Karjalan herkut lanttupaistikkaat, piirakat,
vatruskat, lanttukukko, jne...
Nam
vatruskat, lanttukukko, jne...
Nam
karjalan herkut
nam.
1103295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 110
Vanhimmat
... olen ajatellut vatruskoita koko iltapäivän, täytyy varmaan aktivoida jauhopeukalo viikonloppuna...
vatruska leinee? En oo koskaa kuult.
Noi muut ol kyl tuttui.
vatruskat näin.
Taikinaa varten keitän perunat kuorineen , joskus teen kun jää keitettyjä perunoita niin niistä, sitten ne vaan kuoritaan ja survotaan ,lisätään kananmunaa, vehnäjauohoja ja suolaa. Taikinasta sitten taputtelen pieniä pyöreitä levyjä ja levittelen niille täytettä, joka on keitettyjä irtonaisesta riisistä maustettu suolalla ja voisulalla. Sitten vaan taitetaan ja reunat kiinni. Sipaistaan taikinapyörällä ja haarukalla. Uuniin 300 astetta ja kun kauniin ruskeita niin vielä sipaisu voisulaa.
Aikas hyviä sanoisin..ovat vatruskat
Jäi kaurakiisel ?
Kyllä kunnon karjalanpaisti perunoiden, vihannesten ja leivän kassa on todella erinomaista. Onko se muuten karjalasta kotoisin? Tietenkin riisipiirakat ovat kanssa ja miksikäs ei kaikki nuo muutkin mainitut.
se karjalanpaisti tehään kunnon lihasta, eikä niistä nykymallin mukasista pakatuista kitlakkeista..rustoo ja kalvoja parraastaan ovat.
Ja leivinuunissa pikkään hauvutettuna, hyvää on..
Luultavasti paisti on karjalasta; täällä itärajallakin sitä on aina tehty, kaikkina juhlan pyhinä ennenaikaan.
Minulle karjalanpaisti on hyvin tuttu jo lapsuudesta. Kotona sitä valmistettiin usein lauantaisin kun uunia muutenkin leipomisten paiston takia lämmitettiin. Nykyisin mä käytän siinä porkkanaa ja sipulia joskus makean sili-paprikan myös pienin paistiin.
Mie muista Rättijärve ko myö maisteltii...
tulin juuri kotiin ,koko päivä ulkona ja kiljuva nälkä.
Täällä sitten kirjoitellaan tällaisista herkuista,ei käy tasan onnen lahjat.
Huono juttu kun pitää nyt tyytyä makkarasoppaan,se ei kai ole karjalan perinneruokia?.
Onneksi joku selvitti tuon vatruskan ettei mennyt yö unet.
makkarasopassa on, vaihteeksi, ihan hyvää.
uunipuuro ja lihapotit, joita mummoni laittoi
aina uuniin leipien jälkeen.
Samoin pyöröt ja ....
Nyt tuli sitten nälkä, lähempä voitelemaan pari perunapiirakkaa......
sultsina on hyvää-vatruska on pahaa ;D...makuasiat,makuasiat...terv. kuokkis
Mitäs ne ovat nämä kuuluisat sultsinat ja subukat, minä olen niiden sisällön joskus kuullut vaan ovat unohtuneet. Ehkäpä joku kertoo.
sultsinoi ja tsupukoi:
http://www.luovutettukarjala.fi/perinne/ruoka/ruokaperinne.htm
Siellähän niitä oli sultsinoi ja tsupukoi, nimikin oikein kirjoitettuna. Varmaan hyviä, olen ehkä joskus maistanut en vain nyt muista. Usein näiden niin kuin piirakoidenkin tekijä voi loihtia niihin omaleimaisen makuvivahteen jollakin omalla pikku salaisuudellaan.
...sulhaspiirakoita sulhasille.
Liekkö samoja kuin keitinpiiraat, pitääpä varmistaa äidiltä.
Aikamoisen rikasta karjalainen ruokaperinne, ja kyllä se makealta maistuisi jos vielä ossais haastella oikeella murteella.
ko keitinpiirakka.
