Herään pimeyteen.
Kuuttomaan aamuun.
Hieraisen silmiä.
Ei taivaskaan ole kelmeä.
Ei ruskota.
Vain tihuuttaa.
Joku koputtaa.
Ikkunalaudalla.
Varpuseni.
Jyvää odottaa.
Vatsan täytettä.
Ajatuksissani.
Teen askareeni.
Ja kirmaisen jyvälaarille.
Alakuloinenko.
Ikävä.
Tunne kuin vanne.
Ympärillä.
Päivää kohden kiirehdin.
Illalla varmimmin.
Tiedän.
Olenko vielä.
Kulta.
Jota joku rakastaa.
Kun kappaleen matkaa.
Tänäänkin taas taivalsin.
Luoksesi ajatus kiiri.
Tunne.
Elämän halu.
Kuuttomaan aamuun.
Hieraisen silmiä.
Ei taivaskaan ole kelmeä.
Ei ruskota.
Vain tihuuttaa.
Joku koputtaa.
Ikkunalaudalla.
Varpuseni.
Jyvää odottaa.
Vatsan täytettä.
Ajatuksissani.
Teen askareeni.
Ja kirmaisen jyvälaarille.
Alakuloinenko.
Ikävä.
Tunne kuin vanne.
Ympärillä.
Päivää kohden kiirehdin.
Illalla varmimmin.
Tiedän.
Olenko vielä.
Kulta.
Jota joku rakastaa.
Kun kappaleen matkaa.
Tänäänkin taas taivalsin.
Luoksesi ajatus kiiri.
Tunne.
Elämän halu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
runossasi että voin vaan kiittää paljon!
Voi että tykkäsin tästä!!
Ihana tunne tuli lukiessa,
vaikka hieman pientä alakuloa,
mutta todella aitoa tunnetta huokui runosi :)
Tiistaihuomenet huikkaa Murukulta! :D
varpunenkin päässyt siihen mukaan ja jälleen nuo
elementit luonnosta, unohtamatta rakkauden sano-
jakaan - kappale matkaa ja runosi kosketti aivan
suloisesti.
Matka jatkuu, kappale kappaleelta.