Miksikähän naiset eivät tänä päivänä kestä vaihdevuosivaivoja kuin ennen, vaan niihinkin, mielestäni luonnon kiertokulkuun kuuluvana, pitää ottaa pilleri. Pilleri, jolla voidaankin tehdä keholle enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen tänä syksynä kauhulla katsonut ympärilläni usean, läheisen työtoverin sairastumista rintasyöpään. Eräs heistä poistui juuri tuon puoleiseen juuri ja juuri viiskymppisenä. En itse voi käyttää (ehdoton kielto) hormonihoitoja ns. perussairauden ja sairastetun sydäninfarktin vuoksi, enkä olisi niitä vastaanottanut muutenkaan. Äitini ja isoäitini ovat molemmat kestäneet "vaivansa" sen pahemmin mukisematta ja niin minäkin aioin.
Mikseivät naiset voisi olla energiapakkauksia vaihdevuosienkin aikana ja näyttää sisukkuutensa ottaessaan ne vastaan kestettäviksi ilman hoitoja!
Olen liikunnallisena ihmisenä tottunut hikoiluun muutenkin, joten tämä mummokuume ei haittaa senkään puolesta. Meillä töissäkään ei kukaan tee näistä naisten hikoilupuuskista numeroa - miehetkään. Huonotuulisuuden tai masennuksen iskiessä lähden lenkille tai sitten sulkeudun omaan rauhaani kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla. Töissä noihin vaivoihin ei ole aikaa "potemiseen". Ehkä tämän päivän maailma vaatii olemaan nuorekas ja leikkimään kolmekymppistä kuuskymppisenä, olemaan tehopakkaus työ-ja parisuhdeympäristössä. Ehkä tämän päivän naiset eivät uskalla antaa iän sanella jaksamista? Paahdoin itsekin vielä pari vuotta sitten täysillä, kunnes vakava infarti pysäytti ajattelemaan, että naisen elämässä on muutakin kuin työ ja ura. Ei kuuttakymppiä lähestyvän naisen täydy jaksaa kuin kaksikymppisen. Vei aikansa saada se työnantajakin ymmärtämään, nyt mennään hiljempaa - paremmin jaksavan naisena...ottakaapa oppia.Ajoissa.
Mikseivät naiset voisi olla energiapakkauksia vaihdevuosienkin aikana ja näyttää sisukkuutensa ottaessaan ne vastaan kestettäviksi ilman hoitoja!
Olen liikunnallisena ihmisenä tottunut hikoiluun muutenkin, joten tämä mummokuume ei haittaa senkään puolesta. Meillä töissäkään ei kukaan tee näistä naisten hikoilupuuskista numeroa - miehetkään. Huonotuulisuuden tai masennuksen iskiessä lähden lenkille tai sitten sulkeudun omaan rauhaani kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla. Töissä noihin vaivoihin ei ole aikaa "potemiseen". Ehkä tämän päivän maailma vaatii olemaan nuorekas ja leikkimään kolmekymppistä kuuskymppisenä, olemaan tehopakkaus työ-ja parisuhdeympäristössä. Ehkä tämän päivän naiset eivät uskalla antaa iän sanella jaksamista? Paahdoin itsekin vielä pari vuotta sitten täysillä, kunnes vakava infarti pysäytti ajattelemaan, että naisen elämässä on muutakin kuin työ ja ura. Ei kuuttakymppiä lähestyvän naisen täydy jaksaa kuin kaksikymppisen. Vei aikansa saada se työnantajakin ymmärtämään, nyt mennään hiljempaa - paremmin jaksavan naisena...ottakaapa oppia.Ajoissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
suhtaudut kielteisesti hormonikorvaushoitoihin -
ymmärrän, että koska itseltäsi se on poissuljettu asia.
KLuitenkin, jos on tyytyväinen saamaansa hoitoon, niin miksi pitäisi vaan "kestää" kuumat aallot ja yöheräilyt jne.
Onhan lääketiede kehittänyt monia muitakin apuja ihmisten hyväksi, miksei tätä saisi ottaa...
Jos olisinkin päässyt "pelkällä hikoilulla" menopaussioireet olisi ollut kestettävissä. Mutta kun tuli unihäiriöitä, joista pahin oli todella rankat painajaiset. Pelkäsin nukahtamista kun painajaiset oli odottamassa. Usean kerran itkin itseni uudelleen uneen kun olin herännyt rankkaan painajaiseen. Myös keskittymishäiriöitä alkoi tulla. Kun aiheutin työnantajalleni todella kalliin vahingon keskittymiskykyni herpaannuttua, mittani tuli täyteen. Menin gynekologilleni ja vaadin kunnollisen hormonikorvaushoidon. Oloni parani nopeasti kun estrogeenitasoni saatiin normaaliksi ja olen nyt varautunut käyttämään estrogeenipillereitä niin kauan kuin on tarvetta. Pelkkä estrogeeni ei lisää rintasyöpäriskiä kovin paljon. Jos joku on saanut rintasyövän estrogeenihoidossa, hän olisi sen saanut ehkä vähän myöhemmin muutenkin. Keltarauhashormoni nostaa rintasyöpäriskiä ja sen vuoksi käytin sitä vain lyhyen ajan.