Sulhaspiirakka on karjalapiirkast pienemp,
nykyvää hienot immeiset sannoo, et koktailpiirakka, Mut voilla se o, voijetu, eikä mikkää kuiva koppana, niiko nykyvää kaik, voi kiesus sentää................
Se on mukavaa kun jokainen karjalanpiirakan pyörittelijä tekköö niin omanlaisia piirakoita. Kädenjälki suap näkyä, eikö vaan. Olen syönyt valtavan kokoisia , ettei kämmenelle meinaa mahtua, ja sitten ilmeisesti näitä sulhasia, vaan kaikki ovat hyviä olleet. Voisulalla voitelu kruunaa kaiken.
...tehty sianpääsyltti..Njami...
Tänään keitin, huomenna hyydytän=)
Ei ehkä niin kiva tehdä, mutta tosi hyvää..maistuu meidän miehille kovasti:)
mistää löysit sianpään, ja keille miehille
... ostin pään, kun tilasin sen viime viikolla ja laitettiin naapurin kanssa puoliksi:)
Sanon pojiksi Vävyjäni ja pikkusia ynnä naapurin kavereita=D Mieheni on välillä Poju ymym, tilanteen mukaan...heh..
Etkö ole valmistanut koskaan sianpääsylttyä?
Sian päästä poistetaan ensin silmät ja kärsä, sitten poltetaan mahdolliset karvat pois.
Pää pestään hyvin ja laitetaan kiehumaan, mausteita pippuri, suola ja laakerinlehtiä.
kun pää on kypsä, poistetaan hampaat sun muut kovaksi jääneet osat ja pää hienonnetaan (mössöksi).
Kaadetaan laakeille lautasille ja annetaan jähmettyä eli hyytyä kunnolla.
Kun "mössö" on hyytynyt leikataan tuhteja siivuja ja itse syön ne mieluimmin hapanleivän päällä, kukin makunsa mukaan.
Tosi Hyvää=)
Veroinen.. . . Namisuku.:)Käyp ihan kateeks.
...siitä=)
Välillä kyllä pistää päähän kun toi mun nikkini(nimmarini) väännetään jokskuks tosi ällöks:(
Se kyllä tarkoittaa ihan puhtaasti "KarkkiSuklaata" (lemppareita)
on lanttukukko.:)) On ne kyllä tosi hyviä ne
Porokylän leipomon Riisipiirakat, ainakin näin
turistista.:))
olen todennut, että siellä osataan leivät, kukot ja piirakat
sun muut herkut tehdä.
Kyllä lanttukukko on mielestäni paras,
jos sen verran saa mainostaa, että Nurmeksessa
ja Kajaanissa käydessä herkuttelen kyseisten
paikallisten leipomoiden tuotteilla, leivät, kukot ja piirakat ovat hyvin maukkaita.
Maku kysymyksiähän nämä tietysti ovat, ja jokainen on tietysti oikeassa.:)
ihanaa arinauunissa paistettua Heikkisen ruisleipää!
Nam.Voita päälle ja eiku syömään...
P.Heikkisen leipomoa Kajaanissa. En vain halunnut sitä tähän laittaa.
Kohta olisi tullut kommentti jostain, ettei saa mainostaa.:)
Ihan ves heraht suupielist ko muistin, milt kummitätin ja äitin paistamat isot pyöreet perunapiirakat ja perunalepuskat voin kanss maistuit. Ja niit sai leipomispäivän syyvä nii paljo ko jakso. Itekii joskus mukuloin kanss oon paistelt. Mut ei sähköuunis tuu nii hyvvii ko leivinuunis.
Onko se karjalaisten vai kenties savolaisten perinne ruokia. Mitäs siitä muistatte?
se on savolaisten perinnejuttuja.:)
yleinen ihan koko maassamme.
Sitä tehdään viljasta ja pavuista, kertoo Wikipedia.
Nauratti lukea sen juttua, jossa kerrottiin pepua ja muttia tehtävän siitä. Se siitä Wikin tieteellisyydestä.
Lapsena joskus sitä tarjottiin, kai sitä sekoitettiin johonkin, piimään? (en tykännyt)
useammassa maakunnassa perinne, eri puolilla
vain hieman eri tavoin.
