Jos tekijä on 15-v, on hän itse rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään.
Mutta entä silloin kun tekijä on alle 15?
Olemme saaneet lehdistä lukea, miten muutamat ovat saaneet kunnalta tuntuvia korvauksia sen jälkeen, kun oppivelvollisuus on suoritettu ja he ovat nostaneet kaupunkia vastaan syytteen kiusaamisesta. Mutta eikö syytteen nostamiseen ole mahdollisuus heti kun on ilmennyt, että koulu ei saa kiusaamista loppumaan, eikä kiusaajan vanhempien kanssa keskustelu tuota tulosta?
On nimittäin perusopetuslain rikkomista sekin, että koulu ei ole pystynyt turvaamaan lapselle turvallista oppimisympäristöä, kuten sen pitäisi tehdä. Aivan sama koskee niitä lainrikkomistilanteita kun koulu ei pysty tarjoamaan lain mukaan oppilaalle kuuluvaa koulunkäyntiavustajaa ja erityisopetustunteja riittävästi.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisista oikeudenkäynneistä?
Ja mitä ajatuksia tämä muuten teissä herättää?
Mutta entä silloin kun tekijä on alle 15?
Olemme saaneet lehdistä lukea, miten muutamat ovat saaneet kunnalta tuntuvia korvauksia sen jälkeen, kun oppivelvollisuus on suoritettu ja he ovat nostaneet kaupunkia vastaan syytteen kiusaamisesta. Mutta eikö syytteen nostamiseen ole mahdollisuus heti kun on ilmennyt, että koulu ei saa kiusaamista loppumaan, eikä kiusaajan vanhempien kanssa keskustelu tuota tulosta?
On nimittäin perusopetuslain rikkomista sekin, että koulu ei ole pystynyt turvaamaan lapselle turvallista oppimisympäristöä, kuten sen pitäisi tehdä. Aivan sama koskee niitä lainrikkomistilanteita kun koulu ei pysty tarjoamaan lain mukaan oppilaalle kuuluvaa koulunkäyntiavustajaa ja erityisopetustunteja riittävästi.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisista oikeudenkäynneistä?
Ja mitä ajatuksia tämä muuten teissä herättää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
että kiusaajat pitäisi saada kuriin. Tytärtäni kiusattiin ala-asteen 5.luokan keväästä asti ylä-asteen 8.luokan syyslukukaudelle asti (kiusaaminen loppui kun lapsi huostaanotettiin hyväksikäytön seurauksena joulun -06 jälkeen).
Meillä oli näinä vuosina jos jonkinlaista palaveria ja mitä erilaisemmilla kokoonpanoilla. Kylmä totuus on se, että ketään eikä mitään instanssia kiinnostanut se seikka että lastani selkeästi kiusattiin. Hän kohtasi sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, jälkimmäisestä räikeimmästä (tytöltä murrettiin toisen käden sormet) teimme tutkintapyynnön... mutta se tukehtui byrokratian rattaisiin sekä painettiin villaisella. Minulla äitinä oli tässä vaiheessa jo täysi työ repiä lastani irti hyväksikäyttäjästään, enkä enää jaksanut taistella tuon pahoinpitelyn eteenpäin viemiseksi.
Tuon hyväksikäytön toteennäyttämiseksi saimme perheen taholta tehdä valtavan työn ja jos poliisi olisi ottanut todesta meidät ajoissa, ei asiat olisi varmasti menneet näin pitkälle.
Mutta palataan tuohon sormien murtamiseen... tapauksen jälkeen kävimme melkoisella kokoonpanolla palaveria tapahtumasta. Palaverissa tämän pahoinpitelijän (alle 15 v.) isä huusi kasvot kiinni minun omissani että "sano akka perkele paljonko nuo sinun tyttären sormet maksavat?". Tämän kuuli sos.toimi, koulukuraattori, terveydenhoitaja ym... kenelläkään ei eväkään värähtänyt. Kysyin tältä isukilta että kuinka hän olisi hinnoitellut esim. kallonmurtuman? Tästä palaverista ei sen koommin kuulunut miltään taholta sanaakaan. Tämä tapaus kuitenkin "hukkui" sinne hyväksikäytön alle.
