Haluaisin herättää keskustelua siitä, mikä on mielestänne saamamme hoidon taso sairaaloissa,
vanhustenhoitolaitoksissa jne.
Siis niissä paikoissa, missä juuri lisää palkkaa vaativat tehyläiset siitä tasosta vastaavat.
Osastonhoitajat käsittääkseni ovat niitä tehyläisiä ja heidän käsissään on vastata osastoilla annettavan hoidon tasosta.
Kun niin yksimielisesti ollaan palkankorotuksen kannalla, niin ollaanko yhtä yksimielisiä saatavasta hoidosta, eli onko se niin hyvää, että kiitos on todella palkankorotuksen muodossa paikallaan.
Minä olen saanut kokea ja kuulla aivan toisen suuntaista.
Harvinaisena pidetään, jos kohdalle sattuu osaavaa, ymmärtävä, potilasta kuunteleva hoitaja joka vielä olisi ystävällinen, sairaalle ihmiselle.
Useimmin olen kuullut valitettavan sitä, että hoitajat käyvät muodon vuoksi katsomassa, mutta aivan sama mitä heille sanoo, eivät reagoi ainakaan auttaakseen, ovat usein ylimielisiä, epäystävällisiä ja pitävät kaikkia potilaita vain turhan valittajina. Eivät osaa vastata kun jotain kysyy, tai jokaiselta saa eri vastauksen, eikä kukaan tiedä mitään.
Vanhuksia hoidetaan miten sattuu, yleensä mieluummin jätetään hoitamatta.
Tämän kaiken "palvelun" meille tarjoaa juuri nämä suuret palkankorotukset "ansaitsevat" tehyläiset.
Eikö rahalle pitäisi saada myös jotain vastinetta?
Yleisesti ottaen käsitys hoidosta on tuo edellä esittämäni. Suureen tehyläistenkin joukkoon mahtuu myös niitä ammattinsa taitavia ja työhönsä asianmukaisesti suhtautuvia, ystävällisiä hoitajia, mutta valitettavasti tuntuu, että he ovat selkeästi vähemmistönä. Jos todella niin olisi, että kaikki ansaitsisivat suuren palkankorotuksen, niin olisimme tilanteessa, jossa voisimme olla täysin tyytyväisiä nykyisen hoidon tasoon. Kuitenkin näen, että on olemassa suuri ristiriita.
Kannatakin palkankorotusta vain niille, jotka sen todella ovat ansainneet. Siis työpanoksen mukaan, ei automaattisesti kaikille.
Sairaanhoitajat ovat juuri se hyvin tärkeä linkki potilaan ja lääkärin välissä ja potilaan ja omaisten välissä. Heidän töppäilyistään ja tietämättömyydetään sekä epäasiallisesta käytöksestään kärsivät potilaat eniten. Miettikääs tätä. Lääkäritkin saavat tietonsa usein juuri sairaanhoitajilta, minkä pohjalta tekevät päätöksen annettavasta hoidosta.
vanhustenhoitolaitoksissa jne.
Siis niissä paikoissa, missä juuri lisää palkkaa vaativat tehyläiset siitä tasosta vastaavat.
Osastonhoitajat käsittääkseni ovat niitä tehyläisiä ja heidän käsissään on vastata osastoilla annettavan hoidon tasosta.
Kun niin yksimielisesti ollaan palkankorotuksen kannalla, niin ollaanko yhtä yksimielisiä saatavasta hoidosta, eli onko se niin hyvää, että kiitos on todella palkankorotuksen muodossa paikallaan.
Minä olen saanut kokea ja kuulla aivan toisen suuntaista.
Harvinaisena pidetään, jos kohdalle sattuu osaavaa, ymmärtävä, potilasta kuunteleva hoitaja joka vielä olisi ystävällinen, sairaalle ihmiselle.
Useimmin olen kuullut valitettavan sitä, että hoitajat käyvät muodon vuoksi katsomassa, mutta aivan sama mitä heille sanoo, eivät reagoi ainakaan auttaakseen, ovat usein ylimielisiä, epäystävällisiä ja pitävät kaikkia potilaita vain turhan valittajina. Eivät osaa vastata kun jotain kysyy, tai jokaiselta saa eri vastauksen, eikä kukaan tiedä mitään.
Vanhuksia hoidetaan miten sattuu, yleensä mieluummin jätetään hoitamatta.
Tämän kaiken "palvelun" meille tarjoaa juuri nämä suuret palkankorotukset "ansaitsevat" tehyläiset.
Eikö rahalle pitäisi saada myös jotain vastinetta?
Yleisesti ottaen käsitys hoidosta on tuo edellä esittämäni. Suureen tehyläistenkin joukkoon mahtuu myös niitä ammattinsa taitavia ja työhönsä asianmukaisesti suhtautuvia, ystävällisiä hoitajia, mutta valitettavasti tuntuu, että he ovat selkeästi vähemmistönä. Jos todella niin olisi, että kaikki ansaitsisivat suuren palkankorotuksen, niin olisimme tilanteessa, jossa voisimme olla täysin tyytyväisiä nykyisen hoidon tasoon. Kuitenkin näen, että on olemassa suuri ristiriita.
