Sudensilmä
On kaunis syysaamu. Ilma on raikas viimeöisen sateen ja ukkosen jäljiltä. Nuori nainen käveli kevein mielin kohti uutta kouluaan jonne oli tuurilla päässyt. Hän oli juuri muuttanut kaupunkiin. Hän oli ennen Helsinkiä asunut Tampereella ja muuttanut opiskelujen perässä pääkaupunkiseudulle. Kaikki oli hänelle vierasta ja hänestä näki heti, että hän ei ole ihan pääkaupungista.
- Mistä päin olet? kysyi eräs vaalea hiuksinen nainen.
- Tampereelta, vastasi nainen. Naisen puheesta kävi ilmi myös jotain muuta. Hän ei ollut alkuperältään Suomalainen.
He kiertelivät koulua ympäri ensimmäisenä päivänä ja tuon nuoren naisen sydämmen kaappasi vastaan tullut poika. Pojan silmät olivat, kuin sudella ja hän näytti naisesta kovin houkuttelevalta. Nainen alkoi hiljaa kutsua mielessään poikaa sudensilmäksi.
Luokassa he kertoivat itsestään nuori nainen esittäytyi Janeksi. Hän oli alkuperältään kotoisin Jenkeistä ja hänestä kiinnostuttiin heti.
- Mistä päin Jenkkejä olet? kysyi pitkä ja laiha poika joka oli esittäytynyt Petriksi.
- Los- Anglesista.
- Hollywoodin keskuksesta, sanoi vieressä istuva pieni nuori nainen.
Janesta oli huvittavaa miten he kyselivät tuosta kaupungista. Hän vastasi ystävällisesti jokaiseen maata koskeviin kysymyksiin.
Aika kului ja oli aika tarttua arkeen.
Maanantai aamuna he olivat koulun suurkeittiössä ja Jane oli ystävyystynyt Aija nimisen tytön kanssa. Heitä oli jakolinjastossa kolme vaikka siellä sai olla korkeintaan kaksi. Mutta heille annettiin poikkeus.
- Miksi et kysy siltä opiskelija korttia? Kysyi Aija ja näin Jane sai idean selvittää kuka oli tuo sudensilmä. Hän oli kotona koittanut arvailla pojan nimeä. Hän oli joskus kuullut pojan puhuvankin ja näin Jane oli tehnyt johtopäätöksiään. Poika kuulosti hyvin eräältä hänen tutultaan, joka oli ollut hänen kanssa samassa koulussa joskus.
Tuo komistus saapui puoli kahdentoista aikoihin ja rohkeasti hän kysyi opiskelija korttia.
- Joo kyllä se multa löytyy, vastasi tuo komistus. Jane näki nimen ja koitti näyttää tyyneltä. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan. Komistuksen nimeksi paljastui Timo.
Loppupäivän Jane suunnitteli seuraavaa siirtoa. Se ei enää riittänyt, että he olivat loppuviikolla pelkkää silmäpeliä ruokalassa. Hän oli usein tupakkapaikalla toisten tyttöjen kanssa vaikka ei polttanutkaan, mutta siellä oli tuo Timo, jonka vuoksi hän paleli pihalla. He olivat juuri menossa takaisin sisälle, kun yksi Janen luokkalaisista tuli pihalle.
- Jään tänne vielä, ilmoitti Jane. Timo lähti kävelemään sisälle päin, kun Marja oli juuri lopettamassa tupakkaansa.
- Mee juttelee sille, nyt kun hän on yksin, sanoi Marja. Jane empi hetken, mutta hän keräsi rohkeutensa kasaan ja käveli poikaa kohti.
Timo pysähtyi, kuin seinä Janen kutsuessa häntä. Hän katsoi Janea hurmaavilla silmillään hetken ja Jane sai asiansa kerrottua.
- Mikäs siinä. Mennään joku kerta kahville niin jutellaan lisää. Mikä sun nimi muuten on?
- Oi. Unohdin hyvät käytöstavat. Olen Jane.
- Viidakkoprinsessa, virnisti Timo. Jane oli kuullut tuon virren aikaisemminkin.
- Olen imarreltu, että minua verrataan apina prinsessaan, sanoi Jane.
He molemmat nauroivat koulun käytävällä tikahtuakseen. He menivät molemmat omille tunneilleen.
Viikonpäästä oli eräs luento toisella koululla, jonne koko koulu meni kuuntelemaan. Jane lähti omiensa kanssa etukäteen koululle, koska he olivat saaneet hommansa päätökseen.
Koululla he menivät isoon auditoriaan, jonne kaikki mahtuivat hyvin. Luennon pitäjä kehotti kaikkia sulkemaan matkapuhelimet ja kuuntelemaan tarkasti. Jane näki Timon saapuvan ja moikatessaan tyttöä hän kompuroi portaissa. Jane yritti näyttää tyyneltä, mutta toiset luokkatoverit nauroivat jo täyttä häkää, ei Janekaan voinut olla nauramatta. Janen onneksi poika istui heidän edessä olevalle penkkiriville.
Luento oli kaikkien mielestä tylsä ja pitkäveteinen. Suurin osa kuuntelijoista nukkui tai höpisivät omiaan. Luennon jälkeen jokainen sai lähteä omille teilleen. Suurin osa valitsi reitin kotiin. Jane mietti miten menisi kotiin. Lähtisikö junalla vaiko bussilla. Juna-asema oli siinä kadun toisella puolella. Hän näki Timon kävelevän juna-asemalle päin ja luuli, että Timo olisi menossa junalla kotiin. Hän teki päätöksen, junalla kotiin.
Jane sai helposti Timon kiinni vaikka korkeilla koroilla meinasi nyrjäyttää siinä menossa nilkkansa.
- Ei, en ole menossa junalla kotiin. Menen lasilliselle, sanoi Timo. Ulkona oli kylmä tuuli ja Jane päätti mennä ainakin teelle. Hän oli kiltti tyttö eikä nauttinut alkoholia keskellä viikkoa.
Päivä kului jutellessa ja Jane joi teetä kaksikupillista. Hän kyseli ja Timo vastasi jokaiseen kysymykseen asiallisesti. Hänkin esitti kysymyksiä.
- Miksi olet kiinnostunut minusta? Kysyi Timo äkkiä. Jane mietti hetken. Hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta hän oli myös huono valehtelemaan joten hän kertoi totuuden.
- Luulen, että ole ainakin ihastunut sinuun jos ei muuta.
Poika virnisti tuhahtaen. Hän nyökkäsi hiljaa ja hänen puhelimensa soi. Janenkin puhelin soi siinä taukoamatta ja hän vastasi huomattuaan mistä puhelu tuli.
Puhelu tuli Los- Anglesista ja soittaja oli hänen äitinsä. Timo nosti päätään, kun kuuli Janen puhuvan englantia, kuin vettä vaan. Hän ymmärsi, että Jane kertoi olevansa kahvilla erään uuden koulukaverin kanssa. Muuta hän ei sitten ymmärtänytkään. Jane lopetti puhelun ja näki kysyvän katseen. Jane ymmärsi hän ei ollut kertonut mistä oli kotoisin.
- Ihmettelet mistä olen eikö?
- No joo. Puhut englantia niinkuin vettä vaan.
- Tulen Los- Anglesista.
- Mulla on hieno kunnia puhua aidon Jenkkiläisen kanssa, sanoi Timo.
Jane vain hymyili ja loppu ilta meni jutellessa, kaiken laista maan ja taivaan välillä.
Koulussa Timo tuli jatkuvasti leipomon puolelle, ilmoittamaan mitä tarvitsisi tehdä. Hänellä oli kerran koe, jossa hänen pitäisi leipoa sämpylöitä. Jane pyöritti sämpylät Timolle.
- Jenkkiläisiä sämpylöitä, sanoi Jane. Heillä oli toisen kulttuurin leipomo päivä ja Janella oli kunnia esitellä USA.laisia leipiä.
- Kiitos, sanoi Timo.
Ruokatauon he viettivät tiiviisti yhdessä. Pian lähti Janen luokalla kiertää huhu, että he seurustelisivat.
- Pitääkö huhu paikkansa? Kysyi kakkosleipuri Maija. Jane nyökkäsi.
- Kyllä vain, mutta siitä ei tarvitse mitään meteliä nostaa, sanoi Jane.
Tuli kesäloma. Jane ja Timo matkustivat yhdessä Atlantin toiselle puolelle.
Los- Anglesissa Janen isoveli Jack katsoi Timoa kulmiensa alta. Hän ei viitsinyt edes tervehtiä Timoa. Kun Timo oli tupakalla kuistilla Jane jututti isoveljeään.
