PIENI koti ja esikoinen

Itse oltiin ajateltu samalla tavalla asua 45 neliön asunnossa ensimmäiset pari vuotta, mutta puoli vuotta jaksettiin kunnes meni hermot ja vaihdettiin isompaan....

Meillä tyttö on nyt 1v3kk ja isompi asunto on kyllä saatava ja äkkiä. Meillä onkaksio 51,5 neliöö ja ahdasta on. Tyttö on nukkunut aina omassa sängyssä ja 7kk ikäisestä omassa huoneessa( eli vanhemmat nukkuvat olkkarissa..). Välillä tuntuu kuin asuisi varastossa kun tytyn kasvaessa myös tavara lisääntyy.. Joten isompaa asuntoa suosittelen. Niin ja hoitopöytä ei ole välttämätön, meillä on ollut "hoitopöytänä" edestä täytettävä pesukone. Etuna siinä on vesipisteen läheisyys(vessassa kun kone on) ja se että ei tarvinnut miettiä paikkaa oikealle hoitopöydälle. Onnea teille lapsensaantiin :)

me ainakin pärjätään pienessä kämpässä vaikka tilaa saisi olla hieman enempi,kaapit on kyllä täpötäynnä. meillä on nyt 1v5kk poika vikkelä ku mikä koira ja kissa. pinnasängyssä nukkuu meidän huoneessa kun muita huoneitä ei ole. joskus tuntuu että olisipa se toinenkin huone. hoitopöytää meillä ei ollut, sängyssä vaihdoin vaipat ja vaatteet tai lattiallakin.

aikas ahasta voi tulla, meillä oli aluksi kaksio(60neliöö)ku ipana syntyi ja alko tulee aika ahdasta ja tilanpuutetta.. ja hoitopöytä ei ole välttämätön, vaipat voi vaihtaa sängyllä, lattialla tai niinku meillä: pesukoneen päällä, siihen laitettiin hoitoalusta ja siinä just sopivalla korkeudella pysty vaihtaan vaipat. ja siis meillä on edestä täytettävä pesukone että jon on päältä täytettävä niin en tiä miten onnistuu.. nyt asutaan kolmiossa, kun tuli pikamuutto kosteusvaurion takia ja nyt on tilaa mukavasti, ipanalla on oma huone ja voi ihan vapaasti oleskella joka puolella ilma pelkoa että ipana herää johki kolahdukseen.

ja jos vasta vuoden parin päästä olis vauva suunnitelmissa niin kyllähän sitä ehtii hankkimaan suuremman asunnon jos on tarvetta

Hanki lapselle matkasänky hyvä patja. Sängyt saat taitettua kokoon päiväksi ja on kätevä laittaa hetkeksi pois. Meillä nukkunut molemmat matkasängystä sillä vanhempi kiipesi "lähes" niskoilleen pinnasängystä.

Hoitopöytää et tarvitse. Itse en viitsinyt sitä hankkia nuoremmalle enää ollenkaan vaan hoitanut jutut "jumppamaton" puolikkaalla. 4kk eteenpäin kun vauva kääntyilee on vaarallista käyttää hoitopöytää ettei tipu joten kyllä aluksi homma hoituu tuon maton / alustan päällä vaikka pesukoneen / ruokapöydälläkin.

Sitä romua tavaraa ei ole pakko kauheasti hankkia ja eniten viekin tilaa juuri vauvan vaatteet..

Me asuimme 50 neliön kaksiossa esikoisen syntyessä. Olimme asuneet kahdestaa 5 vuotta ja vähän tavaroita raivaamalla saimme hyvät tilat lapsellekin.
Makuuhuoneeseemme mahtui vielä taitettava hoitopöytä ja pinnasänky ja kun lapsi kasvoi pari vuotiaaksi siihen tilaan mahtui isompikin sänky.
Ystäväni asui samanlaisessa asunnossa kahden lapsen kanssa, tosin vanhemmat nukkuivat parvella.
Meillä oli vielä kaksi pientä koiraa ja lapsi ei pienestä metelistä hätkähtänyt kun tottui siihen että elämää oli ympärillä. On muuten neljästä lapsestamme sikeäunisin.

pienessä kaksiossa vuosi, kunnes oli pakko muuttaa pois kun kakkonen syntyi. Makuuhuoneesta loppui lattiapinta-ala, ei olisi mahtunut enää toista pinnasänkyä. Hoitopöytää ei ollut, olen aina vaihtanut vaipat sängyllä.