Kannatakin palkankorotusta vain niille, jotka sen todella ovat ansainneet. Siis työpanoksen mukaan, ei automaattisesti kaikille.
Sairaanhoitajat ovat juuri se hyvin tärkeä linkki potilaan ja lääkärin välissä ja potilaan ja omaisten välissä. Heidän töppäilyistään ja tietämättömyydetään sekä epäasiallisesta käytöksestään kärsivät potilaat eniten. Miettikääs tätä. Lääkäritkin saavat tietonsa usein juuri sairaanhoitajilta, minkä pohjalta tekevät päätöksen annettavasta hoidosta.
Vastaukset 50
Vanhimmat
kertomasi pitää paikkaansa,näin se homma etenee.
Työt tekee apuhoitajat ja siivoojat,mimosan kukat istuu toimistossa,tietsikan vieres.
Potilas joka kysyy ja pyytää saa hp merkinnän hoitajat on vain joukko rahan ahneita ihmisiä,joilla oma suu on lähinnä.
Ärsyttävintä on ylhäältä alas puhuminen,tuolla koulutuksella ja asenteella normaali 8-10% lisää korkeintaan.
surkeaa ressukkaa jonka elämä on ollut liian helppoa. Onkohan kynsilakkasi halkeillut kun olet noin pahalla päällä?
No jos ne muut hoitajat tekee kaikki työt, niin minkä ihmeen takia piti oikein säätää laki, että sairaanhoitajan on pakko sinne töihin mennä. Kun ei hän siellä, sinun mukaan, mitään kerran tee.
Ihmisillä toinen jalka haudassa, mutta mieli täynnä kateuden kyitä.
pitäsi vaihtaa jo levyä välillä, alkaa vinyyli toistamaan, toistamaan............
...olen saanut. Synnytyssairaalassa oli kerran vanhemman polven hoitaja, joka kohteli minua töykeästi. Nuoremmat hoitsut olivat tästä suutuksissa ja parantelivat joukolla henkisiä haavojani. Lääkäreistä kyllä riittäisi huonoja kokemuksia, mutta silti palkka on ihan toisissa lukemissa.
koskaan edes sairaalan parkkipaikalla asti? Epäilen.
Olen muutaman kerran ollut sairaalassa, ja aina olen saanut hoitajilta hyvää hoitoa, vaikka he työskentelevätkin pienellä palkalla. Sisar hento valkoinen on aina sisar hento valkoinen!
Kaikkein parasta hoitoa olen kyllä saanut eräältä hoiturilta Wanhassa Maestrossa vietetyn tanssi-illan jälkeen. Peruspalkasta ja ylityökorvauksista ei tosin puhuttu, mutta siitäkin huolimatta työnteko kävi ahkerasti ja mallikkaasti.
Olen useasti ollut sairaalassa hoidettavana elämäni aikana. Aina olen saanut erittäin hyvää ja ammattitaitoista hoitoa, aina hoidettavan ja hoitohenkilökunnan kemiat eivät kohtaa. Mutta se ei ole hoitohenkilökunnan vika, vaa yleensä valittajain ja arvostelijoiden, joille ei mikään kelpaa mutta sitä saa mitä tilaa.
"Harvinaisena pidetään, jos kohdalle sattuu osaavaa, ymmärtävä, potilasta kuunteleva hoitaja joka vielä olisi ystävällinen, sairaalle ihmiselle"
Tämä ei sitten ole hoitajien tehtävää, ei heillä ole aikaa turhiin lepertelyihin, se on omaisten tehtävä, sikäli kun "muilta kiireiltänsä" kerkiävät.
Minä olen ollut hoidettavana Mariassa, ihan hyvää hoitoa, terapiaksi otin mukaan pari kirjaa. Toimi ihan kivasti.
Dr.Phil on oikea osoite.
Kolmessa leikkauksessa, yksi oli harvinainen ja vaikea voin kertoa että olen saanut todella hyvää hoitoa aina ja erikoisen mukavaa hoivaa ja tukea. tiedän siis mistä puhun. Ja terveyskeskuksissa saan aina hyvää kohtelua ja asiallista hoitoa. Olen kiitollinen ja kerron sen heille aina.Joka kerta kiitän.
Sairaala ei ole hotelli ja mitään erikoiskohtelua ja palvelua en edes halua.
ollenkaan vanhustenhoitoon tarkoitetuilla osastoilla sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa.
Siellä sitä on vanhuksilla mukava esim. ruokailla, kun kaikilla on kakt vaipassa ja huone haisee pahemmalle, kuin huussi.
Ei kuulemma kannata vaihtaa ennen ruokailua, koska ruoan jälkeen joku saattaa taas kakata.
