Terveiset Pjongjangista!

Hei taas kaikille matkailusta kiinnostuneille.
Olemme edenneet matkallamme ja asettuneet ainakin toistaiseksi tänne kaikkien rakastamaan Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupunkiin. Kaupunkihan on nimeltään Pjongjang ja ainakin itse lausun sen leikkisästi "pjongjang".
Tulimme tänne Panmunjomin raja-aseman kautta. Mikäli olette joskus tulossa Etelä-Korean matkan yhteydessä vaikkapa retkelle tälle raja-asemalle niin on hyvä ottaa huomioon pukeutumissääntöjä ja muitakin sääntöjä. Tässä joitakin oleellisia:
Eli ei farkkuja, shortseja, hihattomia paitoja, avonaisia mekkoja, sandaaleja eikä urheiluvaatteita yms. Ei epäsiistejä hiuksia. Ei alle 10-vuotiaita lapsia. Ei Korean kansalaisia. Mihinkään ei saa raja-alueella koskea. Pohjoispuolen ihmisille ei saa vilkutella eikä näytellä mitään merkkejä, ei edes kansainvälistä keskisormi kohti taivasta -merkkiä. Itselläni ei ollut mitään ongelmia vaikka olin aikamoisessa resupekka kunnossa. Ehkä Pohjois-Korealainen ystävälläni oli vaikuttanut siihen jotenkin?
Ostin heti ensimmäisestä Pohjois-Korean puolella olevasta myymälästä upouuden 20 gigaisen mp3-soittimen. Laite soittaa Achimŭn pinnaraa, siis Isänmaan laulua taukoamatta eikä siihen voi ladata mitään muuta. Hyvä biisi.
Olemme, siis minä ja Buddha-patsaani, täällä Pjongjangissa pitkäaikaisen ystäväni Kim Jong IIn vieraana. Tuttavallisesti kutsun häntä nimillä Kimi tai Kinderi, joka tapauksessa sama mukava heppu kyseessä. Paikallisväestö käyttää hänestä nimiä kuten "Suuri Johtaja" tai "Rakas Marsalkka".
Kinderi on ottanut meidät avosylin vastaan ja olemmekin majoittuneet hänen luokseen asumaan. Täältä hänen kotoaan löytyvät kaikki mahdolliset palvelut palvelijoita myöten. Minkähänlaista mahtaisi olla palvelu esimerkiksi Ryugyŏng-hotellin 103-kerroksessa kun kotonakin on tällaista?
Aamupäivällä olimme pyhällä Paektu-vuorella, siis Kimin syntymäpaikalla. Siellä oli entinen sissileiri joka nyttemmin on muutettu museoksi. Museossa oli esillä muunmuassa Kinderi ensimmäinen leikkikalu, konekivääri.
Museossa oli paljon työntekijöitä. Kimiä kunnioitettiin kuin jotain diktaattoria konsanaan? Eräs opas kertoi minulle ja Buddha-patsaalleni Kimin saavutuksista. Kimi on esimerkiksi ensimmäistä kertaa pelatessaan golfia lyönyt 11 hole-in-one lyöntiä. Kuittasin oppaalle että "Parantamisen varaa siis vielä on". Itse olen lyönyt muistaakseni 18 hole-in-one lyöntiä yhdellä kierroksella. Kimi on myös hävittäjälentäjä ja hän on säveltänyt kuusi aivan loistavaa oopperaa.
Museokäynnin jälkeen kävelimme Pjangjongin pääkatua. Katu oli leveä. Autoja ei näkynyt hirveän montaa sillä Pohjois-Korean kansalaiset haluavat pitää kuntoaan yllä käyttämällä yksivaihteisia polkupyöriä. He jättävät limusiininsa ja luksusautonsa maanalaisiin autotalleihin piiloon. Jotkut käyttävät myös kaupungin metroa
Iltapäivällä tutustuimme Rŭngnado May Day Stadioniin. Isumapaikkoja stadionilla on 150000 ja epäilemättä ne olivat kaikki loppuunmyytyjä 1990-luvun lopussa kun stadionilla poltettiin Pohjois-Korean armeijan kenraaleita hengiltä.
Stadionkäynnin jälkeen menimme katsomaan 170 metriä korkeaa Juche-aatteen tornia.
Illalla meillä oli ohjelmassa tutustumista paikallisiin yökerhoihin. Itse en ole niinkään alkoholisoitunut kuin isäntäni Kimi. Viina virtasi ja laulu raikasi. Promilleja meillä oli varmasti kolmen ja neljän välillä. Discon kovaäänisistä mylvi uusimpia hittejä joita ei vielä ole edes muualla maailmassa julkaistu. Täytyy sanoa että kyllä olivat tytöt kauniita tässä discossa. Minulla, Buddha-patsaalla ja Kinderillä oli hauskaa, ilo ylimmillään. Olin jopa havaitsevinani Buddha-patsaallakin viisarin värähtävän kun vähäpukeinen neitokainen tuli harrastamaan hänen kanssaan sylitanssia ja huulihölkkää.
Yön hiljaisina tunteina menimme vielä katsomaan erästä ohjustukikohtaa. Siellä oli paljon erivärisiä nappuloita. Henkilökunta oli aika tuiskeessa niinkuin mekin. Joimme ja lauloimme lisää. Painelimme nappuloita musiikin tahdissa ikäänkuin ne olisivat olleet sellaisen reaktiopelin näppäimiä. Kuului jonkinlaisia suhahduksia? Kurkistimme ikkunan raosta ja totesimme taivaalla paljon jonkinlaisia valoilmiöitä. Näytti kuin ne olisi harmaita tukkeja joissa oli lieska perässä. Tulkitsimme ne tähdenlennoiksi.
Aamulla jatkoimme Kinderin kotiin ja nukuimme krapulan pois.
Katsotaan mitä seuraavana päivänä on ohjelmassamme.
Terveisin Peltsi