Jos teillä on esimerkiksi talonrakennus tai ostoaikeita, niin uskon, että kaksi vuotta menee ihan hyvin. Jos sen sijaan ajattelitte vain säästää vähän vuokrissa tms ja muutatte sitten vasta isompaan kun on ihan pakko, niin sitten voi tehdä enemmän tiukkaa.

Me asutaan nyt 120 neliöisessä omakotitalossa, neljäs lapsi tulossa ja mietityttää, että miten tähän mahdutaan. No, kai se on vaan mahduttava.

Kuten tuossa joku ehti sanoa, että jos rakennus hommat edessä tai oman asunnon osto, niin ilman muuta menee parikin vuotta melkeinpä vielä pää alas päinkin. ;)
Meillä oli rakennus aikana 48neliötä (2h k s) ja siellä asui 2 aikuista ja 3 lasta joiden iät olivat 8,3 ja alle 1v.
Hyvin meni, oikeastaan lapset olivat super kilttejä koska pystyin valvomaan heitä kokoajan.
Vaati järjestelyjä, kaikkia tavaroita ei kerta kaikkiaan voinut tuoda asuntoon, lelut ja pelit oli valittava...
Isoimmat lapset nukkuivat kerrossängyssä olohuoneessa sen takia, että parisänky ja pinnasänky olisivat vieneet enempi tilaa.
Olohuoneeseen mahtui silti vitriini, hyllykkö lelulaatikoille,sohva(3henk) nojatuoli, sohvapöytä,tv-taso ja pieni kirjahylly/lipasto systeemi (tässä oli vauvan vaatteet)ja lattiavalaisin.
Parvekkeelle menevä ovi oli kyllä aika tukossa eikä sinne voinut viedä rattaita ees takas, mutta siskolta sain lainaan vanhat rattaat jotka oli siellä kokoajan valmiina.
Heh heh, siellä vitriinissä alaosassa oli mieheni vaatteet, kun ovi oli siitä kohtaa umpinainen, niin kukaan ei olisi osannut odottaa siellä olevan vaatteita.
Makkarissa oli siis vanhempien sänky, pinnasänky ja lipasto.
Lipastossa oli vaatteita.
Kerrossängyn ja parisängyn alla oli sellaset rullilla olevat muovilaatikot kansilla.
Sielläkin oli vaatteita ja liinavaatteita, pyyhkeitä.
Siis kyllähän sitä aina yhden lapsen kanssa mahtuu kaksioon :D
Se, että pitää osata katsoa terpeelliset ja vähemmän tarpeeliset.
Vauvalla vielä ei tarvitse lelujakaan olla heti alkuun.
Lelut yms. voi laittaa sängyn alle laatikoihin.
Muutenkin varastoon voi viedä välillä ja ottaa sieltä toiset tilalle, tällöin ne jemmmassa olleet tuntuvat lapsesta uusilta :)
Hoitopöytää et tarvitse.
Jos kaappitilaa on niin, että saat yhden kaapista vaaville, et tarvitse tuolloin edes lipastoa vauvalle.
Järkeä sijoitelussa vain tarvitaan niin kaikki menee mallikkaasti.
Olen lapsena asunut omien vanhempieni ja siskoni kanssa 52neliöisessä kaksiossa, joka oli vanhepieni oma asunto.
Ei ollut saunaa, pieni vaatehuone ja makkarissa oli 1vaatekaappi!
Isä teki itse vaatekaapit yhdelle seinälle, jopa alkoi vaatteetkin mahtua. :)
Siskon kanssa oltiin samassa makkarissa ja ihan hyvässä sovussa vaikka meillä on iso ikäero.
Isä ja äiti teki olkkariin joka ikinen ilta itselleen pedin lattialle.
Patjat säilytettiin vaatehuoneessa rullalla.
Näin asuttiin melkein 9vuotta!
Sitten vanhemmat ostivat 3h k s 76neliötä ja pian muuton jälkeen siskoni muuttikin pois kotoa joten sain ihka oman huoneen! :D
Olin tuolloin 12v.
Meillä 2 vanhinta lastanukkuin 10kk- 1v pinniksessä ja 3. 1v3kk sen jälkeen nukkunutkin meidän keskellä :P
Nykyisin asumme 148neliössä omakotitalo jossa 4h k khh s ja at varastotilaa.
Tässä olemme asuneet kohta vuoden.
Tähänkin asuinmuotoon päästin vasta kolmen lapsen kanssa. :D
Eli hyvin mielestäni voi asustella yhden jos kahdenkin lapsen kanssa kaksiossa.

