exäni olevan oikeasti edesmennyt.
Sen verran helvetiksi hän lastensa elämää tekee.
Sen kummemmin asioita en kerro, mutta oikeasti monet yh.t tietävät mitä tarkoitan.
Kaikella kunnioituksella kaikille leskille ja orvoille.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Siinä vasta kysymys tämän kirjoituksen kohdalla!
Ensin tuli mieleeni siis ihan ensin, että voi raukkaa...
mutta asiaa paremmin ajateltuani mietinkin, miksi ihmeessä otit moisen ääliön aviomieheksesi ja teit hänelle vielä lapsiakin, ei kai hän ainut vaihtoehto ollut. Vai oliko?
Missä oli oma harkintakykysi?? Vai onko sitä ollenkaan sellaisella, joka haluaa naimisiin ja lapsia? Onko tämä halu se, joka syö järjen totaalisesti?
Monesti sitä on tosiaan miettinyt, missä se järki ja harkintakyky on, että sellaiselle miehelle lapset teki, että tuhlasi niin monta vuotta. Ne ovat aina pitkiä tarinoita. Menee tovin aikaa että huomaa mitä se ihan oikeasti on, kait sitä sitä ennen selittelee itselleen asiat paRhain päin tai ajattelee että jotkut asiat muuttuvat tai tyyppi muuttuu ajan myötä,
Tai se perinaisellinen syyllisämismentaliteetti: että kunhan minä vain muutunja olen sitä ja tätä, niin sitten meillä menee paremmin. Ja lapset on tehty ennenkuin tajuaa, että ei se niin menekään..
mutta jokaisella on oma pitkä tarinasa taustoineen, se pitäisi muistaa.
Yleensä maltan mieleni ja jätän kommentoimatta tai jos kommentoin niin mieluummin rakentavasti. Mutta nyt - alkoholismia ja väkivaltaa pilvin pimein ammatissani näkevänä en voi.
Sitä toivon, että sinä "juhannusruusu" olet osannut/osaat valita OIKEIN ja tulet hamaan vanhuuteesi asti säilymään tuoreena kuin juhannusruusu. Ilman, että päätäsi hakataan lattiaan tai seinään, ilman että sinua raahataan hiuksista raastaen pitkin pihamaata, lyödään ruokahaarukalla ympäri kehoasi tai pesäpallomailalla, poltetaan tupakalla jne, jne. Tämä lista on loputon eikä edes pahimmasta päästä. Henkinen väkivalta on vielä sitten erikseen kaiken tämän lisäksi ja ohella.
Ehkä valitsemillasi miehillä on tai on ollut lappu kaulassa; Varo - olen vaarallinen!! Kenenkään muun kohdalla näin ei ole. Päinvastoin; mistäpä mukavimmat, hurmaavimmat, kohteliaimmat, naisia kuin kukkasta kämmenellä kantavat miehet pääasiallisesti löytyisivät kuin näistä jotka sitten viimeistään hääyönä (niitäkin on) tai pian sen jälkeen näyttävät todelliset karvansa.
Ja aikansa jokainen nainen yrittää, uskoo, luottaa, rakastaa niiden hyvien päivien ja jaksojen voimalla jotka väkivaltatekojen välissä ovat. Monet menettävät tuon odotuksen aikana henkensä, suurin osa vammautuu psyykkisesti niin, että ei jaksa lähteä hakemaan apua tai ei jaksa pyrkiä pois tuosta suhteesta. Ja monet eivät uskalla. Miehiäkin on tässä tilanteessa, ei ehkä niin pahan fyysisen kuin henkisen väkivallan loukossa (miehet ovat yleensä luonnostaan isokokoisempia). Alkoholisimi on lähes aina kuvioissa mukana, olkoon kysymys sitten miehestä tai naisesta.
Toivon, että edes hiukan mietit mitä kirjoitat.
Ja sitäkin toivon, että säästyt edellä kuvatun kaltaiselta kohtalolta. Alkoholismista ja perheväkivallasta löytyy netistä tietoa vaikka millä mitalla. Ehkä tutustut näihin asioihin, mieluummin niin kuin henk. koht. kokemuksen kautta.
Juuri eilen sain takkiini tältä samaiselta juhannusruusulta (mutta juhannuskin ohitetaan jos ei ennen niin ehkä myöhemmin).
Ehkä hänkin on muutaman vuoden päästä kirjoittelemassa ja valittelemassa elatusapujen pienuutta ja omaa kurjuuttaan täällä yksinhuoltajien palstalla.
Olen samaa mieltä kanssasi että avioliiton solmimiseen saattaa olla omat syynsä ja avioliitosta luopumisesta myös omat syynsä.
Tämä meidän juhannusruusu = fariseus jopa käyttää Raamatun aviolupausta argumentoinnissaan eronneita vastaan, aivan kuin hän olisi ahkerakin kirkkovieras. Sieltähän sitä saa oppia lähimmäisenrakkautta ja positiivista ajattelua!
Lesketkin ovat kuulemma hyväksytympiä kuin eronneet! Voi pyhä yksinkertaisuus!
Kaikkea sitä saa vielä näin vanhana kuulla ennenkuin korvat päästä tippuu.
Kaikenlisäksi kehuu vielä olevansa POSITIIVINEN ihminen. Siltä näyttää.
HYVÄ ja ERITTÄIN TEHOKAS keino, ilman varoittavaa kylttiäkin välttyä kohtaamaltasi kohtalolta!! Pysyy erossa avioliitosta, eikä tee niitä muksuja. Alistamista ei näin voi olla. Irti on ja pysyy. Eli oman järjen kayttö on edelleen sallituu ja SINUN tapauksessasi erittäin suotavaakin.
Jos myös hieman valottaisin tuota sinun listaasi, minä kun olen joutunut sitä työni kautta oikein tutkimaankin eräässä työryhmässä.
Minkälainen on nainen, joka jää ensimmäisen iskun jälkeen odottamaan seuraavaa?
Miksi hän ei lähde vielä kymmenenkään sairaalareissun jälkeen, vaikka lääkäritkin kehottaa ja kaikki hänen ympärillään on valmiina auttamaan hänet "pakoon"?
Miksi hän mieluummin elää epävarmaa elämäänsä ja hyvin epärealististen komentojen alla?
Vastauksia on tapauskohtaisesti varmaan moniakin, mutta koska lopussa varoitat puhumasta vain yhdestä tapauksesta kirjoitan vastauksen, johon päädyimme yhteisesti ja monen tapauksen pohjalta.
Kysymysteni kaltainen nainen on usein(huomaa sana-ei herneitä!) huonosti koulutettu, nuorena (alle25v) solminut avioliiton, lyhyen seurustelun jälkeen. Tästäkin voisin kirjoittaa lisää, mutta lisäselkkausten vuoksi en yritäkään. Vaarallisuus kiehtoo ja nainen uskoo omaan kaikkiparantavaan voimaan jo silloin! Miksi naiset rakastavat renttuja? Vastaus siihen on yksi syy, miksi he sietävät väkivaltaa.