Siis ei savolaistenkaan yksin omaa.:)
Talkunaa on valmistettu monella eri tavalla tai ainakin siitä on nautittu eri tavoilla.
Minä muistelen että se talkkuna oli sitä varten tehdyistä ohrasuurimoista keittämällä ja hauduttamalla tehty eräänlainen hyvin sakea puuro. Joka oli maustettu suolalla. Sitä nautittiin lämpimänä kattilasta suoraan kädellä tai lusikalla oikean voin kanssa. jotkut tekivät tirripaistin ja nautiskelivat sen kanssa talkkunaa. En mä muista piimää...tapoja oli varmaan monia, ja varmaankin sitä oli tehty laajaltikin Suomen maassa. Kertokaa muutkin kokemuksianne.
talkkunajauho sekoitettiin piimään tai maitoon.
Syötiin sitten ihan siltään.
Jauhojen sisältöä en osaa sanoa.:)
En ole koskaan silleen. Minulla ilmeisesti tai mummolla jonka tekemänä sitä lapsena ruokailtiin, oli tämä savolainen resepti talkkunan valmistuksessa.
netissä, talkkunajauhoja voidaan siis käyttää sellaisenaan, vaikkapa piimäänkin sekoitettuna, tai sitten niistä voidaan keittää puuroa.
Samoin ainakin meillä oli tapana sekoittaa kaurahiutaleita, sokeria ja puolukoita, ja sepäs olikin hyvää. Samoista hiutaleista toiste keitettiin puuroa.
Minäkin olen kaurahiutaleista tuota puolukka/sokeri puuroa lapsena saanut, mutta onko se alkuaan Kainuulainen tai pohjoisen ruokakulttuuria. Jotenkin tuollainen mielikuva minulla, saattaa mun mielikuvat olla joskus pelkkää unta ja unelmaa;) Tiedätkö Wenla, sä olet tutustunut noihin.
Kainuussa käytetään karkeaa talkkunaa,josta tehdään puuroa,siihen voisilmä ja nam!
Täällä etelässä olen tavannut sellaista ohutta jauhoa jota laitetaan viiliin yms.
Liekö kovinkaan yleistä nykyään missään-mene ja sano!
oikeassa. Sieltähän vanhempani olivat kotoisin.
Mietin pääni puhki, millä nimellä tuota puolukkahommaa kutsuttiin, ja muistelen, että joksikin puolukkahuupaksi se oli nimetty?
Jännää muistella kaikkia vanhoja ruokakulttuurin osia, samalla muistuu niin monta muutakin asiaa mieleen.
Noita on todella kiva muistella. Tulee hauskoja mielleyhtymiä kun ihmiset eri puolilta ja eri lähtökohdista ovat saaneet hieman erilaisia kokemuksia samoista asioista. Ja siinä sivussa tulee nuoruudesta mieleen moni kivoja muistoja joista tekisi mieli kirjoittaa pitkätkin tarinat, varmaan joskus vielä tulee kirjoitettuakin.
Taas "ilta ehtii, mä.." päätä pehkuun. Hyvää yötä!
..talkkunaa on tullut syötyä, piimän kanssa:)
Savolaisten talkkuna on tummaa ja syödään rasvan tai läskin kanssa:)
kerran kuulen tuon läskiyhdistelmän.
Aivan vieras juttu. Saattaa olla jossain päin,
mutta ei ainakaan eteläsavossa. Tai ei ainakaan
minun kotona, eikä naapurissakaan.:))
Minun kotonani sekä mummolassa sitä nautiskeltiin voin kanssa aivan kuin puuroa tai sitten jotkut vanhemmat ihmiset ottivat aivan käteen ja panivat siihen voi nokareen päälle. Tiirripaistin kanssa jotkut myös sitä käyttivät. Tirripaisti tehtiin kyllä silavasta, mutta ei se mitään läskiä enää sitten valmiina ollut ;)
on kyllä ihan tuttu juttu. Talkkunaan en sitä
osaa kyllä yhdistää.. Pidin kyllä siitä talkkunasta. Ehkä siinäkin
talkkunan maku pehmeni, kun sekoitimme sen piimään.:)
Uuni juustoa tehtiin meilläkin kotona, aina kun ternimaitoa oli. Olen jonkun kerran tehnyt sitä,
kun on ternimaitoa ollut saatavana.
mitä se tirripaisti oikein on?!