Olen kovasti mitettinyt sitä, kun itse väistämättä vanhenee ja suorastaan kammottaa joutua mihinkään hoitolaitokseen tehyläisten ja muiden armoille.
Kyllä se todellisuus noissa vanhusten paikoissa on tarua ihmeellisempää. Nämä nykyiset hoitajat luovat pohjaa sille asennoitumiselle, mitä me tulemme nuoremmilta sitten aikanaan kokemaan, ei hyvältä näytä.
Kuten sanoin, erityishoitajat, teho-ossastoilla ja leikkaussaleissa sekä muilla tärkeillä paikoilla ovat asia erikseen, mutta heillä kai jo palkkakin on vähän parempi ja heille suonkin lisää, mutta en todella niille kaikille, joita olen joutunut kohtaamaan ja joista myös monet tuttavat ovat kertoneet.
Sitäpaitsi, tämän otannan mukaan voimme siis olla täysin tyytväisiä annettuun hoitoon ja sen perusteella voidaan todeta, että palkkavaatimukset ovat oikeutettuja. Halusin vain herättää keskustelua, koska minusta yleisessä mielipiteessä hoidon tasosta eri laitoksissa ja hoitajien palkkavaatimuksen oikeutuksessa oli ns. paljon ilmaa välissä. Hyvä niin, jos meillä asiat todella ovat niin hienosti, kuin täällä on vakuuteltu.
Vielä heitän loppuun kysymyksen, että onko palkankorotus toteutuessaan tae paremmasta hoidon tasosta niissä kohteissa joissa parantamisen varaa todella on, eikä asiat todellakaan ole kuten täällä jotkut tyytyväiset potilaat ovat vakuutelleet?
Mene hoitamaan ja auttamaan lähimmäisiäsi sairaaloihin ja vanhaikoteihin ihan itse ja käsiojossa tarvitsevia löytyy jo kaduiltakin ja muista älä pyydä palkkaa...
...mahtanut, mutta en ihan pysynyt nyt näissä jutuissas kärryllä, mutta sehän voi johtua ihan omasta ällätällistäkin.
Mutta käyn säännöllisesti eräässä vanhusten hoitolaitoksesta ja kyllä antamasi kuva ei kyllä päde ainakaan tähän laitokseen. Siellä kaikesta hoidosta huolehtivat lähihoitajat ja huolehtivat mielestäni ja omaiseni mielestä erittäin hyvin. Ei hoito siellä ole vanhusten viihdyttämistä vaan asiallista, turvallista ja lämminhenkistä perushoitoa. Yleistäminen on ikävää. Lähihoitajien pomo on sairaanhoitaja.
yleistämisestä, siksi alotuksessa halusinkin painottaa sitä, että tiedän tehyläisten suuressa joukossa olevan myös paljon heitä, jotka tekevät työnsä kuten pitääkin ja heille kyllä korotuksetkin mieleelläni suon, mutta aivan liikaa siihen porukkaan mahtuu myös niitä joiden ei pitäisi olla koko alalla.
Tämä mitä olen kertonut, ei ole pelkästään omaan ajatteluun tai kokemukseen perustuvaa, onhan vanhusten huonosta kohtelusta sairaaloissa ja laitoksissa puhuttu yleisemminkin, ihan tv-ohjelmissa jne. En ymmärrä kuinka se nyt yhtäkkiä on näi paljon parantunut, ettei korjaamista ole????
Kaikkiin työtätekevien ryhmiin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, motivoituneita ja ei motivoituneita ja parantamisen varaa löytyy.
Sitä on onneksi saanut olla erilaisissa koulutustapahtumissa, jolloin on jotunut ajattelemaan juuri tuota, miten sitä sitten parantaa tuota "osaamistaan" ja miksi se työkaveri on niin nuija. Noo, tarpeeksi sitä ajateltua päädyin siihen, että se muutos pitää ensin lähteä minusta ittestäni. Ja kas, ei se työkaveri ollukkaan nuija, vaan ihan hyvä työnsä osaava ihminen. Nii-iin, se muutos se muutos...ajattelun prosessin tuoma oivallus :) Ja hyöty on moninkertainen, laajentuen yhtäälle ja toisaalle - asiakkaisiin, mitä ja keitä he sitten ovatkin.
oivalluksia toivoisi yleisemminkin, vähän joka alalla, mutta erityisesti hoitoalalla.
Lääkäreille siinä missä hoitajillekin.
Pieni asennemuutos potilaita ja koko työtä kohtaan, tekisi valtavan vaikutuksen. Positiivinen ajattelu ruokkii positiivisuutta ympärille ja negatiivinen taas päinvastaista.