Olen muuttunut tässä matkan varrella ajatusmaailmaltani sen verran kyyniseksi, että koen Suomessa rikollisen suojelun (myös alle 15 v., puhumattakaan vanhemmista) olevan erittäin korkealla tasolla ja uhrit ovat sitten ne jotka kärsivät vielä lisää... eli pahasti koulukiusatut joutuvat vaihtamaan paikkakuntaa... hyväksikäytetyt huostataan jne....
minunkin lapseni pahoinpitelyjen hoitaminen koulussa. Minulle selitettiin, että vahingossa toiset oppilaat pahoinpitelivät minun lastani, aina oli vahinko. Poliisi puolestaan ei ole vastannut tähän päivään mennessä tekemääni tutkintapyyntöön. Ollut poliisilla useita vuosia, eli vanhennutetaan tahallaan. Tai sitten ei ole "muistettu" vastata "ei rikosta" tai selitys "on ollut tähdellisempää tekemistä poliisilla". Minun poikaani hakkasi koulun johtokunnan puheenjohtajan poika ja siitä hakkaamisessessiosta minun lapseni otettiin huostaan.
Kiusaaminen alkoi ekaluokalta, kiusaajat olivat samoja, kukin aina vuorollaan ja välillä joukolla. Lapseni on nimennyt viisi kiusaajaa nimeltä terveydenhuollon rekisteriin käyttäessäni lasta lääkärissä. Lääkärissä käyttämisen takia sosiaalitoimisto on kirjannut omiin rekistereihinsä, että "seuraavan hässäkän tultua minun lapseni on otettava huostaan ja toimittava niin, ettei äiti pääse hakemaan häntä pois. Minun vaatiessani koulukiusaamisen hoitamista koulun tontille ja pahoinpitelijöiden nimet tultua kirjatuksi viralliseen rekisteriin, on sosiaalitoimistossa tehty suunnitelma "seuraavasta hässäkästä". Ja niin kävi kuin sosiaalitoimisto on kirjannut suunnitelmansa.
Koulun johtokunnan puheenjohtajan pojan aloittama "hässäkkä" on ollut ilmeisesti räätälöity huostaanoton tekemisen perusteeksi, siihen johtopäätökseen on helppo päätyä sosiaalitoimen rekistereitä ja muita asiakirjamerkintöjä tutkiessa.
Sitä olen miettinyt, että mikä valta onkaan sosiaaliväellä ja katunut sitä, että luotinkaan opettajaan joka oli koulun johtaja samalla.
En tiedä sitäkään, miten nopeasti pahoinpitelyasia vanhenee. Olen ymmärtänyt lehdistä, että eivät kaikki korvauksia saaneet ole ihan nuoria enää olleet.
Jos rikosasiaa ei saa Suomessa oikeuskäsittelyyn poliisin toimien takia, niin mikä sitten on seuraava valituselin? Oikeuskansleri?
Molemmat edellä kuvatut tilanteet ovat järjettömiä! Tuon logiikan mukaan esim. rattijuopon aiheuttamasta pysyvästä ruumiinvammasta pitäisi vamman saanut tuomita, eikä rattijuoppo.
ei kouluissa saada kuriin mitenkään. Sitä ei haluta saada, koska kukaan ei joudu vastuuseen mistään.
Meillä lasta kiusattiin koko ala-asteella olo aika ja valitettuani asiasta sain vanhempien vihat ja haukkumiset.
Lopulta tapahtui seksuaalinen rikos, mutta koulu salasi tapahtunutta ja puolsi tekijää. Poliisi tutkinta päättyi siihen, kun tekijä on alle 18-vuotias niin meni lastensuojeluasiaksi. Lisäksi teon tapahduttua ei lasta viety lääkäriin, eikä ilmoittu vanhemmille. Koulusta paluu matkalla lapsi ajoi pyörällä kolarin ja asia jäi kotona tapaturman hoitamiseen ja ajattelin lapsen olevan poissa tolaltaan kolarin takia. Kahden viikon päästä tapahtuneesta koulu otti asian esille ja silloin vasta poliisi tutkinta tehtiin! Tekijä jatkoi samaa koulua ja häiriköimistään. Lapseni vihan kasvaessa ja uhatessa hakata tekijän hän sai porttikiellon kouluun. Vaikea masennushan siitä seurasi ja kun hoitoa ei ollut omassa kunnassa tehtiin hoidon saamiseksi huostaanotto ja sijoitus 500km päähän kotoa! Koulun oppilashuoltoryhmä oli käsitellyt asiaa (ilman vanhempia) ja lapseni oli ilmoittu lastensuojeluasiakkaaksi. Kotiin tehtiin sossujen taholta kotikäynti ja olosuhdeselvitys, jonka perusteella lasta ei voitu huostaanottaa, mutta "hoidon saamiseksi" riittää lääkärin lausunto, joka puoltaa huostaanottoa niin asia saadaan päiväjärjestykseen viranomaisten taholta ja koulukin saa säilyttää julkisivunsa. Tiedusteltuani asianajajilta asian oikeuteen viemistä, kukaan ei suostunut asiaa ajettavakseen ottamaan. Kunnista tulee parempia juttuja hoidettavaksi ja kuntaa sekä koulutoimea vastaan ei asianajajat lähde oikeuteen haastamaan. Siinähän lapsi ja perhe sai kärsiä kaikki seuraukset ja maksaa vielä sijoituksesta elatusmaksut! Näin oikeus tapahtuu.
kun lapsi joutuu rikoksen kohteeksi, hän saa rangaistuksen, mutta ei tekijä!
