Täydellinen katoaminen ja itsemurha?

Kummallista että pitää miettiä millainen kuva itsestä jää vaikka järjellä ajatellen sillä ei ole sitten jälkeenpäin enää mitään väliä kun sitä "minää", joka olisi huolestunut omasta kuvastaan muiden silmissä, ei olisi enää olemassa?

Vielä selventää motiivia sen verran, että vaikka kuolleena ei paljoa muiden mielipiteiden ja sanomisten pitäisi kiinnostaakkaan, niin mieluummin liitän kuolemaani edes hitusen jotain "tarunhohtoista" ja "mistä sen tietää?"-toivoa läheisilleni, kuin annan niiden tuosta vaan päivitellä muistotilaisuudessa viimeisten vuosieni päihteidenkäyttöä ja pummin elämäntapaani.

Viestistäsi saa sellaisen käsityksen, että yrität kostaa muille, joihin tässä tapauksessa viittaat sanalla "ne" tappamalla itsesi. Mitä "ne" ovat Sinulle tehneet? Jos "ne" oikeasti toivovat Sinun epäonneasi, ainoa keino "kostaa" on pärjätä ja olla tyytyväinen itseensä. Oma elämä on kaikista arvokkain vain omalle itselleen. Ei sen itseltään riistäminen ole varsinkaan vihamiehiltä pois. Sitähän voi oikeastikin karata muihin EU-maihin tai vaihtaa maisemaa.

Muualla voi olla paremmin. Pahasti masentuneen ja elämästä syrjäytyneen on tosin ponnistettava todella voimakkaasti saadakseen itsensä ja elämänsä kuntoon, jotta uusi ja parempi elämä voisi alkaa.

Itsekin olen masentunut ja jaksamisen kanssa on vähän niillä rajoilla tosi usein. Joka päivä en pääse sängystäkään ylös. Siitä huolimatta haluan kuntoutua ja yritän haluta myös elää. Toipuminen on hidasta ja välillä tulee pahaa takapakkia, mutta ihan vaan silkasta uteliaisuudesta yritän jaksaa eteenpäin. Ehkä jotain parempaa on luvassa ja jos ei ole niin onhan se mielenkiintoista nähdä miten huonoksi vielä voikaan mennä.

Jopa myrkyn lykkäsit.Miten voikin jonkun maailma pyöriä noin vain oman navan ympärillä?Oletko aivan varma,että haluat tuhlata energiaa moiseen kun on maailmassa paljon tähdellisempääkin.Mene lukemaan kirjoja vaikka yksinäisille ikäihmisille.Siis,katkaise napanuora oman ja maailman napojen väliltä,ryhdistäydy ja elä elämäsi hymyillen muiden viisautta kunnioittaen.Olet sen arvoinen, kaikesta huolimata.

Mitäpä jos hävität entisen elämäsi, mutta et tuhoa itseäsi, vaan kokeilet aloittaa uudelta pohjalta jossain muualla? Kyllä sinussa vielä voimavaroja löytyy, usko pois. Tiedän kokemuksesta, että entisen ympäristön ja "yhteisön" (lainausmerkit siksi, koska tälle yhteisölle olin vain ympäristöjätettä) taakseen jättäminen avaa kummasti uusia näkökulmia elämään. Entisessä ympäristössä oma epäonnistuminen on ikäänkuin pinttynyt kaikkiin pintoihin.

Menetin työn, terveyden ja ammatin. Nk. asiantuntijoiden mielestä asiani olivat erinomaisesti, eikä minulla ollut mitään oikeutta valittaa. Toisin sanoen kulta- tai hopealusikkayhteiskuntaluokka yritti sanella luuserille hyväksyttävän tavan ajatella ja toimia.

Ei ihan onnistunut, ja enää mikään uudelleen ohjelmointi ei minun kohdalla onnistukaan, olen jo ennättänyt muodostaa oman maailmankatsomukseni. Maailma ei ole näkemykseni mukaan kiva eikä oikeudenmukainen paikka, ja tuskin tulee sitä koskaan olemaankaan. Mutta yllättäen olen tällä hetkellä omaan elämääni tyytyväinen. Menneisyyttä minulla ei ole, ja tulevaisuutta en juuri ajattele. Eli elän tätä hetkeä toisin kuin moni muu.

Vuosi sitten ennätin heittää kaikki valokuvani ja todistukseni leivinuuniin. Istuin keinutuolissa uunin edessä ja mietin, että suljenko luukut ja kuolenko armeliaasti häkään. En kuitenkaan pystynyt. Ajattelin puolisoani, joka olisi minut löytänyt. Itselläni ei ollut väliä, minulle minun arvottomuuteni oli osoitettu.

Miksi todella kuvittelet heidän ajatuksiaan .. tuo on toiveajattelua sinulta? Otahan järki käteen ja ala parantua :)

ja ottanut oppia jenkki sarjoista

aivan outo ajatus minulle.

nostetaanpa aihe ylös... itsellä aivan samanlaiset toiveet.

näinpä. siispä täydellinen katoaminen ilman mitään todisteita siitä onko kuollut vai vaan poistunut maasta esim. olisi se järkevin. yritän toki jaksaa elää ja ajatella läheisiä mutta kun on paha olla niin sillon on paha olla. olen kuitenkin menettänyt 2 perheenjäsentä ja sen "oikean" naisystäväni niin tämä vaan riittää mulle etten jaksa enää elää... psykalla käyn jotka ehdottelee sitä sun tätä harrastuksista maiseman vaihtoon mutta se paha olo sisällä ei lähde mihinkään, ei sitä voi paeta eikä unohtaa. helppohan niitten on sanoa jotka ei tiedä asiasta mitään esim juuri nämä psykiatrit yms lääkärit.