Meistä itsestä on paljon kiinni. Aina ei edes tarvita rahaa lisää, kun asiat muuttuvat parempaan lähes itsestään. Tässä keskustelussa olen juuri halunnut vähän sitä kyseenalaistaa, että onko se lisäraha tae paremmasta. Asennemuutos hoitotyöhön vauvasta vaariin, nyt en ajattele pelkästään sairaita, vaan myös sellaisia, jotka joutuvat elämään laitoksissa, toisten armoilla. Lastenkodeissa, vanhusten kodeissa jne.
En ole mitenkään kateellinen toisten palkankorotuksista, mutta nyt kun noi asiat on muutenkin esillä, niin voitais tätä hoitotilannetta tarkastella vähän laajemminkin ja tehyläisetkin voisivat katsoa peiliin, et kuinka paljon sille rahalle vastinetta pystyy/haluaa antaa potilaiden ja asiakkaiden hyväksi. Me asiakkaat ne palkat joka tapauksessa maksamme ja tulemme maksamaan.
Nykyäänkin on olemassa esim. saman sairaalan sisällä iso ero osastojen tasossa. Riippuuko osastonhoitajan asenteesta vai lääkäreiden vai mistä, mutta toisella osastolla näyttää hoituvan kaikki ja henkilökunta on ystävällistä ja viereisellä osastolla taas aivan jotain muuta.
sen jälkeen, kun jouduin sairaalassa viettämään useita tunteja eri vuorokauden aikoihin, kun päivystin äitini kuolinvuoteen vieressä.
Siinä tuli sitten niitä hoitoja, vaippojen vaihtoja, jolloin omaiset ajettiin pois huoneesta.
Siinä lyhyenä aikana käytävällä istuessani, ennätin jo auttaa useimpia, jotka olivat jumissa pyörätuolinsa, tai rollaattorinsa kanssa. Avasin ovia, nostin pudonneita esineitä lattialta, autoin tpudonnutta tossua jalkaan ja vielä jonkun sanankin vaihdoin potilaiden kanssa, jotka olivat silmin nähden ilahtuneita.
Saakos sinne mennä kuka vaan ja koska vaan pitämään seuraa ja auttelemaan?
Kun noin kehotit, niin varmaan tiedät.
Kyllä siellä olisi lisäkäsille niin paljon käyttöä.
Ei hoitohenkilökunta mitenkään ehdi joka paikkaan. Toisaalta taas ne vanhukset ovat aika surkeassa asemassa, kun voivat joutua pitkäänkin olemaan jumissa jossain. kun itse eivät pysty itseään auttamaan. Ihan jo päivittäisissä pienissä asioissa voisi olla vain lisäkäsinä ja jalkoina, saatikka sitten jos vielä laajentaisi potilasviihtyvyyteen muutoinkin, että jotain virikkeitä tai muuta mukavaa voisi päivien ratoksi heille tarjota. Aika apaattisen näköstä porukkaa siellä käytävillä kohtasi. Tästä en mitenkään syytä hoitajia he ovat ovien avaamiseen tai kärryn työntämiseen turhan koulutettua porukkaa, mutta ihan tavallisille lähimmäisille siellä todella töitä riittäisi. Se vielä pitäisi olla suunniteltuna siten, että apu lähtee vanhusten omista tarpeista. Ei riitä, että joku ystäväpalvelu käy esim. lukemassa heille, jos ei heitä kiinnosta, tai ei ole kykyä ymmärtää tekstiä tai muuta vast. Olen kuullut, että ei ole oikein toiminut se ulkoapäin suunniteltu "apu".
Luulen että tärkeintä olisikin, että joku olisi paikalla, kun joku apua tarvitsee. Ei tarvii olla mitenkään koulutettu, eikä ruudin keksijä, kunhan on sydän paikallaan ja halu auttaa.
sitä työtä yleensä tehdään, - ei minusta palkankorotus ole huono työhön motivoija.
Aina ei todellakaan ole rahasta kiinni hoidon tai jonkin muun asian taso. Tarkotan tällä nyt henkisiä ominaisuuksia tai olisiko nyt kysymys vuorovaikutustaidoista. Eli sanotaan, että on paljon asioita joita voidaan korjata ilman rahaa, mikä ei maksa mitään eikä tarvi olla raha kourassa, jotta asioita saadaan muuttumaan paremmaksi.
Toki itse olen tuon palkankorotuksen kannalla, varsinkin niille osaajille, jotka ovat erityisosaajia erikosisairaanhoidossa. Toivon myös, että sairaalat, joissa on hoitajapulaa saisivat työvoimaa tarpeeksi. Kiire saattaa olla juuri se, joka lyhentää "pinnaa" eikä jaksa olla potilaalle enää ystävällinen. Tosin ammatillisuus pitää olla korkea kiireessäkin.
