Sä olit niin kaunis, kauniimpi kuin kukaan muu koskaan elämässäni. Siihenhän mä sussa ihastuin, myöhemmin rakastuin.. Siksi niin pelkäsin, pelkäsin että joku vie sut minulta, en osannut luottaa rakkauteesi. Yritin sitoa sinut kiinni minuun, tajuamatta että aina kun tein yhden solmun lisää menit sinä kauemmas minusta.
Lopulta olin ajanut sinut niin kauas että ei ollut enään paluuta..oli rakkautta mutta ei enään sitä mitä joskus oli.
Mun pitäisi jo sanoa sinulle hyvästit, unohtaa kaikki haaveet yhteisestä tulevasta..miten sen tekisin? en tiedä keinoa siihen.
Kyllä minulla on ollut muita, on ollut monta yritystä, mutta ei kukaan saa minua tuntemaan sitä samaa kuin sinä..edelleen toivon että pääsisin ajassa taaksepäin, voisin avata tekemäni solmut, näyttä kuin sinua rakastan.. sä annoit mulle monta tilaisuutta muuttua, sä jaksoit kauan yrittää.. miksi mä en tajunnut kuin vasta sitten kun se oli loppunut?
Lopulta olin ajanut sinut niin kauas että ei ollut enään paluuta..oli rakkautta mutta ei enään sitä mitä joskus oli.
Mun pitäisi jo sanoa sinulle hyvästit, unohtaa kaikki haaveet yhteisestä tulevasta..miten sen tekisin? en tiedä keinoa siihen.
Kyllä minulla on ollut muita, on ollut monta yritystä, mutta ei kukaan saa minua tuntemaan sitä samaa kuin sinä..edelleen toivon että pääsisin ajassa taaksepäin, voisin avata tekemäni solmut, näyttä kuin sinua rakastan.. sä annoit mulle monta tilaisuutta muuttua, sä jaksoit kauan yrittää.. miksi mä en tajunnut kuin vasta sitten kun se oli loppunut?
Vastaukset 19
Vanhimmat
noin kaunis, mutta en ole minäkään. Mitä on kauneus, joka kuitenkin katoaa, kun vanhenee?
se muuttaa muotonaan, ihan niin kuin sinäkin, mielet, silmät, ne lempeästi sinua kohtelee koska rakkaus ei näe kuin rakkauden. Kaikki on kaunista kun ollaan yhdessä, silloin maailman rumuus on kaukana ja elämä on kaunista.
Tuli vain mieleen,tuota?
ja kuolleet tunteet tai tunnottomuus.
kovaan kalloosi. Sä et voi palata muuttamaan asioita,mutta sä voit elää uusia asioita muuttunein ajatuksin.
Susta tuntuu ettet koskaan löydä samaa, mutta ehkä jos sä avaisit itsesi sille mahdollisuudelle että niin voi tapahtua, voisi joku joskus yllättää.
Ei kaikkiin rakastu, ei löydä jokaisesta sitä mitä haluaa, ei se silti tarkoita että sun elämä on siellä jossain menneisyydessä, että sun rakkautesi on jumissa siihen yhteen ja toista ei voi tulla.
Tulee se, kun on aika ja mahdollisuus tulla. Sun tarvii nyt aukaista mieltäsi enemmän, älä katso taakse ja kaipaa sinne mihin et voi palata.
Minä voin luvata että sinä tulet rakastamaan vielä ja muista silloin, että ketään ei voi omistaa ja aina pitää luotaa siihen toisen rakkauteen. Jos sinä et luota, sinä hylkäät hänen rakkautensa ja se johtaa juuri siihen että kaikki loppuu.
Ei rakkautta kannata pelätä, ei sitä kannata miettiä, rakkaus on niitä asioita että sitä joko on, tai ei. Rakkaus vaatii työtä, luottamusta, avaraa sydäntä.
Älä elä eilisessä, se ei vie sinua eteenpäin. Sinä rakastut vielä, ja silloin, sinä tiedät paremmin olla ja toimia. Elämä opettaa, elämäsi loppuun asti sinua. Kuuntele sitä, älä elä taaksepäin.
Todellisuudessa juttu vaan menee niin että on ihmisiä jotka rakastuvat vain kerran.
Muut ovat ikävä kyllä sitten korvikkeita, vaikka kuinka yrittäisi itse. Loppuvat kuitenkin aina aikanaan.
Sana rakastan sinua tulee vain väkipakolla ja joskus heikkona hetkenä,jälkeenpäin kaduttaa koska ei sanoillaan ole tarkoittanut sitä mitä sanoo. Nuo sanat pitää tulla luonnostaa.
Säädöt kunniaan.
Minä kuitenkin ajattelen niin että rakkaus on anteeksiantoa.
