Mitta kohta täynnä. Poikani 4. luokalla, eskarista asti on hänellä ollut kränää yhden ja saman pojan kanssa. Tämä poika aika päällekäyvä, tuuppii, potkii ym. Pojassanikin on ollut syytä; on nimitellyt ja lällätellyt eskarissa ja ekalla, mutta ei kai enää – minulla tosin vain pojan sana siitä. Alkuvuosina yrittelin tilannetta selvittää, mutta ei siitä paljon apua ollut – sama homma jatkui, eli pientä tinkiä toisen puolelta jatkuvasti.
Tämä poika kai kateellinen, muuta en ole keksinyt. On itse isosta perheestä ja urheilullinen ja haluaisi urheilla – uskonnon takia ei voi. Poikani sen sijaan kilpailee aika monessakin lajissa. Molemmat myös ns johtajatyyppejä. Poikani myös parempi koulussa.
Viimeinen episodi: pojat kahdestaan pukuhuoneessa, Yht´äkkiä tämä toinen poika repäisi korvakorun poikani korvasta ja heitti menemään – ei löytynyt enää. Koru kai ärsytti - pojallani myös tukka pitkähkö, tämä poika vanhanaikaisesta kodista. Rengas hopeinen ja halpa, ei rahallista merkitystä mutta muuten, poika piti aika pahana kotona…
Olen jo sanonut, että anna takaisin samalla mitalla, jos sinua potkaistaan, potkaise takaisin. Jos vaatteista tai muuten revitään, paiskaa maahan. Mutta pojastani ei ole puolustamaan itseään, hän jopa kilpailee painissa ja sanoo, ettei voi käyttää osaamiaan liikkeitä koulussa toiseen. Jos alkaa tappelemaan, saa jälki-istuntoa, eikä halua sitä. Lupaa aina itse selvittää ja kieltää ehdottomasti ottamasta kouluun yhteyttä. Eikä siitä edes apua olisikaan, sillä kun viimeksi vanhempainvartissa kyselin poikien väleistä, ei opettaja ainakaan ollut huomannut mitään. Eli tämä ison perheen juttu: pahaa tehdään niin ovelasti, ettei toiset näe. Eli selvittelyssä olisi sana sanaa vastaan. Alaluokilla sitä yritin, mutta ei tosiaan johtanut mihinkään.
Nyt vain tuntuu, että tämä pahenee jatkuvasti. Entä sitten kun pojaltani lopultakin palaa pinna - silloin hän voi saada voimakkaana poikana ja kamppailulajin harrastajana pahaakin jälkeä aikaan.
Mitä tekisitte?
Tämä poika kai kateellinen, muuta en ole keksinyt. On itse isosta perheestä ja urheilullinen ja haluaisi urheilla – uskonnon takia ei voi. Poikani sen sijaan kilpailee aika monessakin lajissa. Molemmat myös ns johtajatyyppejä. Poikani myös parempi koulussa.
Viimeinen episodi: pojat kahdestaan pukuhuoneessa, Yht´äkkiä tämä toinen poika repäisi korvakorun poikani korvasta ja heitti menemään – ei löytynyt enää. Koru kai ärsytti - pojallani myös tukka pitkähkö, tämä poika vanhanaikaisesta kodista. Rengas hopeinen ja halpa, ei rahallista merkitystä mutta muuten, poika piti aika pahana kotona…
Olen jo sanonut, että anna takaisin samalla mitalla, jos sinua potkaistaan, potkaise takaisin. Jos vaatteista tai muuten revitään, paiskaa maahan. Mutta pojastani ei ole puolustamaan itseään, hän jopa kilpailee painissa ja sanoo, ettei voi käyttää osaamiaan liikkeitä koulussa toiseen. Jos alkaa tappelemaan, saa jälki-istuntoa, eikä halua sitä. Lupaa aina itse selvittää ja kieltää ehdottomasti ottamasta kouluun yhteyttä. Eikä siitä edes apua olisikaan, sillä kun viimeksi vanhempainvartissa kyselin poikien väleistä, ei opettaja ainakaan ollut huomannut mitään. Eli tämä ison perheen juttu: pahaa tehdään niin ovelasti, ettei toiset näe. Eli selvittelyssä olisi sana sanaa vastaan. Alaluokilla sitä yritin, mutta ei tosiaan johtanut mihinkään.
