Mistä tietää, että seurusteleeko vai ei?
Alkaako seurustelu ensisuudelmasta? Ensimmäisestä yhdessä vietetystä yöstä? Onko se seurustelua, kun on tapailtu muutamia kuukausia säännöllisesti? Kun vietetään öitä yhdessä säännöllisesti? Kun ensimmäistä kertaa sanotaan toisillemme, että rakastetaan?
Vai onko suhteen laatu muuttunut seurusteluksi vasta sitten, kun se ääneen todetaan?
Voiko seurusteluun vain ajautua vaivihkaa, niin, että kuukausien jälkeen vaan huomaa olevansa suhteessa? Vaatiiko seurustelu sitä, että rakkaus myönnetään ääneen?
Alkaako seurustelu ensisuudelmasta? Ensimmäisestä yhdessä vietetystä yöstä? Onko se seurustelua, kun on tapailtu muutamia kuukausia säännöllisesti? Kun vietetään öitä yhdessä säännöllisesti? Kun ensimmäistä kertaa sanotaan toisillemme, että rakastetaan?
Vai onko suhteen laatu muuttunut seurusteluksi vasta sitten, kun se ääneen todetaan?
Voiko seurusteluun vain ajautua vaivihkaa, niin, että kuukausien jälkeen vaan huomaa olevansa suhteessa? Vaatiiko seurustelu sitä, että rakkaus myönnetään ääneen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ensimmäistä imeskelyä.
ehdottaisin sitä suullista sopimusta. Ainakin itse toimin kyllä niin.
=)
..minäkin toimin.
Eli vaikka olisi jo ollut kolmekin kuukautta erittäin tiiviisti yhdessä, niin vasta kun on "sovittu" että seurustellaan niin sitten vasta seurustellaan virallisesti.
"Aletaanko oleen?"
"Aletaan vaan."
"Cool!"
"Joo.."
Ja niin päin pois. :)
Mistäs sen tietää, koska on hyvä hetkiä kysyä tuo kysymys?
Yhdessä on pyöritty jo monta kuukautta, tiiviistikin, mutta silti tulevaisuus on epäselvä.
Sitten kun tunteet toista kohtaan ovat sellaiset että voisi ajatella pitemmälläkin aikajanalla olla hänen kanssaan.
Sen vain tuntee kun on sen aika.
Samalla tietää toisen tunteiden syvyyden, kun tämän kysymyksen kysyy..
öö, se nyt vaan jossain vaiheessa kysytään...
en ole tarkalleen ajatellutkaan asiaa. :)
tietää, milloin seurustelu loppuu? Voiko sitä arvata etukäteen tai päätellä jostakin? Tuleeko se ihan yllätyksenä? Entä jos ajattelee niin, että tämä seurustelu loppuu sitten, kun näköpiiriin ilmaantuu joku kiinnostavampi ihminen. Voiko tällaisella seurustelusuhteella olla onnellista "loppua"? Loppuuko se sitten, kun toinen alkaa suunnitella menoja jonkun muun kanssa vai sitten kun hän tosissaan menee jonkun toisen kanssa? Milloin alkaa tämä uusi juttu, silloinko, kun suhde entiseen on katkaistu vai silloin, kun entisellä ei ole enää väliä?
Voiko rakkaus olla ikuista, vaikkei olisi koskaan seurusteltukaan?
Seurustelusuhteeseen voi tosiaan "ajautua" itse olen sellaisessa tilanteessa. Mitään ei ole sovittu, mutta yhdessä ollaan mahdollisimman paljon , miettimistä ei paljon ole . Kaikki vain on niin selvää.
Suhteen päättymisestä : Jokainen alkava ihmissuhde päättyy eroon , tavalla tai toisella . Joko jättää, tulee jätetyksi , tai kuolo korjaa... Aina siis sattuu . Tästä hetkestä on vain osattava nauttia täysillä. Jollei uskalla "menettää" ja ottaa riskiä on parempi olla yksin.
totta PAREMPI olla yksin? Mistä tiedät? Kerro ihmeessä, asia kiinnostaa minua!
..että jos ei uskalla menettää, niin on parempi olla yksin.
Silloin ei ainakaan menetä, koska ei ole ketään, jonka menettäisi. Näinhän se on. Harvoin tulee ajatelleeksi tältä kannalta asiaa.
Elää tässä hetkessä, on minulle kyllä tuttu ajatus.
Niinpä - siinäpä meillä kaikilla onkin miettimistä, että onko valmis jossain vaiheessa menettämään toisen. Kestääkö sen menettämisen tuskan, vai elääkö mielummin yksin. Itse elin pitkään yksin (satutin itseni kerran ja päätin ettei koskaan enää) ja ei helppoa ollut sekään. Nyt suhteessa eläessäni on menettämisen pelko kokoajan läsnä. Tuntuu että SATTUU sydämeen tämäkin . Pelottaa....
Minuakin rupesi pelottamaan entistä enemmän, tuo tunne tarttuu! Minulla ei ole seurustelusuhdetta, enkä taida halutakaan. Huomasin, että ihmiset eivät ole sitä, miltä näyttävät päälle päin. Tietysti jokaisessa ihmisessä on eri puolia, eri rooleja. Kauheata huomata, ettei toinen olekaan sitä, mitä on kuvitellut.
Varmaan tuollainen menettämisen pelko kuitenkin katoaa ajan oloon suhteen jatkuessa, jos osoittautuu, ettei siihen ole aihetta. Vaikka toisenhan voi kyllä menettää milloin vain. Voihan toisen menettää niinkin, että huomaa itse, ettei enää rakastakaan.
Onkohan tuo, kun sydämeen sattuu, muisto aiemmista suhteista, aiemmista sydänsuruista? Entiset vanhat pelot ja menetykset tulevat mieleen uudessa suhteessa. Voihan se olla, että nyt käy paremmin, kukaan ei jätä tällä kertaa.
"...turha pelätä on laukausta sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa..."
ja sit jonkinlainen vastaus
Jos olet epävarma seurusteletteko, kysy. Ja sitten jos kerren seurustelette niin kyllä kai siitä pitää jotenkin ilmoittaa. Esim. "minä jätän sinut nyt."
nimim. näin meillä.