Kakkosluokkalaisen pojan vanhempana painin sellaisen asian kanssa kuin lapsen muistamattomuus ja unohtelu, jotka koskevat ennen kaikkea läksyjä ja muuta kouluun liittyvää. Toivoisin vinkkejä, neuvoja ja kokemuksia, jos joillakuilla niitä on!
Poikani tykkää käydä koulussa, kavereita on ja on kaikin puolin innokas oppilas. Ongelmana on se, että ajatuksensa ilmeisesti karkaavat aika usein jonnekin aivan muualle kuin missä niiden pitäisi olla. Läksyt jäävät alituiseen tekemättä, koska ei ole muistanut tai huomannut merkitä niitä opettajan sanoessa. Kun tulee kotiin, kysyn aina tuliko läksyä ja katson kirjat läpi -mutta kun ei ole merkitty, en voi tietää, mitä on tullut, vai onko tullut mitään. Ymmärrän että open on aika mahdoton parinkymmenen lapsen luokassa merkitä jokaisen läksyt itse ja kyllä kai jo kakkosluokkalaisen pitäisi itse pystyä siihen.
Kyse ei ole vain ajoittaisesta unohtelusta, vaan tällaiset, erityisesti käytännön asiat, eivät vaikuta jäävän pieneen päähän lainkaan. Olemme keskustelleet unohtelusta ja tarkkaavaisuudesta paljon, ja tämä on tuottanut tulosta sen suhteen, että nykyään muistaa pääsääntöisesti tuoda edes kirjat kotiin ym. Poika on ihan terävä kaikin puolin, mutta kulkee auttamattomasti pää pilvissä ja on muutenkin haaveilijaluonne. En usko, että hän tahallaan jättää merkitsemättä tai läksyjä tekemättä, sillä hän vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan kun asia tulee ilmi opettajan siitä minulle huomauttaessa.
Olemme kokeilleet läpi kaikenlaisia muistisääntöjä ja keinoja, joilla saataisiin poika petraamaan muistamistaan ja tarkkaavaisuuttaan, mutta nyt alan jo olla aika ymmälläni, mitä pitäisi tehdä. Olen sitä mieltä, että koulussa opitun läpikäyminen rauhassa kotona on hyvin tärkeätä poikani kohdalla. JOs hän sattuisi olemaan jokin pikkunero, joka oppisi asiat tuosta vaan, en olisi niin huolissani läksyjen tekemättä jäämisestä!
MIten te muut "hajamielisten professoreiden" vanhemmat olette asiaan puuttuneet? Olisiko kellään mitään ehdotuksia? Millä keinoila voisi harjoittaa muistia ja tarkkaavaisuutta?
Poikani tykkää käydä koulussa, kavereita on ja on kaikin puolin innokas oppilas. Ongelmana on se, että ajatuksensa ilmeisesti karkaavat aika usein jonnekin aivan muualle kuin missä niiden pitäisi olla. Läksyt jäävät alituiseen tekemättä, koska ei ole muistanut tai huomannut merkitä niitä opettajan sanoessa. Kun tulee kotiin, kysyn aina tuliko läksyä ja katson kirjat läpi -mutta kun ei ole merkitty, en voi tietää, mitä on tullut, vai onko tullut mitään. Ymmärrän että open on aika mahdoton parinkymmenen lapsen luokassa merkitä jokaisen läksyt itse ja kyllä kai jo kakkosluokkalaisen pitäisi itse pystyä siihen.
Kyse ei ole vain ajoittaisesta unohtelusta, vaan tällaiset, erityisesti käytännön asiat, eivät vaikuta jäävän pieneen päähän lainkaan. Olemme keskustelleet unohtelusta ja tarkkaavaisuudesta paljon, ja tämä on tuottanut tulosta sen suhteen, että nykyään muistaa pääsääntöisesti tuoda edes kirjat kotiin ym. Poika on ihan terävä kaikin puolin, mutta kulkee auttamattomasti pää pilvissä ja on muutenkin haaveilijaluonne. En usko, että hän tahallaan jättää merkitsemättä tai läksyjä tekemättä, sillä hän vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan kun asia tulee ilmi opettajan siitä minulle huomauttaessa.
