Millä kriteerein voidaan syyttää oikeusteitse lähiomaista vanhuksen heitteullejätöstä?
Case: vanhus 90v, asuu rivitalossa. Yleiskunto välttävä, heikko. Pystyy kävelemään joskus 200 metriä kaupungilla.
Näkökyky: erittäin paha silmänpohjan rappeuma, erikoislääkäri arvioi, että täydellinen sokeus koittaa vuoden sisällä. Nykyinen näkökyky heikko, pystyy havaitsemaan kolmen-neljän sentin korkuiset kirjaimet, ei pienempiä.
Ottaa monia sydänlääkkeitä, ei suostu käyttämään dosettia, eli ottaa täysin sormituntumalla, kun ei yksinkertaisesti näe.
Läheisten apu: ruokaostokset tuodaan kaksi-kolme kertaa viikossa hänelle. Noin kerran kuussa siivous, siinä se. Eli liki sokeana käyttää hellaa esim.
Ulkopuolisen avun hakemista on uhkailtu perinnöttämäksi julistamisella vanhuksen toimesta. Joka tosin on ihan toimimaton lakiteknisesti.
Tyttäret ovat pelänneet tätä perinnöttömäksi julistamisen pelkoa tietämöttöminä. Soitin tänään sukulaisena vanhuspalveluun ja sain todella rajua palautetta yhdeltä vanhuksen tyttäreltä, että tein tosi väärin :S
Eli sukulaisena soitin vanhuspalveluun, tilasin kartoituskäynnin liki sokealle 90v mummolle ja sain mummolta ja tyttäreltä todella julmaa palautetta "teostani".
Kyseessä on pitkälti raha, eli erittäin nuukasti vanhus elää, jotta jäisi mahdollisimman paljon pottiin, kun lähtö tulee. Eli perinnön määrästä ompi kyse, jota vanhuspalvelu voisi rokottaa kuukausitasolla eläkkeestä.
Saatoin kirjoittaa sekavasti, mutta jos saitte tolkkua, niin missä mielestänne menee heittellejätön raja tämäntyyppisessä, kun vanhuspalvelua ei voida ottaa "kun se maksaa".
Case: vanhus 90v, asuu rivitalossa. Yleiskunto välttävä, heikko. Pystyy kävelemään joskus 200 metriä kaupungilla.
Näkökyky: erittäin paha silmänpohjan rappeuma, erikoislääkäri arvioi, että täydellinen sokeus koittaa vuoden sisällä. Nykyinen näkökyky heikko, pystyy havaitsemaan kolmen-neljän sentin korkuiset kirjaimet, ei pienempiä.
Ottaa monia sydänlääkkeitä, ei suostu käyttämään dosettia, eli ottaa täysin sormituntumalla, kun ei yksinkertaisesti näe.
Läheisten apu: ruokaostokset tuodaan kaksi-kolme kertaa viikossa hänelle. Noin kerran kuussa siivous, siinä se. Eli liki sokeana käyttää hellaa esim.
Ulkopuolisen avun hakemista on uhkailtu perinnöttämäksi julistamisella vanhuksen toimesta. Joka tosin on ihan toimimaton lakiteknisesti.
Tyttäret ovat pelänneet tätä perinnöttömäksi julistamisen pelkoa tietämöttöminä. Soitin tänään sukulaisena vanhuspalveluun ja sain todella rajua palautetta yhdeltä vanhuksen tyttäreltä, että tein tosi väärin :S
Eli sukulaisena soitin vanhuspalveluun, tilasin kartoituskäynnin liki sokealle 90v mummolle ja sain mummolta ja tyttäreltä todella julmaa palautetta "teostani".
Kyseessä on pitkälti raha, eli erittäin nuukasti vanhus elää, jotta jäisi mahdollisimman paljon pottiin, kun lähtö tulee. Eli perinnön määrästä ompi kyse, jota vanhuspalvelu voisi rokottaa kuukausitasolla eläkkeestä.
Saatoin kirjoittaa sekavasti, mutta jos saitte tolkkua, niin missä mielestänne menee heittellejätön raja tämäntyyppisessä, kun vanhuspalvelua ei voida ottaa "kun se maksaa".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennenkuin voidaan keskustella mahdollisesta heitteillejätöstä, on selvitettävä, onko joku lähiomainen edes ollut valvontavelvollinen. Pelkästään sukulaisuusuhteen perusteella ei ole mitään velvoitetta eikä toisaalta oikeuttakaan huolehtia täysi-ikäisestä lähiomaisesta.
Vahuksille yleensä kelpaa lähipiirin apu, niinkauan kuin se on ilmaista ja noudattaa heidän tahtoaan.
Tee maistraattiin ilmoitus, että epäilet, että ko. henkilö ei pysty huolehtimaan itsestään ja hänelle tarvitsisi mielestäni nimetä edunvalvoja. Sen jälkeen voit ainakin nukkua yösi rauhassa.
Jos mummo tarvitsee edunvalvojaa, se voidaan hänelle määrätä. Mutta sokeudestaan ja itaruudestaan huolimatta hän taitaa olla täysissä sielunvoimissaa, joten edunvalvojan määräämisestä ei taida tulla mitään.
Jos vanhus panee avuntarjoajalle hanttiin kuin leijona, niin eipä sille mitään voi. Jokaisella kun on oikeus kieltäytyä avusta, jos tulee edes jotenkuten toimeen (eli edunvalvonnan tarvetta ei ole).