Hector - Olen hautausmaa

Mutta sitten 'Herra Mirandos'. Siinä Heikki halusi kokeilla aivan uudenlaisen pop-levyn tekemistä. Lähtökohta oli tietty musiikillinen idea. Suunta oli pois folkrockista ja tavoite olla ensimmäinen suomalainen, joka tekisi "sci-fi - psykedeelistä" rockia. Tekstit olivat toissijaisia, vaikka syntymässä oleva äänimaisema luonnollisesti ohjasi niitäkin. Vuoden 1973 alussa, levyn ollessa työn alla, Hector totesi Mikael Wiikin haastattelussa: "...uusi levy tulee olemaan edistyksellisempi, ideoiltaan ja rakenteeltaan ehkä hieman Incredible String Bandia muistuttava. Siis siinä mielessä että se tulee olemaan täynnä yllätyksellisiä käänteitä, vaihdellen akustisesta musiikista sähköiseen kesken kappaletta jne.".

Tuotannon kärkeen tulivat siis taas Bergströmit, joille Hector kuvaili ajatuksensa soundeista. Matti Bergströmin sovituksellinen taituruus pääsi nyt oikeuksiinsa. Hän sovitti musiikin, tilasi ja kokosi orkesterit, johti niitä sekä sävelsi obligato- eli vastastemmat ja äänenkuljetukset klassisille instrumenteille ja syntetisaattoreille elikkä kehitteli kaikki orkestrointi-ideat.

Myös Antero Jakoila oli tärkeä lenkki soundien toteutuksessa. Hän oli opiskellut lukuisan määrän erilaisia kitarakikkoja, joita mm. The Beatles oli huippukauden levyillään käyttänyt. Näitä hän pääsi nyt toden teolla toteuttamaan.

Vaikka osa albumin kappaleista musiikillisesti kelpasi vielä hyvinkin folk-otsakkeen alle, onnistuivat Bergströmit halutun suunnanmuutoksen toteutuksessa erinomaisesti. Tulos oli uudenlainen, tuore ja persoonallinen. Vahva tukipilari oli Suomessa vielä uusi vekotin, musiikkitieteen laitoksen VCS-3 -syntetisaattori. Sitä käytettiin siis myös Cumuluksen 'Sirkustirehtöörillä' ja Pekka Strengin 'Kesämaa' -albumilla. Sen suhina ja vinkuna vangitsivat kuulijan jo avausraidalla 'Ekhnaton rakastui aurinkoon', joka on Matti Bergströmin sävellys.

Jos ulkoisia musiikin malleja halutaan tunnistaa, niin niitä löytyy ainakin kappaleesta 'Atlantis', joka on alenevassa polvessa sukua Bowien biisille 'Memory of A Free Festival'. Siihen Jakoilan soolokitara ajettiin takaperin, jotta saatiin aikaan haluttu syntsäsoundi. Toinen esimerkki on 'Meiran laulu', josta kuultaa läpi mellotroniprogen kärkinimi Moody Blues ja heidän hittibiisinsä 'Melancholy Man'.

Levyn äänitykset tehtiin maalis-huhtikuussa 1973. Osa oli studioon mentäessä kokonaan valmiina - kappaleita oli etukäteen kotioloissa kovasti hiottu ja mietitty. Osa, kuten kappaleet 'Olen hautausmaa' ja 'Mystalgia' syntyivät käytännössä kokonaan studiossa. Viimeksimainittu oli Bergströmien kanssa pikkuhiljaa kehitelty taustapätkä.

Albumin miehitys on seuraava: Bergströmit, Jukka Ruohomäki (syntetisaattori), Nappi Ikonen, Antero Jakoila sekä Sakari Lehtinen. Tärkeässä asemassa olevien jousien osalta Pirjo Bergström muistelee, jo Nostalgia –kohdassa mainittuun viitaten, että jossain vaiheessa studiossa oli Helsinki-kvartetti, muutaman kerran Kamun veljekset jne. Äänitykset tehtiin Finnvoxissa (Antti Joki ja Pauli Jyrälä) sekä Scandia-studiossa (Jukka Teittinen).

Hector on todennut, että hän albumia hahmottaessaan "kylmän rauhallisesti astui uuteen maailmaan". Tekstien aiheet olivat eskapismia, pakoa todellisuudesta. Niiden lähtökohta oli hippiliikkeessä ja Hectorin 1960-luvun harrasteissa: mystiikassa ja okkultismissa. Tekstit liittyivät tavallaan jo ohimenneeseen vaiheeseen, olihan mies avioitunut, pienen lapsen isä ja päässyt perhe-elämän makuun. Samaisessa Wiikin haastattelussa albumia teemoitetaan seuraavasti: "Aion käsitellä kolmea eri aikakautta, menneisyyttä, omaa aikakauttamme ja tulevaisuutta. Näiden ympäri tulen punomaan kaksi erilaista maailmankatsomusta, konkreettista ja okkultista".