Nyt vain tuntuu, että tämä pahenee jatkuvasti. Entä sitten kun pojaltani lopultakin palaa pinna - silloin hän voi saada voimakkaana poikana ja kamppailulajin harrastajana pahaakin jälkeä aikaan.
Mitä tekisitte?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisi varmaankin syytä ottaa opettajaan yhteyttä ja kertoa koko asia. Voihan tosiaan olla ettei tämä ole huomannut koko asiaa. Jos opettajan puhuminen ei auta niin palaveri koululle jossa toinenkin poika vanhempineen.
Yksi vaihtoehto on myös ottaa suoraan yhteys tämän toisen lapsen kotiin ja keskustella vanhempien kanssa.
tuollaista ap:n kertomaa tapahtuu, yhteys opettajaan ja hänen kauttaan toisen pojan vanhempiin. Jos ette tunne toisen pojan vanhempia jo etukäteen, voi koko keskusteluyritys kaatua ensimmäiseen puheluun.
Kiusaamisella on kolme tunnusmerkkiä: tarkoitus on vahingoittaa joko fyysisesti, sosiaalisesti tai emotionaalisesti, kiusaaja ja uhri eivät ole tasaveroisia, ja käytös toistuu useammin kuin kerran.
Minä olisin voinut kirjoittaa tuon pari vuotta sitten! Meillä oli juuri sama tilanne, että pojalla oli kränää koko kouluajan saman pojan kanssa. Myös tämä toinen oli lest. perheestä ja isosta perheestä. Tosin tämä poika teki kiusaa muillekin. Ja niin pahuksen ovelasti, ettei opettajat nähneet. Meillä oli vielä riesana pienessä kyläkoulussa 2 lest. opettajaa, eli poikien opettaja ja rehtori. vaikka yritin aiheesta palavereja ne päättyivät toteamukseen että pojat nyt aina nujakoivat ja minun annettiin ymmärtää olevani hermoheikko äiti joka paapoo liikaa. Ja jos joku yhteydenotto päätyikin opettajien tietoon, sen selvittely meni tyyllillä, että opettajien mielestä, toisen pojan osalta teko oli vahinko ja minun poikani siinä myös osallisena... hyvin rakentavaa.
Aikansa tämä poika härnäsi muita, mutta sitten kävi niin kuin sinä pelkäät käyvän. Eli minun poikani, joka siis todella rauhallinen kaveri, ei tuntunut osaavan pitää puoliaan, väistyi paikalta tai otti tönimiset ja potkimiset vastaan, kerran todella hermostui. En enää muista mikä laukaisi reaktion, mutta vuodesta toiseen tehdylle tinginteolle tuli stoppi kun poika tarttui tätä toista rinnuksista ja paiskasi seinään, siis todella paiskasi (samankokoisia poikia). Sitten seurasi nyrkkitappelu, josta tämä toinen lopulta perääntyi. Tulos, minun pojallani vain revennyt hiha, tällä toisella: katkennut hammas, musta silmä, mustelmia, solisluu poikki. Vaatteet rikki. Eli kinun poikani oli hakannut tämän toisen niin raivoissaan, ettei toinen sitten tosipaikan tullen pystynytkään puolustautumaan.
Me maksoimme sairaalakulut ja toisen vaatteet, poika istui jälki-istunnossa ja kärsi käytöksen alennuksen. Ja pyysi anteeksi. Mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui. Tämä toinen poika ei enää ainakaan minun omaani härnää.
Jos poikasi ei pysty pitämään puoliaan, niin noin voi käydä, joskus kuppi vuotaa yli. Siihen ei silloin välttämättä tarvita kuin pikku tönäisy. Toisaalta poikasi painin harrastajana voi tehdä "nätimpää" jälkeä, painissahan ei ole tarkoitus satuttaa toista, vaan sitoa niin, että toinen on hallinnassa, tai jotenkin noin.
