Teemasta tulee Niskavuoren Heta. Oiskohan hänenlaisensa nainen kovastikin mieleen naimamarkkinoilla?
Entäs Siipirikko?
Muistan kun pikkutyttönä ekan kerran tämän elokuvan näin, miten siipirikon kohtalo minuun vaikutti.
ps. Aukusti on viisas mies. Monella tapaa.
Entäs Siipirikko?
Muistan kun pikkutyttönä ekan kerran tämän elokuvan näin, miten siipirikon kohtalo minuun vaikutti.
ps. Aukusti on viisas mies. Monella tapaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vaimona, varmasti hellä ja tunteikas.
Mitä siihen topakkuuteen tulee, niin en
kokisi sitä mitenkään pahana, että asiat olisi kunnossa.
Siellä pohjalla on kuitenkin hellä naisihminen.:))
Kovasti se hellä syrän pysy piilossa.
Katkera ( ehkäpä syystäkin), ja ympäristönsä sai sen tuta.
meillä tarvittiin sillon sodan jälkeen. Miehet oli oppineet olosuhteitten pakosta elämään päivän kerrallaan. Nää Hetat oli pyörittäneet
perheitä koko sota-ajan. Saivat miehetkin mukaan, ja niin rakennettiin sodanjälkeinen Suomi.
Tiedän, että moni mies älähtää, muttaniin se enimmäkseen oli. (Teen asiasta tutkimusta.)
enää muka nykypäivänä tarvittaisi...
Kun puoliso sairastuu, tai kuolee..se hetamainen olomuoto tai ote on vielä tänäkin päivänä pakko ottaa käyttöön, ei passaa jäähä itkemään yhteiskunnan apuja, - se on vaan selvittävä.
Se on sitä yksittäisen ihmisen, ja rauhanajan poikkeusoloissa selviämis strategiaa..
Kova ei tietysti tarvia olla, mutta vahva kuitenkin..
FILMISSÄ ON KYLLÄ KOKO TÄMÄN ELÄMÄN KIRJO. MEITÄ TODELLA ON JUURI SAMANLAISIA IHMISIÄ TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ, TUNNETKO HETA TYYPPEJÄ TAI SIIPIRIKKOJA TAI AKUSTEJA?
AIVAN TULEE KYYNEL SILMÄÄN KUN KATSOIN TESTAMENTIN LUKUA.SAISPA OLLA LUONTEELTAA KUIN AKUSTI
Akusti oli hieno mies. Ainoastaan Siipirikon kohdalla oisin toivonut vähän enemmän voimaa joa aikaisemmassa vaiheessa.
Testamentiluku sai kyyneleet.
Hetan syränkin tunsi jotakin.
Oulunteatterissa menee -todellaa koskettava .
Harmi unohdin Teemalta tulevan.
ovat netissä huutamista. Huusitko?
Nämä vanhat kotimaiset elokuvat ovat tosi hyviä. Kuten tää Niskavuori-sarja.
Sääli, että meitsillä vähän turhan pitkä matka sinne Oulun teatteriin.
suurella näyttämöllä Niskavuoren Heta.
Niin Akustit kun Heta-Amaliatkin, jostain on saatava se alkupääoma, naimalla se käy helposti.
Omatunto kolkuttaa sitten kuolinvuoteella tai sen ääressä.
Niin Akustille kun Heta-Amaliallekin.
Tietyllä tavalla toki helposti.
Mutta toisaalta, kyllä siinä aika paljon myy.
Kun itsensä myy.
Omatunnon kolke iski Hetalle vasta kun pystyi tajuamaan minkämoinen mies Akusti oikeasti oli.
Vaikkakin oishan Akusti voinut Hetan suhteen olla tuimempi. Oisi ehkä Hetankin katkeruus suutautunut hieman toisin.
että Akusti tarvitsi myös jonkun jonka rahoilla/maineella aloittaa.
Tämä useimmilta aina unohtuu. Jopa feministeiltä.
Totta. Siinä mielessä Akusti ei tehnyt huonoja kauppoja. MUTTA Akusti ei kuitenkaan unohtanut juuriaan, vaan teki ratkaisuja myös toisia ihmisiä ajatellen. Ja aikamoinen synnynnäinen liikemiesvaisto hänellä oli kun pystyi tekemään rahaa rahalla.
oli hieno mies.
Jotenkin kuitenkin pidän Hetasta samalla tavalla.
Viimeisessä kohtauksessa Heta ymmärsi paljon, oikeastaan kaiken.
Samalla tuli minulle tunne että hänkin antoi ihmisille paljon, ehkä ymmärtäen ehkä ymmärtämättömyyttään.
Oliko hän kuitenkin se ajokoira Akustin takana?
Joka itkiessään suri sitä että ihmiset eivät häntä ja hänen merkitystään lopussakaan ymmärtäneet?
Heta suri sitä että ei ollut enää Akustia, sitä jonka kautta olisi voinut itseänsä tuoda julki.
Heta ei kyennyt ilmaisemaan kuin julmuutta omana itsenään, hän olisi tarvinut sen julkisivun, käsikassaran.
Lahden takana oli ja on paljon sellaisia ihmisiä vieläkin.
Kyllähän Heta oli melkomoinen moottori Akustin takana. Voipi olla ettei Akusti olisi tähän kaikkeen pystynyt jos ei olisi ollut tarvetta näyttää Hetalle mihin pystyy.