Minulle ihan outo tuttavuus, jos ei sitten meillä syöty sitä jollain muulla nimellä.
Minulle tulee tuosta nimestä mieleen siankyljen palaset, joita paistinpannussa kirrattiin, ja sitten ruisleipää kastettiin rasvassa.
Sitä se ei ole tietenkään.
samasta on kyse. Ihan "kunnon" läskiä pannulla
rasvassa käristettiin. Eli ihan tavat siellä,
kun täälläkin. Sianlihakäristys, olisiko se sitä?:)
syöty, kummatkin, nimi vain vähän erilainen.
Teilläpäin on tiristetty, tirrattu, ja meilläpäin kirrattu.
Sen muistan, että makealta maistui.
Olisipa kotona puuhella.
Mitähän ruokia seuraavat polvet muistelee, vai saakohan lihomisen pelossa sitä tehdäkään. ;))
Tirripaisti! suolaa vain sekaan ja leipää siihen kastelemaan :)
Puu-uuni olisi kyllä hyvä, monet ruoat ja leipomiset olisi helppo
jälkilämmöissä tehdä, vaikka vähäistähän tuo leivonta ainakaan nykypäivänä on.
Kyllähän sitä tirripaistiakin joskus voi syödä,kun ei ihan joka päivä.
Seuraavat sukupolvet muistelee pitsa-aikoja,
minusta tuntuu.:))
...on syötetty Kuopion Keskustassa..heh...oli muuten yllättävän hyvää:)
Tapoja varmasti monia. Minulle ihan uusi asia.:)
läskikastiketta vai, kuinka sinulle sitä syötettiin. Hyvää sinusta kuitenkin:)
aivan saman aikaisesti viestit:)
Minun lapsuudessa äitini laittoi perunamuusin tapaista ruokaa jossa oli tirripaistina paistettuja sianliha suikaleita sekä paistamisesta tullutta kastiketta survottujen perunoiden seassa. Perunoita ei ollut survottu aivan muusiksi, siellä oli suurempiakin keitetyn perunan palasia seassa. Sellaista "perunatuuvinkia", en muista oikeaa nimeä tuolle.
että meillä olisi ollut, mutta kuulostaa ihan
kyllä hyvältä. Saattaa olla, etten muista enää.:)
Onkos sitten mykykeitto tuttu?
Suomussalmen ja Pudasjärven välillä joku huvipaikka "Möykkälä". Onko paikallinen menomesta vai joku muu?
sianliha pistin lisäksi myös sipulia...muistelen ja suolaa tietenkin.
Mykykeitto ei ole minulle tuttu, mun kotona eivät sitä tehneet. Se on kyllä silleen tuttu että olen kuullut siitä hyvin paljon tarinoita ja sitä ovat valmistaneet ihmiset lähialueilla varsinkin mun nuoruuden aikaan paljonkin.
Puhoksella. Lauantaisin tanssia. Googlelta löytyy kartta.
myös perhejuhlia??
tarvittaessa, mitä vain.
tiedoista.
Onkos teille tuttu ternimaidosta tehty uunijuusto. Minkälaisia kokemuksia siitä ja mistähän se on kotoisin? Jos haluatte ruokajuttuja vielä keskustella?
luulisi, että tuota uunijuustoa on tehty kaikkialla, missä lehmiä navetoissa on ollut?
Voiko helpompaa ja parempaa herkkua ollakaan?
Ei kyllä ole saanut ternimaitoa enää vuosiin.
Tuttua kaikille meidän ikäisille. Sitä ternimaitoa vain ei nykyisin saa enää mistään, vai saako? Mihinkähän ne sen käyttää nykyisin. Minä olen viimeksi reilu vuosikymmen takaperin sitä ostanut eräältä karjatalouden harjoittajalta, piti vielä aika korkea hintaa sillä, mutta hyvää se oli.
nykyään tehdä kapseleita, joilla toisten mielestä on taianomaisia vaikutuksia?