Mikähän käsityksen lapsi saa ympäröivästä yhteiskunnasta? Minulla tulee mieleen ainakin se, että lapsi kokee suunnatonta turvattomuutta, missähän voi olla turvassa, kun voi tapahtua mitä tahansa, josta hän saa rangaistuksen.
kasvaa ajatukseen, että tehdä saa mitä tahansa, kunhan vain ei jää kiinni tekosistaan...
tulihan tehtyä tehyläiset
kamalaa on lähettää itkevä ja opettajaa pelkäävä lapsi väkisin kouluun. Niin meillä tapahtui tänä aamuna.
Kehotin lasta näpelöimään puhelinta mukamas puolihuolimattomasti, jos opettaja aloittaa törkeilyn, että hän avaisi pikanäppäimellä puhelinlinjan kotiin. Silloin voisin kuunnella tunnin tapahtumia, mutta onko äiti liian läheinen todistajaksi, vaikka olisi kuullutkin tunnilta jotain keskusteluja?
lapsen erityisoppilaaksi asettamisesta. Neuropsykologin ja lääkärin suosituksen mukaan lapsi integroidaan yleisopetuksen luokkaan, joka on kooltaan hieman pienempi kuin tavallinen luokka. Lisäksi tässä luokassa on koulunkäyntiavustaja erään toisen oppilaan takia, mutta lapseni kohdalla ei katsottu tarpeelliseksi 'jakaa' avustajaa virallisesti kahdelle oppilaalle, vaikka itse pidin sitä tärkeänä.
Olen tehnyt kaikkeni, että AS-oireyhtymää tuntematon opettaja saisi kaiken mahdollisen tiedon, miten auttaa lasta parhaiten. Hän sanoo ottavansa tiedon vastaan mielellään, mutta ei sovella tietoa mietenkään käytännössä, vaikka hän on keskustellut myös lapsen lääkäreiden kanssa.
Lisäksi suostuin muutama viikko sitten oppilashuoltoryhmän ehdotuksesta tehtyyn kokeiluun, että jätin kaiken kotoa annetun tuen pois läksyjen teon suhteen, että koulussa nähtäisiin, mikä tuen todellinen tarve on. Nyt osoittautui, että tuo kokeilu oli lapselle liian rankka. Hän ihan kuin menetti loputkin rohkeutensa koulussa oloon, kun suurin osa läksyistä on kuukauden ajan ollut tekemättä, eikä hän ole keskittymisvaikeuden takia pystynyt oppimaan oikein mitään. Monena päivänä viikosta lapsi on lähetetty vatsa- tai päänsäryn takia kesken päivän kotiin.
Viime tiistaina opettaja oli kuitenkin todennut lapsen huonovointisuuteen, että 'katsotaan tauon jälkeen vointiasi'. Outo lupaus, koska lapsi ei sinä päivänä enää ruokatauon jälkeen tapaa luokanopettajaa ja siksi hän soitti minulle. Kehotin menemään terv.hoitajalle, mutta hänellä oli lappu ovessa, että ei ole paikalla, eikä psykologiakaan löytynyt, ei rehtoria tai kuraattoria. Lapsi soitti kotiin uudelleen ja kertoi, että hän näki kun osa luokkakavereista lähti pois, että heillä on varmaan loppupäivän tunnit peruttu. Olin vähän epävarmalla mielellä, mutta huonovointista lasta oli mielestäni jo riittävästi juoksutettu ympäri koulua, joten kehotin häntä lähtemään kotiin.
Seuraavana päivänä hän sai ankarat haukut opettajalta koko luokan kuullen, mikä aina lisää luokan kiusaajille vettä myllyyn. Lapsi oli lähtenyt ilman opettajan lupaa, äiti ei ole luvan antaja siinä tilanteessa, minkä kyllä jo tiesinkin, mutta mielestäni koko tilanne oli kohtuuton lapselle, kuten koko kokeilukin ilman tukea jäämisestä. Myös nuo haukut olivat tuossa tilanteessa kohtuutonta, sillä lapsi on hyvin tunnollinen ja yrittää tehdä kaikkensa, ettei vain vahingossakaan rikkoisi koulun sääntöjä.
