tue lasta

ajankohtaisohjelmia ja tilanne on aivan käsittämätön sen suhteen, että miten tilanne on voinut Suomessa mennä tähän, että LAKIA ei viranomaisten taholta noudateta?!?!

Esim. koulutettu, työssä käyvä liikuntavammainen äiti oli alkanut tukia ja apua hakea jo raskausaikanaan. Nyt kun lapsi oli niin iso, että konttasi jo, ei edes lakisääteisiä tukia oltu saatu vieläkään.

JA TÄMÄ OLI KAIKEN HUIPPU:
Sosiaalivirastossa oli suoraan sanottu, että miksi hän teki lapsen, kun ei kykene tästä huolehtimaan! Ja tietysti oli uhattu lapsen pois ottamisella.

Voi helvetti!

Tämähän on natsismi-ajattelua valtion taholta.

Ohjelmassa kuvattiin niin hyvin myös erään vammaisia koskevan lain käsittelyä alkaen 90-luvun puolelta tähän päivään asti, että oikeastaan oli apea mieli eilen koko lopun päivää sen takia. Ei meidän päättäjät välitä yksilöihmisistä! Markkinatalouden kovat arvot ovat inhimillisten ja eettisten arvojen sijalla, heikot saavat jäädä jalkoihin.

Suurin osa kansasta on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, joiden ansiotasoa on kiristetty viime vuosina. Kiitoksia vain hoitajille, jotka ovat rohjenneet nousta taistelemaan palkkojensa puolesta! Aivan turha nyt on itkeä potilasturvallisuuden puolesta, kun hoitajien palkoille olisi ollut aikaa tehdä jotain jo vuosia sitten.

Mutta tämänkin työtaistelun jälkeen on paljon ihmisryhmiä, joiden tulot ovat vieläkin roimasti alle inhimillisen toimeentulotason:

Suomessa köyhyysraja on yksin asuvalle noin 900 e/kk ja kaksilapsisella 2:n vanhemman perheellä noin 1900 e/kk.

Mutta Suomessa on paljon tätä köyhempiäkin ihmisiä. Yksin asuvan ihmisen toimeentuloturvan perusosa on 389 e/kk. Lisäksi maksetaan kohtuulliset asumiskulut, jotka eivät välttämättä kata koko vuokraa. Siis henkilö maksaa osan asumiskuluistaan itse, eikä niin kuin jotkut kuvittelevat, että KAIKKI maksetaan yhteiskunnan taholta, e-hei.

Osa asumiskuluista vähennetään pois tuosta 389:n summasta. Lisäksi siitä vähennetään vaatekulut, parturi/kampaaja, tv-lupa, puhelinkulut, netti, kaikki liikkuminen, siis bussi- ja junamatkat, harrastukset, leffa- ja teatteriliput, kuntosali, uimahalli. Paljonkohan kaikkien noiden vähennysten jälkeen jää ruokarahaa kuussa?

En itse ole toimeentulotuen saaja, mutta en näe mitään haukkumisen aihetta niissä ihmisissä, jotka siihen joutuvat turvautumaan. On aivan turha selittää, että "vuosia sitten olin itse tuossa tilanteessa vähän aikaa ja kyllä sitä vähemmälläkin tulee toimeen."

Ensinnäkin tuet ovat pudonneet nopeasti viime vuosina ja luvut pitäisi kertoa elinkustannusindeksillä, ennen kun laskelmat ovat yhtään vertailukelpoisia tähän päivään.

Tosiasia on, että kaikkiin noihin menoihin ei tt:n varassa elävällä ole varaa, laitoin ne siihen ihan huvin vuoksi maininnaksi siitä, mihin jokaisella PITÄISI olla varaa. Arki on sitä tasoa, että vaatteet pidetään puhki, ainoa harrastus on kävely, hiukset leikataan itse, oli tulos mikä oli, kirjastossa pääsee lukemaan eilisen lehdet kun pyytää henkilökuntaa säästämään ne, päivän lehtiin siellä on sellainen jono, että ei viitsi tunteja jonottaa niitä paikan päällä jne. Jos investoi nettiin, on se pois esim. vaatehankinnoista tai ruokamenoista jne. Ja terveelliseen ruokaan ei ole jatkuvasti varaa ollenkaan.

Iltalehti:
"Toimeentulotuen ostovoima on vuodesta 1990 jäänyt jälkeen palkkakehityksestä noin 180 e/kk. Suomessa on EU:n laatiman luokittelun mukaan 600000 köyhää. "

Ja ihmiset joutuvat oikeusteitse hakemaan niitä oikeuksiaan, joita eri LAIT heille lupaavat. Valtiolta ei kunnille rahaa tipu, mutta kummasti sitä löytyi mieletön summa esim. Jokelan katastrofi-apuun. Mitähän jos noita rahoja olisi ennakkoon jaettu EDES lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, joista pelkästään voisi kirjoittaa kirjan tässä yhdessä maailman rikkaimmista valtioista.

Koko ketju rikkoutuu kun ketju katkeaa sen heikoimmasta kohdasta. Ihmisistä puheen ollen heikoin lenkki ovat lapset ja nuoret, joiden pitäisi olla aikuisten ja koko yhteiskunnan erityissuojelussa.

Pelkästään perheiden taloudellisen tuen putoaminen alle toimeentulorajan kärjistää pahoinvointia monissa perheissä, josta ei ole enää pitkä matka lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojelun pitäisi lain mukaan tukea perhettä niin, että huostaanotto voidaan estää, mutta sosiaalitoimella ei ole ollut varaa enää vuosiin oikeaan tukemiseen, monesti 'tueksi' on jäänyt pelkkä huostaanotto.

Päihdeperheistä tehtävät huostaanotot ovat alle 30 % kaikista huostaanotoista, valtaosa on tehty eri tukien puutteen takia, jopa perustuslain mukaisia lapsille kuuluvia terveyspalveluja on yritetty korvata huostaanotoilla. Lastensuojelulakia on rikottu monella tavalla, tämä tiedetään eduskunnassa, mutta lapset eivät ole olleet niin tärkeitä, että asioille olisi tehty riittävästi. Kaiken kukkuraksi lasta ei aina ole voitu pelastaa huonoista kotioloista, vaikka sen tarpeen olisi nähnyt lapsen koko ympäristö.