Jospa se kaikki menee siihen?
En tosiaan itsekään tiedä, aikoja sitten sitä minäkin sain ostaa kasvattajalta, joka hänkin lienee jo eläkkeellä.
Kyllä ternimaidosta tehty pannukakkukin meinasi viedä kielenkin mennessään.
Niinpä tosiaan, sitä tuli aina lapsena syötyä niin paljon jotta aivan vaikeaa oli syönnin jälkeen.
Niin, nyt minäkin muistan kun sanoit. Siitähän oli sellainen telkkariohjelma, siitä bisneksestä ja yrittäjästä. Julkimoita aivan olivat. Vieläköhän sellaista harrastetaan.
tulee hyvät korvapuustitkin, tai tavallinen pulla,
letuista puhumattakaan. Ternimaitoa hyvälaatuista
on aika vaikea saada. Viime talvena viimeksi
valmistin uunijuustoa ja lettuja ternimaidosta.:)
koskaan tullut mieleen, silloin kun ternimaitoa vielä sai, että siitä voi tehdä muutakin, kuin uunijuustoa ja pannukakkua?
Varmasti tulee tosi hyvää pullaa, onhan ternimaidossa niin paljon maukkaita ainesosia.
Sekin tosiaan on erona, missä vaiheessa lypsettyä se on. Saakohan sitä enää edes myydä?
myynnissä ollut, maaseutu tuotteita myyvässä
kaupassa, eli sinne tulee viljelijöiltä suoraan
tuotteita. Ei tosin täällä päin, vaan muutamissa
paikoissa.
Pulla ja korvapuustit on hyvä tehdä ternimaitoon,
ei tarvitse erikseen laittaa enää kananmunia. Tulee ihan hyviä ilmankin.
Saunaeukkojen ruoka?:)
Kysyin kuukkelilta, niin se taas kysyi, tarkoitanko saunajaakon ruokaa?
Olisiko jotain koivunlehdistä valmistettua salaattia? ;))
Tai sitten jotain kiukaalla haudutettua herkkua?
Saunaeukkojen ruoka? Aivan tuntematon, ehkä sä kerrot. Varmaan jonkun alueen käyttämä nimitys joka on muualla joku toinen vai kuinka?
Että ensin käydään saunassa ja sitten syödään vasta.
on keitetty maito,johon suolaa lisätty hieman, laitetaan leipäpalasia,
mieluiten kovaa leipää likoomaan. Ja ei kun syömään.
Ihan hyvää....
Ilmeisesti, kun puhutaan Saunaeukkojen ruoasta,
jotenkin yhdistän sen lapsen syntymään liittyvään
kiireeseen...En tiedä, arvelin vain.:)
on voinut tulla juuri synnytyksen yhteydessä saunasta! Eikö sitä ennen synnyttykin saunassa?
Tuo ruokalaji on minulle ihan uppo-outo.
Siitä taas tulee mieleen mummun jälkiruoka, jossa kuuman maidon seassa oli herkkupullaa ja pikkuleipiä. Silläkin lienee oma nimensä, joka nyt ei vain aukene.
Jartseville vain, ajattelin, kun ennen oltiin niin kokonaisvaltaisia, jospa se vihta ihan oikein syötiinkin, vitsi, vitsi! :))
tai maitolämmitös, niitä nimityksiä olen kuullut käytettävän. Tosi kuvaava nimi tuo saunaeukkojen ruoka. Minulla on sama käsitys noista vanhoista tavoista että juuri lapsensyntymään tuo ruoka on liitetty. Siinä yhteydessä sitä on kai usein käytetty.
Minulla on muistikuvia että aivan illalla ennen nukkumaan panoa sitä olisi lämmitetty ja syöty.
Saunahan se "synnytyssali" oli.
Meillä kotona, kun perhettä oli, kaikki ruoka
käytettiin tarkkaan,niin kuiva leipä maistu kuumassa maidossa tosi hyvältä.:)
Hauskaa! vitsihän se oli koko juttu:)
monta nimeä, eli samalla ruoalla useampi nimi.
