Niin.. siis olen tylisystynyt nyt jo elämääni. Ja olen vasta 13vuotias, helmikuussa 14. Muuton jälkeen murruin täysin, kunnes sain kaverin! Kaverin joka pelasti mut vajoamasta pimeyteen. Kaveri on mun luokalla ja jos häntä ei olisi, olisin ihan hukassa.
Vasta vähän aika sitten aloin miettimään.. että Mä oon eläny vasta 13 vuotta ja oon nyt jo tylsistyny. Joka päivä sama meininki; Koulu, kaverin kanssa, ilta, yö. Siinä se sitten onkin.
Mitä mä teen kun oon auikuinen..? Siinä se.. kaiken samanko? Töitä, kavereita ihan vähän aikaa, ilta ja yö. Riippuen siis työstä, mutta kuitenkin.
Entä sit.. mitä hienoa tuossa nyt on..? Joka päivä pelkkää samaa.. paskaa, kuten aloin ajatella.
Esitän, että mulla on hauskaa ja kaikki on hyvin, mutta mulla on oikeesti tylsää vaikka kaikki on okei eikä oo ongelmia. Kaveri sanoo että asia muuttuu sit kun on akuinen, mut emmä usko.
Olis hienoo jos vois tehä muiden eteen jotain suurta, mutta kunnia ei tuo onnee.. ei mulle. Mä en haluu olla kuuluisa enkä ehkä suosittukaa. Koska ne ei tuo mulle iloo sen enempää ku mulla nyt on.
Ehkä mä oon liian EMO (tunteellinen), vaikka oon poika ja poikien pitäs kestää eri asiat ja pysyy vahvana. Mä en oo ku muut, musta tuntuu.
Jotkut tylsistyy myöhemmin ja jotkut aikasemmin, mut musta tuntuu että mä tylsistyn liian aikasin.
Tuoko rakkaus ilon.. oikeesti? Mitä tapahtuu kun rakkaus loppuu ja entä jos se loppuu liian aikaisin? Tuntuu että jos rakastuisin niin se valuis hukkaan tosi nopeesti.. mulla ei oo ku mun kaveri, sillä me asutaan ihan korvessa.
Oletan että suurissa kaupungissa vois olla hauskempaa, mutta joskus tuntuu että se ei oo totta.
Mä toivon että aika menis hitaampaa, että olis enemmän aikaa keksii mitä tekee elämmänsä aikana, vaikka se aika mateelekin. Sitä ei huomaa ja tuntuu ku ei kerkeis.
Joskus sanon: Mulle on ihan sama mitää tapahtuu, vaikkei ookkaan.
Mä en tiedä onko tää oikeessa paikassa ja jos on niin hyvä, haluun kuulla teidän juttuja.
"Meni kova pala kurkkuun, mut emmä välitä."
Vasta vähän aika sitten aloin miettimään.. että Mä oon eläny vasta 13 vuotta ja oon nyt jo tylsistyny. Joka päivä sama meininki; Koulu, kaverin kanssa, ilta, yö. Siinä se sitten onkin.
Mitä mä teen kun oon auikuinen..? Siinä se.. kaiken samanko? Töitä, kavereita ihan vähän aikaa, ilta ja yö. Riippuen siis työstä, mutta kuitenkin.
Entä sit.. mitä hienoa tuossa nyt on..? Joka päivä pelkkää samaa.. paskaa, kuten aloin ajatella.
Esitän, että mulla on hauskaa ja kaikki on hyvin, mutta mulla on oikeesti tylsää vaikka kaikki on okei eikä oo ongelmia. Kaveri sanoo että asia muuttuu sit kun on akuinen, mut emmä usko.
Olis hienoo jos vois tehä muiden eteen jotain suurta, mutta kunnia ei tuo onnee.. ei mulle. Mä en haluu olla kuuluisa enkä ehkä suosittukaa. Koska ne ei tuo mulle iloo sen enempää ku mulla nyt on.
Ehkä mä oon liian EMO (tunteellinen), vaikka oon poika ja poikien pitäs kestää eri asiat ja pysyy vahvana. Mä en oo ku muut, musta tuntuu.
Jotkut tylsistyy myöhemmin ja jotkut aikasemmin, mut musta tuntuu että mä tylsistyn liian aikasin.
Tuoko rakkaus ilon.. oikeesti? Mitä tapahtuu kun rakkaus loppuu ja entä jos se loppuu liian aikaisin? Tuntuu että jos rakastuisin niin se valuis hukkaan tosi nopeesti.. mulla ei oo ku mun kaveri, sillä me asutaan ihan korvessa.
Oletan että suurissa kaupungissa vois olla hauskempaa, mutta joskus tuntuu että se ei oo totta.
Mä toivon että aika menis hitaampaa, että olis enemmän aikaa keksii mitä tekee elämmänsä aikana, vaikka se aika mateelekin. Sitä ei huomaa ja tuntuu ku ei kerkeis.
Joskus sanon: Mulle on ihan sama mitää tapahtuu, vaikkei ookkaan.
Mä en tiedä onko tää oikeessa paikassa ja jos on niin hyvä, haluun kuulla teidän juttuja.
"Meni kova pala kurkkuun, mut emmä välitä."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän sitä sanotaan, että on hyvä miettiä ajoissa miksikä aikoo isona, ja että aika menee nopeammin kuin arvaakaan.. Mutta kuule, minäpä olen lukiossa, enkä vieläkään osaa vastata siihen kysymykseen, että mikäköhän teen isona. Tietenkin mä mietin sitä, mutta en vain tarkasti tiedä vielä.. Ja miksi pitäisikään tietää. Vaihtaahan monet aikuisetkin alaa ja menee vaikkapa uudelleen koulun penkille kouluttamaan itseään, vaikka ovatkin jo "isoja."
..Eli tämän perusteella sinulla ei ole kiirettä.
Tylsistymiseen voisi auttaa esim. jokin uusi harrastus. Voitte mennä vaikka kaverin kanssa yhdessä. Mutta mikäli todellakin asutte kirjaimellisesti korvessa, niin ehkä sitten riittäisi, että hankitte jotain tekemistä sinne teille.. Ostatte vaikka jonkun härvelin.
Kyllä niitä tylsiä elämänvaiheita tulee varmaan jatkossakin, mutta en usko, että tuo oltila on sinulla pysyvä. Tai tietenkin se voi olla, jos sen eteen ei tee yhtään mitään..
Joo-o olenpas nyt olevinani niin fiksu taas, vaikka itselläni on ihan samanlainen ongelma aikaansaamattomuuden kanssa. Mutta kyllä tämä tästä kunhan saa itseään vähän niskasta kiinni.
harrastus :D