Miten joku yli 40 v. voi tuntea itsensä nuoreksi, sitä ihmettelen..minä ainakin oon vanha, ryppyinen ja laiska. Mukavinta mitä tiedän on maata sohvalla ja katsoo telkkaria. Vaihdevuodetkin vaivaa...
Ikä painaa
kohta 44
14929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tunne itseäni nuoreksi koska en ole sitä mutta uskon, että elämänasenteeni on nuori tai nuorekas. Uskon, että paljon mukavaa on vielä tapahtumatta, elämällä on vielä paljonkin tarjottavaa.
Olen "varttia vaille viisikymppinen" joten voi olla, että hyvinkin vasta puolet elämästä on elettynä.
että näin.
Niistä kahdesta seikasta riippuu orastavat vanhuuden oireet ja niiden nopeutuminen.
Minä olen elänyt niin että heikompia huimaa. Vaihtelua ei ole puuttunut. Iloa ja surua. Riemua ja itkua. Yksinäisyyttä ja ruuhkaks asti muka ystäviä. Kuitenkin elän mielestäni tuntien ja haaveillen, nauraen ja itkien.
nimenomaan elämätön elämä saa ihmisen katkeraksi ja huonotuuliseksi, usein alitajuntaisesti eli itse ei tiedä mistä tunne siitä, että on jo vanha ja elämällä ei ole enää mitään tarjottavaa, johtuu.
Eikä tämä ole mikään musta tuntuu -mielipide vaan tutkittu juttu, useampaan kertaankin myös tutustumalla elämänkaarifilosofiaan ja -ajatuksiin, huomaa, että juuri tuo kokeeko eläneensä tai hukanneensa mahdollisuutensa jättäneensä omat tarpeet tyydyttämättä, vaikuttaa tunteeseen vanhuudesta.
Ihan samaa mieltä olen. Olen puolessa välissä neljää ja viittäkymmentä, Ja tunnen itseni paljon nuoremmaksi kuin kolmekymppisenä. Erotessani ja järjestäessäni elämäni arvot uuteen tärkeysjärjestykseen, alkoi todella eläminen eikä vain suorittaminen ja toisten mukaan sopeutuminen ja mieliksi oleminen. Aloin pitää itsestäni hyvää huolta. Aloin liikkua, syödä terveellisesti, vaalia harrastuksiani ja lapseni saivat aivan uuden, energisen ja onnellisen äidin. Siitä on 6 vuotta aikaa, ja en ole päivääkään katunut että aloin elää itsen tähden. Jokunen vuosi tämän jälkeen löysin "sen oikean". Huomasin, että kun on löytänyt itsensä ja näkee itsensä uudessa valossa: rakkauden, kunnioittamisen ja kaiken hyvän arvoisena on sisältä ulospäin näkyvä hyvinvointi hyvinkin haluttua vastakkaisen sukupuolen taholta. Kukapa ei viihtyisi iloisen, rennon, suvaitsevan, kumppanin kainalossa?
Ja miten ihanaa on - kun itse on tasapainossa- löytää elämänkaveri joka myös on "sinut" itsensä kanssa....silloin ei ole muuta mielessä kuin vain olla "hyvä" sille rakkaallensa. Ja kun antaa, niin saa niin paljon rakkautta takaisin.
Eli nuorena pysyy kun pitää sielustaan, ruumistaan ja mielestään huolta, ettei mikään niistä ruostu ennen aikojaan.
Elän JUURI NYT. Tädiksi muutun sitten joskus....viidenkymmen vuoden päästä- mutta vain jos siltä tuntuu :)
Onnea elämään kaikille =)
Kehut eläneesi.. Ilmeisesti olet aloittajan kanssa samoilla linjoilla että olet vanha? Itse kannatan ajatusta eletystä tai elämättömästä elämästä, sillä jos elää liiankin täydellä teholla, se vanhentaa myös. Ja näkyy naamasta (hapan sulla?)
itsesi tuohon jamaan tunkenut. Oletko koettanut vaihdevuosivaivoihin "vaihdekeppiä"; kuuluu tekevän hyvää, ainakin joillekin.
Voi voi, olen 4-kymppinen, mutta edelleen hyvin keskeneräinen, toiveet ja tavoitteet vielä korkealla, paljon on vielä tekemättä ja kokematta! Takana tosin on jo kaikenlaisia kokemuksia, hyviä ja hyvin huonoja, en silti halua vielä antaa periksi, vaan pusken ja pusken eteenpäin (välillä - myönnän - isken päätäni kiveen)enkä halua antaa periksi, vaikka joskus lannistumisen hetkiä tuleekin!
ja VASTA 43. Olen hyvin säilynyt ja näytän kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta. En ole tehnyt lapsia enkä elänyt muutenkaan kuluttavaa elämää, mutta olen mennyt ja liikkunut niinkuin olen halunnut. Ja olen vapaa!
En minä oo itseäni mihinkään jamaan tunkenut. Täähän on ihan luonnollinen asia, että ihminen vanhenee ja 44 vuotias ei mikään nuori oo. Näkeehän sen peilistä, jos muuten sattuu asia unohtumaan. Minulta ei kyllä unohdu. Olenhan jo 4 vuotiaan tytön mummokin. Mummo mikä mummo. Mummous on kyllä maailman paras asia.
Kyllä olen koettanut vaihdekeppiä ihan säännöllisesti. Ei se nuorenna, vaikka hyvää tekeekin.
Mitä ihmeen "vaihdekeppiä?" :O
Näin ainakin miehenä ja henkilökohtaisesti itselleni tää on elämäni parasta aikaa, en voi kuvitella mikä olisi tästä vielä parempaa ja onnellisemmaksi tekevämpää.
Olen eronnut ja siinä mielessä vapaa uusiin seikkailuihin, sellaisen kohdalle sattuessa.
En etsi mitään erityistä ja toiveissakaan ei ole mitään kummempia, nautin vaan elämästä ja vapaudesta.
Olen terve ja saan käydä vakituisessa työssä ja tunnen olevani nuorempi kuin ikäni, 44v, antaisi olettaa.
Tuo ikäkysymyskin on kai jokaisen oma asennejuttu, minä en ajattele juurikaan kertyviä vuosia tai edessäkään olevia, vaan elän juuri tässä hetkessä, koska se on ainut oikea tapa elää.
Yksi olennainen asiakin, eli seksi, on paljon parempaa tässä iässä ja tuntuu vaan paranevan entisestään iän myötä.
Miehillä on helpompaa ottaa vuodet vastaan, kun ei tarvitse kantaa huolta ulkoisista puitteista niin paljoa kuin naiset ehkä tekevät, tietysti terveyttä kannattaa vaalia jne, mutta, rypistyä ja harnaantua saa vapaasti.
Ei kun menoksi vaan, kun vielä jaksaa ja kykenee.
siis mää oon samoilla raiteilla..mut emmää huomaa sen ihmeempää eroo siinnä ko olin kakskymppine..samantaval mua kyrsii jos on kyrsitäksee elikkä samanlaine olo edelleenki..nys vaa ei kyrsi..täl hetkel :o)))
Mua toi ikä mitenkää vaivaa..maailma mua vaivaa..tarkotan mun omaa pikku maailmaani joka tekkee temput terävät sillo ko sitä vähite odottaa..siin sitä on sitte taas ihmettelemist..
Mjaah..täst ny ottanu selvää ei vanha eikä nuori erkkikää..so what..*huoks*