ohjelman.Jyrki Kovaleff sairastaa parantumatonta syöpää.Kommentteja?.
KATSOITTEKO
'härkää sarvista'
231692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olisipa tuollaisia ystäviä...ja tuollainen pappi!
Oli hyvä ohjelma joka antoi ajattelemisen aihetta.
oli kyllä jotenkin kuin "hyökkaysasemissa", mutta taiteilijapersoonat ovat omanlaisiaan.
Uskomattoman kypsästi suhtautui - hyvä kun tuli katsottua. Ja myös muut osallistujat olivat sympaattisia...Kunpa osaisikin ottaa sairauden noin, kuin Kovaleff...(Minä satuin näkemään, kuinka sillä naapurin tytöllä silmässä kimmelsi kyynel yhdessä kohdassa...)
Muistan tämän miehen "Jyskynä"... se vanha ohjelma jossa oli myös Sämpy.
Riipaisihan se ...harmittaa kun en ihan loppua nähny.
Ihana että on tuollainen ystävä ja naapuristosta hyvä tukiverkosto.
älynnä kahttoo-miltä kanavalta tuli ja tullookohan uusintana!?
katsottua, kun tulee niin myöhään. Olen silloin houkuttelemassa NM:ia vierelleni. Katson aina uusinnat. Ne tulee päiväsaikaan. Niin teen nytkin. Kahotaan Millainen anti on.
sen ohjelman.Se tuntui jotenkin järkyttävältä,että lähes kaikki ystävät jättivät hänet.Ajattelemisen aihetta kyllä antoi,valvoin pitkälle aamuyöhön,kun mietin kaiken laista ohjelman tiimoilta.
jos eivät suorastaan jätä,niin eivät pidä yhteyttä.ihmiset kyllästyy (useimmat) ainaiseen sairastamiseen. ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan pelkkä eläin. eläinlaumakin jättää sairaan ja siitä syystä heikon yksilön useimmiten yksin.
sukulaiset on onneksi olemassa.
saavat mennä menojaan.
.. on sairastanut jo 1 1/2 v syöpää. Kyllä se vaan pitää paikkansa, että sitten kun tauti arkipäiväistyy, siinä ei ole ympäristön mielestä enää mitään mielenkiintoista. Niin kauan syöpäpotilas ja hänen perheensä on jotenkin hohdokas, kun kärsitään oikein toden teolla, mutta sitten kun kärsimys on joka päiväistä, niin ollakseen mediaseksikäs, pitäisi kärsiä tai vähintään kuolla! On se niin väärin. Minä tunnen välillä itseni ihan rikolliseksi,kun syöpä ei rajoita pelkästään mun miehen elämää vaan myös minun ja mun lasten elämää. Ollaan kuin ehdonalaistuomiossa.
Oikeita ystäviä tarvitaan ja niitä näytti olevan särmikkäällä Kovaleffilla.
jotka soittelevat elinaika ennusteesta(odottavat joko kohta hautajaiset)ja pettyvät kuullessaan ettei olekkaan.
syöpä rajoittaa sinun ja perheesi elämää niin paljon ? ymmärrän kyllä että aiheuttaa jos jonkinlaista ongelmaa, mutta rajoittaa elämää?
Itse en koe syövän rajoittavan perheemme elämää, elämämme pyörii hyvin samanlaisena kuin ennen sairastumistani sillä erotuksella etten enää käy työssä,mikä lasten mielestä on positiivista.
niin tuolta vielä näkyy http://areena.yle.fi/toista?id=921545 :)
Syöpäpotilaat valittavat,että syöpä rajoittaa elämää.Epäilen sen olevan tekosyy.
Hyvä että toit mielipiteesi esille tässä asiassa.
jankuttamaan samaa mitä syöpä-palstallakin. jos sairaus ei rajoita SINUN elämääsi, ole onnellinen. mutta ei pidä tulla julistamaan tänne miten hyvä ja ennen kaikkea VAHVA ihminen oletkaan kun harrastat vaikka mitä seinäkiipeilyä vaikka sytokuuri on päällä. kyllä, kärjistin. kuten sinäkin?
Hölmö kun olen niin en itse tajunnut tuota areenaa.
Joo, itse juttu oli mahdottoman hyvä. Loistava huumori puri parhaiten. Oma suhtautumiseni syöpään on aika tavalla samanlainen. Ei ollut jonnenjoutavaa hymistelyä tai voivottelua.
Taas huomasin hyvän tilanteeni. Yhtään ystävää ei ole häipynyt. Vähän niitä on aina ollutkin mutta ne ovat edelleen. Kaiken kukkuraksi olen saanut uusia ystäviä. Jopa tukihenkilön syövän kautta. Pari naapuria "vahtii" jatkuvasti. Eivät näytä sitä mutta tiedän sen. Vastaavasti autan heitä siinä missä pystyn. Enimäkseen kaikki jutut menee naurun puolelle.
Siis pitäisikö syöpäpotilaan ja hänen perheensä olla jotenkin hohdokas? Pitäisikö syövässä ja syöpäpotilaan elämässä olla jotain mielenkiintoista? Miksi pitäisi olla mediaseksikäs?
Tässä sen näkee miten erilaisia me olemme. Itse kokisin ahdistavana sen, että joka päivä pitäisi jokaiselle vastaantulijalle tilittää, kuinka olen juuri tänään voinut. Tavallinen arki on minulle parasta lääkettä, monelle muulle ilmeisesti se ei riitä, vaan heitä pitäisi kohdella jotenkin erityisesti.
Miten, se ei oikein selvinnyt. Voisitko tarkentaa?
