Kellumme jossain
Ihmisen pienuus.
Maailmankaikkeuden kynnyksellä
pieni murunen äärettömyydessä.
Planeetat vieressä jättiläisiä,
Ihmiskunta mitätön pienuus.
Luulla olevansa jotain
kaikki voipa, olla suuruus.
Sapiens rotu tehdä kaikkea,
muokata, tuhota.
Olla herra.
Luulla olevansa.
Henkinen kasvu utopiaa.
Maailma raadollinen,
onko tilaa herkälle sielulle
Sykkivälle.
Eloisa ihminen kummajainen.
Tuhotaan tässä maailmassa.
Kaikkiko tasapäistä
aivotonta massaa.
Toivottavasti ei.
Liekö jossain paikka
pienellä planeetalla
jossa elää rauhattomat
sielut, kaltaisteni kanssa.
Rauhaa, Harmoonista eloa,
Kaiken hyväksyvää.
Ihmisen pienuus.
Maailmankaikkeuden kynnyksellä
pieni murunen äärettömyydessä.
Planeetat vieressä jättiläisiä,
Ihmiskunta mitätön pienuus.
Luulla olevansa jotain
kaikki voipa, olla suuruus.
Sapiens rotu tehdä kaikkea,
muokata, tuhota.
Olla herra.
Luulla olevansa.
Henkinen kasvu utopiaa.
Maailma raadollinen,
onko tilaa herkälle sielulle
Sykkivälle.
Eloisa ihminen kummajainen.
Tuhotaan tässä maailmassa.
Kaikkiko tasapäistä
aivotonta massaa.
Toivottavasti ei.
Liekö jossain paikka
pienellä planeetalla
jossa elää rauhattomat
sielut, kaltaisteni kanssa.
Rauhaa, Harmoonista eloa,
Kaiken hyväksyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
herkille sieluille tässä maailmassa, vaikka se
joskus tuntuukin mahdottomalta kaiken keskellä.
Kyllä tässä omakin sielu on ollut viime aikoina
kateissa, mutta pakko vaan yrittää sinnitellä.
Eikä runonikaan ole tuosta johtuen olleet kovin-
kaan valoisia, mutta elämä vie ja kynä kulkee.
Niin kuin Sinullakin Kobo.
Pidetään toivoa yllä, tänäänkin.
Sielu vahva , se säkenöi ja loimottaa taivaan rannassa.
Mutta joskun hieman notkahtaa se sielu.
Taistellaan ja ollaan immeisiä ..
Kynän heilunta ei lopu koskaan.
Ter kobo