Meillä kaksio ja 2v lapsi. Nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa ja aiemmin ei ois tullut mieleenkään siirtää omaan huoneeseen, koska on ollut ahkera yöheräilijä viime aikoihin asti. Paljon mukavampi siis oman sängyn pohjalta huudella lohdutuksia tai ottaa pari askelta kuin kävellä toiseen huoneeseen joka porun takia. Eikä oo kolahduksista häiriintynyt, kuuluuhan ne muistakin huoneista. Kaappitila on riittänyt kun ei kerää turhaa romua ja vie ylimääräiset kierrätykseen. Nyt rupee leluja pyörimään joka paikassa, en tiedä pysyiskö ne sitten isommassa paremmin paikallaan? Olohuoneessa on lapsen oma nurkkaus jossa lapsen kirjoja, lelulaatikoita ym. Ei ehkä tyylikästä mutta halpaa asumista! Isompi asunto on kyllä haaveissa, toinen meinaan tulossa, mutta emme ole ottaneet stressiä... Kun on tottunu ahtaaseen niin menee se, mutta ei kai sitä kukaan isommasta enää pienempään vaihtais, oishan se iso haaveiden täyttymys. Ainiin, mitä sillä hoitopöydällä tekee, meillä ollut kevyt heiteltävä alusta ja nythän se kallis pöytä ois jo turha.

Ja oikeestaan aika hyvin mahuttiin, oli sellain pieni alkovi, mihin mahtu just parisänky ja pinnasänky, just mahtu siihen väliin seisoo.
Viritettiin verhot siihen eteen suojaksi.
Sitten se olkkarin puoli, ostin joltain käytettynä pari lipastoo joissa molemmis 3 laatikkoo. Vauvan vaateet sinne.
Sit oli pakastearkku, joka toimi hoitopöytänä, mutta yleensä tuli kyl vaihdettuu lattialla.

Kettiö oli olematon keittokomero, joten keittiönpöytä oli myös siinä olkkarin puolella.

Pohjaratkasu oli hyvä, aina ei tunnu ees kaksioon mahtuvan.

Lipastot on nykyjään uudelleen maalattuja ja toimavat lasten lelujen säilytyspaikkana :)

Miehen kans asuttiin kaksiossa (59m2) ja ajateltiin ennen tytön syntymää että hyvin tänne mahdutaan vielä pari vuotta.. Ja ihan hyvin mahduttiinkin kunnes alko tosissaan tympiin ne vaunut siinä olohuoneen ja keittiön välissä, (ei mikään ihana sisustuselementti=))wc/kylpyhuoneessa vaavin amme pyöri aina jaloissa, hoitopöydän laatikot pursusi vaatetta eikä makkarin kaappeihin enää mahtunut. Sit alko sitteri ja hoitopöytä käymään turhaksi kun tyttö kasvoi, ei varastotilaa kuin ihan minimaalisesti yms... Puoli vuotta sitä jaksettiin ja omakotitalon osto oli muutenkin edessä, päätettiin vaan lähtä hieman suunniteltua aiemmin=) Mutta kyllä sitä mahtuu jos on pakko ja kova halu!

Hoitopöytä ei tod. ole välttämötän, vaihdoin itsekin useimmiten vaipat sängyllä vaikka lainaksi saatu hoitopöytäkin olisi ollut. Pinnasänky on ihan jees, mut monesti kävi niin että tyttö nukkui meidän välissä=) Pinnasänky käy turhaksi viimeistään parin vuoden ikäiselle, jos ei jo sitä ennen opi "tippumaan" sieltä alas=)

Ei kannata ostaa sinne asuntoon mitään, mitä ei todella tarvitse. Ja ostaa vasta sitten kun tulee tarve, ei etukäteen "varmuuden vuoksi"=)

Ahtaalta toisinaan tuntuu:( Kaappitilaa on ihan liian vähän. Siksi ostettiin hoitopöytä jonka laatikoihin sai vauvan vaatteet. Pieneksi jääneet vaatteet on ollut pakko viedä vanhemmille säilytykseen. Tänne ei yksinkertaisesti mahdu. Tyttö 7kk.