No kerrotaan ny sitten tämän kerran niksi, oma asia tekeekö vai ei.
Ensten ostat halvalla käytetyn kesäkosla automobiilin, sitten ettimällä ettiit
paikan vesistöstä minne ajella se, ite kyytissä. Vettä pitää olla riittävän syvälti,
paikan semmoinen ettei siitä aivan heti löydetä ja muutenkin sinne meneminen
pitäis tapahtua huomaamattomasti, jälkiä jättämättä. Sitten kosla ajokuntoon,
köytät ites hyvin kiinni ruputin penkkiin ja eiku menoksi toivottavasti
parempiin maisemiin. Tuurilla paikasta riippuen ei löydetä ikinä.

"-Paska varhaislapsuus lastenkodeissa. Alkoholistivanhemmat.
-Paska lapsuus kiusattuna paskassa perheessä.
-paska nuoruus melko yksinäisenä kiusattuna paskassa perheessä
-paska varhaisaikuisuus lähes totaalisen yksinäisenä päihderiippuvaisena

repikää siitä"

Malliesimerkki uhriajattelusta.
Kaikki tuo on takana, ei kai tämä henkilö enää ole se lapsi siellä paskassa perheessä?
Miksi pitää tuijottaa taaksepäin ja märehtiä kaikkea sitä vääryyttä mitä on kokenyt?
Eikö olisi tervettä ajattelua katsoa eteenpäin ja tulevaan, miten voin auttaa itseäni parempaan elämään tästä eteenpäin?
Se mitä tapahtui, tapahtui, mutta ei kai tapahdu nyt? Eikö tulevaisuus ole auki, puhdas arkki jota voi alkaa täyttää jollakin täysin uudella ja myönteisellä? Alkaa tehdä työtä sen eteen että mennyt jää menneeksi, ei rypeä siinä?
Itse olen erittäin sairaasta perheestä jossa äiti oli psyykkisesti erittäin sairas tosin diagnoosia ei koskaan annettu koksa ei hakeutunut koskaan mihinkään hoitoon.
Olen nuorin, ja olin ei-toivottu. Aborttia oli suunniteltu mutta koska siihen aikaan se oli laiton, olisi pitänyt turvautua puoskariin eikä ns. "äitini" uskaltanut.
En pysty sanomaan sitä ihmistä äidiksi, kiduttaja hän oli.
Yksi veli teki itsemurhan, kaikilla sisaruksilla psyykkisiä ongelmia ja syviä traumoja, myös itselläni, mutta olen vuosia tehnyt työtä paremman elämän eteen ja rakentanut itselleni uhmakkaasti parempaa elämää. Päätin jo lapsena että näytän, ja olen näyttänyt. Olen menestynyt elämässä hyvin ja välit pistin poikki jo kauan sitten kiduttajaani joka on nyt jo kuollut. Hautajaisiin en mennyt enkä tuntenut tippaakaan surua, helpotusta ainoastaan.
Enää en vihaa, säälin sitä ihmistä jonka elämä ei taatusti ollut hyvää ja mielekästä.
En itse jaksaisi rypeä menneissä, arvet on siellä mutta en anna niitten estää tekemästä työtä paremman eteen. Pohjamudissa on kahlattu totisesti ja syvällä, mutta sisulla noustu.
Uhriksi heittäymymällä ja siitä masokistisesti nauttiminen ei todellakaan ole mitenkään mielekästä. Toki itsemurhan voi tehdä mutta se on tappionsa myöntämistä. Itse en halua olla häviäjä vaan voittaja tässä kamppailussa.

Niin ja muutin ulkomaille ja aloitin uuden elämän 26 vuotta sitten. Täällä elän ja täällä on kotini, ystäväni ja perheeni. Suomeen en ole yhteydessä millään tavalla.
Terv. nainen joka ei suostunut murtumaan.

Hyppää junan alle

Sanoman toimittajan saa perseraiskata niin paljon kuin haluaa miehen.

Älkää tehkö itsaria. Ite oon iloinen etten tehny sitä 16v, 24v ja 29 vuotiaana. Niin monta kertaa ainaki oon miettiny. Elämä voi muuttua ja sinunki elämälläs on tarkotus. Jos ei muuta, ni edes vaikka kertoa muille että kaikesta liejusta voi selvitä.

Mun motto ollu joskus: "kyl mä pärjään. Jos en hyvin, nii sit huonosti"

En sano,että elämä kipukroonikkona ja masentuneena on helppoa, mut niin moni on kuollu tahtomattaa syöpään jne niin koen, et haluan elää kun mul on mahdollisuus. Tottakai masislääkkeet on auttanu myös.

Hakekaa apua. Sitä saa myös esim sairaala pastorilta (eivät "tuputa" uskon asioita ollenkaa)

Päätä joka aamu elää vielä yksi päivä. Sä oot arvokas,ja just sun elämä on arvokas, olitpa sitten päihteidenkäyttäjä tai presidentti. Ehkä tää on jollekin tarpeellinen viesti

Paljon onnea vaan paljon onnea vaan hirttä Köysi odottaa Paljon onnea vaan