Minä puhun itse kokemuksesta joka on opettanut ja tuonut erilaisia ihmisiä lähelleni ja kauas.
Toisten kanssa seksi sujuu ja toisten kansssa muu samaan niitä ei tule saamaan enää ikinä.
Säädellen.
anteeksi? Miten ihmeessä anteeksianto on rakkautta? Se kuuluu ihan normaaliin inhimillisyyteen, ilman sitä ihmisestä ei pettymysten ja takaiskujen jälkeen tule ehjää, jos ei osaa antaa anteeksi.
Rakkaus vaatii työtä, ei se ole mikään olotila johon kävellään ja sitten se on siinä. Ihmisen pitää olla valmis ja kykenevä ottamaan ja antamaan rakkautta, ja se onkin toinen juttu.
Minä uskon että ihminen kehittyy ja oppii rakkaudesta koko aika iän myötä enempi, jos sanoo että voi rakastaa vain kerran, on sulkenut aika monta ovea ja ei edes halua nähdä asian eteen vaivaa.
Jokainen saa mennä tyylillään, minä uskon että kaikki lähtee itsestä, saaminen ja antaminen. Jos sinä olet valmis ja kohtaat ihmisen joka on valmis, on todennäköisempää löytää rakkautta, uudelleenkin, kuin jos vain sulkee itsensä ajatukseen, olen rakastanut, se siitä.
petitkö häntä, löitkö? jos et, voihan se rakkaus syttyä uudelleenkin jos sille antaa mahikset. vai? mikset ota yhteyttä häneen? ole oma itsesi ja ota häneen rohkeasti yhteyttä. tavatkaa. mitä sä siinä menettäisit? rakkautta on niin vähän nykyään, anna mennä ja näe vaivaa sen eteen. älä täällä pillitä!
Niin mitä tein.. rakastin niin paljon, pelkäsin niin paljon ja sidoin itseeni kiinni... ja sitten kun meni itsellä kyky hallita itseäni niin löin, tai en suoraan lyönyt mutta kävin kimppuun, seuraavana päivänä hän lähti.
Olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta ei ole anteeksi antoa, puolitoista vuotta yhdessä eikä mitään tehtävissä enään.
Virhettäni en enään toista, mutta kun tuntuu että ei sitä toista tule enään tän elämään. En tiedä kumpa on vaikeampaa, tieto että toinen ei ikinä pysty antamaan anteeksi vai se että itse ei voi ikinä antaa itselleen anteeksi...
Kun luin siun tekstiä, tarinaasi niin jotenkin ajattelin että vaikka tapahtuneesta lienee aikaa mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri muuta kuin antamalla ajan kulua. Jos siun oloa helpottaisi edes pikkasen niin kirjoita hälle sellainen vanhanaikanen kirje jossa kerrot että mitä olet ajatellut ja pohtinut. Voisikohan se auttaa?
Anna ittelleis aikaa!
Siinä menee luottamus hetkessä. Toinen tuntuu ihan vieraalta. Siihen, jos jotain on jäljellä, auttaa vain aika. Sanon tämän näin, vaikka mitään ei edes varsinaisesti tapahtunut mutta oli uhkaava, vieras tilanne. Käsittele sitä omaa aggressiivisuutta. Kyllä sen voi itselle antaa anteeksi. Toinenkin voi.Mutta luottamus kasvaa hitaasti. Hyvin hitaasti.
mitä siitä.
Näin se menee että jokaiselle on vain yksi oikea ja minkä teet niin mikään ei auta, naura seuraavan kerran jollekin muulle ja tee sama, niin peli on tasan.
Jos saa kysyä niin oliko tämä ensimmäinen kerta kun kävit kimppuun? Ja mielestäni kenenkään ei tarvitse sietää minkäänlaista väkivaltaa suhteessa, turvallisuuden tunne suhteessa on tärkeää... Sen kun menettää, sitä ei todellakaan helposti takaisin saa. Koita nyt vaan yrittää eteenpäin, vaikka se olisikin raskasta ja tuntuisi mahdottomalta. Aika parantaa haavat (omakohtaista kokemusta on). Voimia!
Se oli vain ensimmäinen kerta selvinpäin..aiemmin vain humalassa ja kerran myös hän kävi minun kimppuuni. Asiasta oppineena olen nyt vihdoin puhunut asiasta ääneen terapiassa, ja yritän saada keinot hillitä itseni tulevaisuudessa samassa tilanteessa.
Ennen olin laittanut kaiken vain humalan piikkiin, enään en voinut ja tajusin sen itsekkin kyllä heti.