Hänellä ei ole työpaikkaa ja hän on alistettavissa. Yleensä mies elättää. Rahat ovat tiukassa, koska keskivertohakkaaja on huonommin palkattu kuin keskituloinen mies Suomessa. Nämä tyypit, jotka kaikkein agressiivisimpia ovat, valitsevat tarkkaan kohteensa(tarkemmin kuin kohde), ja jo seurustelun kuluessa hyvällä itsetunnolla varustettu ei-alistettava nainen jättää yleensä nyrkkisankarin. Ilman iskuakaan...
Kirjoitit, että psyykkisen vammautumisen seurauksena ei jaksa lähteä suhteesta ulos. Totta vain toinen puoli. Sillä ensimmäisen kerran jälkeen tuskin kukaan on psyykkisesti niin sairas(jollei ole sitä jo ennen), ettei voisi pakata laukkuaan ja lähteä. Siihen on muita tärkeämpiä syitä. Kuten esim.(huomaa jälleen sana)läheisriippuvuus, yksinjäämisen pelko, miten "minä sitten selviän"? nämä naiset kyselevät. Ja sitten tämä hyvien aikojen parannus, jonka miehet tekevät...nainen uskoo, että "kyllä se siitä oppii". Katuu ja parantaa tapansa. Naama mustana ja sielu riekaleina. Tutkimusten mukaan ei opi. Vaan käyttää naista hyväkseen entistä karkeammin, koska "tuo ei lähtenyt viime kerrallakaan". Ei ole harvinaista miehen suusta kuultuna sekään, että hän luuli, ettei vaimo välitä hakkaamisesta, koska jäi, tai jos se edelsi raiskaamista, jopa nautti siitä. Se orgasmi kun pitää sinne loppuun vielä näytellä...
Miksi tällaisissa tapauksissa syy, joissa tulee vammautuminen tai vaikka kuolema, syyllinen on aina hakkaaja? Eikö ovi olisi ollut auki ja vartioimatta monet kerrat ekan iskun jälkeen? Eikö naisella ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan? Tuntuu kuin joku, joka haluaa istuskella leijonan luolassa, vaikka kaikki varoittelevat, alkaa huutaa apua, kun leijona käy kiinni. Ja kun se lopettaa, ja uhri jää vielä henkiin, hän peruuttaa avunpyynnön. Jääden odottamaan seuraavaa iskua. Siis vikaahan on oltava!
Jos mieheni hakkaisi minut, tai edes löisi, emme tapaisi enää sen jälkeen. En ole sitä tyyppiä, että elän kiitoksella. Ei mikään tapahtunut "hyvä asia" olisi minulle vaikuttavampi kuin tieto siitä, että mieheni on väkivaltainen. MIKÄÄN ei peittäisi sitä alleen...en ole avioitunut siitä syystä, että annan puolisoni hakata itseäni. En myöskään alle 25v. enkä ole huonosti koulutettu. Mies ei elätä ja seurustelukin kesti kuusi vuotta.
Niin ja tämä henk.koht. kokemus sitten. TÄÄLLÄ ON OIKEIN TAPANA HAUKKUA IHMINEN YLEISTÄMISESTÄ, MIKÄLI HÄN KIRJOITTELEE MUUSTA KUIN OMASTA KOKEMUKSESTAAN...eipä silti tulee ne haukut aina yh-palstalla muutenkin. Riitaisaa porukka, syy perhesuhteissa? Tällä uhallakin yleistän. Omaa kokemusta kun ei ole.
nappulaa painan ainakin minä tämän mummon kohdalla. Jospa saadaan häirikkö pois!
Rakentavasti voi myös keskustella, vaikka oltasiinki eri mieltä. Mummolla se ei luonaa...
Se alkaa tään saman virren joka kerta, nimi vaan vaihtuu, mut teksti on aina samaa...
Toisen tulevaisuuden ennustaminen on ylettömän vaikeeta sullekin, vaik sen toistuvasti teetki.
Et tunne nykyisyyttäkään!
Et tiedä käykö solvaamasi ihminen kirkossa. Et tiedä hänestä MITÄÄN!
Muuta kuin sen, että hän pesi sinut...jospa taas kömpisit sinne arkkuusi ja palaisit, kun pimeys alkaa. Eikös se tehonnut eilenkin.
on vaikea ohittaa. Se kannattaa muistaa. Eikä syyttää muita OMASTA epäonnistumisestaan. Sillä vain tosi harvoin syy on ainoastaan toisessa. Niin, ettei itse olisi voinut tehdä asialle ETUKÄTEEN mitään.
Oman itsen tunteminen niin hyvin, että osaa hyväksyä itsensä VIRHEINEEN on kasvun alku. Vahva kivijalka, jonka päälle voi rakentaa.
Ps. virheiden hyväksyminen ei tarkoita, ettei pyrittäisi silti AINA parhaimpaan. Esim. uskollisuus on tavoiteltava ominaisuus, samoin muut selkeästi "hyveiksi" laskettavat. Kyllä jossain on vika, kun yli 52% avioliitoista/ verrattuna solmittaviin tänä vuonna/ päättyy eroon tänäkin vuonna.
eivät taatusti tavoittele hyveitä. Elämäntapa saattaa olla niin kuin "mummolla".
Joka on seuraavanlainen lyhykäisyydessään:"minä määrään, mitä sinä ajattelet ja olet! Minä tiedän kaikki ja sä et mitään! Et edes omasta elämästäs! Mummo kyllä tietää! Mummo on aina oikeessa!"
Voiko siitä tulla muuta kuin ero?
näin, että mietinnän paikka oliskin sulla? Oikeen vihaksi pisti!!
Sillä ketään naista, JOKA EI HYVÄKSY VÄKIVALTAA MIEHENSÄ TAHOLTA, ei hakata, kuin korkeintaan kerran! Jatko on TÄYSIN itsestä kiinni.
On saamarin typerää valittaa hakkaavasta äijästä, jos asialle ei tee muuta kuin antaa olla, kyllä se pian rauhottuu...Sitä saa, mitä tilaa. Jos eka kerta tulee yllätyksenä, toinen ei sitten enää olekaan...
Minäkin toivoisin, että ajattelisit hieman mitä kirjoitat.
Ei minua ole ainakaan kukaan äijä tullut naapurista hakkaamaan!! Niistä kun pysyy erossa niin kauan, että oma järki kasvaa päähän, voi odottaa parempia tuloksiakin.
Kokonaan oma lukunsa on ne akat, jotka räksyttämisellä saavat päihinsä. Ja uhria silti ollaan...
Tähän joku yliviisas yh taas kirjoittaa, ettei kellään ole oikeutta lyödä, vaikka kuinka ärsytettäis, onko sitten pakko ärsyttää...siinä tapauksessa, että on, olisi syytä katsoa peiliin...
eronneena sinut sitten tuomitaan.
Kumpi on pahempi jäädä hakkavan miehen luo vaiko joutua eristäytymään yhteiskunnasta koska eroinneita naisia kohdellaan kuin saastaa.
Monet valitsee sen miehen koska he eivät kestä sitä parjaamista.
