Älkää välittäkö, alku menee vähän nopeesti ja tyhmästi,et toivottavasti ei haittaa....
Sara kutsui Cloysterin pallosta. Se muodostui tämän viereen polulle, missä se tutkaili ympäristöään paksun kuoren sisältä. Kunnes se kohtasi Ewen katseen. Siinä ne kaksi, toisilleen niin vierasta katsoivat toisiaan, kunnes Sara päätti avata suunsa.
- Joo, tota Cloyster. Tämä, Ewe tässänäin, on uusi kouluttajasi!
Cloyster katseli surumielisenä Saraa, joka oli purskahtaa itkuun.
- Älä tee tästä minulle tämän vaikeampaa! hän huusi itku kurkussa.
Katty ja Ewe kohottivat kulmiaan. Sara huomasi tämän ja alkoi nauramaan hermostuneesti.
- Heh, minusta tällaiset tilaisuudet ovat aina niin liikuttavia, hän sanoi ja halasi Cloysteriä. - En unohda sinua!
Cloyster vilkaisi vielä kerran omistajaansa, ja kierähti sitten Ewen vierelle. Siinä he nyt seisoivat: cloyster, Ewe ja magmar.
Katty ojensi Ewelle Cloysterin ja Magmarin pallot.
- Pidä hyvä huoli niistä! hän sanoi,- Meillä on kiire, mutta me näemme! Hyvästi Magmar.
Tämän sanottuaan tytöt lähtivät vilkuttaen metsäpolkua eteenpäin. Ewe katsoi heidän peräänsä, ja sitten kahta pokemoniaan, jotka katsoivat takaisin.
- No niin... katsotaan miten tämä onnistuu, Ewe mutisi, ja tutkaili pokepalloja.
Hän osoitti toisella pallolla Magmaria. Mitään ei tapahtunut. Ewe oli ihmeissään. Näin isä ainakin oli tehnyt pyytäessään ne takaisin palloon. Tosin ikkunasta seurailu ei ollut kovin varmaa touhua. Ewe katseli palloa tarkemmin ja huomasi nappulan näköisen kohdan. Painettuaan sitä pallo kutistui taskukokoiseksi.
- Jopas on merkillinen, Ewe sanoi itsekseen.
Hän painoi nappia uudelleen, ja se palautui normaaliin kokoonsa. Kaikkea sitä keksitäänkin. Ewe osoitti uudelleen pallolla Magmaria.
Mene sinne palloon! hän pyysi mielessään. Mitään ei tapahtunut. Ewe oli räjähtämäisillään.
- Mene sinne palloon! hän raivosi.
Pallo avautui, ja Magmar muuttui punaiseksi säteeksi, joka sujahti takaisin palloon. Pallo sulkeutui.
Sara kutsui Cloysterin pallosta. Se muodostui tämän viereen polulle, missä se tutkaili ympäristöään paksun kuoren sisältä. Kunnes se kohtasi Ewen katseen. Siinä ne kaksi, toisilleen niin vierasta katsoivat toisiaan, kunnes Sara päätti avata suunsa.
- Joo, tota Cloyster. Tämä, Ewe tässänäin, on uusi kouluttajasi!
Cloyster katseli surumielisenä Saraa, joka oli purskahtaa itkuun.
- Älä tee tästä minulle tämän vaikeampaa! hän huusi itku kurkussa.
Katty ja Ewe kohottivat kulmiaan. Sara huomasi tämän ja alkoi nauramaan hermostuneesti.
- Heh, minusta tällaiset tilaisuudet ovat aina niin liikuttavia, hän sanoi ja halasi Cloysteriä. - En unohda sinua!
Cloyster vilkaisi vielä kerran omistajaansa, ja kierähti sitten Ewen vierelle. Siinä he nyt seisoivat: cloyster, Ewe ja magmar.
Katty ojensi Ewelle Cloysterin ja Magmarin pallot.
- Pidä hyvä huoli niistä! hän sanoi,- Meillä on kiire, mutta me näemme! Hyvästi Magmar.
Tämän sanottuaan tytöt lähtivät vilkuttaen metsäpolkua eteenpäin. Ewe katsoi heidän peräänsä, ja sitten kahta pokemoniaan, jotka katsoivat takaisin.
- No niin... katsotaan miten tämä onnistuu, Ewe mutisi, ja tutkaili pokepalloja.
Hän osoitti toisella pallolla Magmaria. Mitään ei tapahtunut. Ewe oli ihmeissään. Näin isä ainakin oli tehnyt pyytäessään ne takaisin palloon. Tosin ikkunasta seurailu ei ollut kovin varmaa touhua. Ewe katseli palloa tarkemmin ja huomasi nappulan näköisen kohdan. Painettuaan sitä pallo kutistui taskukokoiseksi.
- Jopas on merkillinen, Ewe sanoi itsekseen.
Hän painoi nappia uudelleen, ja se palautui normaaliin kokoonsa. Kaikkea sitä keksitäänkin. Ewe osoitti uudelleen pallolla Magmaria.
Mene sinne palloon! hän pyysi mielessään. Mitään ei tapahtunut. Ewe oli räjähtämäisillään.
- Mene sinne palloon! hän raivosi.
Pallo avautui, ja Magmar muuttui punaiseksi säteeksi, joka sujahti takaisin palloon. Pallo sulkeutui.
Vastaukset 1
Vanhimmat
no menihän se sitten palloon..:)