Kuulostaisi tuo maitolämmitys ehkä kuitenkin
oikeammalta, vaikka saunaeukkojenruokana sitä
yleisesti meilläpäin puhuttiin.:)
vaikkapa leipää heitetty menemään. Leivänkannikat pehmitettiin vedessä, ja saatu puuro syötiin voisilmän, ja maitolasin kera.
Eipä silti, ei tule meillä ainakaan pahemmin ruokaa nytkään poisheitettyä. Kyllä kotoa sai sellaisen kunnioituksen sitä kohtaan.
Minä olin lapsena usein minun sedän luona, hänen mukanaan maalaistalossa puuhastelemassa kaikenlaisia maatalon töitä. Enhän minä mitään muutaman vuoden ikäisenä tehnyt, mutta hän piti minua mukanaan. Ehkä sen vuoksi kun hänellä itsellään ei ollut poikaa ja minä olin siinä kun asuttiinkin jonkun aikaa eräässä sen suurentalon huoneista. Porstuanpohjakamariksi sitä huonetta sanottiin.
Heillä oli tapana että vielä illalla oli joku kevyt ateria ja se oli hyvin usein tuota maitolämmitystä.
mieleeni tuosta vanhasta leivästä.
Oletko syönyt koskaan leipäressua?
Pitää ihan palautella itsellekkin mieleen,
mitä kaikkea siihen tuli, mutta sitäkin penskana
syötiin.:)
mutta ehkä eri nimellä?
Tuo oli jotain leipäpuuron tapaista, johon tuli tosiaankin vain leipää ja vettä, ehkä ripaus suolaa mukaan. Kyllä oli sekin nälkään ihan hyvää. :))
Leipäressu on minulle ihan outo nimitys, tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli??
näköjään kuitenkin on aika yleisesti käytetty.
Vaikka penskana ajattelin, että me vain sitä
syödään. Ihan hyvää se minusta oli.
puolukkaakin, mutta kerron kun saan mieleeni
palauteltua.
Laitettiinko teillä perunavelliä?
Laitan sitä joskus nykyisinkin.
syönyt perunavelliä, sekin on ihan uusi tuttavuus.
Makaroonivelli on tuttu, mutta lienee jo uudempia ruokalajeja?
Nyt taitaa olla aika lähteä väistelemään lätäkköjä tuon koirulin kanssa.
Kiitos mukavasta muisteluillasta Sinulle ja Jartseville!
Jatketaan taas, kun tavataan! :))
asiaan. Nukkumaan täytyy minunkin lähteä,
että jaksaa taas heräillä.
Kiitos kirjoitteluista.
Hyvää yötä!
Meillä sitä tehtiin siten että yleensä kuivan ruisleivän viipaleita voideltiin voilla ja hieman ruskistettiin myös voissa paistinpannulla, sekaan kaadettiin maitoa ja leipäviipaleita keitettiin siinä niin kauan että ne olivat pehmeitä ja maito oli hieman saostunut. Suolaa vähän lisättiin ja sitten se oli valmista syötäväksi.
Leipäressunkin valmistustapoja on varmaan monenlaisia. Tämä oli meillä aika usein sitä oli ruokana. Hyvää yötä Wenla ja Sinimarjanen, kivoja muisteluita nämä tällaiset ovat.
"Ekryörää" tai pontikkaa ;)
Jos tuo ekryörä on munakokkelia, sitä olen syönyt useinkin.
Pontikkoo en ole ollut tilaisuudessa maistaa. :))
Ja Tiritombat on hyvinkin tuttua. Muistelen, että sitä hoilattiin jo ihan pikkutyttönä.
En ole maistanut, kerran vaan haistanut.:)
Mä pilailin tuolla etusivulla, vaikka aivan kiva rallatus tuo italialainen kansansävelmä ja muistorikaskin jotenkin.
