olen seurannut rakkaani varjoa
silloinkin kun yö on peittänyt askeeleesi
olen kuullut hengityksesi, aistinut lämpösi
kylmyydestä vajonnut yhä syvemmälle
muistojen virtaan, noussut pyörteistä aamunkoittoon
odottanut, toivonut lämmön tulevan takaisin
peittynyt surun harsoon, haudannut toivon routaan
juoksenut ahtojäihin;
mutta en koskaan
lakannut toivomasta, pelännyt elämää
murehtinut yksinäistä kohtaloani
silloinkin kun yö on peittänyt askeeleesi
olen kuullut hengityksesi, aistinut lämpösi
kylmyydestä vajonnut yhä syvemmälle
muistojen virtaan, noussut pyörteistä aamunkoittoon
odottanut, toivonut lämmön tulevan takaisin
peittynyt surun harsoon, haudannut toivon routaan
juoksenut ahtojäihin;
mutta en koskaan
lakannut toivomasta, pelännyt elämää
murehtinut yksinäistä kohtaloani
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli miellyttävä lukea, tämä teksti.
Miten syvästi ihminen tuntee, tuntee jopa varjon.
Sinussa on voimaa, sen tuntee tänne asti!
Darkkis nämä runosi, niitä vaan ei voi ohittaa.
Tunnen itseni kovin köyhäksi kommentoidessani,
siksi se usein jää. En osaa oikein sanoin kertoa,
mitä runosi saavat minussa aikaan paitsi sen,
että ne ovat aina yhtä vaikuttavia.
Kuin yksinäisyyden säveliä ja kaipausta on tämä
runosi, kauniisti punottu alusta loppuun mutta
niin haikeasti.
Kiitos lukuelämyksestä.
Rakkaan varjo hiipunee
ja yö siirtyy sivuun
rauhallinen hengitys
lämmin kosketus
kylmyys kaikkoaa
aamu aurinko lämmittää
Muistoja, muistoja, muistoja
odotus palkitaan
suru jää historiaan
toivo roudasta nousee
ahtojäät, hmm… ei
Elämää ei pidäkään pelätä
ei murehtia
ja mitä yksinäisyyteen tulee
tulee vielä päivä jolloin yksinäisyys poistuu
yhdessäolo ja onni hehkuu ja polttaa molempien iholla.
Näin toivoisin sinun elämääsi onnen palaava ja jatkuvan!
Runosi oli kipeydessään vahvaa tekstitä, lopusta sen huomasi…
"mutta en koskaan
lakannut toivomasta, pelännyt elämää
murehtinut yksinäistä kohtaloani"
Kiitos kommenteista. Toiset runot ovat vain runoja, mielikuvia, muistoja, yhdistelmiä siitä mitä on ollut ja mikä on vain mielen (tai mielikuvituksen) tuotetta.
Toiset kirjoitukset ovat henkilökohtaisia, tapa purkaa itseään sanoihin. Kaikkea ei voi, eikä saa, pitää yksin itsellään.
Kirjoittaminen on siten tapa jakaa itseään muille. Siksi useista runoista lukija saa sieltä sen, mitä odottaa, voi poimia sen miten haluaa ja voi ymmärtää.
Hyvää sunnuntai-iltaa!
kuvituksesta on sitä todellista lahjakkuutta, eikä se minkä laittaa sanoiksi omien kokemusten tai toisten kokeman pohjalta
hämmästyttävältä, että laulujen sanoittajat
(enkä todellakaan puhu Annista, ihan poissuljettu ajatuskin, sori vaan, vaikka olet linnan kutsuillekin päässyt poliittisin perustein, kun et vaan ole uskottava)
osaavat eläytyä toisten ajatusmaailmaan, onnistuuko se yksin eläen, uutispimennossa, pussaus/kopissa ilman muita virikkeitä.