runo...halusin vain kysyä tarvitseeko maailman kaunein asia,jota rakastuneet kutsuvat rakkaudeksi,enää runoilua?
tämä ei...
ole..
6332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntee tuota maailman kauneinta, on mukava näitä lueskella ja kuvitella, että noinhan meilläkin...minun rakkaudessani. Eli rakkaus ei tarvitse runotta, mutta minä, rakastunut ja yksin, tarvitsen runoja rakkaudesta
että rakkaus on se runo, ja runoilu sen ympärillä pyörivää tarinaa johon he eivät ehkä koskaan pääse sisälle... minä katsoin rakkaintani ensi kerran silmiin ja näin sellaisen lempeyden ja syvyyden mihin eivät maailman hienoimmat kaukoputket olisi yltäneet...siitä on jo kaksikymmentä vuotta ...yritän sanoa että kyllä noin herkkä ihminen kuin sinä vielä rakkauden löydät,tai muista että ei me sitä rakkautta löydetä,vaan se löytää meidät...
olen löytänyt ennenkin (juuri eroamassa:), mutta joskus vaan rakastuu saamatta vastarakkautta, joskus rakastuu väärään...sellaista on elämä...eikä mua haittaa, oli mukava rakastaa, vaikkakin vain mielikuvaa. Sitäpaitsi rakastunut ihminen on ulkopuolistenkin mielestä kiinnostavampi...rakastunut säteilee, vaikkakin yksin rakastaa. Väärä rakkaus voi auttaa oikean rakkauden löytämisessä (toikin hymyilee mulle:)
oikeassa..rakastunut ihminen todella säteilee..kerran näin erään miehen joka piteli naistansa hartioista kiinni takaa kun kuljin ohitse,ja tytön silmät suorastaan kiiluivat juuri sitä rakastuneen onnea johon vain nuori tyttö pystyy..mies hänen takanaan päätä pidempänä ja silmin nähden ylpeänä...surullista tuo sinun avioliittosi päättyminen...mutta muista aina että RAKKAUS ei koskaan kuole,se vain joskus jättää meidät hetkeksi...jos siinä joku kuolee niin me itse siinä niin teemme...
eikä se ollut avioliitto, pelkkä yhteisasumus vaan, mikä lie avoliitti, jos sitäkään... ei surullista ollenkaan. Me ollaan oltu erossa jo pitkään, ihan ystävinä eletty kuin pari... ei yhtään surullista, eikä se ollut rakkatta koskaan. luulen.
kaipaaman keskustelua kanssasi...jokin siinä jäi pyörimään päähäni...voidaan puhua rakkaudesta, politiikasta,haukkua hallitusta tai mitä ikinä keksikkään...