Jeejeejee -historia toteaakin, että suuri osa 'Herra Mirandoksesta' nojasi Jorma Elovaaran kirjahyllyyn. Jo aiemmin mainittu Elovaara oli Hectorin kollega, toimittaja ja "underground-hahmo", joka oli perehtynyt taruihin, okkultismiin, erilaisiin salaoppeihin, rajatietoon, millä nimellä näitä alueita sitten halutaankaan kutsua, ja käsitteli niitä myös ohjelmissaan. Yksi alan oppi-isistä oli Lobsang Rampa. Elovaara oli myös mukana kannabismyönteisen julkaisun, 1971 perustetun Tähti-lehden joukoissa. Kun tähän lisätään vielä J.R.R.Tolkien ja Taru sormusten herrasta sekä C.W.Lewisin Narnia -sarjan hahmot, alkavat 'Herra Mirandoksen' vaikutteet olla kasassa. Mukana on Elovaaralta yksi Hectorin tilaama runo, 'Sisämaan retkellä', jonka sävelsi Sakari Lehtinen.

Albumin omistus onkin kirjattu "Tähti-lehdelle, Ziggylle, Lobsang Rampalle, Faarao Ekhnatonille, jonka silmät olivat Auringosta ja Rakkaudesta sokeat, sekä pienelle Meira-tytölle, joka näki neljän oven läpi - ja Aslanin!!!" (Meira on ’Nostalgia’ –albumin takakannessa näkyvä lapsi.)

Lopulliseen asuunsa saatettuna 'Herra Mirandos' oli yksinkertaisesti todeten merkittävä, sen myötä suomen kieli otti lopullisen paikkansa kotimaisessa rockissa. Arvoa nostaa sekin, että vielä näihin aikoihin suhteellisen harvat artistit tekivät Suomessa kokonaisia albumeita, saati sitten laajoja teemallisia kokonaisuuksia. ‘Mirandos’ oli Soundin vuoden levy '73, mutta YLEn kriitikkoäänestyksessä vasta vuoden viidenneksi tärkein.

LP:ltä nousi monta hittiä. 'Olen hautausmaa' julkaistiin kahdellakin singlellä, joissa B-puolina olivat 'Asfalttiprinssi' sekä 'Lumi teki enkelin eteiseen'. Jälkimmäisen singlen biisit kuultiin syyskuisessa Iltatähdessä studioplaybackinä. 'Lumi teki enkelin eteiseen' on eräs Hectorin uran suosituimmista lauluista - asia, jota hän itse aina välillä ihmettelee. Se on tositarina nuoren tytön itsemurhasta, ja syntyi pienestä lehtiuutisesta.

'Herra Mirandos' julkaistiin kesäkuussa 1973. Se nousi listojen kärkeen vähitellen, ollen lopulta vuoden 1974 tammikuusta huhtikuuhun ykkösenä. Albumin syrjäytti tältä paikalta vasta Hectorin seuraava LP, 'Hectorock I'. Huhtikuussa 1974 ylittyi kultalevyraja, 15000 kappaletta. Nykyinen myynti lienee n. 70.000 kopiota, mikä näissä luvuissa on Hectorin osalta toiseksi suurin, ellei 'Mestarit' -albumia oteta lukuun.

Alkuperäinen kotelo on kiiltäväpintainen, aukeavilla kansilla varustettu. Uusintapainoksia on tehty sekä avattavalla että yksiosaisella kannella. Kuvituksen suunnittelu oli Hectorin omaa käsialaa, toteutus oli Erik Uddströmin. Kotelon sisällä oli tekstit pahville painettuna. Levyn alkuperäispainoksen etiketti oli PSO:n tapaan vihreä, artistin kuvalla varustettu. Myöhemmissä uusintapainoksissa on myös pelkällä tekstillä varustettuja, valkopohjaisia versioita. Painovuosi on kerrottu etiketissä.

Vuonna 1990 tuli uudelleenjulkaisu, jossa samassa, yksiosaisessa kotelossa ovat vinyylialbumit 'Herra Mirandos' ja 'Hectorock I'. Kovin taiteellisesti arvostaen tämän julkaisun CD-versiota ei ole tehty. Siinä molemmat LP:t on ahdettu yhdelle kiekolle, jolta sitten puuttuu, ilmeisesti tilanpuutteen takia, 'Hectorockin' kappale 'Prologi'. Vuonna 2001 ’Herra Mirandos’ julkaistiin viimein myös omana CD-painoksenaan.

’Herra Mirandoksen’ menestys oli tekijälle itselleen melkoinen yllätys, varsinkin se, että niin erikoiset tekstit kiinnostivat suurta ostajakuntaa. Suurimmaksi ryhmäksi osoittautui varhaisnuoriso, joka ilmeisesti pyrki löytämään mystiikan parista vastauksia itselleen vielä avoimiin elämän kysymyksiin.

Suosiolla oli myös kääntöpuolensa. Hector alkoi saada yhteydenottoja ja öisiä puhelinsoittoja kaikenlaisilta ihmisiltä, myös vakavasti häiriintyneiltä henkilöiltä. Eräänä päivänä hän avasi oven, ja tuntematon sekopää oven takana totesi hänelle: "Minä olen herra Mirandos" – ja vastaavia esimerkkejä on muitakin. Aivan täysin syytön Hector ei tähän häiriköintiin ehkä itsekään ollut, sillä hän on todennut puhuneensa tietoisestikin monissa haastatteluissa vähän outoja. Myöhemmin Hector on hiukan katunut tätä mystiikalla keikaroimista ja "pedagogiksi joutumistaan", joskin hän on antanut sekä lauluillaan, että suoralla yhteydellään paljon lohtua psyykkisesti tai sosiaalisesti rajoittuneille ihmisille.