Olemme kokeilleet läpi kaikenlaisia muistisääntöjä ja keinoja, joilla saataisiin poika petraamaan muistamistaan ja tarkkaavaisuuttaan, mutta nyt alan jo olla aika ymmälläni, mitä pitäisi tehdä. Olen sitä mieltä, että koulussa opitun läpikäyminen rauhassa kotona on hyvin tärkeätä poikani kohdalla. JOs hän sattuisi olemaan jokin pikkunero, joka oppisi asiat tuosta vaan, en olisi niin huolissani läksyjen tekemättä jäämisestä!
MIten te muut "hajamielisten professoreiden" vanhemmat olette asiaan puuttuneet? Olisiko kellään mitään ehdotuksia? Millä keinoila voisi harjoittaa muistia ja tarkkaavaisuutta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että jos läksyt on tekemättä, ne pitää jäädä aina tekemään koulun jälkeen kouluun ja lisäksi tulee pieni lisätehtävä. (Opettaja itse on koululla joka tapauksessa pitempään, joten se ei varsinaisesti lisää hänen työtaakkaansa.) Tämä auttoi. Kummasti sitä alkaa muistamaan, kun itse kärsii seuraukset. Mikäs sitä on unohdellessa, kun joku sitten jossain vaiheessa asiasta huomauttaa.
Tämä siis auttoi meillä. En tiedä muista. Kokemuksieni mukaan miehillä on taipumusta delegoida kaikki mahdolliset tehtävät muille, jos se onnistuu ihan vain unohtamalla.
Ei meillä vielä kakkosluokalla puuttuttu, ei vanhemmat eikä opettajaakaa, sillä he ovat vielä niin pieniä, että haaveilijat saivat olla haaveilijoita, jossa muuten pysyttiin suht opetuksen tahdissa.
Ja hups nyt kolmannella ei yhtään unohdusta ja muutenkin jaksaa keskittyä huomattavasti paremmin.
Kaikenlaiset kikat voivat vaan hämmentää lasta ja muistuttaa häntä vajaavaisuudestaan ja asian isottelu voi vaan heikentää lapsen keskittymistä.
Katsokaa kuin käy ajan kanssa ja ostakaa super makee kalenteri, johon voi edes yrittää laittaa muistiin niitä läksyjä yms. muistettavia asioita, niin aikuisetkin tekee.
soittaa ja kysyä, jos ei ole varma mitä tuli läksyksi!
erillinen pieni vihko, mihin piti merkitä läksyt, (ope oli kirjoittanut taululle listan). Opettaja vielä silloin tällöin kysyi, että onhan varmasti läksyt merkitty. Siitä se sitten pikkuhiljaa suttaantui. Jotenkin se tuntui olevan helpompaa päivänpäätteeksi kirjoittaa ne kaikki läksyt kerralla, kuin erikseen joka tunnilla kirjoihin ruksailla.
meillä lapsella on ihan todettu vika jonka takia kuultu ei aina jäsenny päähän ja siksi sanottu läksy voi mennä ihan ohi. Ongelma on siis kyllä nyt jo kompensoitu muilla konsteilla ja hän on oppinut itse omia konsteja huolehtia asiasta ja etenkin on oppinut kuuntelemaan oikeaan aikaan oikeaa henkilöä.
Mutta kun homma oli vielä täysi kaaos niin ope yksinkertaisesti kirjoitti vihkoon läksyt ylös ja lapsi otti sen mukaansa koulun päättyessä. Näin oli turva unohtamisen varalle aina olemassa. Niin ja ope its eehdotti moista jotta asiasta tulee rutiini ja että läksyt on tehtynä.
Sama käytäntö oli monella muullakin löyhäpäällä alaluokilla ja vielä viitosellakin parilla epätoivoisemmalla hemmolla..