Mikähän lienee siinä että elämme sentään vuotta 2003 ja silti eronneet ja yksinhuoltajat näyttävät olevan se ryhmä jota vihataan enemän kuin ketään muuta.
sisältyy edelliseen vastaukseeni!
Äijistä kun pysyy niin kauan erossa, että oma järki kasvaa päähän ja omat tarpeet selkiytyvät, parempia tuloksia on odotettavissa onnistumisen suhteen...
Siihen kumpi on pahempi, vastaan palstalta oppimallani tavalla: OLE YLPEÄ YKSINHUOLTAJUUDESTASI, sillä saat KAIKKIEN kanssaihmistesi hyväksynnän...
Helppoa, huomaatko, ja vastaukset suoraan itseltänne. Miksette sitten osaa niitä soveltaa, kun kerran kaiken tiedätte...
Kaiken takana on kuitenkin VAIN se, ettet sinäkään halua myöntää itsessäsi olevia vikoja. Et halua saattaa elämääsi kasvuun. Haluat rypeä paskassasi syyttäen kaikkia tiellesi osuvia tahoja siitä, että sulla menee niin huonosti, vaikka itse et asian eteen tee mitään!
Tää on paras: kirjoituksestasi päätellen, yhteiskunta on syyllinen avioliittosi epäonnistumiseen, koska olet mieluummin hakattavana kuin yh ?!?
Onko pääsi ihan tyhjä kohdassa, jossa kysytään, onko minussa mahdollisesti jotakin vikaa, kun asiani ovat näin päin persettä?
Ja ihan sinulta yksin voisin kysyä, kun aloituksessa sanoit, että toivoisit miehesi olevan kuollut.
JOSPA TEILLÄ ON SITTEN SAMANLAISET TUNTEET TOISIANNE KOHTAAN...toivothan sinäkin että hän olisi kuollut. Mikä synti se sitten on puolisoltasi...tasa-arvoa elävän leski!
niin tuomitaankin, mutta ole YLPEÄ YH, sillä olet yhteiskunnan valiojoukkoa!! Kukaan ei osaa kasvattaa niin kuin yh. Kellään ei ole sellaisia voimavaroja eikä suvaitsevaa luonnetta kuin yh:lla. VAIN sinun lapsesi menestyvät. Muista tulee puliukkoja ja muuta yhteiskunnan rapaa. Yh pyörittää maailmaa. Koko elämän tukipylväs. Päivääkään ei talouselämä pyöri ilman yh:ta. Meidän kaikkien yhteistä hyvää ajatellen hyöritte alati.
Saat tukia, joita kukaan muu ei saa nostaa. Sekin kertoo erityisasemasta. Kaikki muut joutuu vaan maksamaan! Lisäksi kukaan ei ole moraaliltaan korkeampi kuin yh.
Sillon se ei hiukkaakaan haittaa, vaikka muut tuomitsee. Ja tuomitseeko ne sitten , kun oikeen YLPEE on? Niitähän voi vaikka syyttää katkeruudesta tai vielä parempi kateudesta! Jos meinaan oikeen hankalaksi alkavat. Keinoja löytyy. Tiedäthän sinä. Jos elät OIKEETA ja YLPEETÄ yh-elämää...
Eletään sentään vuotta 2003!
minäkin yrittänyt sanoa, ole YLPEÄ itsestäsi. Sinä olet hyvä sellaisena kuin olet, mitä täällä mäyhäävät sitten yrittävätkin päähäsi takoa.
Älä salli että ventovieraat, itseään täynnä olevat tyhjäntoimittajat parjaavat yksinhuoltajia ja sinua.
Eikä kenenkään naisen tarvitse hyväksyä esim. miehen hakkaamista.
Täällä kirjoittelevat suurisuisimmat räyhääjät ovat sekä tunne- että älykääpiöitä.
Sellaiset asiat jotka ovat itselle vieraita, herättävät pelkoa.
Taitaa olla niin että kaikki pirulliset kirjoitukset ovat kuin noitaloitsuja ennen vanhaan. Yritetään pitää kaikki vieras ja uhkaava sillä tavalla itsestä loitolla.
Sitten toisekseen huomaa että suuriäänisimmät ovat sivistymättömiä tölppiä.
pimeää vielä! Mummo takas arkkuun!
Ja päivänvalo teki tepposet vielä sinulle, kun pimeästä arkustas kömmit taas esiin. Nimenomaan täällä oltiin sitä mieltä, että naisen ei kuulu hyväksyä MIEHEN HAKKAAMISTA. Jota mummokin ilmeisesti harrastaa...
Ole sinäkin ylpeä, minä ainakin olisin jos noin hyvin osaisin itseäni ilmaista!
Mistä joku ulkopuolinen tietää, että olet eronnut/yksinhuoltaja kun kodistasi poistut. Ilmoitatko suureen ääneen tämän asian?
Kyllä nyt olen toista mieltä siitä, että näitä kahta ryhmittymää muka vihattaisi. Asia voi olla aivan kuvailemasi omassa lähipiirissä, mutta luulempa, että vieraat tuskin vähät välittää oletko yh vai eronnut tai mitä sitten oletkin.
Eiköhä tuommoiset ajatukset ole vain teidän korvien välissä omanarvon puuttumisena.
siihen ihan omat syynsä? Siis siihen, että yh tuntee arvostuksen puutteen.
Avioliiton koossa pitäminen on perinteisesti aina jätetty naisen harteille. Puhekielessä usein puhutaan, ettei pystynyt edes miestä pitämään...Lisäksi nainen on hoitanut kodin ja lapset. Nykyaikana siihen listaan pitää vielä lisätä työ, jolla sitä on.
Usein yhdistäminen ei onnistu. Vaatimukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja aines heikentynyt huomattavasti. Nykytytöt tupakoivat ja juopottelevat paljon aiempaa enemmän. Tyttöjengit pahoinpitelevät ja riitelevät pahemmin kuin pojat! Ja heistäkin tulee äitejä, jos luoja suo. Toivon usein, ettei soisi.
Nuoret naiset tavoittelevat ihanaa romanttista avioliittoa, joka sitten osoittautuukin ihan muuksi. Ei ole "kauniista ja rohkeista" tietoakaan...ei liioin pusi-pusi-hali-hali -elämästä. Totuus sattuu.
Kyllä yh on lainsuojaton.
Ehkä yhteiskunta hyysää väärällä tavalla. En tiedä. Ehkä nykynaisissa todella on jotain pielessä. Yhdestä miehestä haetaan eroa ja seuraavaa jo yritetään vihille. Yritetään päästä häpeästa perustamalla uusi perhe. Ja eroja poikii monelle enempi kuin yksi. Samoin lapsia, jotka aina kärsivät aikuisten töpeistä. Kyllä kodin hajoaminen on lapselle raskasta. Vaikka ei hän siitä puhuisikaan. Ja usein ei osaakaan vaan syyttää itseään tapahtuneesta! Parisuhteen sanotaan olevan lapsen kirkko. Kannattaa muuten miettiä tämän sanonnan sisältöä tarkemminkin...
Ja kyllä ne naapurit tietävät ja monet muutkin, vaikka sitä en huutaisikaan suureen ääneen.