Kuulostaa ikävältä tuo, piti vastata. Kerroit käyneesi häneen käsiksi. Älä ole itsellesi liian jyrkkä, suhteessa on aina kaksi osapuolta ja joskus tilanteet ajautuvat täydelliseen umpisolmuun. Tämä naisesi ei välttämättä pysty tunteiltaan nyt näkemään mitään hyvää sinussa, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hän vielä joskus voisi. Olettehan olleet pitkään yhdessä, eikä sellaista kukaan voi tuosta vaan unohtaa. Hän on aikoinaan rakastunut sinuun ja tahtonut olla kanssasi, muista se. Ei hän varmasti huvikseen ole ollut tai vasten tahtoaan, se olisi sairasta. Meistä yksikään ei ole täydellinen, ihmiset tekevät suuriakin virheitä, mutta se, miten itse omiin virheisiinsä suhtautuu ja tahtooko niistä päästä yli ja eroon on eri asia. Olet ilmeisesti nyt ymmärtänyt mitä olet tehnyt väärin, voisiko muuttaa sitä käyttäytymismalliasi? Kysy itseltäsi, tahdotko tehdä niin. Ketään ei voi omistaa, ymmärrät sen nyt. Olet tehnyt väärin, mutta aina voi aloittaa alusta. Kirjoita hänelle, kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Pistä asiat paperille, lähetä se ja anna hänelle aikaa.
Itse aikoinaan erosin naisestani, tuntui ettei meistä koskaan voi tulla mitään. Olin ahdistunut ja suhteessamme ei tuntunut olevan mitään hyvää. En tiennyt tahdonko häntä, en kokenut muinkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Taustalla oli lukuisia riitoja, mustasukkaisuutta ja väkivaltaakin. En luottanut häneen lainkaan. Hän ei ollut mikään ihannekumppani silloin. Eromme oli erittäin riitaisa, hän loukkasi valtavasti kaikin mahdollisin tavoin ja päätökseni vain varmistui, hän ei ole minua varten. Olin varma, että tein oikean ratkaisun. Mutta kuinkas kävikään. Kului aikaa. Tapasimme toisemme uudelleen, aika oli parantanut molempia. Hän oli eromme aikana hankkinut apua ongelmiinsa ja ihastuin häneen uudelleen. Aloimme tapailla ja katsotiin kaikessa rauhassa voisiko meistä sittenkin vielä tulla jotain. Ja tuli. Hiljaa mutta varmasti. Nyt uudelleen yrittämisen jälkeen jo viidettä vuotta yhdessä, enkä kadu hetkeäkään! Suhteemme isoimmat ongelmat olivat poistettavissa ja niitä ei enää ole. Toki riitoja välillä tulee, rajujakin, ne nyt vaan kuuluvat jokaiseen suhteeseen. Luottamuksen uudelleenrakentaminen ei ollut helppoa, mutta sen arvoista. Joten hyvinkin voi käydä! Älä luovu toivosta ja tee itsellesi palvelus. Hyväksy virheesi ja tee asiat seuraavaksi toisin. Ehkä tapaattekin vielä?
Kiitos sinulle ja teille monelle muulle ihanista vastauksista, en ihan sellaisia odottanut täältä saavani. Mutta siis suuri kiitos, kaksi teistä sai kyyneleet silmiin mutta myös samalla ajattelemaan.. Erosta on kohta kulunut kolme kuukautta.. en usko että enään koskaan paluuta on, ei vanhaan mutta ei edes yhdessä uuteen.
Kyllä virheestäni otan oppia ja yritän kaikkeni muuttaa käyttäytymistäni, enään koskaan en tee niin ihmiselle ketä rakastan.
Kirje, sitä olen miettinyt itsekkin myös, mutta jaksaako hän sitä edes lukea? Kiinnostaako häntä enään se? Mitä jos hän vain nauraa rakkaudelleni josta en päästä irti?
Haluaisin vain päästää irti, unohtaa kaiken, olla edes yhden päivän itkemättä häntä..
Erakoksi hän minut teki, eron jälkeen en ole käynyt missään missä häneen voisin törmätä, ja niitä paikkoja ei ole montaa.
Miksi mä vain yksin näin paljon rakastan? Miksi en osaa unohtaa...
kirjoittamiseen! Jos kerrot tunteistasi avoisesti, se ei ole sinulta pois,vaikka vastakaikua ei tulisikaan. Ja toinen toivottavasti tajuaa, että halaut myös nähdä vaivaa hänen takiaan -- ja laitta itsesi likoon. Ajan kanssa eleesi varmasti saa aikaan arvostusta toisessa!
vaan ihmiset satuttavat ihan tarkoituksella ja nauravat ja nauttivat siitä että oppii ja tietää omat virheensä.
maailma on sellainen rakkaudeton ja julma huvila.
vaikka oon samalla kurkkua myöten täynnä. Teetkö koskaan mitään oikeudenmukaisesti, sillä siltä se ei näytä????