Joskus sitä avaa jonkin omistamansa kirjan, ja tuntuu kuin ei olisi koskaan sitä lukenutkaan. Tai ehkä muisti on vain hapero. Jokatapauksessa suurinpiirtein "tökkää sormi kirjan väliin" -tekniikalla avasin erään Oshon teoksen, ja siellä oli tästä vipassanasta.
Se on näemmä meditaatiota, jossa keskitytään täydelliseen läsnäoloon. Syvennytään täysillä kaikkeen mitä tekee. Mukaan voi liittää myös hengityksen tarkkailun (mitä itse en oikein halua harrastaa sen tuottaman epämiellyttävän tukehtumisen tunteen takia).
Minusta tämä olemisen, tekemisen ja meditaation yhdistäminen on kaikkein hienoimpia meditaatioita. Olen kokenut varsin vieraaksi hokea jotain tavua (enkä ole sitä sitten harrastanutkaan), enkä aina ole kiinnostunut pyörittämään jotakin ideaa tai visiota päässäni. Olenkin siis vain pyrkinyt tai vaipunut tyhjentämään päätäni, ja ehkäpä tuo läsnäolokin on joskus pullahtanut mukaan luonnostaan.
Jotenkin kuvittelisin että "valaistuneen" ihmisen olotila on nimenomaan jatkuvaa ekstaattista läsnäoloa. Miksei sitä sitten voisi matkia ja demonstroida jo tässä matkan varrellakin...
Se on näemmä meditaatiota, jossa keskitytään täydelliseen läsnäoloon. Syvennytään täysillä kaikkeen mitä tekee. Mukaan voi liittää myös hengityksen tarkkailun (mitä itse en oikein halua harrastaa sen tuottaman epämiellyttävän tukehtumisen tunteen takia).
Minusta tämä olemisen, tekemisen ja meditaation yhdistäminen on kaikkein hienoimpia meditaatioita. Olen kokenut varsin vieraaksi hokea jotain tavua (enkä ole sitä sitten harrastanutkaan), enkä aina ole kiinnostunut pyörittämään jotakin ideaa tai visiota päässäni. Olenkin siis vain pyrkinyt tai vaipunut tyhjentämään päätäni, ja ehkäpä tuo läsnäolokin on joskus pullahtanut mukaan luonnostaan.
Jotenkin kuvittelisin että "valaistuneen" ihmisen olotila on nimenomaan jatkuvaa ekstaattista läsnäoloa. Miksei sitä sitten voisi matkia ja demonstroida jo tässä matkan varrellakin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnen itse aika samoin. Oman läsnäolon, kehon, ajatusten, sydämen tarkkailu on musta jotenkin paremmalta tuntuvaa mielen hiljentämistä tai keskittymistä kuin mantraa toistaminen ajatusten karkottamiseksi. Tuntuu jotenkin luonnolliselta.
Olen käynyt Intiassa 10 päivän vipassana meditaatio kurssin, jossa opin tekniikan jolla sanotaan, että Budhakin valaistui. Itse en kuitenkaan täysin samanlailla meditoi mutta samalla periaatteella.
Oletko Tellu lukenut läsnäolon voima kirjan...siinä puhutaan tästä olemisesta ja läsnäolon voimasta ja on myös ohjeita (paljon vipassanaa muistuttavia) tämän täydellisen läsnäolon saavuttamiseksi.
shanti
Ja yleensä käy niin, että jos joku jotain kirjaa ehdottaa, niin se unohtuu minulta tuotapikaa... Kaippa se on luonnostaan osuttava näppiin joku opus jos on osuakseen.
Niin, todellakin tuntuu luonnollisimmalta keskittyä omaan olemukseensa. Se kuulostaa äkkiseltään hieman omahyväiseltä, mutta oma itsehän on juuri se jonka kanssa tässä työskennellään, joten miksei sitä sitten käyttäisi kaikin mahdollisin tavoin.
Tästä tuli mieleeni Gitan säe "kaikki, mitä saadaan suuresta altaasta voidaan saada myös pienestä kaivosta"... Oma keskittymiskykyni ja "läsnäoloni" on mielestäni parantunut ratkaisevasti sen jälkeen kun aloin meditoida. Siitä huolimatta, että meditoin nimenomaan siten, että pyörittelen mielessäni visiota Krishnasta, täytän Hänellä mieleni. Mantran toistelusta on siinä apua.
Minulla on ilmeisesti ADHD. En tiedä, pystyisinkö edes tyhjentämään mieleni kaikesta, mutta onneksi voin takertua Yhteen. Aktiivinen Krishnan ajattelu on parantanut oloa huomattavasti :)
Minäkin muuten olen kokenut tuon tukehtumistunteen :) Kiva huomata, etten olekaan ainoa.
Itselläni on epilepsia-alttius (sitä on suvussa ja kerran ollut lievä kouristus pelkästään käsissä), joten ihan mitä tahansa ei tietokoneenkaan kanssa uskalla touhuta (pelaaminen alkaa yököttää välittömästi). En tiedä voiko TÄHÄN vaikuttaa, mutta ainakin voin vaikuttaa yleiseen neuroottisuuteeni, joka pahimmillaan altistaa vatsahaavalle yms. Sitä vain ihmettelee että MISSÄ sitä nykymaailmassa voi kunnolla rauhottua ja vajota itseensä, kun pitää asua kerrostatalossa ja elää muutenkin luonnotonta elämää.
Siksipä pitääkin raapia kaikki otolliset hetket sieltä täältä.
oletko kokeillut tietokoneen näyttöruudun eteen laitettavaa "muovi"levyä, joka vaimentaa näyttöpäätteestä tulvia valovälähdyksiä?
ITselläni on tietokoneessa lcd-näyttö ja eräs ystäväni, jolla on epilepsia ja migreeni, huomasi yllättäen, että hänelle ei koskaan tullut kohtauksia, kun minun tietokonettani käytti. Tutkimme asiaa, ja huomasimme, että lcd-näyttökin on tutkimusten mukaan migreeni- ja epilepsiapotilaille helpottava.
Hmm... Minun tietokonepeli-yökötykseni kyllä tuntuu melko samanlaiselta kuin autossa koettu matkapahoinvointi, joten liikekin voi olla se mikä saa yököttämään, ei ehkä niinkään välkkynä. Mene tiedä.