Hetasta välillä pilkisti inhimillisyys. Valitettavasti vain hetkittäin.
Hetan katkeruus myös osittain ymmärrettävää. Samoin kuin käytöskin, tavallaan.
Eli voisi sanoa ymmärrettävää vaikkakaan ei hyväksyttävää.
oli tuo Wuolijoen kirja.
Aina kun luen kirjan tai katson sen vanhan elokuvan käy minua eniten sääliksi Heta.
Mutta laajemmin ajatellessani käy sääliksi maailmaa.
Heta on kuin maaemo, jolle ei arvoa anneta ennen kuin se alkaa tuhoutua. PInnalla kyllä kepeästi hypitään.
Niin, ja vihreä en ole.
Onhan se hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia kokea onnea ja iloa kun on jatkuva suojakilpi
Ajatusleikin jatkuessa..... niin, voi helposti ajatella, että suojakilpi on särkymätön eikä huomaakaan sitä miten se alkaa murentua.
Harjanteen Minntukirjassa lukee " Oi maa, oi maa, anna maa voimaa"
Kirja kuvaa myös hienosti sitä miten maailma muuttuu.
Vanhempien EHDOTON auktoriteetti alkaa murentua.
Lasten tiukka käyttäytyminen pesänjaossa ja asettuminen Hetaa, äitiään, vastaan antaa siitä viitteen.
Varsinkin kun Akusti, lastensa ehdoton "idoli", on sanonut että äidille pitää aina antaa anteeksi.
Luultavasti se myös murtaa Hetan kyyneliin.
Lasten käyttäytymisen kautta hän ymmärtää mitä muutakin Akusti on saanut aikaan.
Ei vain kartanoherran tapaa nähdä maailma ympärillään vaan myös välittää se muuttunut ajatusmaailma lapsille = tulevaisuudelle.
Tässä on helppo tehdä vertaus: Muumäen lapset versus kirkkoherran poika kirjassa "Täällä pohjantähden alla".
Edelleen saan, melkein, kyyneleet silmiini kun kuulen loppusanat:" Akustia ei enää ole".
Samalla, edelleenkin, katson näitä elokuvia silmät pyöreinä.
Edwin Laineen näkemys on niin uskomaton näiden elokuvien, niin erilaisia kun ovatkin, lasten välillä, samalla yhdistää kun erottaa!
...nyt "muut velvollisuudet kutsuvat"
...mutta palaan myöhemmin kun aika sallii.....
Aikamonen paukku Hetalle on myös se uutinen että Jaakko tietää “oikean” biologisen isänsä henkilöllisyyden. Ja vielä Akustin kertomana. Miltä tuntuukaan Hetasta, tuosta”moraalinvartijasta” kun saa tietää poikansa tietävän totuuden äidistään, tuon ajan moraalikäsityksistä peilaten (tämän asian suhteen ei maailma niin kovasti kuitenkaan muuttunut,ns.hyväksyminen on vain näennäistä)
Jaakko nousi äitiään vastaan ja sen myötä myös tyttäret.
Niskavuoren Hetassa sivuttiin valkoisten ja punaisten sotaa, laajemminhan sitä käsitellään mainitsemassasi Täällä pojantähdern alla.
Jaakon sotaanlähdön mietteet kuvastavat myös Hetan ja Akustin omia ajatuksia tästä asetelmasta
Miten paljon Jaakkoon vaikutti biologinen isä geenien kautta, paljonko Siipirikon kasvatus ja Akustin antama esimerkki, ympäristöön suhtautumisessa.
Tietenkin kaiken kolmen “soppa”, mutta kuitenkin ajatusleikki perintötekijöiden vaikutuksesta Jaakon melko nahjusmaiseenkin käytökseen testamentin lukuun asti. Tai onhan se niin, että äidin vaikutus poikalapseen on yleensä suurempi kuin tyttäriin onkaan.
Hirveän surullista on, että Heta ymmärsi Akustin arvon vasta Akustin kuoleman jälkeen. Joskin myös inhimillistä -ajatellen ihmistä yleensä.
Aikamoinen tulevaisuuden näkijä tuo Edwin Laine
täällä lueskelee, tuntuu että Hetalla olisi töitä.
Heta sanoisi helposti meille miehille (miehelle),
minä vien ja sinä vikiset.:))
Haluasitko, että olisi sinulla johdattelija, päättäväinen suunnan antaja ))))
jo vuosia johtotähti ,mutta mitä minä huolin,veitikka nuori jne.
Katos kun rohkia miäs ei tartte pitkää sapelii,lyhkäsempiki riittä.
.... poika kun maailmalle lähti........
Onneksi on löytynyt oma Heta, sellainen johtotähti.
Hän antaa suunnan ja hyvät ohjeet. Ei tarvii pelätä että eksyis tai sapeli joutuis kaniin :)
Olehan onnellinen onnestas ;)))
todella hyväs asemas,niinko armeijas ei tart miätti turhi.
Lämpö ja sapuska kuulu kontrahti,yht tyytyväine ko insinööri Jaatine oli.
Sitten on kaikki hyvin, jos kerta lämpöäkin piisaa
Lämpimässä on hyvä olla, saa sielun kehräämään ja karvat kiiltämään -siis ainakin kissavaarilta.
haluaisin sieltä Niskavuoresta miellyttävän
nuoren isännän.:))
minut.:)
haluaisinpa tietää?:)