Sitähän se on "ekryörä" Vanhojen ihmisten ruoka nimityksissä on varsin usein Ruotsin kielestä eräänlainen mukailu suomen kieleen. niinpä kai tuokin. Pontikka on varmaan peri suomalainen nimi, mutta mistähän se on peräisin.
tuota ekryörää (munakasta) maistanutkin. Tuota pontikkaa voi olla että olet haistanut vain. Ei se kyllä ole mikään karjalainen, savolainen tai kainuulainenkaan herkku:) vaikka kaikista sitä varmaan on saanut jos on kaivannut kovasti.
voisi makuelämyksestä tulla hyvinkin mieliinpainuva ja hauska, varsinkin katsojille;)
Tiedätkö muuten miksi tuo sisään kirjautuminen poistuu välillä omia-aikojaan ja itsekseen kun sen joutuu aina uudelleen tekemään. Käykö teillä niin vai mokailenko mä jotenkin itse.
kun kurkkasin, että pontikka tulee ruotsinkielisestä sanasta "pontak". Se on muinoin tarkoittanut tiettyä ranskalaista viiniä.
Enpä ole sitä haistanut, enkä maistanut. Pitäisihän sekin puute sivistyksestä saada korjattua.;))
asiaa ihan loppuun asti. Ei käväissyt edes
mielessä tuo munakas. Pontikkaa varmaan
keittelivät joka kylällä, useammalla salolla silloin ennen vanhaan...
mutta kyllä meikä sitä vasta on haistanut joku vuosi sitten yksillä
viiskytvuotispäivillä. Arvasin heti, kun boolilasi tarjottiin,
että siinä on pontikkaa hajusta vain päättelin. Jätin sen juomatta.:)
No sillähän olikin sama kielellinen lähtökohta kuin ekryörällä. Enpä ollut kuullutkaan moista ennen, pitää painaa mieleen jos tulee joskus puhetta.
Jotkut sanovat että Koskenkorva on valkoviineistä parasta, mutta taitaa olla näitä uudempien viini tuntijoiden oivalluksia;)
suosituin "valkoviini" tuo Koskisen korvalääke.
Paljon sanoja on tullut lännestä, jos on tullut idästäkin.
Kun kysyit tuota rekkausasiaa, niin minulla on typerä tapa aina, joka kerta, rekisteröityä uudelleen, ja hypätä pois, kun olen jutun kirjoittanut. Tyhmä tapa, josta yritän oppia pois.
Nyrkkirieska on ihan outo. Itse kasvoin kaupungissa, joten ei kaikki maalla vallinneet tavat ja ruokakulttuurit tulleet niin tutuiksi, kun vain lomilla olin maalaismaisemissa.
Oliko sitä laimennettu jollakin. Mä olen joskus maistanut,(en juonut) ei se maultaan hyvää ole koskaan ollut. Mutta makuelämys sekin ja tuoksu on tosiaan kanssa omanlaisensa.
tarkkaan muista. Olisiko ollut salmiakkikossua
joukossa, näin vain arvelin. Senkin vain hajusta
päättelin.:)
Ja siksi tuota arvuuttelinkin. Tuntuu karulta, jopa julmalta tuo nimitys vaikka se oli ennen tavallinen ja täällä pohjoisempana hyvin yleisesti käytössä. Se on ohrarieska, ohrasta tehty leipä. Todella kuitupitoinen sanoisivat nykyiset ravitsemus asiantuntijat, rasvaton, veteen ja piimään ohrajauhoista tehty leipä.
Se voi peittää hyvinkin sen karvaanmaun ja ehkä tuoksunkin. Tietenkin jos sitä osaa epäillä niin kyllä sen tunnistaa niin kuin sinäkin.
Pitää taas nukkumaan painua, päätä pehkuun;) Palajon kiitoksia teille, sinulle Wenla ja Sinimarjanen. Hyvää yötä!
heräsi ja tosiaankin vein sen lasin pois ja
sanoinkin etten juo näin vahvoja aineita.:)
Eikä siinä sitten sen kummempaa ollut.:)
En minäkään siitä pidä tosiaan. Mutta hyvää yötä sinulle, kiitti jutista, kauniita unia!
keskusteluista Wenla ja Jartsev!
Hyvää yötä!
Öitä ja kauniita unia!
Onko teille tuttu tuo "Nyrkkirieska"
Vai tarkoitatko ohrarieskaa???
Rieska on tuttu kyllä. Kotona sitä kyllä tehtiin.
juuri sitä: Ohrarieska.