Suunnitellut vuosia
kirjoittavani elämääni
Kenelle
ehkä vain itselleni
Kuljen nyt lapsuudessa
se oli turvallista
mutta musta aukko
en muista syliä
en käsiä ympärilläni
Muistan tapahtumia
iloisia ja surullisia
miksi en tuota muista
eikö niitä sitten ollut
Omiltakin kysyttävä
Muistavatko he
kun heidät rintaani vasten painoin
Kuuluuko se unohtaa
Siksikö kaipaan
syliä lohduttavaa
syliä turvallista
Ihmistä rakastavaa
kirjoittavani elämääni
Kenelle
ehkä vain itselleni
Kuljen nyt lapsuudessa
se oli turvallista
mutta musta aukko
en muista syliä
en käsiä ympärilläni
Muistan tapahtumia
iloisia ja surullisia
miksi en tuota muista
eikö niitä sitten ollut
Omiltakin kysyttävä
Muistavatko he
kun heidät rintaani vasten painoin
Kuuluuko se unohtaa
Siksikö kaipaan
syliä lohduttavaa
syliä turvallista
Ihmistä rakastavaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulen kyllä, että muistaisit kädet ympärilläsi. Muistelmista tulee varmasti hyvä. Isäni lapsuusajasta on vain välähdys sukua käsittelevässä kirjassa. Jäin sen luettuani kaipaamaan enemmän tietoa, jota ei enää ole saatavilla.
Kirjoutusrikasta sunnuntaita sinulle : )
Ajatuksia herättävä runo. Tuota olen omalta kohdalta miettinyt. Ujo, kiltti tyttö oli aina sopivasti jaloista poissa.
ajatuksia herättävä runo.
Luulisin että sylin lämpöä ei unohtaisi,
ei ainakaan jos vauvaiän jälkeenkin sitä on saanut.
Jos on jäänyt lapsena paitsi, sitä varmasti aikuisena kaipaa.
Toisaaltaan sylin lämpöähän me kaipaamme,
olimme sitä saaneet tai emme, sylin lämpö on aina ihanaa! :)
Pidin runostasi, olen itsekin joskus ajatellut vastaavia asioita.
Kukapa ei olisi suunnitellut sitä elämänsä kir-
joittamista, niin olen itsekkin - vaikka vain
itselleni.
Voiko olla niin, ettei muistaisi käsiä ympärillä
tai sylin tuomaa turvaa ? Tosin ne haipuvat
ihmismielen syvyyksiin ja sanotaan niiden
nousevan uudelleen muistoista ylös, kun ihminen
varttuu vanhemmaksi.
Jokainen kaipaa sitä syliä ja käsien ympärikier-
tymistä - ihan jokainen ihminen.
Kiitos Kaaru koskettavasta runostasi, olkoon il-
tasi kynttilöiden valaisema.
Tälläistä on moni muukin kysellyt,, Olisiko siinä, että on jäänyt jokin turvallisuuden tunne, vaikkei tasan muistaisi syliä... Voima ja rakkaus sisällä, se sylin jättämä lahja! :)
Päätetään vaikka niinkin,, ja hyvät yöt ja aamut, kaaru! :D
Tein aikanaan oman elämäni inventaarion. Kesti hilppasen pitkään ja pari kynääkin tuli järsittyä poikki ja muutama nenäliinäpaketti kului siinä sivussa. Samaistuminen iski kympillä. Thänkjuuverimats!
Törmäsin eka kerran tuohon halin puuttumiseen lapsuudessa, kun olin käymässä lapsuudenkodissani, äiti halasi hyvästellessä. Jäykistyin, mitä hän nyt. Unohdin koko jutun elämän kiireessä ja selitin jos muistin, että ehkä ei vanhemmilla ollut aikaa, kun töitä oli maatalossa niin paljon. Eikä kaikki varmaan sitä kaipaa, minä vain satun olemaan sellainen :)))
Tässä iässä niitä vanhoja asioita muistaa paremmin kuin nykyisiä, joten kiire ennenkuin unohtaa:)))
Miksi haluan kirjoittaa ...en tiedä...ollut vain kuin pakottava tarve vuosia.