Lääkärit ovat kehottaneet opettajaa antamaan positiivista palautetta lapselle päivittäin. Sitä ei tule, mutta listaa lapsen virheistä ja puutteista sitäkin enemmän. Kun koearvosanat ovat normaalisti 10-7:ään, putosi matematiikka kokeilun aikana ala-arvoiseen. Oppilashuoltoryhmässä sovittiin, että joka perjantai opettajalla on lapsen kanssa keskustelutuokio viikon tapahtumista, että lapsi saisi käsiteltyä ikävät asiat, että ne eivät jäisi vaivaamaan viikonlopun ajaksi. Nuo keskustelut ovat kuitenkin opettajan tiukkasävyistä puhuttelua siitä, miten lapsen pitäisi olla koulussa, eikä hän pysty opettajan vaatimuksia täyttämään.
Pieleen menneiden matikan kokeiden jälkeen pari tyttöä huusi välitunnilla: "Tuon kans ei kannata olla missään tekemisissä, se on ihan idiootti ja kannattaa varoa, ettei tyhmyys tartu". Kerroin tuosta rehtorille, hän totesi tuollaisen käytöksen olevan laitonta ja lupasi puuttua tilanteeseen. Myös luokanopettaja on puhutellut paria kiusaavaa tyttöä ainakin 3 kertaa, mutta sillä ei ole vaikutusta. Muutenkin luokan tyttöjen välillä on huono ilmapiiri. Vaikka seuraava ei kohdistu minun lapseeni, niin monet saavat kuulla jatkuvasti omaan vaatetukseensa ja ulkonäköön liittyviä kommentteja. Jos vaikka on uusi kaunis pusero, siitä sanotaan: "Pukisit joskus jotain, mikä sopii sulle paremmin." "Hitto, kun ei luokkakuvaakaan voi näyttää kellekään. Sun naamas pilaa koko kuvan, kun sä oot niin ruma." "Kattokaa, miten tyhmä ilme sillä taas on." Jne, jatkuvasti. Jos tuossa tilanteessa alettaisiin suunnitella huostaanottoja, niin minun puolestani lastensuojelu saisi puuttua nimenomaan 9-10-vuotiaiden kiusaajien tilanteeseen. Jos tuollaiselle käytökselle ei tehdä loppua nyt, niin mitä se tulee olemaan yläasteella?
Koulunkäyntiavustaja sanoi lapseni tarvitsevan aikuisen ohjausta tehtävien tekoon ja oikeastaan kaikkeen koulussa olemiseen. Olen aivan samaa mieltä ja aionkin nyt hakea vielä opetusvirastosta hänelle nimettyä avustajaa. Jos sitä ei tule, on tilanne tosi kurja. Ja pystyykö avustaja paikkaamaan nuo opettajan käytöksessä olevat puutteet?
Nyt viime aikoina on lapsen mukaan alkanut ilmetä sellaistakin, että vaikka hän hiljaisessa ympäristössä menisi yksinään seisovalle opettajalle sanomaan jotain, niin ope ei vastaa. Tyttö oli kerran jopa vetänyt opettajaa hihasta vastauksen saamiseksi, mutta opettaja ei puhunut mitään, vaan lähti vain kävelemään pois tilanteesta.
vittuilee mulle, sitte opettajat ja terveydenhoitaja ihmettelee miks en halua tehdä niitten kaa ryhmätöitä ja mun vanhemmat joutuu sen takia kokoukseen. Oon kertonu opettajalle, että on haukuttu mua idiootiks... Opettajat on jo alkanu miettimään että mun pitäis vaihtaa koulua ku oon muka epäsosiaalinen.
täältä ohjeita, miten koulukiusaamisesta valitetaan, jos opettajat eivät saa sitä loppumaan.
Tuolla "Tervakoski..." -alkavassa ketjussa on ohjeita siihen.
Jos ainoa apu koulusta kiusaamisen lopettamiseen on tuo, että pitää vaihtaa koulua, on rehtorin asennoitumisessa vikaa. Väärää asennetta on kenenkään vanhempien vaikea saada muuttumaan ja toisaalta koulun vaihto voi olla hyväkin ratkaisu kiusaamisen loppumiseksi.
On tietysti väärin, että joutuu koulunvaihtoon, koska kiusaajien tilanteeseen pitäisi puuttua pikaisesti ja sinun pitäisi voida jatkaa turvallisesti nykyisessä koulussasi. Mutta tuohon rehtorin väärään asennoitumiseen ei ole muuta apua kuin valittaminen ja oikeastaan se ehkä kannattaa tehdä sitten, kun olet jo turvallisesti uudessa koulussa.