Yritä vielä saada pojat yhteiseen pöytää ja sopimaan. Ja niin, että tämä toinen tietää, ettei hänen tingintekonsa ole mitään salaista.
hemmetti
kakara kuriin? hänen poikaansahan siellä terrorisoidaan eikä hän muita. päinvastoin, kun äiti on kehottanut puolustamaan, ei halua tehdä sitä.
Minun lapseni koulussa ei saa antaa takaisin samalla mitalla. Kyllä sielläkin on vanhempia jotka kannustavat lapsiaan lyömään muita, mutta koulun säännöt sen kieltävät ja ymmärrän hyvin miksi: kouluhan olisi täysi tappelukenttä jos lyöminen olisi sallittua. Koulussa pitää yrittää käyttäytyä ihmisten tavoin!
löytyy vanhempia jotka kehottavat lyömään muita? kyllä minäkin olen neuvonut, että itseään saa puolustaa, selkäänsä ei tarvi ottaa, vaikka kuinka koulun säännöt kieltävät lyömisen. miksi edes pitäisi? sitä ehtii toinen nujakoida vaikka kuinka ennen kuin kukaan ehtii avuksi.
silloin kun kymmenen vuotiaat neljäs luokkalaiset lapset kiusaavat toisiaan toistuvasti?
Tuossa iässä lapset ovat vielä suuressa ikäistensä laumassa kovin turvattomia jos joutuvat keskenään selvittelemään erimielisyyksiään. Järki ei varsinkaan pojilla vielä ole aina mukana toiminnassa. Lapsi tarvitsee aina aikuisen ihmisen lähelleen.
Järkyttävää, jos vanhempien täytyy kauko -opastaa lapsiaan monien tuntien päästä jälkeenpäin miten hänen juuttuneita koulukahakoita ratkotaan. Ei se ole lapsen tehtävä. Eikä se ole edes vanhemman tehtävä.
ei ne koulun aikuiset joka paikkaan ehti. välillä tuntuu etteivät edes halua ehtiä. ja olen itse huomannut ap:n pojan kiusaajan tapaisia poikia paljon (tyttöjäkin). osataan tehdä kiusaa toisella mutta ensin varmistetaan ettei kukaan auktoriteetti näe. yhteistä näille on, että ovat isosta perheestä jossa ovat oppineet kyynärpäin ottamaan haluamansa. ja osataan tosiaan tehdä se niin ettei kukaan näe.
Koulussa pyritään kasvattamaan ja opastamaan lasta niin, että hän osaisi toimia myös ryhmän jäsenenä. Samanaikaisesti kodeissa korostetaan yksilöllisyyden ja erinomaisuuden merkitystä. Lapset lunastavat paikkansa suoritusten kautta eivätkä vanhemmat voi hyväksyä, että lapsi ei ole täydellinen. Lasta pelätään loukkaamasta ja syyllisiä etsitään aina jostakin muualta. Vanhoina hyvinä aikoina, kun lapset riitelivät keskenään, rangaistuksen sai koko porukka, nykyisin opetetaan, että älä myönnä ellei ole aivan pakko. Aikuiset syyllistävät toisiaan ja käyvät oikeustaistoa. Meidän aikuisten olisi opeteltava vetämään yhtä köyttä!
ekana ei saa lyödä mutta jos toinen lyö niin olen kehoittanut poikaani lyömään lujempaa takasin ja potkaseen jalkojen väliin.
TOISTAN. OHJEEKSI ANNOIN EI SAA LYÖDÄ ENSIN.
meillä on annettu ohje, että itseään saa puolustaa, jos joku käy kiinni, niin saa antaa takaisin. olen sanonut, että jos tällaisesta tilanteesta tulee jälki-istuntoa, korvaan sen pojalleni rahallisesti.
ja myös meillä: itse ei saa aloittaa!!!! mutta selkäänsä ei tarvitse ottaa.