Asunnon vaatehuoneesta on aikoinaan tehty sauna. Jos olisi vaatehuone,niin ei olisi ongelmaa.

Vaunut oleskelee tuulikaapissa ja se on nyt sit melkoisen ahdas.

Suurempi asunto haussa,mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt.

Esikoinen syntyi lähes 8 vuotta sitten ja asuttiin 50 m2 asunnossa, hyvin mahduttiin..Kuopus syntyi asuttiin 73 m2, sitten muutettiin vähän vielä isompaan...ja nyt asutaan kerrostalo kolmiossa neliöitä 64 ja kolmas muksu tulossa :) poikien huone on kyllä aika pieni ja kahden viikarin kanssa 100m2 asunto ois kyllä parempi pelipaikka kun meidän pikkukoti :) mutta me viihdytään ja sovitaankin (toistaiseksi)..ja hauskinta on se että kun ei vielä ihan varmana uskalleta "asettua" eli ottaa isoa asuntolainaa vaan asutaan mielummin vuokralla, toistaiseksi..niin vaikka ollaan kuinka haettu isompaa oma-tai rivitalokämppää niin ei tunnuta saavan..pelkäävätkö vuokranantajat että muutetaan kohta omaan?

ihan alussa asuttiin kolmiossa kunnes 4 lapsi oli vuoden vanha niin muutettiin 4 huoneen ja keitiiön kerrostaloon. nyt 270 neliöinen vanha omakotitalo, muutimme viikko´sitten. lapsia 9.

Paljon toki riippuu asunnon pohjasta, säilytystiloista ja huoneiden koosta, mutta kyllä se mahdollista on.

Meillä oli 56m2 2h k kaksio kun esikoinen syntyi, vaihdettiin ex-tempore seinänaapuriin 60m2 2h kk (2 makuuhuonetta)asuntoon joka osoittautui kuitenkin epäkäytännöllisemmäksi.

Kun esikoinen täytti vuoden muutettiin taas, asuttiin 1,5vuotta hissittöman talon 3.kerroksessa, 60m2 2h k asunnossa.
Oltiin itse olohuoneessa ja esikoinen makuuhuoneessa, vauva oli kärrysängyssä ekat 4kk ja sitten siirryttiin kaikki makuuhuoneeseen koska en halunnut tuoda pinnistä olkkariin.

Säilytystila on toki aina haaste, mutta esim 60cm tankokaappi ja muutama avohylly veti jo niin paljon vaatteita että tarvittaessa kahdenkin lapsen vaatteet mahtui. Laitan aina Elfan 4-korin setin kapin alaosaan ja ylös mahtuu hengareissa siistimmät vaatteet. tai sitten vaatetangot kahteen tasoon jos käytössä on leveämpi kaappi. Avohyllyillä pidin siisteissä laatikoissa esim liian isot tai kausivaatteet, etikettiin vain lapsen nimi. Ja loput kellariin pinottavissa muuttolaatikoissa, lappu kylkeen niin tietää mitä missäkin on.

Tämä järjestely oli käytössä siihen saakka kunnes nuorempi lapsi oli n 10kk. Sitten saatiin isompi asunto jossa pojilla yhteinen huone.

Olen asunut lapsen kanssa kaksistaan 100 neliössä, 85 neliössä, 24 neliössä ja 43 neliössä. Yksi oli rasittava, mutta 100 neliötä ihan liikaa. Nyt etsin kaksiota tai 3 h, joku 50 neliötä olisi ihan ok. Lapsella oma huone, minä nukun olohuoneessa.

Kannattaa muistaa tavaroiden järjestely ja organisoitnti, ihmisillä yleensä kertyy kaappeihin aivan liikaa turhaa tavaraa. Ja jos ajattelee pidemmällä tähtäimellä, niin lapsi käyttää rattaita vain pari vuotta, ja parivuotiaalla voi jo olla kokoontaittuvat rettaat. Eli vaikka vauva-aika tuntuu "ikuiselta", niin en nyt ihan pelkkien rattaiden tuoman ahtauden vuoksi ryhtyisi uutta asuntoa ostamaan!