- Voit olla huoleti tunnen hänet. Eihän minua ikinä satuttaisi, sanoi Jane, saatuaan selville mikä Jackiä oikein vaivasi. Janen mieskokemukset eivät ollee kehuttavia ja Jack halusi suojella siskoaan.
Janen äiti Mary oli iloinen tyttärensä puolesta ja piti huolen siitä, että Timolla oli jatkuvasti vatsatäynnä. Mary hääräsi keittiössä aamusta iltaan.
- Äiti rajota jo. On meidän vuoro väsätä teille syötävää. Hus keittiöstä, sanoi Jane ja kiskoi Timon keittiöön joka sulki oven perässään.
Jack rentoutui, kun huomasi miten kiintynyt Jane oli Timoon. Keittiöstä kuului naurua ja vierasta kieltä. Jane hoiti leipomisen ja Timo ruoan laiton pian keittiöstä leijaili maukas tuoksu.
- Saa tulla syömään, sanoi Jane, kun pöytä oli katettu. Nick hymyili ja kiitteli kattausta, joka oli aivan uskomaton.
Syönnin jälkeen Jack tarjoutui auttamaan Janea tiskien kanssa.
- Tahdon vain pyytää anteeksi käytöstäni. Olet oikeassa suojelen sinua liikaa. Ehkä, sanoi Jack.
- Hyvä. Voit mennä pyytämään Timolta anteeksi ja viedä nämä roskat ulos, sanoi Jane. Timo nojasi keittiön oven karmiin ja päästi Jackin ohi.
Hän käveli Janen taakse ja kietoi kätensä hänen ympärille takaa päin. Jane tökkäsi tiskiainevaahtoisella harjalla Timoa kasvoihin.
- Veljeni haluaa puhua kanssasi. Lähde vaikka hänen kanssa kävelylle koiran kanssa tai jotain. Tutustutte toisiinne, sanoi Jane. Hän sai suukon niskaansa. Timo lähti Jackin kanssa Snooby koiran kanssa ulos. Jane jutteli äitinsä kanssa.
Jonkin ajan kuluttua Timo tulikin sisälle ja hän oli pirteällä päällä. Jane yritti saada takkaa syttymään. Nick oli lähtenyt kaupungille hänellä oli joku liike illallinen. Jack katsoi kulmiensa alta siskonsa puuhia.
- Haluatko, että mä sytytän sen? kysyi Timo. Jane antoi tulitikku askin Timolle hymyillen. Yhdellä kerralla takka syttyi.
- Tarvitaan oikea sytyttäjä, sanoi Timo. Jane nauroi ja tönäisi leikkisästi kyykyssä olevaa Timoa, joka kaatui takamukselleen. Jack nauroi.
- Mä taidan jättää teidät ihan rauhaan, ja ottaa äidistä mallia ja mennä nukkumaan, sanoi Jack. Jane nyökkäsi ja käänsi sen Timolle.
Aamulla he heräsivät ihmisten aikaan 10. ltä. He lähtivät rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaankin. Rannalla oli paljon Janen tuttuja, joiden kanssa hän vaihtoi sanaa. Janen entinen pomo John oli rantavahti kopissa. John katsoi Timoa, mutta ei sanonut mitään.
Aika kului nopeasti Los- Anglesissa ja pian oli aika lentää takaisin Suomeen. Matka kului nopeasti nukkuessa. Vaihto oli Lontoossa. Jane kävi ostoksilla Lontoossa, koska aikaa oli 5 tuntia ennen koneen lähtöä. Timo kävi paikallisessa alkoholi myymälässä.
- Vähän matkamuistoja, sanoi Timo. Jane nyökkäsi ja he palasivat lentokentälle.
Suomessa he jatkoivat omiin koteihin. Kotona Jane kaatui suoraan sänkyynsä ja nukahti siihen.
Parinviikon päästä alkoi koulu. Jane siirtyi toiselle luokalle ja Aija uteli matkasta. Jane näytti valokuvia ja Aija piti Timosta, koska hän teki Janen onnelliseksi.
Koulun jälkeen Jane näki Timon, jonka kanssa he kiertelivät Helsingin keskustassa. Jane maksoi muutaman laskun samalla reissulla ja vei pari kirjettä postilaatikkoon.
- Me ollaan seurusteltu tässä jo 8 kuukautta. Oisko sinusta liian aikaista ostaa kihlat? Kysyi Timo heidän ollessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä.
- Ei, mutta oletko itse valmis sitoutumaan?
- Olen. Jos sinä olet?
- Olen.
He söivät ja kävivät läheisessä kultasepän liikkeessä. Kultasepän myyjä näki nuoren parin astuvan sisälle käsikädessä. Myyjä katsoi heitä hymyillen.
- Varmaan on sormuksen valinta, sanoi myyjä ja laittoi esille sormusvalikoiman.
- Valitse mieleisesi, sanoi Timo hiljaa. Samalla syleillen Janea he valitsivat sormuksen jonne myyjä kaiversi Timo 24.8.2002 ja Jane 24.8.2002
Myyjä antoi kaupanpäälle Janelle ruusun ja onnitteli häntä. Jane oli onnellinen. Hänestä tuntui, että Timo olisi hänelle se oikea.
He kiertelivät kaupungilla ja menivät katsomaan muutamaa asuntoa yhdessä.
Seuraavana päivänä Jane meni kouluun samaa matkaa Timon kanssa. Timo oli ollut hänen luonaan yötä. He kävelivät käsikädessä ja eivät peitelleet rakkauttaan toisiaan kohtaan. Aija näki onnellisen parin tulevan.
Opettaja Ulla huomasi leipomossa sormuksen Janen sormessa.
- Mitä jos keitettäisiin kahvit Janelle, sanoi Ulla. Kaikki katsoivat Janea ja Ullaa kysyvästi. Aija näki sormen.
- Aaa! Sä olet mennyt kihloihin wow. Mutta emme voi juhlia ilman tulevaa sulhasta, sanoi Aija. Jane nauroi.
- Juhlitaan vaikka omalla porukalla mun luona tänäiltana. Ulla on myös tervetullut ja sitten, ei puhuta kouluasioista ollenkaan. Tulkaa luokseni tänä iltana kaikki kello 19.
- Onko Timokin siellä? kysyi Jatta.
- En tiedä täytyy kysyä, jos hän pääsee tulemaan, sanoi Jane.
Aija keitti kumminkin kahvit ja Nina sulatti kakkua pakkasesta. He nauttivat tiikerikakku kahvit ja aloittivat työnteon. Aija jutteli Janen kanssa jatkuvasti.
Ruokatauolla Jane kertoi Timolle kutsuista.
- Kyllä mä pääsen sinne tulemaan. Tulen vaikka vähän aikaisemmin sua auttamaan sinne.
- Se olisi mukavaa. Täytyy kaupassa käydä ja siivota hieman ennen, kun he tulevat.
Timo nyökkäsi.
Koulun jälkeen Jane kiirehti kotiin ja aloitti ensimmäisenä ostoslistan tekemisen. Kun Timo tuli Jane antoi ostoslistan Timolle, ja tämä kävi kaupassa. Sillä välin Jane siivosi ja laittoi paikkoja kuntoon. Aija oli sillä välin tullut, kun Timo oli kaupassa. Aija auttoi pöydän kattamisessa.
Vieraat tulivat hieman ennen kello 19.sta. Timo oli tuonut hieman viiniä ja siideriä, vaikka niitä ei listassa ollutkaan. Ulla toi suklaarasian tullessaan ja Jane kiitti ottaessaan lahjan vastaan.
He juttelivat ja olivat pullonpyöritystä ja söivät herkkuja, joita Jane oli lyhyessä ajassa valmistanut.
Vieraat lähtivät hieman ennen puoltayötä ja Jane jäi siivoamaan jälkiä. Timo oli nukahtanut sohvalle. Jane päätti tiskata astiat seuraavana aamuna ennen kouluun lähtöä.
Aamulla Jane heräsi puoli 7.n tiskaamaan, ja sen jälkeen kävi suihkussa. Timo nukkui vielä ja Jane herätti hänet, jotta hän ei myöhästyisi koulusta.
- On hieman huono olo. Taisin ottaa hieman liikaa eilen, tunnusti Timo. Jane katsoi lempeästi ja antoi luvan jäädä sänkyyn.
Koulussa Aija luuli jo nuorenparin riidelleen, kun hän näki Janen vain tulevan.
- Ei. Timolla oli vähän huono-olo aamulla. Sanoi tulevansa ehkä, jos olo parantuu tuosta, sanoi Jane.