Ja nimenomaan YLEINEN mielipide on yksinhuoltajia vastaan. Jos yli puolet tänä vuonna solmituista liitoista päättyy eroon, yksinhuoltajia tulee paljon. Siksi vastustusta on paljon, koska avioliittoa solmittaessa ei ainakaan pitäisi olla tarkoitus erota. Erotaanko liian helposti? Yhtä monta vastausta kuin on eroakin.
Toisaalta ymmärrän tuomitsijoita. He näkevät asian monesti niin, että nimenomaan lapsia olisi pitänyt ajatella enemmän. Jo ennen syntymää.
Heissähän on meidän kaikkien tulevaisuus. Eikä ihmisen lasta ole tarkoitettu yksin huollettavaksi. Sen on pakko jokaisen myöntää. Se on toissijainen perhemalli.
Onko joku eri mieltä? Mielipiteitä saa esittää, mutta älkää haukkuko minun mielipidettäni. Esittäkää vain omanne.
ei noteerata.
mukuloitten mielipiteitä ei noteerata aikaihmisten palstalla.
suusta ja mene mamman tissin alle nukkumaan.
Minua on kohdeltu hyvin.
Mutta tiedän muutaman yksinhuoltajan joilla ei ole näin.
Ja heidän puolestaan olen surullinen.
He eivät uskalla suutaan avata puolustaakseen itseään.
Minä olen vahva ihminen ja minun lähipiirini tukee täysin minua ja lapsia.
Olen myös ylpeä äityidestäni. Ja vielä ylpeämpi lapsistani.
Syy miksi toivoisin exän olevan edesmennyt on se miten hän kohtelee lapsiamme. Lapset ovat henkisesti hukassa isän juttujen vuoksi. Olen vielä saanut heidän isäsuhteensa pidetty kasassa omalla sinnikkyydelläni mutta lapset kasvaa ja alkavat ajatella itse.
Meillä ei ollut väkivaltaa ruumiillista siis. Henkinen on sitten oma juttunsa.
ja se paheni silloin kun hän jätti perheensä.
Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja valoisaa tulevaisuutta on näkösällä.
Minä kuulun siihen joukkoon jota voi lyödä vain kerran. Sen jälkeen lyöjä ei pääse lyönti etäisyydelle.
Mutta tiedän monta joka jää juuri mainitsemastani syystä. Ja tiedän muutaman joka on lähtenyt ja saanut paskaa päälleen.
Ps. en ryve paskassani.
Ps2 enkä ole täydellinenkään vikoja löytyy...
ääliö kun olet.
Totta tuokin ja mikäänhän ei tässä elämässä mene "yksi yhteen" eli elämänkohtaloita, syitä ja seurauksia on niin monta kuin ihmistä maapallolla.
Sekin on totta, että usein perheväkivallan uhrina on alle 25 vuotiaana avioitunut, huonosti koulutettu nainen mutta yhtä totta se, että lisääntyvässä määrin väkivaltaa parisuhteessa kokevat nykyisin hyvin koulutetut nuoret naiset. Ehkäpä syynä siihen toisen osapuolen huono itsetunto; kumppanin menestyminen ja pärjääminen ei ole yhteinen ilon aihe vaan kokemuksellisesti suuri uhka (toinen hyvä, minä huono).
Läheisriippuvuus lienee suurin syy siihen, että väkivaltaiseen suhteeseen jäädään kiinni vuosiksi tai vuosikymmeniksi mutta kun seuraat lehtien uutisointia (tutkimuksiakin on jo aiheesta) niin eniten naisia kuolee parisuhteesta irrottautumisvaiheessa. Silloin, kun on ilmoittanut eroavansa ja/tai muutaman kuukauden sisällä eron tapahtumisesta. Uhkailu ja häirintä työllistää tänäkin päivänä poliisia "enemmän kuin laki sallii" - väkivaltaista miestä ei jätetä VAAN HÄN JÄTTÄÄ, silloin kun se hänelle sopii! Yleensä siinä vaiheessa kun uusi uhri on löytynyt. Ja taas kerran; sama toisin päin - väkivaltaisuus ei ole vain miehinen ominaisuus.
Hyvin toimeentulevat, erittäin hyvin koulutetut ihmiset ovat myös väkivallan tekijöinä ja uhreina. Näitä miehiä ja naisia löytyy niin miljoonataloista kuin kaupunkien lähiöistäkin tai syrjäseutujen pikkumökeistä. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus parisuhteen solmimiseen ja virheiden tekemiseen elämässään. Joillekin se virhe on väärä parisuhde, joillekin se, että ei koskaan ole uskaltanut rakastua ja parisuhdetta solmia (tai on muuten vaan jäänyt yksineläjäksi).
Siviilisäädyistämme huolimatta yritetään nyt vaan elää sovussa ennen kaikkea itsemme kanssa koska vain sitä kautta pystymme hyväksymään kanssaihmisemme. Väheksymättä, polkematta ja kadehtimatta. Elämä on niin kovin lyhyt tuhlattavaksi tyhjänpäiväiseen riitelyyn.
Vaihdoin tähän nimimerkkini; edellinen tekstini nimimerkillä "ennen kuin kirjoitat"
puhuit palturia, etten voinut olla puuttumatta tähän uudelleen.
SILLÄ:
"eniten naisia kuolee parisuhteesta irrottautumisvaiheessa" kirjoitit. Tarkoitat ilmeisesti perheväkivallan uhrina. Sillä NIIN suuri prosentti naisten kuolemista se ei ole, että se suurin olisi!
Kuitenkin. Tässä vaiheessa tapahtuneet kuolemantapaukset ja vaikeat vammautumiset ovat seurausta naisen vuosia jatkuneesta ollako vai eikö olla leikistä. Hän on jäänyt monta kertaa uhkailun/suostuttelun jälkeen uskomaan taas kerran parempaan tulevaisuuteen. Sitähän ei tule!
Sitten jos/kun hän lopulta todellakin lähtee keinot kovenevat aina vain, sillä hän on opettanut" miehelleen, että hän jää, kun tarpeeksi uhkailet ja hakkaat...
Siksi pitää lähteä ENSIMMÄISESTÄ iskusta.
Ja tiesin, että vastaat näistä hyvin koulutetuista naisista ja hyvätuloisista perheistä. Totuus on kuitenkin se, että he ovat vielä pieni vähemmistö. Hyvin pieni. Hyvin koulutettu nainen vauraassa perheessä ei vastaa Keskiverto hakkattavaa (kauhea sana!!). Vaan se on edellä kertomani. Edelleen.
Vakka kantensa valitsee.
Sellainen ihminen, joka on tai aloittaa suhteen jossa on pakottamista, alistamista, fyysista ja/tai henkistä väkivaltaa tms. on jo valmiiksi rikottu astia. Ja ihminen, joka syyllistyy tuollaiseen käytökseen toista ihmistä kohtaan, on niin ikään rikottu astia.
Siinä mukavasti toistetaan tuttua asetelmaa lapsuudesta, tiedostamatta.