Vaikka tuntuu että unohtelu on vähän kiusanteon tyyppistä niin kys evoi olal ihan oikeasta ongelmasta joka ei itsellään korjaannu vaan vaatii treenaamista ja eri konsteja ohittaa tämä ongelma.
Meillä on saman ikäinen ADHD-poika, joka unohtaisi varmaan päänsäkin, jos se ei olisi hartioissa kiinni!
Hänkään ei unohda läksyjä tahallaan, ei vain muista merkata mitään...
Jos ope suostuu, voisi läksyvihko olla avuksi. Eli ope kirjoittaa tämän oppilaan kohdalla läksyt vihkoon, jonka oppilas ottaa mukaansa kotiin.
Vaihtoehto kaksi: Oppilas kirjoittaa läksyt vihkoon ja Ope tarkastaa vihon, että tuliko ne merkattua. Näin oppilas oppisi ehkä paremmin pikku hiljaa muistamaan ne itse.
Meillä yritetään muistaa, mikä sivu tehtiin koulussa. Sille sivulle pääsy saattaa meillä palauttaa mieleen, mitä tunnin lopussa sanottiin läksystä.
Ja tämän viimeksi tehdyn sivun poika yleensä tunnistaa nähdessään sen, koska siitä on tuore muistikuva tunnilta, jossa sivua on katsonut pidempään.
Joskus unohtelu voi johtua elimellisestä syystä, kuten meillä. Jos open suhtautuminen poikasi tarvitsemaan apuun/erityistukeen läksyjen merkkauksessaon huono, kannattaa ehkä miettiä, tarvitsisiko asiata esim. psykologin/lläkärin lausunnon, joka ehkä saisi opettajan ymmärtämään poikasi tarpeen paremmin?
Nimimerkki mapee sivusi tärkeää asiaa. Jotkut lapset ovat voimakkaasti visuaalisia. Se tarkoittaa sitä, että he muistavat ja myöskin oppivat asioita näkemisen kautta.
Puheen kuuleminen ei mene tajuntaan helposti eikä puhuttu jää muistiin. Tämä on ihan synnynnäinen ominaisuus, eikä sitä paljon voi muuttaa.
Voisi kuvitella, että visuaalisesti suuntautunut lapsi saattaa nähdä sillä hetkellä luokassa jotain mielenkiintoista kun opettaja antaa suullisesti ohjeita. Hän ei välttämättä edes kuule sitä.
Taululle kirjoittaminen auttaa, koska lapsi pystyy laittamaan tekstin näkömuistiinsa. Tuo adhd-poika on selvä visuaalinen lapsi, joka pystyy palauttamaan asiat näköhavainnon kautta. Toivottavasti opettaja ei moiti häntä jos puhe ei aina tehoa.
Jotkut lapset taas muistavat asiat parhaiten tekemisen kautta. Vihkoon kirjoittaminen, jonkin merkin laittaminen läksyjen kohdalle jättää muistijäljen. Samalla jää myös näköhavainto.
Kun itse olin koulussa, teimme käsityötunnilla kirjanmerkin, joka laitettiin läksyn kohdalle tunnin loputtua.
Valitettavasti kaikki opettajat eivät ymmärrä näitä lapsen erilaisia oppimistapoja. Kuulemalla hyvin oppivat auditiiviset oppilaat ovatkin yleensä helppoja ja opettajille mieluisia, koska luokkaopetus perustuu puhumiseen.
Suurkiitokset kaikille vastanneille ja keskusteluun osallistuneille. Tässä tuli esille monta eri näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta. Ennen kaikkea tieto siitä, että tämä taitaa olla varsin tavallista pienten koululaisten kohdalla.
Kokeilen neuvoja ja katson, mikä parhaiten sopii - keskustelua opettajan kanssa unohtamatta.
Hyvää joulunaikaa kaikille, ja kiitokset vielä kerran!