Syksy kului nopeasti ja joululomalla Jane lensi yksin Los- Anglesiin. Mary näki sormuksen jo lentokentällä, kun hän oli hakemassa tytärtään kotiin.
- Onneksi olkoon kultasein. Missä hän on?
- Hän viettää joulun vanhempiensa ja veljensä kanssa, vastasi Jane.
Kotona Jack halasi siskoaan. Nick antoi ensimmäisenä kupin jouluteetä, josta Jane piti kovasti. Juotuaan teen ja kerrottua kaikki asiat hän meni vähäksi aikaa nukkumaan.
- Äiti herätä mut illalla kaksituntia ennen ruokaa. Menen vähäksi aikaa nukkumaan. 14 tuntia lentokoneessa väsyttää.
- Mene vain. Näytätkin väsyneeltä, sanoi Mary ja meni hääräämään keittiöön.
Mary täytti kalkkunan ja laittoi sen uuniin. Nick ja Jack hoitivat talon koristelun. Jane keräsi voimia nukkumalla.
Jack herätti Janen illalla ennen ruokaa.
- Mummi ja vaari ovat tulleet jo. Ajattelin, että haluat käydä suihkussa ja jne. Ennen ruokaa.
- Siksi pyysin teitä herättämään ennen sitä, sanoi Jane ja antoi veljelleen suukon poskelle ja hävisi suihkuhuoneeseen.
Suihkun jälkeen, hän puki paremmat vaatteet päälleen. Hänellä oli vaalea pleiseri puku, joka korosti hänen hoikkuutta ja onnellisuutta. Hän ikävöi Timoa, vaikka hän oli nähnyt Timon viimeksi 19 tuntia sitten.
Mummi halasi Janea, joka ihmetteli miksei Timo päässyt tulemaan. Jane kertoi saman kuin äidilleen. Mummi syötti Janelle karkkeja, joita oli tuonut Floridasta.
Joulupyhien jälkeen Jane tapasi ystävänsä Jonnan, jonka kanssa hän vietti aikaa yhdessä ravintolassa.
- Miten voit olla erossa siitä miehestä?
- Mietin sitä itsekin. Olen soittanut hänelle, joka päivä ja ikävä senkuin vain kasvaa. No ylihuomenna on 14 tunnin matka takaisin suomen kylmyyteen, sanoi Jane.
He nauttivat lounaan kaikkine salaatteineen ja jälkiruokineen.
- Mentäiskö bilettää Chigagoon? Ehdotti Jonna katsottuaan lehteä.
- Chigagoon? Onhan täälläkin ravintoloita.
- Joo, mutta siellä on ravintola nimelta Captain, jossa vierailee Dj. Dylan.
- Ole tiskenyt silmäsi häneen niinkö?
- Niinkin voi sanoa. Hän kuuntelee musatoiveet ja soittaa niitä. Ja on kaiken lisäksi kivakin. Monet Dj:t ovat helvetin kuivia ja tylsiä ihmisiä. Ja sellasia isomahaisia ällötyksiä.
Jane nauroi ja suostui lähtemään. He kävivät varaamassa junaliput. Nick oli hämmästynyt ja Jane kertoi kuka siellä oli. Nick antoi rahaa Janelle, jotta hän pääsisi sinne. Jane pakkasi matkalaukut ja hän lähtisi takaisin Suomeen Chigagosta.
Chigagossa Jane ja Jonna varasivat hotellihuoneen läheltä lentokenttää. He laittoivat itsensä valmiiksi ja lähtivät bilettää.
Baaritiskillä oli porukkaa paljon, ja jotkut tarjosivat drinkit heille.
He tanssivat koko yön ja nauttivat alkoholi juomaa.
Suomessa Timo oli tekemässä pahojaan. Hän oli myöskin bailaamassa ja hengaili kauniin tummahiuksisen naisen kanssa. Hän tanssi discossa hänen kanssa koko ajan ja vaihtoivat muutamaan otteeseen kiihkeitä suudelmia.
Chigagon lentokentällä Jane ei voinut aavistaa mitä tuleman pitää. Hän odotti porttien aukeavan, jotta pääsisi koneeseen. Hän ei ollut nukkunut silmäystäkään, vaan oli bilettänyt koko yön.
Koneessa hän nukahti ja nukkui koko matkan.
Suomessa Timo oli vastassa lentokentällä. Hän halasi Janea ikään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jane kertoi matkasta ja Timo hymyili hänelle, kun Jane paljasti, että oli bilettänyt koko viimeyön.
- Faija ei ollut kauhean iloinen meidän päähän pistoksesta, mutta eipä se myöskään estellyt. Vanhempani lähettivät paljon terveisiä ja tässä sulle sun joululahjat mun vanhemmilta, sanoi Jane, kun he pääsivät kotiin.
- Kiva. Kiitos. Löysin yhden sopivan asunnon meille, sanoi Timo. Jane katsoi Timoa yllättyneenä. He lähtivät katsomaan asuntoa ja Jane oli samaamieltä, kuin Timo oli. Asunto oli sopiva heille kahdelle.
Kouluun Jane kulki tavallisesti Timon kanssa. He olivat lyöneet edellisenä päivänä hääpäivän lukkoon. Ne pidettäisiin viidenkuukauden kuluttua kesäkuun 6.ntena päivänä. Jane oli pyytänyt vanhempiaan auttamaan järjestelyissä, ja Mary lentäisi kahdenviikon kuluttua Suomeen häntä auttamaan. Jane majoittaisi äitiään sen ajan ja Timon pitäisi asua vanhempiensa luona. Toki he tapaisisivat niin paljon, kuin vain ehtisivät.
Kahdenviikon päästä Mary tuli suomeen. He aloittivat järjestelyt siltä istumalta. He kävivät läpi vieraslistan moneen kertaan ja Jane selvitteli osoitteita. Timon puolelta tulisi muutama tuttu ja ystävä. Vieraita olisi noin 50.
Aika kului nopeasti häitä järjestellessä ja opiskellessa. Pian alkoi kesäloma ja häihin oli aikaa vielä kaksiviikkoa.
Jane kulki eräänä päivänä Veran kanssa kaupungilla. Vera oli yksi Janen ystävistä, joka toimisi kaasona. He menivät erääseen kahvilaan.
- Miltä tuntuu mennä naimisiin? kysyi Vera.
- Minua pelottaa. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkun ollaan nyt suunniteltu?
- Älä mieti sellasia. Kaikki menee hyvin, sanoi Vera.
Sillävälin Timo hengaili tämän tummahiuksisen naisen kanssa.
He olivat eräässä ravintolassa, joka oli lähellä kahvilaa, jossa Jane ja Vera olivat. Vera tilasi vielä kahvia ja he juttelivat kaikenlaisista asioista.
Timo suuteli kiihkeästi ravintolan ulkopuolella. Tientoisella puolella oli kahvila, jossa Jane ja Vera olivat. Timolla ei ollut aavistustakaan, että jäisi kiinni. Vera näki kohtauksen.
- Voi ei Jane, sanoi Vera järkyttyneenä. Jane kääntyi katsomaan ikkunasta ulos ja näki, kuinka Timo suuteli naista ja hieroi tämän takamusta samalla. Janelta tippuu lusikka kilisten lattialle. Tarjoilija katsoi heitä moittivasti. Jane maksoi kahvit ja lähti kotiin saman tien. Kotona Mary oli juuri laittanut ruokaa ja näki tyttärensä.
Jane oli ilmiselvästi poissa tolaltaan.
- Jane kulta mikä sinun on? ihmetteli Mary. Jane itki hän katsoi äitiään silmiin.
- Timo…
- Mitä hänestä. Kultapieni älä itke. Kerro mitä on sattunut?
- Mun puolesta häät on peruttu. En aio mennä naimisiin miehen kanssa, joka lääppii toista naista, sanoi Jane. Mary järkyttyi uutisista ja katsoi Janea uskomatta korviaan.
- Oletko varma?
- Näin omin silmin. Joku mustahiuksinen suttura se oli, jota hän niin mielellään kopeloi, sanoi Jane.
Jane nukkui yön levottomasti ja hän oli väsynyt aamulla. Mary oli tehnyt aamupalan, mutta Jane ei syönyt muruakaan. Hän puki päälleen tumman pleiseri puvun, jonka alla oli vaaleansininen kauluspaita.
- Lähden käymään asioilla, sanoi Jane ja laittoi itsensä valmiiksi. Hän laittoi vedenkestävää ripsiväriä.
Hän sai lainata Veran autoa ja ajoi Timon luokse.