Siinä vaiheessa kun tämän tiedostaa, alkaa paraneminen, alkaa muutos, irtautuminen, eikä suostu tuollaiseen suhteeseen - toisaalta ei myöskään kohtele toista ihmistä niin huonosti.
Miksi aina syyllistetään sitä, joka joutuu lyödyksi, alisteuksi? Yleensähän se on niin päin että mies hakkaa naista - miksi naista syyllistetään? Millä oikeudella se mies hakkaa ja kohtelee huonosti? MIksi ei osoiteta sormella ja haukuta sitä miestä: olet se sinä sitten ROHKEA mies kun USKALLAT naista lyödä!
Jos henkilö, joka alistuu huonoon kohteluun, tulee jollain tavalla rikkonaisista tai vajaista lähtökohdista, millaisesta perheestä tulee se väkivaltainen osapuoli??
Jo valmiiksi hauraan ihmisen itsetunto, koko ihmisarvo, on väkivaltaisessa suhteessa lyöty ja latistettu. Siitä on vaikea päästä irti ja ylös, on vaikea lähtä, kun pitää itseään huonona, mitättömänä.. ja sitten kun lähdet: kuinka moni kannustaa, kehuu, rohkaisee? Kuinka moni nainen sanoo että upeaa!!???
Kuinka moni nainen menee ja sanoo toiselle, että hei, älä anna itseäsi noin kohdeltavan? Vai tuleeko siihen kaikkitietävänä kommentoimaan, että "itehän sä provosoit nää tilanteet, itse sä ne aiheutat; muuttuisit, olisit toisenlainen, mitäs oot tommonen"??
Jos täällä nettimaailmassa jo lyödään apua pyytävä ihminen, niin riittääkö tukea, rohkaisua, kannustusta, empatiaa live-elämässäkään ??
KUKAAN ei syyllistä uhria! Mutta tajuat kai, että jos pitää "ymmärtää" naisen jääminen hakattavaksi pitää tasapuolisuuden nimissä myös ymmärtää hakkaajaa. Okey? Kumpaakaan ei tuomita, mutta tilanteesta pitää etsiä tie, josta pääsee ulos. Se, miksi niin ei sitten tehdäkään, onkin suuri mysteeri.
"millä oikeudella se mies hakkaa ja kohtelee huonosti" kysyit. Vastaus on sormin kosketeltavissa. Ja lukee moneen kertaan vastauksissani. Se on KAIKEN, koko pahoinpitelyn jatkumisen ja olemassaolon edellytys. Ja sen suo nainen. Hän jää hakattavaksi.
Me ollaan ainakin tehty työtä kannustamisen eteen. Mutta voit uskoa, että se USEIMMITEN on ihan turhaa. Karahtaa kiville,kuten sanotaan. Eivät he lopulta edes halua, että heitä pois autetaan.
Kaikki epäsosiaalinen tarvitsee elääkseen tukea läheisiltään. Läheiset salaavat ongelman mahdollisimman pitkälle. Poistavat sen muiden silmistä. Alkoholismi kielletään ja perheväkivalta kielletään. Tiedäthän ne jutut päin ovia kävelemisestä...Uhri siis suojelee pahoinpitelijäänsä. Tässä kohdassa ei voi kuin ihmetellä! Millä konstilla tähän pääsee käsiksi?
Yhtälö on hirveä. Vaikka kuinka taas haastat riitaa ja vihjailet live-elämästäni, et tiedä siitä mitään!
En ole sanonut, että naiset välttämättä(niitäkin kuitenkin on) provosoivat miehiään, mutta jäämällä he "antavat" väkivallalle "luvan". Ei se siitä muuksi muutu. Valitettavasti.
Ainoa varma tapa välttyä perheväkivallalta on pysyä naimattomana. Ja ainoa tapa päästä irti jo syntyneestä väkivallasta on lähteä ja jättää koko mies.
Ihan itsekseni olen miettinyt, miten joku voi rakastaa hakkaavaa miestään? Minä en ainakaan voisi.
Tätä tekstiä ymmärrät sinäkin:
PITÄÄ OLLA YLPEÄ JA LÄHTEÄ EPÄTYYDYTTÄVÄSTÄ SUHTEESTA ULOS.
Varmasti sinun on vaikea tätä asiaa ymmärtää. Näen sen, etten keskustele "vertaiseni" kanssa. Mutta me siinä työryhmässämme mietimme nimenomaan ENNALTAEHKÄISEVIÄ keinoja asiaan.
Niiden avaimet ovat KOKONAAN naisten käsissä...
Väkivaltainen puoliso ei milloinkaan ole halukas myöntämään omaa osuuttaan loppupeleissä. Eikä tiedosta sitä alussakaan. Silloin se on kohdistettava (tulevaan) uhriin.
tämä meidän juhannusryysysemme työskentelee?
Automaattiturpa hänellä ainakin on.
Ehdotuksia?
tapana on tappion hetkellä alkaa luuseri miettiä tällaisia. Ja oravanpyörä pyörii...
Voi sinua juhannusruusu. Sinun asennettasi. Lue uudelleen. Enhän minä SINUA siunun live-elämästäsi syytä tai moiti - elä se kuten itse haluat siellä työryhmässäsi. Koko kirjoitukseni oli vain yleisellä tasolla tapahtumaa pohdintaa. Loppuun asti. Pohdintaa siitä, miksi joku lyö, kohtelee huonosti; pohdintaa siitä miksi joku jää siihen, miksi ei lähde pois; pohdintaa myös siitä, miksi niin vähän löytyy tukea kannustusta empatiaa.
Empatia ja sympatia ovat kaksi eri asiaa, teidät sen varmasti.
Ja sitten sinä kohotat itse itsesi toisen yläpuolelle, siltä kuulostaa lausahdus "varmasti sinun on vaikea tätä asiaa ymmärtää. Näen sen, etten keskustele "vertaisteni" kanssa".
Tulee semmonen käsitys, että olet enemmän ja parempi ihminen kuin joku toinen, ja millä perusteella? Vaikkapa sillä perusteella, että toinen on parisuhteessa hakattavana mutta sinä et?
Otat yleisenä kirjoitetun asian henkilökohtaisesti, kohdistuen itseesi tai toiseen(kirjoittajaan).
Miksi se nainen jää hakattavaksi? Eikä lähde pois, vaikka saisi apua? Ettekö ole työryhmässänne tähän löytäneet vastausta, vaikka aiheesta pitäisi olla tutkimuksia ja kirjallisuuttakin?
Itsetunto.
Sen naisen itsetunto on jo valmiiksi huono, hakatessa se pojetaan lisää. Se lyöty nainen ei usko, että pärjää yksin, että hänestä on yhtään mihinkään. Hän ihan oikeasti uskoo että on kaikkea sitä mitä kumppani sanoo sanoilla ja lyönneillä. Lyöty nainen ihan oikeasti kuvittelee, että kun hän itse tekee niin ja niin, ja muuttuu, väkivalta loppuu.
Totuushan on, ettei se lopu, aina on uusi syy kipata keittolautanen päähän tai heittää nainen seinään.
Miksi he valehtelevat kaapinovista? Häpeä.Se on se vastaus. He häpeävät.