Ennen kun ei ollut hormonihoitoja käytettävissä, naiset joutuivat kärsimään menopaussioireensa. Joku selvisi hikoilulla, toisille tuli varmaankin yhtä rankkoja kuin minullekin, mutta ne pistettiin "naisten vaivoiksi" ja muutaman vuoden kärsimyksellä niistä päästiin yli. Mutta miksi nykynaisen pitäisi kärsiä kun hoitokin on saatavissa.
Heti kun lopetat lääkityksen. Paitsi jos syöt hormooneja koko loppuikäsi. On ehkä helpompi kestää nuorempana kuin iäkkäänä jolloin voi olla muitakin kremppoja.
Naiset kestivät ennen vaihdevuosivaivat, kun oli pakko kestää, ei ollut lääkitystä saatavissa. Monet eivät kestäneetkään, vaan ns. sekosivat ja vietiin mielisairaalaan.
Vaikka äitimme ja isoäitimme tekivät usein fyysisesti raskasta työtä hankalissa olosuhteissa, useimmat heistä tekivät työtään kotona, jossa kukaan ei punastelua ja hikoilua nähnyt ja kiukunpuuskien kohteeksi joutuivat korkeintaan lehmät (tai lapset, jotka eivät silloisen kasvatustavan vuoksi asiaa levitelleet). Nykyinen työelämä on tykkänään toisenlaista, kun koko ajan täytyy olla skarppina ja esillä, eikä ihmisille sovi ruveta tiuskimaan. Työteho heikkenee monenlaisista vaihdevuosioireista, joista kuumat aallot eivät suinkaan ole ainoat, eivätkä monilla edes pahimmat.
"Meillä töissä kukaan ei tee näistä hikoilupuuskista numeroa" - siinäpä se ongelma voi ollakin, "aaltoilevan" naisen pitää yrittää olla niin kuin ei olisikaan. Omassa ympäristössäni on monia keski-ikäisiä naisia, ja me laskemme keskenämme leikkiä asiasta. On ihan luontevaa kesken kokouksen todeta "Oho, tulipa kuuma aalto" tai jotain vastaavaa. Minusta on helpottavaa, kun asiasta voi puhua avoimesti, ja omaa pahaa oloa auttaa myös tieto siitä, että samanlaisia vaivoja on muillakin.
Jokainen meistä tekee oman ratkaisunsa tässä asiassa. Minä en miettinyt hetkeäkään, kun kuumat aallot keväällä alkoivat, vaan varasin heti ajan gynekologille. Nyt nukun paljon paremmin ja mielialakin on tasaisempi. Tunnen olevani hormonihoidettuna paljon tehokkaampi työntekijä ja mukavampi työtoveri.
raju kemikalisoituminen lisää ja voimistaa vaihdevuosivaivoja.
Itse vältän kemikaaleja sekä ruuan lisäaineita ja olen ainakin tähän mennessä (53) selvinnyt kuin leikiten ajoittaisia pitkittyneitä vuotoja lukuunottamatta.
Rintasyöpään voi vaikuttaa myös lukuisat kauneudenhoitoon ja hygieniaan käytetyt kemikaalit. Esimerkiksi shampoissa ja voiteissa yleiset parabeenit, joita on mm. metaparabeeni ym. lajeja, on Japanissa kielletty.
Rintasyöpäisestä kudosnäytteestä on löydetty näitä parabeeneja 18 naisella 20:sta, luin eräästä tutkimuksesta.
Mutta harvassa on sampoot joissa niitä ei olisi. Mm. Dailysta tutkailin ettei olisi ja oliko Erisan.
Juu, kyllähän nää aallot kestää, mutta se yöllinen heräily tunnin välein vie voimat. Tässä olisi vielä 20 vuotta työikää jäljellä. Montakohan vuotta siitä pitää elää tässä "unessa"... Ekaks kokeilen kaikki luonnontuotteet läpi ja jos vielä olen hengissä, laitan hormoonit peliin.
Olin vakaasti sitä mieltä, että ei hormooneja minulle, minähän kyllä kestän tuli mitä tuli. Ja sitten tuli jatkuvat yövalvomiset hikoiluineen, jaksa siinä sitten töissä skarppina. Minun sinnini riitti kahden viikon kokeiluun yhdellä luonnontuotteella ja kun se ei mitään auttanut marssin gynelle ja sain avun. Kaksi viikkoa Novofemia ja olin taas normaali oma itseni ja nyt voin nauttia elämästäni ja jaksan työssäni. MIKSI NYKYNAISTEN MUKA PITÄISI KESTÄÄ KUTEN ISOÄITIEMME, silloin ei ollut apuja saatavilla eikä työelämäkään varmaan ihan samanlaista kuin nykyään. Ja jos tämä sama tapahtuisi miehille niin veikkaanpa että jäisivät oitis sairaseläkkeelle joka ikinen 50-vuotiaana!! : )