Timo tuli unisena avaamaan oven.
- Mitä väsyttääkö?!
- Mitä sä nyt? ihmetteli Timo.
- Kuinka kauan sä olet sen sutturan kanssa hengaillut?!!!
- Mistä sä puhut? Kysyi Timo ja katsoi Janea suoraan silmiin.
Jane katsoi Timoa pitkään silmiin katseessaan pelkkää armotonta vihaa.
- Älä yritä!! Näin sut ja Vera näki sut sen sutturan kanssa! Taisi olla rankka yö, kuin noin väsyttää, sanoi Jane. Jane käveli Timon huoneeseen, josta löysi alastoman naisen. Jane tuli pois huoneesta hyvin nopeasti, ja repi Timon huoneeseensa.
- Vieläkö yrität väittää, että et tiedä mistä minä puhun!
- Hiljaa herätät sen.
- Voi, voi! Hei suttura voisit herätä jo!!! sanoi Jane. Nainen heräsi ja näki Timon ja Janen.
Jane katsoi naista yhtä vihaisesti, kuin Timoa.
- Millä helvetin oikeudella sä kosket varattuihin miehiin!
- En tiennyt hänen olevan varattu, sanoi nainen hämmästyneenä ihan rauhallisena.
- Meidän pitäisi mennä naimisiin vajaan viikon kuluttua. Katso, sanoi Jane. Hän näytti sormusta ja Timon kättä, jossa yhä oli kihlasormus.
- Hei mä puen päälleni jotain. Selvitetään tämä, sanoi nainen. Jane meni toiseen huoneeseen ja Timo tuli perässä.
Jane pidätti itkua, mutta peitti sen. Hän katsoi naista, joka tuli toisesta huoneesta pukeutuneena Timon verkkareihin ja flanelipaitaan.
- Kuinka kauan te olette hengailleet? Kysyi Jane naiselta.
- Noin kolme kuukautta. Timolla ei ole ollut tuota sormusta, kun se on ollut minun kanssa, sanoi nainen.
- Kuka olet?
- Olen Anniina.
- Voisitko Timo nyt ystävällisesti vastata mun kysymykseen. Minkä takia, et voinut lopettaa suhdetta mun kanssa ennen, kun ryhdyt olemaan hänen kanssa?
- Mä en ajatellut, että tää menisi näin pitkälle, sanoi Timo.
Jane ja Anniina katsoivat toisiaan ja katsoivat ällistyneenä Timoa.
- En mä ajatellut, että tää menisi näin pitkälle! Voi Vittu sun kanssa saatanan sika! Oikea kusipää. Niin itseään täynnä oleva läpimätä paska! Kiljuivat tytöt yhdestä suusta. Jane katsoi sormeaan, jossa koristi sormus. Hän irrotti sormuksen ja heitti sen pois. Sormus lensi suoraan avoimesta ikkunasta ulos ja tipahti alapuolella olevaan viemäriin.
- Hyvästi! Mä en aio elää tollasen valhetelevan paskan kanssa. Tule hakemaan tavarasi mun asunnostani ennen puoltapäivää, tai vien ne pelastusarmeijalle, sanoi Jane.
Jane ja Anniina lähtivät ovet paukkuen pois Timon luota. Timo jäi katsomaan heidän peräänsä uskomatta tapahtunutta. Jane oli jättänyt hänet. Eikä hän niin halunnut käyvän. Mutta Anniina oli astunut hänen elämäänsä ja hetken hurmannut tummalla eleganttisuudellaan.
Ulkona Jane ja Anniina sopivat asiat.
- Mä olen todella pahoillani, että tässä kävi näin. Jos olisin tiennyt, että olette menossa naimisiin en olisi ikinä kajonnut koko mieheen, sanoi Anniina itkua vääntäen.
- Ei se mitään. Se kusipää huijasi meitä kaikkia, sanoi Jane. He vaihtoivat numerot ja lupasivat pitää yhteyttä.
Kotona Jane pakkasi Timon tavarat mustaan jätesäkkiin valmiiksi, ja odotteli Timon saapumista. Siinä odotellessa, Jane mietti samalla paluuta takaisin sinne, mistä oli aikoinaan tullut. Los- Anglesiin.
Mary tuli kaupungilta ja hän näki ison jätesäkin.
- Mitä tuossa on?
- Sen paskapään tavarat. Jos se ei tule tasan viidenminuutin kuluttua vien ne tuonne jätepuristimoon.
- Jane mitä jos muuttaisit takaisin Los- Anglesiin. Siellä sulla on ystäviä, sanoi Mary. Hän ei ehtinyt loppuun sanoa, kun ovikello soi.
Mary kävi avaamassa oven ja tulija oli Timo.
- Tässä on tavarasi. Voit mennä mitään ei ole jäänyt.
- Tahdon puhua Janen kanssa ensin, sanoi Timo.
- Oletpas sinä itserakas. Sinä tahdot. Oletko varma, että Jane tahtoo nähdä sinua enää ikinä.
- Äiti antaa tulla. Ei mulla ole mitään menetettävää enää, sanoi Jane keittiön oviaukosta. Jane katsoi miestä, jonka silmistä paljastui surua ja katumusta.
Jane piti ajatuksensa kurissa. Se on ohi. En saa kajota noihin silmiin enää, ajatteli Jane.
- Jane sitä vaan, että olen pahoillani. Mä toivon, että voit joskus antaa mulle anteeksi ja, että voimme aloittaa joskus puhtaalta pöydältä.
- Ei ikinä!
- Jane kiltti…
- Ei onnistu!
- Niin sitä Jane, että sulla on ystävät, ja me olemme siellä sinun tukenasi koko ajan. Täällä olet yksin ilman oikeita ystäviä, sanoi Mary.
- On mulla täällä muutama ystävä, mutta olet oikeassa. Niin lähden viikonloppuna kotiin enkä takas tule. Jään sinne minne kuulun, sanoi Jane.
Timo tiesi, ettei hänellä olisi ikinä varaa lähteä yksin Janen perään Los- Anglesiin. Sitä paitsi, tyttö saattaisi piiloutua sinne niin, ettei häntä löydettäisi.
Hän katsoi Janea viimeisen kerran ja kääntyi pois. Hän avasi oven ja sulki sen hiljaa perässään. Jane purskahti itkuun. Timo kuuli Janen itkun ja, kuinka Mary yritti häntä lohduttaa. Timon silmät kostuivat myös, mutta hän oli mies ja miehen ei sovi itkeä. Niinhän aina sanotaan.
Viikonloppu tuli. Jane oli siihen asti ollut hiljaa koko loppu viikon ajan. Hän ei ollut puhunut sanaakaan koko aikana.
Helsinki- Vantaan lentokentällä passintarkastaja epäili Janen henkilöllisyyttä, koska Janen katse oli ilmeetön ja masentunut. Ja kuva oli täysin erilainen, kuin todellisuudessa.
- Se olen minä, mutta valitettavasti minua ei huvita hymyillä sattuneista seikoista. Pitääkö mun kertoa mitkä asiat painaa? Kysyi Jane ärsyyntyneenä. Mary todisti Janen henkilöllisyyden aitouden ja he pääsivät porttien puolelle. Janen vaistot sanoi, että joku tuijottaisi häntä. Hän kääntyi ympäri ja näki lasiseinän läpi Timon, joka katsoi hänen lähtöä. Jane kääntyi ympäri ja käveli rivakkain askelein portille, josta kone lähtisi. Mary kipitti perässä hänellä oli viakeuksia pysyä tyttärensä perässä.
Pian portit avattiin ja koneeseen päästettiin matkustajat sisälle.
Lentokone lähti ajallaan kohti Lontoota, jossa oli vaihto Los- Anglesin koneeseen. Jane jätti hyvästit Suomelle ja hän vannoi, että jättäisi miehet niille joille ne kuului. Hän ei miehiin kajoaisi enää ikinä….
Toivon teiltä kommenttia...
On kaunis syysaamu. Ilma on raikas viimeöisen sateen ja ukkosen jäljiltä. Nuori nainen käveli kevein mielin kohti uutta kouluaan jonne oli tuurilla päässyt. Hän oli juuri muuttanut kaupunkiin. Hän oli ennen Helsinkiä asunut Tampereella ja muuttanut opiskelujen perässä pääkaupunkiseudulle. Kaikki oli hänelle vierasta ja hänestä näki heti, että hän ei ole ihan pääkaupungista.
- Mistä päin olet? kysyi eräs vaalea hiuksinen nainen.
- Tampereelta, vastasi nainen. Naisen puheesta kävi ilmi myös jotain muuta. Hän ei ollut alkuperältään Suomalainen.