On varmasti myös naisia, jotka haluavat olla suhteessa toisen heikon kanssa, kumppanin alkoholismi esim. saa itsensä tuntemaan vahvaksi ja ajatellaan että minä parannan hänet, minun rakkauteni saa hänet raittiiksi. Miksipä ei siis väkivaltaisessa suhteessa voisi olla samanlainen ajattelumalli.?
Juhannusruu: nimimerkkini ei ole hakattu tai lyöty. Se on parjattu. En ole siis ollut parisuhteessa, jossa on fyysistä väkivaltaa. Alkoholismiakaan ei ollut, poislähtöni jälkeen hänen alkoholin käyttönsä repesi erilaisiin mittasuhteisiin. En siis kerro oikeastaan itestäni: eihän täällä aina ihmisellä tarvitse olla henk-koht. komeusta jostakin asiasta!!!
Kerron erään tarinan:
perhe muutti isompaan asuntoon. perheenäiti oli onnellinen, kun vihdoinkin olisi tilaa, ja iloisena pyyhki keittiön seiniä muuttopäivänä. perheenisä tarttui luutuun, veteli sillä äitiä korville ja karjui, että on täällä vittu siistiä ei sitä tarvi siivota, on ne perkele siivonnut. perheenäiti itki, lapset olivat järkyttyneitä.
perheterapeutti/psykologi kommentoi tapahtunutta: monet naiset haluavat että heitä lyödään.
OLetko sinäkin sitä mieltä tämä tarinan luettuasi, tietämättä taustoista, luettuasi / kuulutuasi vain pienen katkelman? voiko tarinasta tulkitan, että naista on hakattu ennenkin? Tai että hän tietoisesti toimi niin että saisi lyönnin, tänäänkin, tai edes tänään? Millä tavalla tämä nainen halusi, että häntä hakataan? Sitenkö, ettei hän eronnut ajoissa ja lähtenyt edes tuon tapahtuman jälkeen?
Tänä päivänä on helpompaa erota kuin 60-70 luvulla, yhteiskunta ei enää NIIN voimallisesti tuomiste ja talopudelliestikin se on helpompaa ja eron saa ilman mitään erillisiä näyttöjä uskottomuudesta, sen kun vain laittaa paperit sisään.
Tänäkin päivänä on yhä edelleen vaikea erota, monet jäävät väkivaltaiseen suhteeseen .. ne avaimet eivät ole kokonaan naisen käsissä , tai sen, jota lyödään. Hänellä nimenomaan ovat avaimet täysin hukassa, hän on täysin voimaton ja yksin. HÄn tarvitsee kannustusta tukea rohkaisua näkemään oma tilanteensa ulkopuolisen silmin, hänhän elää itse siinä kaikenkeskellä ja haluaa selittää ne parhain päin, haluaa nähdä hyvää toisessa ihmisessä (sillä eihän kukaan ole läpeensä paha, eihän?), hän haluaa tulevaisuuden ja tulevaisuus yksin, eron jälkeen, pelottaa. Tuntematon pelottaa enemmän kuin se tuttu ja vanha, jossa on väkivaltaa. Siinä tietää mitä taphatuu, eron ajatus tuo eteen vain pieää ja tyhjää.
Siksi minusta lyödyt ja parajatut tarvitsevat yhä uudelleen ja uudelleen kannustusta, rohaksiua, tukea, ymmärrystä- niin live-elämässä kuin täällä nettimaailmassakin, sillä joskus voi olla se oikea hetki, jolloin hän uskaltaa ja lähtee..
vaikka tarvetta ei olekaan.
Kerrot erään tarinan.
Ja mitä sanoikaan terapeutti? Juuri niin, vain ja ainoastaan sitä tarkoitan minäkin.
Jos voisin, sanoisin mikä projekti on meneillään, mutta minua sitoo vaitiolo tietyistä asioista, ymmärrät varmaan sen.
Miten autat ihmistä, joka ei halua tulla autetuksi? Se on kuule mahdotonta! Ei auta kannustus, ei suoraan asunnon hankintakaan. Mikään ei auta! Ei tulevaisuuden musta kuvakaan...lasten kärsiminen. Kuolemanpelko. Hätääntyneet lähisukulaiset. Ei MIKÄÄN, jos nainen on päättänyt pysyä liitossaan. Hän ottaa selkäänsä ja valittaa asiasta joka taholle(eivät kaikki, mutta useat niistä, jotka ovat "jääneet kiinni"). Eikä ollenkaan ymmärrä, että ei ulkopuolinen voi muuttaa hänen puolisoaan paremmaksi. Hän kun ei pysty siihen itsekään.
Oman rajallisuuden tajuaminen auttaisi jo paljon.
Mahdoinko nyt ymmärtää oikein kirjoittamasi? Oletko sinä KUITENKIN sitä mieltä, ettei kenenkään pidä kärsiä väkivallasta parisuhteessaan? Jos olet, eikö silloin aletakin miettiä keinoja siitä pääsemiseksi?
Onko realistista kuvitella, että mies lopettaa hakkaamisen kun hänen käsketään se lopettaa? Tiedät varmaan, ettei ole. Eli keinot on katsottava muualta. Mielestäni on rehdinpää tarttua silloin uhriin kuin hakkaajaan. Ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Sitä kautta saadaan paremmat tulokset. Sitä paitsi, en nyt tarkkaan muista, mutta suuri prosentti oli miehistä niitä, jotka terapian JÄLKEENKIN palaavat väkivaltaisena liittoonsa ennen pitkää. Siis ei vastaavaa hyötyä...
Kauheaa mietittävää ennen juhannusta, kun taas kymmenet ja kymmenet nyrkit heiluvat ja suuri määrä katkeruutta ja vihaa purkautuu alkoholin voimalla Suomen suvessa. Tulee pahaa jälkeä paljon...
Toivokaamme, ettei yksikään tämän palstan lukija kohtaa sellaista kohtaloa...
Minä poistun nyt mieheni kanssa mökille. Palaan joskus kolmen viikon kuluttua !
Jotta hellurei ja hellät tunteet!
tämä vertaiseni- sana oli sitaateissa. Riidan pukatessa päälle ja kun halusit antaa nopean vastaiskun, ymmärrän, että se jäi huomiotta.
Tarkoitin kuitenkin sitä, että tietomme ovat eri asteilta. Minä olen asiaa tutkinut ja miettinyt paperien (toisten täyttämiä) pohjalta työryhmässä, jonka muistio jätetään alkusyksystä tilaajalleen.
Minulla sen enempää kuin muillakaan ryhmän jäsenillä ei ole henkilökohtaista kosketusta parisuhdeväkivaltaan. Että näin.
Juhannusruusu
että juhannusruusu on luuseri.
joo, olet oikeassa, ymmärsit oikein: en hyväksy perheväkivaltaa. Kuka sen hyväksyisi? Olen vierestä seurannut tarpahumia ja tarinoita, joissa lyödään - tunnen kaksi naistakin, jotka hakkaavat miestään. ja miehet palasivat aina takaisin. en minä ymmärrä miksi. ehkä: "ei se aina tommonen ole, kännissä vain."