Väitän jopa, että kyllä ne palkankorotukset tulevat yhteiskunnalle takaisin. Raha on suuri motivoiva tekijä työn tykkäämisen lisäksi. Tyytyväinen ihminen ei sairastele "liia usein" ja poissaoloista maksettavat sairausajan palkat jäävät pois. No, tästähän voisi kirjoittaa vaikka romaanin, jätän nyt tähän :)
kovasti vain vielä ajatellaan sairaanhoitajan työtä pelkästään kutsumusammattina, ehkä se jossain määrin on sitäkin ihan niin kuin mikä tahansa muu työ jota ihminen haluaa tehdä. Mutta järjettömältä tuntuu että juuri heidän (ja ainoastaan heidän) kohdallaan ollaan sitä mieltä että eihän se raha nyt niin tärkeää ole. Tai heitetään ajatus että ei anneta korotuksia ollenkaan vaan palkataan lisää työvoimaa silläkin rahalla, ettei nykyiset pala loppuun. ??????
Jees, mene sairaalaan vaan auttelemaan ja pääset sitten itsekkin potilaaksi ja pääsetkin sellaiseen paikkaan missä voit noista tuntemuksistas enemmänkin keskustella.
..saanut hyvää hoitoa tässä parin kuukauden aikana pariin kertaan (sairaalassa). Olin saamaani hoitoon ja ystävällisyyteen tyytyväinen potilas.
että minua ottaa päähän, kun tuleekin niin paljon näitä positiivisia kokemuksia kirjoituksissa, mutta ei todellakaan. Olen tosi iloinen, että olen luullut , että tyytymättömyys saatua hoitoa kohtaan olisi yleisempääkin, kuin mitä vastauksista voi päätellä.
Ei tulevaisuus ehkä niin surkea olekaan, jos edes jossain päin Suomea vielä saa hyvää hoitoa.
Ne moniaat kerrat kun olen sairaalahoitoa tarvinnut, - kohtelu ja hoito on ollut ensiluokkaista.
siihen just pitäisikin pyrkiä, että kaikki voisivat todeta samoin. Kiva kuulla välillä myös positiivisista kokemuksista.
Oikeesti olen niin paljon kuullut, kuinka kukaan ei kuuntele, ei auta ja saa vain töykeitä vastauksia hoitajilta, tai aivan väärää infoa omaisista jne, että on tosi kiva kuulla, että muualla on paremmin.
tuntenut ihmisiä joille ei mikään piisaa.
Ei ne tehyläiset hoida niin vähäpätöista hommaa kuin vanhusten hoito. Kyllä se on ne toiset kun laitetaan (tai saavat) olla siellä vanhusten parissa. Sieltä saa muuten paljon. Itselläni aikanaan oli niin, jos joku meidän asukkaiden omaisista olisi mennyt kysymään os.hoitajalta, eipä olisi edes tiennyt onko talossa sen nimistä asukasta. Ei mulla mitään sitä vastaan, että hoitajat saavat lisää palkkaa, mutta vanhana apuhoitajana en hyväksy sitä, että ihmishengellä leikitään.
se osastonhoitaja kuitenkin ollut tehyläinen, jolle vastuu osastosta kuului?
jos sitä ei kiinnosta dementikot, jättäisinkö heidät oman onnensa nojaan? Jos titteli painaa enemmän kuin ihmiset, mikä on vikana?
jos sitä ei kiinnosta dementikot, jättäisinkö heidät oman onnensa nojaan? Jos titteli painaa enemmän kuin ihmiset, mikä on vikana?
Itse aiheutetun sairauden kriittisessä vaiheessa sain kuulla lääkärin suusta, että vain luonto voi tehdä jotakin hyväkseni. Se oli mielestäni reilua.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin muistan suurella kiitollisuudella hoitohenkilökunnasta välittynyttä lämpöä ja myötäelämistä. Tärkeimpiä olivat ne unettomien öitten hetket jolloin yöhoitaja tuli ja puristi varpaasta tai hiveli hiljaa poskeani.
Zena, tiedän, että tämä on sivistymätontä, mutta väitän, että puhut paskaa!
Toivon että et saavuta tarkoitustasi!
mitä en saavuta?
Minkä luulet olevan tarkoitukseni?
Puheesi on kateelisen ja katkeran ihmisen puhetta.
Riittäköön vastaukseksi molempiin kysymyksiin.
et ymmärtänyt mitään kirjoitukseni sisällöstä. noh,
ei voi mitään.
olen saanut hyvää hoitoa ja kohtelua silloin harvoin kun sairaalassa, terveyskeskuksessa tai missä tahansa olenkin joutunut asioimaan. Tietysti voisin takertua yksittäisen, kiireisen hoitajan tai lääkärin sanoihin, käsittää ne väärin ja jättää ymmärtämättä millaisen paineen alla he työskentelevät. Saman voisin tehdä minkä tahansa ammattikunnan kohdalla varsinkin silloin, kun työehtosopimuksista neuvotellaan, ja tässä tapauksessa kaivaa esiin siskoni kummin kaiman joka just nyt kohta kuolee kun lakko tulee ja letkut vedetään irti. Ratkaisuhan on yksinkertainen, ei anneta lisää liksaa vaan asennekoulutusta ja korotuksilla palkataan lisää (saman palkkatason) hoitajia, joille myös annetaan asennekoulutusta. Heillähän ei sitä ole, vaikka ovatkin kutsumusammatissa, jossa rahalla ei ole merkitystä, vaikka heilläkin ehkä joissain tapauksissa saattaa olla lapsia, asuntolaina sun muuta jonninjoutavaa.