He kiertelivät koulua ympäri ensimmäisenä päivänä ja tuon nuoren naisen sydämmen kaappasi vastaan tullut poika. Pojan silmät olivat, kuin sudella ja hän näytti naisesta kovin houkuttelevalta. Nainen alkoi hiljaa kutsua mielessään poikaa sudensilmäksi.
Luokassa he kertoivat itsestään nuori nainen esittäytyi Janeksi. Hän oli alkuperältään kotoisin Jenkeistä ja hänestä kiinnostuttiin heti.
- Mistä päin Jenkkejä olet? kysyi pitkä ja laiha poika joka oli esittäytynyt Petriksi.
- Los- Anglesista.
- Hollywoodin keskuksesta, sanoi vieressä istuva pieni nuori nainen.
Janesta oli huvittavaa miten he kyselivät tuosta kaupungista. Hän vastasi ystävällisesti jokaiseen maata koskeviin kysymyksiin.
Aika kului ja oli aika tarttua arkeen.
Maanantai aamuna he olivat koulun suurkeittiössä ja Jane oli ystävyystynyt Aija nimisen tytön kanssa. Heitä oli jakolinjastossa kolme vaikka siellä sai olla korkeintaan kaksi. Mutta heille annettiin poikkeus.
- Miksi et kysy siltä opiskelija korttia? Kysyi Aija ja näin Jane sai idean selvittää kuka oli tuo sudensilmä. Hän oli kotona koittanut arvailla pojan nimeä. Hän oli joskus kuullut pojan puhuvankin ja näin Jane oli tehnyt johtopäätöksiään. Poika kuulosti hyvin eräältä hänen tutultaan, joka oli ollut hänen kanssa samassa koulussa joskus.
Tuo komistus saapui puoli kahdentoista aikoihin ja rohkeasti hän kysyi opiskelija korttia.
- Joo kyllä se multa löytyy, vastasi tuo komistus. Jane näki nimen ja koitti näyttää tyyneltä. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan. Komistuksen nimeksi paljastui Timo.
Loppupäivän Jane suunnitteli seuraavaa siirtoa. Se ei enää riittänyt, että he olivat loppuviikolla pelkkää silmäpeliä ruokalassa. Hän oli usein tupakkapaikalla toisten tyttöjen kanssa vaikka ei polttanutkaan, mutta siellä oli tuo Timo, jonka vuoksi hän paleli pihalla. He olivat juuri menossa takaisin sisälle, kun yksi Janen luokkalaisista tuli pihalle.
- Jään tänne vielä, ilmoitti Jane. Timo lähti kävelemään sisälle päin, kun Marja oli juuri lopettamassa tupakkaansa.
- Mee juttelee sille, nyt kun hän on yksin, sanoi Marja. Jane empi hetken, mutta hän keräsi rohkeutensa kasaan ja käveli poikaa kohti.
Timo pysähtyi, kuin seinä Janen kutsuessa häntä. Hän katsoi Janea hurmaavilla silmillään hetken ja Jane sai asiansa kerrottua.
- Mikäs siinä. Mennään joku kerta kahville niin jutellaan lisää. Mikä sun nimi muuten on?
- Oi. Unohdin hyvät käytöstavat. Olen Jane.
- Viidakkoprinsessa, virnisti Timo. Jane oli kuullut tuon virren aikaisemminkin.
- Olen imarreltu, että minua verrataan apina prinsessaan, sanoi Jane.
He molemmat nauroivat koulun käytävällä tikahtuakseen. He menivät molemmat omille tunneilleen.
Viikonpäästä oli eräs luento toisella koululla, jonne koko koulu meni kuuntelemaan. Jane lähti omiensa kanssa etukäteen koululle, koska he olivat saaneet hommansa päätökseen.
Koululla he menivät isoon auditoriaan, jonne kaikki mahtuivat hyvin. Luennon pitäjä kehotti kaikkia sulkemaan matkapuhelimet ja kuuntelemaan tarkasti. Jane näki Timon saapuvan ja moikatessaan tyttöä hän kompuroi portaissa. Jane yritti näyttää tyyneltä, mutta toiset luokkatoverit nauroivat jo täyttä häkää, ei Janekaan voinut olla nauramatta. Janen onneksi poika istui heidän edessä olevalle penkkiriville.
Luento oli kaikkien mielestä tylsä ja pitkäveteinen. Suurin osa kuuntelijoista nukkui tai höpisivät omiaan. Luennon jälkeen jokainen sai lähteä omille teilleen. Suurin osa valitsi reitin kotiin. Jane mietti miten menisi kotiin. Lähtisikö junalla vaiko bussilla. Juna-asema oli siinä kadun toisella puolella. Hän näki Timon kävelevän juna-asemalle päin ja luuli, että Timo olisi menossa junalla kotiin. Hän teki päätöksen, junalla kotiin.
Jane sai helposti Timon kiinni vaikka korkeilla koroilla meinasi nyrjäyttää siinä menossa nilkkansa.
- Ei, en ole menossa junalla kotiin. Menen lasilliselle, sanoi Timo. Ulkona oli kylmä tuuli ja Jane päätti mennä ainakin teelle. Hän oli kiltti tyttö eikä nauttinut alkoholia keskellä viikkoa.
Päivä kului jutellessa ja Jane joi teetä kaksikupillista. Hän kyseli ja Timo vastasi jokaiseen kysymykseen asiallisesti. Hänkin esitti kysymyksiä.
- Miksi olet kiinnostunut minusta? Kysyi Timo äkkiä. Jane mietti hetken. Hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta hän oli myös huono valehtelemaan joten hän kertoi totuuden.
- Luulen, että ole ainakin ihastunut sinuun jos ei muuta.
Poika virnisti tuhahtaen. Hän nyökkäsi hiljaa ja hänen puhelimensa soi. Janenkin puhelin soi siinä taukoamatta ja hän vastasi huomattuaan mistä puhelu tuli.
Puhelu tuli Los- Anglesista ja soittaja oli hänen äitinsä. Timo nosti päätään, kun kuuli Janen puhuvan englantia, kuin vettä vaan. Hän ymmärsi, että Jane kertoi olevansa kahvilla erään uuden koulukaverin kanssa. Muuta hän ei sitten ymmärtänytkään. Jane lopetti puhelun ja näki kysyvän katseen. Jane ymmärsi hän ei ollut kertonut mistä oli kotoisin.
- Ihmettelet mistä olen eikö?
- No joo. Puhut englantia niinkuin vettä vaan.
- Tulen Los- Anglesista.
- Mulla on hieno kunnia puhua aidon Jenkkiläisen kanssa, sanoi Timo.
Jane vain hymyili ja loppu ilta meni jutellessa, kaiken laista maan ja taivaan välillä.
Koulussa Timo tuli jatkuvasti leipomon puolelle, ilmoittamaan mitä tarvitsisi tehdä. Hänellä oli kerran koe, jossa hänen pitäisi leipoa sämpylöitä. Jane pyöritti sämpylät Timolle.
- Jenkkiläisiä sämpylöitä, sanoi Jane. Heillä oli toisen kulttuurin leipomo päivä ja Janella oli kunnia esitellä USA.laisia leipiä.
- Kiitos, sanoi Timo.
Ruokatauon he viettivät tiiviisti yhdessä. Pian lähti Janen luokalla kiertää huhu, että he seurustelisivat.
- Pitääkö huhu paikkansa? Kysyi kakkosleipuri Maija. Jane nyökkäsi.
- Kyllä vain, mutta siitä ei tarvitse mitään meteliä nostaa, sanoi Jane.
Tuli kesäloma. Jane ja Timo matkustivat yhdessä Atlantin toiselle puolelle.
Los- Anglesissa Janen isoveli Jack katsoi Timoa kulmiensa alta. Hän ei viitsinyt edes tervehtiä Timoa. Kun Timo oli tupakalla kuistilla Jane jututti isoveljeään.
- Voit olla huoleti tunnen hänet. Eihän minua ikinä satuttaisi, sanoi Jane, saatuaan selville mikä Jackiä oikein vaivasi. Janen mieskokemukset eivät ollee kehuttavia ja Jack halusi suojella siskoaan.
Janen äiti Mary oli iloinen tyttärensä puolesta ja piti huolen siitä, että Timolla oli jatkuvasti vatsatäynnä. Mary hääräsi keittiössä aamusta iltaan.
- Äiti rajota jo. On meidän vuoro väsätä teille syötävää. Hus keittiöstä, sanoi Jane ja kiskoi Timon keittiöön joka sulki oven perässään.
