Miksi siis halusit suuren monilapsisen perheen ? Sen sijaan, että listaat, mitä päivän mittaan kukin tarvitsi7HALUSI/SÖI/TEKI, kerro KERRANKIN, kun se sinun VANHEMPANA, valinnassi/VALINTASI oli: mitä varten halusit suurperheen ? Mitä olit vailla ?
Mitä traumaa parannat ?
xoxozz
142045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Että mitä vailla? Lapsia tietenkin. Elämää ympärille, seuraa, toimintaa, jatkuvuutta. Ei suurperheen kasvattamisella ole mitään tekemistä traumojen kanssa.
Mikä sinun traumasi on? Jäikö perussoulu/PERUSKOULU kesken ? ?
Koko ihmisen elämähän on traumaattinen kokemus.( Tutkijoiden mielestä)
Minulla on suurperhe siitä yksinkertaisesta syystä, että en halua asettua Jumalan asemaan. En halua olla niin itsekäs, että ryhtyisin laskelmoimaan, ketkä tänne saavat syntyä ja ketkä eivät. Olenhan itsekin saanut syntyä,kukaan ei ole estänyt sitä.
Mielestäni "suurperhe"ei ole sellainen asia, jota "halutaan", kuten jotain tavaraa. Perheeseen ja erityisesti lapsiin sitoudutaan koko loppuiäksi. Se ei ole asia, jota halutaan omien mieltymysten mukaan.
Sukupuoliyhdynnöillä ei suurperheen äidin mielestä ole mitään tekemistä suurperheellistymisen kanssa, mutta mitä rumaa samainen äiti sanoo, jos naimaton nainen saa lapsen.
Suurperheen äidin syntisiksi leimaamat pienperheitten äidit hoitavat häntä ja hänen lapsiaan äitiys- ja lastenneuvoloissa, synnytyssairaalassa, kouluterveydenhuollossa, peruskoulussa ja monissa muissa paikoissa. Suurperheen äiti ei itse tee mitään pienperheitten äitien hyväksi. Tuomita suurperheen äiti osaa samalla kun vaatii palvelua.
Lapsilisien ja kotihoidontuen maksuperusteet:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/260302085034EH?openDocument
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/210202103059EH?openDocument
..yhteistä näillä kahdella viestillä on?
Missä lauseessa leimasin ketään syntiseksi?
Missä lauseessa mainitsin sukupuoliyhdynnän?
Mistä päättelet, etten ole juuri tällä hetkellä hoitamassa vanhaa isääsi tai äitiäsi, joita sinä saatat muistaa jouluna hyasintilla.
Olen töissä kätilönä sairaalassa. Autan lapsia maailmaan useimmiten juuri pienperheiden lapsia.
En ymmärrä tuollaista ihmisten lokerointia, jos on monta lasta ei käy töissä tai ole ammattia, ei maksa veroja yms. roskaa.
Meitä on moneksi onneksi.
...kuinka usein näet täällä suurperheiden vanhempien arvostelemassa niitä perheitä, jotka ovat valinneet muut asiat lasten saamisen tilalle.( Paljon on perheitä, joihin ei lapsia tule, vaikka haluaisi.)
...ei tulisi mieleenkään osoitella sormella sellaista äitiä, jolla on "vain" yksi tai kaksi lasta
...en ole koskaan huudahtanut kuullessani työkaverini lapsiluvun, "Voi kamala!!!, vain yksi lapsi!!!"
...kun on sattunut syntymään tällaiseen yhteiskuntaan , jossa vielä jonkin verran arvostetaan perusarvoja, olisihan melko irvokasta olla käyttämättä niitä palveluja, mitä kulloinkin on mahdollista saada
...jos olisin syntynyt esim. Namibiaan, hoitaisin perheeni sen maan tavalla, ehkäpä vielä vailla kateellisia, pahansuopia lähimmäisiä
Taidat nyt puhua vähän pehmeitä... Kyllähän suurperheen hankkiminen on lähes 100% tapauksista nimen omaan tietoinen päätös, siitä huolimatta ettei suurperheen saaminen tietenkään ole kaikille mahdollista syystä tai toisesta.. Harvoin käy niin, että suurperhe yhtäkkiä vain vahingon kautta syntyisi. On aika epätodennäköistä kuitenkin, että ehkäisy pettäisi niin monta kertaa, että siitä suurperhe syntyisi, ellei sitten saa kolmosia...
Lapsettomissa tai vähälapsissa perheissä sitä vastoin paljon huomattavasti useammin lapsiluku ei ole oma valinta.
Jokaisella on kuitenkin oikeus päättää omasta lapsiluvustaan, eikä muilla ole oikeutta moralisoida niitä, jotka haluavat paljon lapsia, kuten ei suurperheilläkään ole oikeutta moralisoida niitä, jotka eivät halua lapsia ollenkaan.