Jos kyseessä olisi miesvaltainen ala, palkankorotukset olisi jo saatu, eikä niistä olisi edes tarvinnut näin taistella. Mutta kun ei ole. Ja juuri naiset käyvät toisiaan vastaan erilaisilla ylevillä tekosyillä. Hilpeää mutta ei yllätys.
Näennäisestä asiallisuudesta huolimatta avauksesi oli matalamielinen, johon samalla tasolla kommentoin.
oisin sanonu, jos oisin sanonu..:)
Matalamielisyys paistaa läpi, ja räikeänpuoleisesti..
mikään telaketjufeministi, josta taisin sulle joskus vähän köh… mainita. :) Mutta raja kaikella ja tolkku talkkunan syönnissä. Ei ole kenenkään etu kaivaa maata toisten jalkojen alta edes palstakirjoittelun muodossa, varsinkaan tällaisessa asiassa. Ilman lakkoilua ja taisteluita ihmiset, sekä miehet että naiset, olisivat vieläkin huonommassa asemassa kuin nyt, kaikilla aloilla. Se kannattaisi muistaa kun lähtee tekemään avauksia lukijamäärien toivossa ja varsinkin sillä asenteella mikä tässä avauksessa on, netti on kuitenkin tänä päivänä vaikutusvaltainen väline mitä ei kannata aliarvioida. Tai ehkä avaaja onkin ymmärtänyt sen, sitä suuremmalla syyllä en ymmärrä hänen ajatusmaailmaansa.
, mutta joku raja se pitää olla p -propagandallakin.
Hyvää yötä vaakutin, olipa mukava tavata..:)
P.s. ilmestyykö se lehti velä..ei ole tullut vilastua niille nurkille pitkilleen..
pari lehteä, seuraava ilmestyy varmaan vissiin vasta joulun tienoilla, kun on muita kiireitä (= palstoilla roikkuminen). Olisi sulle asiaa tosta sukututkimuksesta, mutta palaan siihen myöhemmin, laitan kommentin johonkin sun viestin perään ja kyselen tarkemmin. Öitä, telaketjufemakko. :))
Jotenkin tuntuu, että pelkät sairaanhoitajat kehutaan/haukutaan nyt. TEHY ei ole ainoastaan s.h:n
liitto. Siihen kuuluu terveydenhoitajat,röntgenhoitajat, laboratoriohoitajat, sairaankuljettajia jne...
Itse saikkarina teen työni ilolla, nautin siitä. Välillä saa kiitosta, välillä haukkuja. Ja haukkujen syynä useimmiten on kiire...ei ehdi paneutua asiakkaaseen tarpeeksi kun jo on ehdittävä muualle.
Jos yhden työvuoron(8h) tekisi niin, että tuntisi tehneensä kaikkensa asiakkaan hyväksi - siihen yhteen vuoroon menisi koko vuorokausi...
Meillä TEHY:läisilläkin on oma elämä työn ulkopuolella, perhe ym.
KIITOKSET kannustaneille, onneksi osa ihmisistä ymmärtää ja tietää, ettei hoitajilla ole ihan se helpoin työ...
en kokemuksen puutteen vuoksi ota isompaa kantaa. Ei ainakaan mitään hampaankoloon jäänyt kun 15 vuotta sitten leikkauksen jälkeen kotiuduin.
Jos jollain hoidon tasosta on valittamista, ei siihen valittamiseen syyllinen välttämättä se tehyläinenkään ole. Syyllisiä voimme olla me kaikki, jotka olemme veromme alas halunneet ja sitä kautta saattaneet hoitajiemme työpäivät liian kiireisiksi ja stressaaviksi.
Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että palkka työpanoksen mukaan. Työpanos on helppo arvioida jossain teollisuustyössä mutta hoitotyössä voi olla aika vaikeaa. Mutta tuskinpa sieltä sairaaloista ja terkkareista sellaisia lusmuilijoita löytyy kuin teollisuudesta, eiköhän nuo sen paremmankin liksan olisi ansainneet.
Tämäkin asia olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo kauan sitten. Nyt ykskaks yllättäen kertaheitolla se on aika vaikeaa.
Löytyy täältä meiltäkin melkoinen joukko niitä "yliansaitsevia", joiden ansiot järjelliselle tasolle saatettaessa löytyisi hoitajillekkin jokunen, paremmin ansaittu, euro.
löytyy vähän joka alueelta. Enkä todellakaan vastusta sairaanhoitajien palkankorotuksia vain periaatteesta tai kateudesta, oikeasti en siis ollenkaan vastusta.