Jack rentoutui, kun huomasi miten kiintynyt Jane oli Timoon. Keittiöstä kuului naurua ja vierasta kieltä. Jane hoiti leipomisen ja Timo ruoan laiton pian keittiöstä leijaili maukas tuoksu.
- Saa tulla syömään, sanoi Jane, kun pöytä oli katettu. Nick hymyili ja kiitteli kattausta, joka oli aivan uskomaton.
Syönnin jälkeen Jack tarjoutui auttamaan Janea tiskien kanssa.
- Tahdon vain pyytää anteeksi käytöstäni. Olet oikeassa suojelen sinua liikaa. Ehkä, sanoi Jack.
- Hyvä. Voit mennä pyytämään Timolta anteeksi ja viedä nämä roskat ulos, sanoi Jane. Timo nojasi keittiön oven karmiin ja päästi Jackin ohi.
Hän käveli Janen taakse ja kietoi kätensä hänen ympärille takaa päin. Jane tökkäsi tiskiainevaahtoisella harjalla Timoa kasvoihin.
- Veljeni haluaa puhua kanssasi. Lähde vaikka hänen kanssa kävelylle koiran kanssa tai jotain. Tutustutte toisiinne, sanoi Jane. Hän sai suukon niskaansa. Timo lähti Jackin kanssa Snooby koiran kanssa ulos. Jane jutteli äitinsä kanssa.
Jonkin ajan kuluttua Timo tulikin sisälle ja hän oli pirteällä päällä. Jane yritti saada takkaa syttymään. Nick oli lähtenyt kaupungille hänellä oli joku liike illallinen. Jack katsoi kulmiensa alta siskonsa puuhia.
- Haluatko, että mä sytytän sen? kysyi Timo. Jane antoi tulitikku askin Timolle hymyillen. Yhdellä kerralla takka syttyi.
- Tarvitaan oikea sytyttäjä, sanoi Timo. Jane nauroi ja tönäisi leikkisästi kyykyssä olevaa Timoa, joka kaatui takamukselleen. Jack nauroi.
- Mä taidan jättää teidät ihan rauhaan, ja ottaa äidistä mallia ja mennä nukkumaan, sanoi Jack. Jane nyökkäsi ja käänsi sen Timolle.
Aamulla he heräsivät ihmisten aikaan 10. ltä. He lähtivät rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaankin. Rannalla oli paljon Janen tuttuja, joiden kanssa hän vaihtoi sanaa. Janen entinen pomo John oli rantavahti kopissa. John katsoi Timoa, mutta ei sanonut mitään.
Aika kului nopeasti Los- Anglesissa ja pian oli aika lentää takaisin Suomeen. Matka kului nopeasti nukkuessa. Vaihto oli Lontoossa. Jane kävi ostoksilla Lontoossa, koska aikaa oli 5 tuntia ennen koneen lähtöä. Timo kävi paikallisessa alkoholi myymälässä.
- Vähän matkamuistoja, sanoi Timo. Jane nyökkäsi ja he palasivat lentokentälle.
Suomessa he jatkoivat omiin koteihin. Kotona Jane kaatui suoraan sänkyynsä ja nukahti siihen.
Parinviikon päästä alkoi koulu. Jane siirtyi toiselle luokalle ja Aija uteli matkasta. Jane näytti valokuvia ja Aija piti Timosta, koska hän teki Janen onnelliseksi.
Koulun jälkeen Jane näki Timon, jonka kanssa he kiertelivät Helsingin keskustassa. Jane maksoi muutaman laskun samalla reissulla ja vei pari kirjettä postilaatikkoon.
- Me ollaan seurusteltu tässä jo 8 kuukautta. Oisko sinusta liian aikaista ostaa kihlat? Kysyi Timo heidän ollessa kiinalaisessa ravintolassa syömässä.
- Ei, mutta oletko itse valmis sitoutumaan?
- Olen. Jos sinä olet?
- Olen.
He söivät ja kävivät läheisessä kultasepän liikkeessä. Kultasepän myyjä näki nuoren parin astuvan sisälle käsikädessä. Myyjä katsoi heitä hymyillen.
- Varmaan on sormuksen valinta, sanoi myyjä ja laittoi esille sormusvalikoiman.
- Valitse mieleisesi, sanoi Timo hiljaa. Samalla syleillen Janea he valitsivat sormuksen jonne myyjä kaiversi Timo 24.8.2002 ja Jane 24.8.2002
Myyjä antoi kaupanpäälle Janelle ruusun ja onnitteli häntä. Jane oli onnellinen. Hänestä tuntui, että Timo olisi hänelle se oikea.
He kiertelivät kaupungilla ja menivät katsomaan muutamaa asuntoa yhdessä.
Seuraavana päivänä Jane meni kouluun samaa matkaa Timon kanssa. Timo oli ollut hänen luonaan yötä. He kävelivät käsikädessä ja eivät peitelleet rakkauttaan toisiaan kohtaan. Aija näki onnellisen parin tulevan.
Opettaja Ulla huomasi leipomossa sormuksen Janen sormessa.
- Mitä jos keitettäisiin kahvit Janelle, sanoi Ulla. Kaikki katsoivat Janea ja Ullaa kysyvästi. Aija näki sormen.
- Aaa! Sä olet mennyt kihloihin wow. Mutta emme voi juhlia ilman tulevaa sulhasta, sanoi Aija. Jane nauroi.
- Juhlitaan vaikka omalla porukalla mun luona tänäiltana. Ulla on myös tervetullut ja sitten, ei puhuta kouluasioista ollenkaan. Tulkaa luokseni tänä iltana kaikki kello 19.
- Onko Timokin siellä? kysyi Jatta.
- En tiedä täytyy kysyä, jos hän pääsee tulemaan, sanoi Jane.
Aija keitti kumminkin kahvit ja Nina sulatti kakkua pakkasesta. He nauttivat tiikerikakku kahvit ja aloittivat työnteon. Aija jutteli Janen kanssa jatkuvasti.
Ruokatauolla Jane kertoi Timolle kutsuista.
- Kyllä mä pääsen sinne tulemaan. Tulen vaikka vähän aikaisemmin sua auttamaan sinne.
- Se olisi mukavaa. Täytyy kaupassa käydä ja siivota hieman ennen, kun he tulevat.
Timo nyökkäsi.
Koulun jälkeen Jane kiirehti kotiin ja aloitti ensimmäisenä ostoslistan tekemisen. Kun Timo tuli Jane antoi ostoslistan Timolle, ja tämä kävi kaupassa. Sillä välin Jane siivosi ja laittoi paikkoja kuntoon. Aija oli sillä välin tullut, kun Timo oli kaupassa. Aija auttoi pöydän kattamisessa.
Vieraat tulivat hieman ennen kello 19.sta. Timo oli tuonut hieman viiniä ja siideriä, vaikka niitä ei listassa ollutkaan. Ulla toi suklaarasian tullessaan ja Jane kiitti ottaessaan lahjan vastaan.
He juttelivat ja olivat pullonpyöritystä ja söivät herkkuja, joita Jane oli lyhyessä ajassa valmistanut.
Vieraat lähtivät hieman ennen puoltayötä ja Jane jäi siivoamaan jälkiä. Timo oli nukahtanut sohvalle. Jane päätti tiskata astiat seuraavana aamuna ennen kouluun lähtöä.
Aamulla Jane heräsi puoli 7.n tiskaamaan, ja sen jälkeen kävi suihkussa. Timo nukkui vielä ja Jane herätti hänet, jotta hän ei myöhästyisi koulusta.
- On hieman huono olo. Taisin ottaa hieman liikaa eilen, tunnusti Timo. Jane katsoi lempeästi ja antoi luvan jäädä sänkyyn.
Koulussa Aija luuli jo nuorenparin riidelleen, kun hän näki Janen vain tulevan.
- Ei. Timolla oli vähän huono-olo aamulla. Sanoi tulevansa ehkä, jos olo parantuu tuosta, sanoi Jane.
Syksy kului nopeasti ja joululomalla Jane lensi yksin Los- Anglesiin. Mary näki sormuksen jo lentokentällä, kun hän oli hakemassa tytärtään kotiin.
- Onneksi olkoon kultasein. Missä hän on?
- Hän viettää joulun vanhempiensa ja veljensä kanssa, vastasi Jane.
Kotona Jack halasi siskoaan. Nick antoi ensimmäisenä kupin jouluteetä, josta Jane piti kovasti. Juotuaan teen ja kerrottua kaikki asiat hän meni vähäksi aikaa nukkumaan.