Toisen naisen taustan tiedän, hän on vierstä seurannut lapsena, kun äitiä lyötiin ja päättänyt, että häntä ei kukaan lyö. Siksi hän lyö ensin?
esimerkkitapauksen nainen, perheenäiti, joka sai luutusta korvilleen, ei voinut erota miehestään erinnäisistä syistä ja hänen ajatuksensa oli ollut, että hän lähtee, eroaa, sitten kun kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä, siihen olisi ollut vielä muutama vuosi. "minä en teitä tuolle hullulle jätä" oli hän sanonut lapsista vanhimmalle. Hän ei kerjännyt selkäsaunaa, mutta oli varmasti monesti kilpenä, ja otti ne iskut vastaan, ettei ne kohdistuisi lapsiin. hän yritti toimia niin, ettei riitaa tulisi, ettei lyöntejä tulisi, mutta tiedämmehän: ei se toimi niin. Ja 60-70-luvulla ei erottu kuten nykyään.
Olisi hyvä, jos ryhmässänne olisi joku, jolla on jonkinlainen kosketus parisuihdeväkivaltaan. Huume- ja alkoholiongelmaisten kanssa osaa käsittääkseni parhaiten työskennellä sellainen, jolla on sama kokemus ja tausta. Ehkä kannattaisi pitää silmät ja korvat ja mieli avoimena vastaanottamaan kokemuksia ja keinoja, miten joku on selviytynyt, millainen on ollut se juttu, joka on pukannut eteenpäin ja auttanut viemään eteenpäin tai päätökseen asti sen päätöksen, että lähtee väkivaltaisesta suhteesta.
Riidasta: minä en sitä pukannut päälle. Sinä reagoit kiivaasti ja koit kommenttini riitana. En riitele nytkään, en ole edes kiukkuinen. Miksi olisin? Puhummehan samasta asiasta, eri näkökulmasta vain. Vastustamme molemmat perhe- ja muutakin väkivaltaa, sinä et sitä ole kokenut, minä olen vierestä nähnyt ja henkisessä väkivalassa elänyt, siitä irti päässyt, elämäni ja itseni ehjäksi rakentanut.
Hyvää juhannusta sulle mökille ja kaikille muillekin. Minä vietän sen kaupungissa perheeni, lasteni ja mieheni kanssa.
Kiitos Sinulle, Parjattu erinomaisista kommenteistasi! Näinhän asia on eli kirjoista opittu viisaus ei koskaan ole sama asia kuin käytännön kokemuksen avulla hankittu tietotaito. Uhrin syyllistäminen ei myöskään millään tavalla auta häntä irrottautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Syyt ovat syvällä ja kerroksia tulee jokaisen lyönnin ja sanoilla mitätöimisen jälkeen lisää niin, että sen kivikuorman alta on lopulta miltei mahdotonta enää nousta.
Vaikka perheväkivallan dynamiikkaa ymmärtääkseen ei välttämättä tarvitse itse olla kokenut samaa niin parhaiten koko tämän monimutkaisen kuvion ymmärtää vain se, joka itse on ko. tilanteessa elänyt tai muuten sitä riittävän läheltä seurannut (esim. lapsuuden kodissa, mummon, tädin, sisaren, läheisen ystävän jne. perheessä). Niin läheltä, että tuntee väkivaltaa toistuvasti kokevan ihmisen henkilökohtaisesti, ei vain tilastonumerona tai vaikkapa potilaana; hakattu se ja se. Tarina kertoo, että esim. lääkäreille ja sairaanhoitajille potilas on usein "keuhko se, maksa se, sydän se, hakattu se" jne. ilman nimeä ja henkilöhistoriaa - loputtomana, vaihtuvana jonona. Ei mene yöunet eikä turhaan jää erilaisia ihmiskohtaloita suremaan kun heitä ei elävinä, tuntevina ihmisinä laske liian lähelle omaa itseä.
"Ulkopuolelta" hoitaminen on paljon helpompaa ja niinhän se on, että "parhaat" neuvotkin meille kaikille tulevat aina ulkopuolisilta, olkoon asia mikä tahansa.
Uhreja ovat omalla tavallaan myös hakkaajat. Jokinhan heidän elämässään on mennyt pieleen niin pahasti, että ei pysy kasassa muuten kuin toista ihmistä kaikin tavoin alistamalla ja lyömällä. Lähes aina se on omasta lapsuudesta opittu käyttäytymismalli - isä löi äitiä, minä teen samoin kun en muuta osaa. Tai sitten ko. käyttäytyminen alkaa alkoholisoitumisen myötä (nousee pintaan, syyt ovat jo olemassa). Puolustus se ei silti koskaan ole eikä saa olla; kukaan muu ei sitä lyövää kättä nosta kuin asianomainen itse. Valinta on aina hänen, olkoon taustatilanne millainen tahansa. Vasta tämän täydellisesti ymmärrettyään väkivallan tekijä pystyy hakemaan apua itselleen ja vasta tämän ymmärrettyään väkivaltaan toistuvasti alistuva kenties pystyy ottamaan sen ensimmäisen, ratkaisevan askeleen kohti väkivallasta vapaata elämää.
Jos yksikin ihminen tämän viestiketjun avulla
tänä juhannuksena säästyy hakkaamiselta tai jos edes yksi ihminen jättää tällä kertaa lyömättä niin tämä ajatustenvaihto on kannattanut.
Väkivallatonta, positiivista juhannusta kaikille!
sinä vangin päättämään rikoslaista?
Tai sosiaalipummin miettimään sosiaaliparannuksia?
En nyt oikein ymmärtänyt kysymystä. Eiköhän meillä ole eduskunta sitä varten, että siellä nämä lait päätetään. Välillä parempia ratkaisuja tehden, välillä huonompia mutta kas kun asia on niin, että ihmiset, jotka lakia eivät halua noudattaa eivät niistä myöskään mitään piittaa. Heille se on samantekevää, lyökö, juoko, hakkaako, valehtelee, varastaa, ryöstää, raiskaa.. ja minkä tuomion niistä mahdollisesti saa jos jää kiinni.
Ymmärtämisellä tarkoitin ihmisen omaa ajattelukykyä ja sisäistä moraalia. Jonkinlainen omatunto meillä kai suurimmalla osalla vielä on Omatunto on se mikä parhaiten sanoo meille itse kullekin, mikä on oikein, mikä ei ja miten toista ihmistä noin yleisesti ottaen saa kohdella. Ilman lakeja kaiketi vielä useampi eläisi kuin siat pellossa, nyt niin elävät (ja kautta aikojen ovat eläneet) vain ne, jotka eivät kanssaihmistensä hyvinvoinnista pätkääkään piittaa.
Muuta en täsmennykseksi osaa sanoa kun en tiedä, mitä kysymykselläsi hait.
mukaellut sitä lausumaa, että asioista päättämisessä pitää olla mukana itse asian kokeneita??
sinäkin juhannusta viettämään.