Jos nyt pitää selittämällä selittää, niin mediaseksikkyydellä tarkoitan sitä, että kun syöpä arkipäiväistyy ja rajoittaa oikeasti elämää, niin se, mitä meille kuuluu, ei enää kiinnosta oikeastaan muita kuin tosi ystäviä ja todella läheisiä ihmisiä, eikä heitäkään enää kovin paljon, kun ei ole muita kuin samoja uutisia kerrottavana, kun meille ei tapahdu enää mitään muuta kuin syöpää!. En minä julkisuutta kaipaakaan, vaan tukea! Saan tukea sellaisilta ihmisiltä, jotka elää tätä tilannetta syöpäpotilaan rinnalla ja läheisiltä ystäviltä ja sukulaisilta. Mutta en jaksa enää heitäkään kuormittaa, kyllä se taakka on vaan yksin kannettava. Muut ei voi tietää, mitä tämä elämä oikeasti on, kun ei voi tarttua kuin pieneen hetkeen kerralla.
Meillä on kouluikäisiä lapsia. Kesälomalla lapset pääsivät matkalle kahdestaan sukulaisiin, mutta eivät muulloin. Miestä ei voi jättää yksin kotiin, eikä hän voinut matkustaa infektioriskin vuoksi edelleenkään, jos ylipäätään selviää korkea-annoshoidosta hengissä.Tällä hetkellä mies kärvistelee kovassa kuumeessa korkea-annoshoidon seurauksena. Koko ajan eletään menettämisen uhan alla. Jos ei tautiin, niin hoitoihin.Jos syöpää ei saada nujerretuksi nyt ja se uusii, niin sitten se on menoa.
Minä rakastan omaa perhettäni, rakastan omaa puolisoani, ollaan oltu yhdessä jo melkein 20 v. Mies on ollut kärsivällinen ja jaksanut rankat sytostaattihoidot kaksi kertaa peräkkäin, ei ole valittanut. Minäkin olen jaksanut ihan hyvin hänen rinnallaan, mutta olisin klaarannut tämän 1 1/2 vuotta ilman tätä hemmetin syöpää.
Jokainen syöpä on erilainen, jokainen syöpätarina on erilainen. Kyllä syöpä on "jalostanut" luonnetta ja opettanut kärsivällisyyttä, mutta sitä ei voi kiistää, ettei se rajoittaisi elämää, ainakin meidän elämää se on rajoittanut ja paljon. Mies eli tosi aktiivista elämää ennen syöpää, harrasti lasten kanssa ja omia juttujaan. Nyt ei voi tehdä mitään ennen kuin toipuu hoidoista.
Kaikki sellaiset potilaat, joilla on hematologinen syöpä, tietävät, miten rankkoja sytostaatteja ko syöpiin annetaan ja mitä tarkoittaa korkea-annoshoito ja kantasolusiirto. Ne eivät ole mitään pikkujuttuja.
vastauksen kirjoitukseesi ,metastaasi.Hiljenny hetkeksi ajattelemaan.minäkin hiljennyin.
jos sinulla ei syöpä rajoita elämääsi,useilla toisilla se rajoittaa.hyvää jatkoa sinulle.
Vastaukseni mediaseksikkyyteen, siinä on myös vastaus, miksi syöpä rajoittaa meidän elämää.
Syöpiä on erilaisia, syöpähoidot on erilaisia. Et voi verrata omaa tilannettasi muiden syöpäpotilaiden tilanteeseen. Toiset käy hoidoissa poliklinikalla tai päiväselti, mun mies on viettänyt KAIKKI hoitojaksot sairaalassa osastolla ja välillä infektioiden takia tosi pitkä jaksoja sairaalassa muutoinkin. Siinä välissä labrakokeet,kontrolllikuvaukset, onko hoidot tehonneet, hän ei voi käydä töissä hoitojen välissä. Alunperin hän oli urheilullinen, hyväkuntoinen mies, ei polttanut, käytti alkoholia kohtuullisesti, ns. kunnon perheenisä, oli säännölliset elämäntavat jne. Syövän myötä pyörä pysähtyi totaalisesti. Onneksi lapset saa elää vielä normaalia lasten elämää, heidän elämää ei syöpä ole kohtuuttomasti rajoittanut, vaikka suunnitelmat välillä menee uusiksi ja joutuvatkin pettymään.
tuollaiset rankat hoidot,ja niistä toipuminen,vaatii
voimia niin sairastuneelta,kun läheisiltäkin.
Tulevaa ei kovin voi suunnitella,se on päivä kerrallaan elämistä.
Toivo kuitenkin on paremmasta päivästä joka pitää pinnalla,voimia teille toivon,ja parempia aikoja:)
verrannut ,kaikilla meillä ongelmamme ja kaikki me luulemme että toisen elämä on jotenkin helpompaa kuin jonkun toisen. Mutta mutta elämä ei ole tasapuolista eikä kohtuullista ja silti luulemme että elämämme on jossain muualla kuin tässä päivässä.Joten tällä maalimankatsomuksella ajatellen tuo vankilatuomio ei oikein "istu" tähän sairauteen.Kyllä minäkin mieluimmin terve olisin mutta kun minulla tai perheelläni ei oikein ollut sanavaltaa tämän sairauden suhteen (tuli ja asettui taloksi pyytämättä) Ja sen seurauksena olen pyrkinyt elämään niin, etten anna itsesäälille liikaa tilaa.Sillä tänään voi olla hyvä tai huono päivä riippuen minusta itsestäni.
tilaa
on vain tultava toimeen sairauden kanssa,ja
mentävä eteenpäin niillä korteilla mitä kädessä
kulloinkin.