- Äiti herätä mut illalla kaksituntia ennen ruokaa. Menen vähäksi aikaa nukkumaan. 14 tuntia lentokoneessa väsyttää.
- Mene vain. Näytätkin väsyneeltä, sanoi Mary ja meni hääräämään keittiöön.
Mary täytti kalkkunan ja laittoi sen uuniin. Nick ja Jack hoitivat talon koristelun. Jane keräsi voimia nukkumalla.
Jack herätti Janen illalla ennen ruokaa.
- Mummi ja vaari ovat tulleet jo. Ajattelin, että haluat käydä suihkussa ja jne. Ennen ruokaa.
- Siksi pyysin teitä herättämään ennen sitä, sanoi Jane ja antoi veljelleen suukon poskelle ja hävisi suihkuhuoneeseen.
Suihkun jälkeen, hän puki paremmat vaatteet päälleen. Hänellä oli vaalea pleiseri puku, joka korosti hänen hoikkuutta ja onnellisuutta. Hän ikävöi Timoa, vaikka hän oli nähnyt Timon viimeksi 19 tuntia sitten.
Mummi halasi Janea, joka ihmetteli miksei Timo päässyt tulemaan. Jane kertoi saman kuin äidilleen. Mummi syötti Janelle karkkeja, joita oli tuonut Floridasta.
Joulupyhien jälkeen Jane tapasi ystävänsä Jonnan, jonka kanssa hän vietti aikaa yhdessä ravintolassa.
- Miten voit olla erossa siitä miehestä?
- Mietin sitä itsekin. Olen soittanut hänelle, joka päivä ja ikävä senkuin vain kasvaa. No ylihuomenna on 14 tunnin matka takaisin suomen kylmyyteen, sanoi Jane.
He nauttivat lounaan kaikkine salaatteineen ja jälkiruokineen.
- Mentäiskö bilettää Chigagoon? Ehdotti Jonna katsottuaan lehteä.
- Chigagoon? Onhan täälläkin ravintoloita.
- Joo, mutta siellä on ravintola nimelta Captain, jossa vierailee Dj. Dylan.
- Ole tiskenyt silmäsi häneen niinkö?
- Niinkin voi sanoa. Hän kuuntelee musatoiveet ja soittaa niitä. Ja on kaiken lisäksi kivakin. Monet Dj:t ovat helvetin kuivia ja tylsiä ihmisiä. Ja sellasia isomahaisia ällötyksiä.
Jane nauroi ja suostui lähtemään. He kävivät varaamassa junaliput. Nick oli hämmästynyt ja Jane kertoi kuka siellä oli. Nick antoi rahaa Janelle, jotta hän pääsisi sinne. Jane pakkasi matkalaukut ja hän lähtisi takaisin Suomeen Chigagosta.
Chigagossa Jane ja Jonna varasivat hotellihuoneen läheltä lentokenttää. He laittoivat itsensä valmiiksi ja lähtivät bilettää.
Baaritiskillä oli porukkaa paljon, ja jotkut tarjosivat drinkit heille.
He tanssivat koko yön ja nauttivat alkoholi juomaa.
Suomessa Timo oli tekemässä pahojaan. Hän oli myöskin bailaamassa ja hengaili kauniin tummahiuksisen naisen kanssa. Hän tanssi discossa hänen kanssa koko ajan ja vaihtoivat muutamaan otteeseen kiihkeitä suudelmia.
Chigagon lentokentällä Jane ei voinut aavistaa mitä tuleman pitää. Hän odotti porttien aukeavan, jotta pääsisi koneeseen. Hän ei ollut nukkunut silmäystäkään, vaan oli bilettänyt koko yön.
Koneessa hän nukahti ja nukkui koko matkan.
Suomessa Timo oli vastassa lentokentällä. Hän halasi Janea ikään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jane kertoi matkasta ja Timo hymyili hänelle, kun Jane paljasti, että oli bilettänyt koko viimeyön.
- Faija ei ollut kauhean iloinen meidän päähän pistoksesta, mutta eipä se myöskään estellyt. Vanhempani lähettivät paljon terveisiä ja tässä sulle sun joululahjat mun vanhemmilta, sanoi Jane, kun he pääsivät kotiin.
- Kiva. Kiitos. Löysin yhden sopivan asunnon meille, sanoi Timo. Jane katsoi Timoa yllättyneenä. He lähtivät katsomaan asuntoa ja Jane oli samaamieltä, kuin Timo oli. Asunto oli sopiva heille kahdelle.
Kouluun Jane kulki tavallisesti Timon kanssa. He olivat lyöneet edellisenä päivänä hääpäivän lukkoon. Ne pidettäisiin viidenkuukauden kuluttua kesäkuun 6.ntena päivänä. Jane oli pyytänyt vanhempiaan auttamaan järjestelyissä, ja Mary lentäisi kahdenviikon kuluttua Suomeen häntä auttamaan. Jane majoittaisi äitiään sen ajan ja Timon pitäisi asua vanhempiensa luona. Toki he tapaisisivat niin paljon, kuin vain ehtisivät.
Kahdenviikon päästä Mary tuli suomeen. He aloittivat järjestelyt siltä istumalta. He kävivät läpi vieraslistan moneen kertaan ja Jane selvitteli osoitteita. Timon puolelta tulisi muutama tuttu ja ystävä. Vieraita olisi noin 50.
Aika kului nopeasti häitä järjestellessä ja opiskellessa. Pian alkoi kesäloma ja häihin oli aikaa vielä kaksiviikkoa.
Jane kulki eräänä päivänä Veran kanssa kaupungilla. Vera oli yksi Janen ystävistä, joka toimisi kaasona. He menivät erääseen kahvilaan.
- Miltä tuntuu mennä naimisiin? kysyi Vera.
- Minua pelottaa. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkun ollaan nyt suunniteltu?
- Älä mieti sellasia. Kaikki menee hyvin, sanoi Vera.
Sillävälin Timo hengaili tämän tummahiuksisen naisen kanssa.
He olivat eräässä ravintolassa, joka oli lähellä kahvilaa, jossa Jane ja Vera olivat. Vera tilasi vielä kahvia ja he juttelivat kaikenlaisista asioista.
Timo suuteli kiihkeästi ravintolan ulkopuolella. Tientoisella puolella oli kahvila, jossa Jane ja Vera olivat. Timolla ei ollut aavistustakaan, että jäisi kiinni. Vera näki kohtauksen.
- Voi ei Jane, sanoi Vera järkyttyneenä. Jane kääntyi katsomaan ikkunasta ulos ja näki, kuinka Timo suuteli naista ja hieroi tämän takamusta samalla. Janelta tippuu lusikka kilisten lattialle. Tarjoilija katsoi heitä moittivasti. Jane maksoi kahvit ja lähti kotiin saman tien. Kotona Mary oli juuri laittanut ruokaa ja näki tyttärensä.
Jane oli ilmiselvästi poissa tolaltaan.
- Jane kulta mikä sinun on? ihmetteli Mary. Jane itki hän katsoi äitiään silmiin.
- Timo…
- Mitä hänestä. Kultapieni älä itke. Kerro mitä on sattunut?
- Mun puolesta häät on peruttu. En aio mennä naimisiin miehen kanssa, joka lääppii toista naista, sanoi Jane. Mary järkyttyi uutisista ja katsoi Janea uskomatta korviaan.
- Oletko varma?
- Näin omin silmin. Joku mustahiuksinen suttura se oli, jota hän niin mielellään kopeloi, sanoi Jane.
Jane nukkui yön levottomasti ja hän oli väsynyt aamulla. Mary oli tehnyt aamupalan, mutta Jane ei syönyt muruakaan. Hän puki päälleen tumman pleiseri puvun, jonka alla oli vaaleansininen kauluspaita.
- Lähden käymään asioilla, sanoi Jane ja laittoi itsensä valmiiksi. Hän laittoi vedenkestävää ripsiväriä.
Hän sai lainata Veran autoa ja ajoi Timon luokse.
Timo tuli unisena avaamaan oven.
- Mitä väsyttääkö?!
- Mitä sä nyt? ihmetteli Timo.
- Kuinka kauan sä olet sen sutturan kanssa hengaillut?!!!
- Mistä sä puhut? Kysyi Timo ja katsoi Janea suoraan silmiin.
Jane katsoi Timoa pitkään silmiin katseessaan pelkkää armotonta vihaa.
- Älä yritä!! Näin sut ja Vera näki sut sen sutturan kanssa! Taisi olla rankka yö, kuin noin väsyttää, sanoi Jane. Jane käveli Timon huoneeseen, josta löysi alastoman naisen. Jane tuli pois huoneesta hyvin nopeasti, ja repi Timon huoneeseensa.