Halusin vain tässä keskustella myös hoidon tasosta yleisemminkin, nyt kun asia on aktuelli muutoinkin.
Tämän otannan perusteella voin päätellä olleeni väärässä tuossa hyvä/huono hoitaja suhteesta.
Näyttäisi siltä, että todellinen tilanne on päinvastainen, kuin mitä kuvittelin.
Voisiko johtua paikkakuntakohtaisista eroista.
Asun itse sellaisella paikkakunnalla, missä tyytymättömyys on hyvin yleistä sairaaloidemme tasoon. Ihmiset ei esim. uskalla jäädä vähänkään vaativampaan leikkaukseen omaan keskussairaalaan, vaan haluavat osaavampiin käsiin.
Täällä ei ketkään hyvät lääkäritkään kauan viihdy ja kaikenkaikkiaan aika surkeeta kaikkien hoitolaitosten touhu.
Ilokseni olen voinut todeta, ettei sama ongelma ole koko maata käsittävä.
Tsemppiä vaan kaikille hyville hoitajille kautta Suomen ja toivon, että saatte korotukset läpi, ilman työtaistelua.
Pyydän anteeksi, jos kirjoitukseni on loukannut
työnsä moitteettomasti hoitavia hoitajia, se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni, vaan yleisellä tasolla keskustelu. Myönnän, että oma kokemukseni ja näkemykseni perustuu hyvin pieneen otantaan ja lähinnä vain yhteen paikkakuntaan.
syöpää ennen kuolemaansa, sain huomata miten tylyjä hoitajat ovat vanhoille ihmisille. Äidillä meni loppuajasta vuorokauden ajat sekaisin, ja istuimme sisareni kanssa vuorotellen yöt äidin vieressä. Kun pyysimme hoitajaa siivoamaan äidin vuoteen tai tuomaan hänelle juotavaa, he totesivat, että "mummo häiriköi ja häiritsee muita potilaita" ja samalla hoitaja pyyhi sokeria kyllästyneen näköisenä suupielestään, kun olin hänet kahvihuoneesta pyytänyt avukseni.
Myös sairaan vanhuksen kunnioittaminen oli heiltä unohtunut. Ei häveliäs mummo edes sairaana ja puolikuolleena halua tulla kuskatuksi paareilla alastomana vain pieni pyyhe peittona tutkimushuoneeseen muiden potilaiden tai vieraiden katsellessa. Hienotunteisuus samoin, ei kuolevalle sanota, että kyllä sinä nyt kuolet ja se on hyväksyttävä, olisiko pieni lohdutuksen sana paikallaan sairaalle ivailun sijasta liikaa pyydetty.
Kaikki hoitajat eivät tee työtä kutsumuksesta, vaan puhtaasti rahasta. Kulkihan eräskin hoitaja mielenosoituksessa kyltti kädessään, jossa luki "rahat tai henki". Hirveää!!!!
Minusta ei voi tarkastella asioita ihan noin yksoikoisesti.
Rahaa on kaikkien saatava työstään ja mieluusti vielä niin, että sillä elää, mitä työllään ansaitsee, ettei tarvi köyhyysrajalla sinnitellä.
Enemmänkin on sitten ammatinvalintakysymys, mikä ala kellekin soveltuu.
Ei hoitajille tai millään hoitoalalla makseta niin hyvin, että pelkkä raha ajaisi alalle.
Ihmiset on kaikki erilaisia ja hekä sellaisten ei kuitenkaan pitäisi hoitoalalle hakeutua, joilla ei ole kykyä empaattisuuteen.
Ei kenelläkään enää nykyaikana ole mahdollista kutsumustyönä, sanan varsinaisessa merkityksessä, tehdä juuri mitään, korkeintaan vapaa-ajalla vapaaehtoisena, mutta elanto on ensin hankittava päätyöstä.
Vaikka kuinka olisi työssä vain palkan takia, niin jos hoitoalalla on, niin pitää osata olla ystävällinen potilaille ja hoitaa hommansa, tai sitten ansaitsee palkkansa jollain muulla alalla.
Ei kai syyt voi olla yhden palkankorotusta pyytävän henkilöryhmän vastuulla.
Kyllä vastuu hoito-olosuhteista = tilat ja henkilökunnan riittävyys sekä pätevyys kriteerit ovat yhteiskunnan vastuulla.
Arvovalinnoista on kyse!
Ei tee "kesää", oli kyse miten loistavasta persoonasta tahansa, jos ei ole resursseja missä toimii.
Siis kokonaisuuden kannalta vallitsevaa tilannetta ei muuksi muuta 'kukaan', jos muut seikat eivät ole kunnossa.
Muutoinkin, yksilön vastuu rajoittuu ainoastaan hänelle annettujen tehtävien ja vastuualueiden täyttämisestä.
Ei myöskään yksittäistä ryhmää voi, tai ei ainakan pitäisi syyllistää, jos heitä on liian vähän tai he toimivat organisaatiossa jossa ei ole riittävästi muuta henkilökuntaa.