....oikeus on melkein mihin vain...
...eikä ole moralisoinnista kysymys...vaan Jumalan Sanan noudattamisesta....joka todellakin on monellekin ihmepuhetta...
...ei millään pahalla...:)
sinulla on, kun et halua lapsiasi.
En paranna mitään traumaa viiden lapsen äitinä kylläkään,vaan me mieheni kanssa koimme että lapsi toisensa jälkeen oli tervetullut perheeseemme.
Toki,jos hakemalla hakee "traumaa" niin vanhempani olivat/ovat aikalailla viinaksissa kiinni ja tekivät pitkiä päiviä töissä kun olimme veljeni kanssa pieniä.Veljelläni ja mulla on 5v. ikäeroa ja olen joutunut pienestä pitäen huolehtimaan hänestä.Wau mikä lapsuus!-Ja nyt omille lapsilleni haluan tarjota päihteettömän lapsuuden,olla kotona heidän kanssaan mahdollisimman paljon ja turvata onnellisen lapsuuden.Se,onnistummeko siinä,kuulemme varmasti sitten vuosien päästä.
Tiedä sitten jos tuo traumaksi luetellaan. En halunnut lapselleni samanlaista lapsuutta kun itselläni oli. Olin aina yksin tai vanhan mummoni kanssa kun vanhemmat olivat töissä yötä päivää. Asuimme keskellä metsää, joten ei ollut naapurissakaan kavereita saati sukulaisia. Koulussakin olin aina yksin ja kukaan ei puolustanut jos kiusattiin. Onneksi omilla lapsillani ovat asiat toisin.
kyllä kuule silloin kun lapsiluku ylittää kolmen on traumoja tulossa eikä hoidossa varsinkin ympäristön suhtautumisesta! Pitää olla aika kova luu jos kestää sen paineen jonak jo neljä saati viisi tai kuusi lasta aiheuttaa missä vain liikkuessa. Ja jos tulee ongelmia niin sehän on aina lapsien määrästä kiinni vaikka yksilapsisella olisi ihan samoja vaikeuksia..
Meille ainakin tuli yhtenä juhannuksena mieleen että olisipa vauva ihan kiva kotona pyörimässä. No eikun tuoimeen ja sitten tuli eka lapsi. Se oli varsin mukava epeli ja toisaalta olishan kivaa jos sillä olisi kaverikin joten tuli aikanaan toinen. Kahden lapsen kanss aoli ihan kivaa, mutta eipäs tässä tuntuisi kolmas missään ja kun noi on jo niin isojakin.. Tuli se kolmas. Aika akului ja se kolmaskin varttui ja alkoi ottaa päähän se kun kaikkialla vihjailtiin että kolme riitti kun se kolmas oli poika. Jotenkin tutnui siltä että perhe kaipaa siis neljättä lasta.. No, sitten tuntui että se on nyt tässä tämä ja siihen se on jäänyt.
Meillä on lapsia koska ne on mukavia ihmisiä ja varsin mainioita olioita kotioloissa. Onhan koirat ja kanitkin kivoja, mutta kyllä lapsiss aon enemmän särmää. Toisaalta tenavia ei tarvitse lenkittää eikä siivoilla niiden papanoita kuin rajallisen aikaa..
Jotkut sanoo tahtovansa suuren perheen. Itse kommentoin tähän yleensä että tee ensin se yksi ja mieti sitten uudelleen. Samaa sanon kyllä niillekkin, jotka aikoo hankkia vain sen yhden.. Lapset on asia joka mennään tunteella ja fiiliksillä eikä siinä ole oikeaa tai väärää määrää varsinaisesti olemassakaan.
Jos saa kysyä niin mikä trauma sulla on suurista perheistä?
mutta nämä lapset, jotka tekivät meistä suurperheen, olivat.
He olivat vailla turvallista kotia.
He olivat vailla välittäviä vanhempia.
He olivat vailla rakkautta.
Tuskin tarvitsee enempää perustella.
T: Sijaisäiti
se on mukava ja kotoisa. Lasten kasvettua on jo perheessä sukua ja yhteenkuuluvuutta riittämiin. Joillekin sivusta katsojille syntyy ulkopuolisuuden tunne Se aiheuttaa katkeria tuntemuksia suurperheitä kohtaan. Mutta älä huoli, se on ihan inhimillistä. Ihminen tuntee jääneensä jostain paitsi ja poissuljetuksi kun iso porukka menee samasta ovesta kotiinsa ja itse joutuu menevät tyhjään kotiinsa. Se ei kuitenkaan ole suurperheen vika. On syytä katsoa omaa elämäänsä, mitä siitä puuttuu kun tuntuu niin pahalta. Voisiko sille tehdä jotain?