- Vieläkö yrität väittää, että et tiedä mistä minä puhun!
- Hiljaa herätät sen.
- Voi, voi! Hei suttura voisit herätä jo!!! sanoi Jane. Nainen heräsi ja näki Timon ja Janen.
Jane katsoi naista yhtä vihaisesti, kuin Timoa.
- Millä helvetin oikeudella sä kosket varattuihin miehiin!
- En tiennyt hänen olevan varattu, sanoi nainen hämmästyneenä ihan rauhallisena.
- Meidän pitäisi mennä naimisiin vajaan viikon kuluttua. Katso, sanoi Jane. Hän näytti sormusta ja Timon kättä, jossa yhä oli kihlasormus.
- Hei mä puen päälleni jotain. Selvitetään tämä, sanoi nainen. Jane meni toiseen huoneeseen ja Timo tuli perässä.
Jane pidätti itkua, mutta peitti sen. Hän katsoi naista, joka tuli toisesta huoneesta pukeutuneena Timon verkkareihin ja flanelipaitaan.
- Kuinka kauan te olette hengailleet? Kysyi Jane naiselta.
- Noin kolme kuukautta. Timolla ei ole ollut tuota sormusta, kun se on ollut minun kanssa, sanoi nainen.
- Kuka olet?
- Olen Anniina.
- Voisitko Timo nyt ystävällisesti vastata mun kysymykseen. Minkä takia, et voinut lopettaa suhdetta mun kanssa ennen, kun ryhdyt olemaan hänen kanssa?
- Mä en ajatellut, että tää menisi näin pitkälle, sanoi Timo.
Jane ja Anniina katsoivat toisiaan ja katsoivat ällistyneenä Timoa.
- En mä ajatellut, että tää menisi näin pitkälle! Voi Vittu sun kanssa saatanan sika! Oikea kusipää. Niin itseään täynnä oleva läpimätä paska! Kiljuivat tytöt yhdestä suusta. Jane katsoi sormeaan, jossa koristi sormus. Hän irrotti sormuksen ja heitti sen pois. Sormus lensi suoraan avoimesta ikkunasta ulos ja tipahti alapuolella olevaan viemäriin.
- Hyvästi! Mä en aio elää tollasen valhetelevan paskan kanssa. Tule hakemaan tavarasi mun asunnostani ennen puoltapäivää, tai vien ne pelastusarmeijalle, sanoi Jane.
Jane ja Anniina lähtivät ovet paukkuen pois Timon luota. Timo jäi katsomaan heidän peräänsä uskomatta tapahtunutta. Jane oli jättänyt hänet. Eikä hän niin halunnut käyvän. Mutta Anniina oli astunut hänen elämäänsä ja hetken hurmannut tummalla eleganttisuudellaan.
Ulkona Jane ja Anniina sopivat asiat.
- Mä olen todella pahoillani, että tässä kävi näin. Jos olisin tiennyt, että olette menossa naimisiin en olisi ikinä kajonnut koko mieheen, sanoi Anniina itkua vääntäen.
- Ei se mitään. Se kusipää huijasi meitä kaikkia, sanoi Jane. He vaihtoivat numerot ja lupasivat pitää yhteyttä.
Kotona Jane pakkasi Timon tavarat mustaan jätesäkkiin valmiiksi, ja odotteli Timon saapumista. Siinä odotellessa, Jane mietti samalla paluuta takaisin sinne, mistä oli aikoinaan tullut. Los- Anglesiin.
Mary tuli kaupungilta ja hän näki ison jätesäkin.
- Mitä tuossa on?
- Sen paskapään tavarat. Jos se ei tule tasan viidenminuutin kuluttua vien ne tuonne jätepuristimoon.
- Jane mitä jos muuttaisit takaisin Los- Anglesiin. Siellä sulla on ystäviä, sanoi Mary. Hän ei ehtinyt loppuun sanoa, kun ovikello soi.
Mary kävi avaamassa oven ja tulija oli Timo.
- Tässä on tavarasi. Voit mennä mitään ei ole jäänyt.
- Tahdon puhua Janen kanssa ensin, sanoi Timo.
- Oletpas sinä itserakas. Sinä tahdot. Oletko varma, että Jane tahtoo nähdä sinua enää ikinä.
- Äiti antaa tulla. Ei mulla ole mitään menetettävää enää, sanoi Jane keittiön oviaukosta. Jane katsoi miestä, jonka silmistä paljastui surua ja katumusta.
Jane piti ajatuksensa kurissa. Se on ohi. En saa kajota noihin silmiin enää, ajatteli Jane.
- Jane sitä vaan, että olen pahoillani. Mä toivon, että voit joskus antaa mulle anteeksi ja, että voimme aloittaa joskus puhtaalta pöydältä.
- Ei ikinä!
- Jane kiltti…
- Ei onnistu!
- Niin sitä Jane, että sulla on ystävät, ja me olemme siellä sinun tukenasi koko ajan. Täällä olet yksin ilman oikeita ystäviä, sanoi Mary.
- On mulla täällä muutama ystävä, mutta olet oikeassa. Niin lähden viikonloppuna kotiin enkä takas tule. Jään sinne minne kuulun, sanoi Jane.
Timo tiesi, ettei hänellä olisi ikinä varaa lähteä yksin Janen perään Los- Anglesiin. Sitä paitsi, tyttö saattaisi piiloutua sinne niin, ettei häntä löydettäisi.
Hän katsoi Janea viimeisen kerran ja kääntyi pois. Hän avasi oven ja sulki sen hiljaa perässään. Jane purskahti itkuun. Timo kuuli Janen itkun ja, kuinka Mary yritti häntä lohduttaa. Timon silmät kostuivat myös, mutta hän oli mies ja miehen ei sovi itkeä. Niinhän aina sanotaan.
Viikonloppu tuli. Jane oli siihen asti ollut hiljaa koko loppu viikon ajan. Hän ei ollut puhunut sanaakaan koko aikana.
Helsinki- Vantaan lentokentällä passintarkastaja epäili Janen henkilöllisyyttä, koska Janen katse oli ilmeetön ja masentunut. Ja kuva oli täysin erilainen, kuin todellisuudessa.
- Se olen minä, mutta valitettavasti minua ei huvita hymyillä sattuneista seikoista. Pitääkö mun kertoa mitkä asiat painaa? Kysyi Jane ärsyyntyneenä. Mary todisti Janen henkilöllisyyden aitouden ja he pääsivät porttien puolelle. Janen vaistot sanoi, että joku tuijottaisi häntä. Hän kääntyi ympäri ja näki lasiseinän läpi Timon, joka katsoi hänen lähtöä. Jane kääntyi ympäri ja käveli rivakkain askelein portille, josta kone lähtisi. Mary kipitti perässä hänellä oli viakeuksia pysyä tyttärensä perässä.
Pian portit avattiin ja koneeseen päästettiin matkustajat sisälle.
Lentokone lähti ajallaan kohti Lontoota, jossa oli vaihto Los- Anglesin koneeseen. Jane jätti hyvästit Suomelle ja hän vannoi, että jättäisi miehet niille joille ne kuului. Hän ei miehiin kajoaisi enää ikinä….
Toivon teiltä kommenttia...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole aikaa nyt tuota koko juttua lukea, eikä se oikeastaan edes ole sellaista tyyliä tai aihetta mikä minua kiinnostaisi. Muutamat virheet kuitenkin sattuivat silmääni, joten niitä tässä korjailen. Anteeksi jos vaikutan siltä että nipotan, mutta kieliopillisesti oikean tekstin lukeminen on aina mukavampaa.
Nopeasti selasin tuon tekstin läpi ja näin muutamia Yhdysvaltojen paikannimiä. Ellei kyseessä ole jokin vaihtoehtotodellisuus, mitä en usko, "Los-Angles" kirjoitetaan "Los Angeles", ja "Chigago" on "Chicago". Tämän voi tarkistaa kartasta.
Kansallisuudet kirjoitetaan suomenkielessä pienellä eli "suomalainen", englannissa puolestaan aina isolla: "Finnish" (ihan vain esimerkin takia).
Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä: "sydämen" eikä "sydämmen".
Tietysti nuo kaksi edellistä on saattaneet olla ihan typojakin, mutta ovat sen verran yleisiä virheitä mitä kirjoitetaan, että eivät välttämättä olekaan. Myös monet yhdyssanat oli kirjoitettu erikseen, niitä en edes viitsi tähän listata. *hop* Nyt menen pois, kiire kiire...