Eikö vanhustenhoidossa varsinkin, sekä terveyskeskuksissa, suurin syy 'huonoon' hoitoon ole, pula henkilökunnasta, joka ei työajan puitteissa ehdi tekemään, kuin rajallisen määrän asioita?
Niinkuin itse kukin meistä.
Teollisuudessa henkilökuntaa korvataan automaatiolla sekä investoinnilla tehokkaimpiin koneisiin, mutta miten saman voi siirtää sairaanhoidon perustöihin sekä siihen ryhmään, jotka ovat niitä suorittajia, lääkäreiden/ lääkehuollon/hoidettavan välillä.
voi kukaan yksin vastuuta kantaa ja kaikki riippuu kaikesta.
Onko tehyläiset pyytäneet myös lisää henkilökuntaa tämän taistelun yhteydessä?
En ole seurannut niin tarkasti, että tietäisin.
Rahasta kuulemma vielä eilen jäi kiinni sopimukseen pääsy. Eli rahasta olen vain kuullut puhuttavan.
Pointtini olikin siinä myös, ettei pelkällä rahalla kaikkea korjata. siis rahaa palkkoihin pitää saada lisää, mutta voisi sitä asennemuokkaustakin tarkastella, kyllä silläkin saisi paljon hyvää aikaan. Siis ainakin potilaiden kannalta katsottuna.
Voihan olla, että paremmat palkat houkuttelisivat maasta paenneet hoitajat takasin ja sillä myös hoitajapulaa saatais paikattua. Toivotaan parasta.
Mulla on kuitenkin sellanen käsitys, että osastonhoitajat luovat sitä ilmapiiriä osastoilla ja työmoraalia ym. ja hekin ovat tehyläisiä.
Osastot ja laitokset toimivat just siinä hengessä missä sitä johdetaan.
Hyvä työilmapiiri heijastuu väkisinkin myös asiakkaihin päin ja päinvastoin.
suhteen tuli ilmi jo edellisessä puheenvuorossa.
Ainoastaan yhteiskunnan vastuulla on järjestää rahoitus koko terveydenhuoltoon, se tarkoittaa sitä, että henkilökuntaa on riittävästi.
Siksi sanoin ja sanon, että kyse on arvovalinnasta.
Yhteiskunta on päätöksillään ajanut säästöliekeille kaiken sen, mikä ei ole "tuottavaa", siis vanhukset ja syrjäytyneet.
Kysymykseen, "ettet ole kuullut tehyläisten kyselevän lisähenkilökuntaa tämän taistelun yhteydessä".
Vaikka aihe lisäväestä on tärkeä, niin ei se tähän tilanteeseen 'palkkataistoa' kuulu.
Eiköhän ole riittävän vaikeaa selviytyä syntyneestä umpikujasta muutoinkin ja pienin vaurioin 'normaaliin päiväjärjestykseen'?
Arvokeskustelu (a) pitäisi käydä poliittisella tasolla.
Me voimme toimia äänestäjinä niin, että oman ehdokkaan/puolueen puitteissa vaadimme heitä lupaamaan konkreettisia parannuksia ja vaalien jälkeen vaatia myös niitä noudattamaan.
Tässä tehy on tekemässä historillista tekoa, vaatii politiikkoja vastuuseen annetuista vaalilupauksista.
Siinä on tämän kiistan tärkein anti, ehdottomasti!
Näin kun eri ryhminä toimisimme niin eipä olisi vaalikampanjat pelkkää populistista puhetta ja katteettomia lupauksia.
Voisipa seuraus olla niinkin 'onnellinen', että politiikka yleensä ja äänestäminen sitä myötä saisivat uudelleen sen roolin, mihin demokratiassa se on "tarkoitettu" ja mihin sen pitäisi johtaa.
Siis jonkin asteiseen yhteisvaikuttamiseen, ei pelkästään sivustaseuraamiseen.
Näin sinäkin ystäväni lannistut manipulaation tenhovoiman eteen.
Ei tässä ole yhtäkään syytä alistua kaltaiseesi pohdiskeluun.
Otat todellakin vakavasti perusteettomat syytökset ihmisiä kohtaan, jotka tekevät kaikkkensa puolestamme.
erinomainen asia, jotta nyt "joku" laittaa politiikot vastuuseen luvatuista asioista. Ja se on oikein. Tehylle se on tällähetkellä tosi rankkaa, siis heille, jotka nyt ovat tätä asiaa viemässä eteenpäin. Ei ole helppoa ei. Pitää olla vahva ihminen, jotta jaksaa loppuun asti.
Muuhun en ota kantaa, pidän peukkuja pystys, jotta asia hoituu. (Ite kuulun jhl:ään selvennykseksi).
Saattaa käydä niin, ettei suurella suulla enää lupailla vaalipuheissa mitään sellaista, mitä ei ole tarkoitus toteuttaa.