Minun juhannusvieraani kuolevat kohta nauruun kun lukevat millaisia äityleitä ja häityleitä tälläkin palstalla vilisee.
ole vieraillesi muuta tarjottavaa kuin netti?
Mahtaa olla köyhät bileet!
on saunotettu, syötetty ja juotettukin. Olemme siirtyneet näitten halpojen huvien puolelle vähäks aikaa.
En nyt varsinaisesti tarkoittanut päättämässä vaikka eipä siitäkään haittaa olisi, omakohtaisesta kokemuksesta...
Lähinnä tarkoitin tuota auttamispuolta; kaikkia jotka ammatikseen perhe- ja muunkin väkivallan parissa työtä tekevät. Ja työryhmissä. On niin helppo ulkopuolelta sanoa, että mikset lähde tai tee niin tai näin jos oma tietotaito pohjautuu pelkästään oppikirjoihin. Elämään opitaan elämällä, teoriatieto on tottakai aina hyvä työväline siellä pohjalla mutta kaikkea ei voi ainoastaan siltä pohjalta ratkaista. Jos voisi, niin tuskinpa olisi sotia, riitaa, väkivaltaa... mitään muutakaan pahaa maailmassa. Tiedon puutteesta ei Suomessa niin kuin ei koko maailmassakaan ole kysymys mutta järki ei pelaa silloin kuin ihmisten tunteet roihuavat polttaen tuhkaksi kaiken tielleen osuvan.
Tunnepohjaisiin purkauksiin muuten pohjautuu suurin osa näilläkin palstoilla olevista viesteistä. Vaikka jokaisen järki sanoo (ja tietoa on), että asioilla on aina puolensa ja puolensa - mikään ei tässä maailmassa ole yksiselitteistä, niin periksi ei anneta. Joskus se on jopa hauskaa, mikäs sen parempaa kuin kunnon väittely jos se pysyy asialinjalla henkilökohtaisiin loukkauksiin menemättä. Hauskaa eikä missään nimessä oikein se ole enää siinä vaiheessa kun henk. koht. olemassaolon oikeutusta haetaan toisia ihmisiä polkemalla. Ja siitähän väkivallassakin on kysymys; voittamisen halusta ja valtataistelusta alistamisen keinoin. Pelistä, jossa ei koskaan ole voittajia. Ainoastaan häviäjiä.
monesti myös niin, että kauempaa näkee paremmin!
Kun itse tahit jonkun ongelman kanssa päivittäin sitä ei jotenkin vaan osaa millään yksin ratkaista. Joku vieras näkee asian selvemmin, ilman turhia tunteita.
Missä kohdin täällä olet muuten törmännut asialliseen tervehenkiseen väittelyyn, jossa ei olla menty henkilökohtaisuuksiin??
Outoa yleensä se henk.koht. meneminen, koska täällä ei kukaan toistaan tunne. Mutta kyllä silti vaan haukkua osataan! Sairasta on.
Tämä on keskustelupalsta, mutta tänne ei omaa mielipidettään kannata kirjata, sillä aina on joku, joka haluaa sen polkea alas. Riidanhaluista porukkaa. Pitäisi hiukan mennä itseensä ja katsoa välillä peiliinkin.
Olen huomannut, että jos kirjoitus on hyvin perusteltu ja aukoton ja suora, siihen TÄYTYY vastata jotakin asiatonta vihjaillen. Kuten esim. ÄÄLIÖ! Nimitellään ja parjataan. Miksi? Sano sinä nyt kun sen filosofoinnin olet aloittanut! Kirjoitusvirheet on kanssa asiasisällön edelle menevä juttu, jollei oikein jutuissa pärjää. Lisäksi on vaan kiva väittää kaveri vaikka homoksi, koirantappajaksi, ihan miksi vaan. Ärsytetään, kun ei muuta osata.
vastaukset tuossa yllä oiva esimerkki siitä mitä tarkoitan. Kun puheessa ei pärjää otetaan vittuilu avuksi. Ja sitten lopuksi käännetään asia uudelleen päälaelleen ja ihmetellään, miks se niin suuttu?
vaikka eilen naurettiin ihan kippurassa joittenkin välkkyjen jutuilla.
Kauempaa katsoen näkee paremmin mutta VAIN näkee. Kenenkään nahkoihin ei voi sisälle mennä niin, että tuntisi prikulleen samat tunteet kuin tuo toinen. Jokainen tekee omat ratkaisunsa elämänkokemuksensa, henkilöhistoriansa, tietonsa, taitonsa ja tunteidensa pohjalta. Jos perheväkivalta ja kaikki maailman vääryydet ratkeaisivat niin, että aina kun joku viisaampi sanoo; "Näin ei saa tehdä, nyt lopetat" ja toinen uskoo ja lopettaa, niin mikäpä meidän täällä olisi olla ja lillutella paratiisimaisessa maailmassa. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat myös kaksi eri asiaa. Vääriä tekoja ja niiden syitä voi joskus jotenkin ymmärtää mutta koskaan niitä ei pidä eikä saa hyväksyä.
Mitä sitten tulee tuohon loan heittoon sun muuhun näillä palstoilla viljeltävään parjaukseen, niin oikeaa vastausta siihen ei minullakaan ole. Kukin taaplaa tavallaan ja tyylillään. Ilkeä minäni sanoisi, että "kun eivät muuta osaa", kiltimpi näkee sen niin, että kyllä maailmaan puhetta ja mielipiteitä mahtuu ja pitääkin mahtua. Henkilökohtaisesti en asiasta jaksa loukkaantua, siihen ei aikani eivätkä voimani riitä (meinaan, että muutapa ei paljon ehtisi tekemäänkään kuin kulkea itku silmässä ja nenä nyppyrällä).
Harvemmin täällä tosin mitään kirjoittelenkaan mutta niin kuin ensimmäisessä viestissäni sanoin, niin nyt en voinut olla pistämättä lusikkaani soppaan. Sen verran sielun päälle kävi "juhannusruusun" syytökset elämänkumppaninsa väärin valinneita kohtaan. Kuka meistä toisistamme etukäteen kaiken tietää tai edes huomisesta kun ainoa, minkä olemme eläneet on tämä päivä ja kaikki sitä edeltäneet.
totta!
Jokainen eronnut on vakkaansa väärän kannen valinnut! Mitä hävettävää siinä on? Häpeätkö sinä sitä? Onko se sinun elämäsi vaikein paikka? Tuntuu, että on, jos kerran sielun päälle kävi. Minua ei kyllä rasita. Tiedänhän minä sen. Pieleen meni.
Sitä en tiedä, miten siitä joku sitten syyttämään on alkanut(jos on), enkä jaksa lukeakaan...
Ja tarkoitin tuolla kauempaa "näkemisellä" sitä, että vieras voi antaa vinkkejä näkökulmasta, joka itselle on vieras. Ja vain tyhmä teilaa kaiken siksi, että sen keksi joku muu ensin..
mukava lukea että joku muukin tuntee samoin kuin minä...lasteni isä ei pidä mitään yhteyttä lapsiin selittämättä syytä sen kummemmin.
olisi helpompi sanoa lapsille että isä on kuollu kuin että en tiedä miksi isä ei edes soita...