Miettikää vanhemmat, minne harrastuksiin lapsia ohjaatte. Aiankin yksi liikuntaharrastus olisi hyvä sisällyttää mukaan. Olen vetänyt erilaisia lasten urheiluryhmiä ja huomannut huolestuttavan seikan, lapsista yli puolet ovat selvästi ylipainoisia ja pieninkin liikunnan taju on kadonnut. Lapset eivät osaa edes tehdä kuperkeikkaa enää, puhumattakaan kuperkeikoista taaksepäin, kärrynpyöristä, puolivolteista ym. Minä itse en koskaan ollut liikunnallinen, jos silloisiin luokkatovereihin vertasi olin ennemminkin ylipainoinen ja heikkokuntoinen. Silti minulta onnistui nuo kaikki.
Taide- ym harrastukset ovat ihan hienoja juttuja ja jotkut viihtyvät niissä enemmän kuin liikunnan parissa, Kaikista ei tule kilpaurheilijaa eikä tarvitsekaan. Silti lapsi tarvitsee edes jonkunlaisen liikuntaharrastuksen. Lapsen tulisi liikkua reippaasti 2 tuntia joka päivä.
Miettikää te vanhemmat, jotka itse inhoatte hiihtämistä, juoksemistä, ylipäätään kaikkea liikuntaa, minkä karhunpalveluksen opetatte lapsillenne, jos opetatte inhoamaan koulun liikuntatunteja ja liikuntaa yleensä.
Taide- ym harrastukset ovat ihan hienoja juttuja ja jotkut viihtyvät niissä enemmän kuin liikunnan parissa, Kaikista ei tule kilpaurheilijaa eikä tarvitsekaan. Silti lapsi tarvitsee edes jonkunlaisen liikuntaharrastuksen. Lapsen tulisi liikkua reippaasti 2 tuntia joka päivä.
Miettikää te vanhemmat, jotka itse inhoatte hiihtämistä, juoksemistä, ylipäätään kaikkea liikuntaa, minkä karhunpalveluksen opetatte lapsillenne, jos opetatte inhoamaan koulun liikuntatunteja ja liikuntaa yleensä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
noiden lasten ulkomuotoa. vaikka lapsi olisi hoikkakin, niin hänellä pullottava vatsa ja huono ryhti. tosiaan surkean paljon selvästi ylipainoisia lapsia.
olin hiljattain valvojana koulumme uimahallireissussa ja järkytyin useimpien lasten ulkomuotoa kun vertasin omiini. minun tyttöni on todella hoikka, mutta jäntevä ja lihaksikas, kiitos monien urheiluharrastusten. Suurin osa tytöistä oli selvästi ylipainoisia. Sitä ei ehkä huomaa vaatteet päällä, mutta uimapuku päällä kylläkin. Samoin todella nuorilla juuri näillä ylipainoisilla tytöillä (3-5 luokkalaisilla) alkoi olla murrosiän merkkejä. Ja jos tyttö oli hoikka, oli hän sitten toista ääripäätä: lommoposket, pullohartiat, tikkujalat ja kädet, silti maha pömpötti.
Pojat taas... olen omaani pitänyt aina aika raskastekoisena ja ylipainoon taipuvaisena. En enää. Pojallani (urheilee myös monipuolisesti) oli leveät hartiat, lihaksia, ei mahaa (terkkari aina huomautta lievästä ylipainosta). Kuitenkin näin poikia, joita ei ole luokiteltu ylipainoisiksi, mutta silti maha roikkui ns hoikiltakin. Käsivarsissa ei näkynyt lihaksia eikä missään muualtakaan.
Mitä te vanhemmat ajattelelette, kun ette huomaa lastenne ulkomuotoa? Miltähän nämä lapset näyttävät 10 vuoden kuluttua, kun kasvu ei enää vie energiaa?
Kyse oli pienen koulun 1-6 luokkalaisista, heitä oli n 40 paikalla. Omieni lisäksi näin ehkä 5 "normaalia" lasta. Mutta heistä tiesinkin, että he jonkun verran liikkuvat, ei kilpaurheilua, kuten omani, mutta hiihtävät ja pelaavat paljon omaksi ilokseen.
Ei se paljon vaadi, mutta ilmeisesti kuitenkin liikaa.
Munkin poika reipas urheilija, pelaa jääkiekkoa, jalkkista, nyrkkeilee... joka vuosi tulee terkkarilta lappu, että lievää ylipainoa, pitää tarkkailla. Kuiteskaan mä en etsimälläkään löydä pojasta mitää ylimääräistä ku liian pitkä tukka. On lihaksia, ei löysää missään, leveät hartiat, reidet...
Ja sit naapurin poitsu, jolla tosi ISO maha, kaksoisleukaa, mutta muuten hintelä, on kuulemma normaalipainoinen. En ymmärrä. Tai sit tässä korostuu se vanha totuus, että lihakset painaa enemmän kuin läski. Ja tosiaan nykykersoilla on läskiä paljo enempi ku lihaksia, kiitos laiskojen vanhempien ja valmisruokien.
Olen n. 40-v nainen, en ole koskaan harrastanut mitään urheilua sillä tavoin, että olisin maksanut siitä tai kuulunut johonkin seuraan. Harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni ovat aina olleet nk. henkistä laatua.
Lapsena hyppäsin narua päivät pitkät, juoksin kavereitten kanssa pitkin Helsinkiä, rakennettiin majoja, käytiin maauimalassa, fillaroitiin, käveltiin ihan joka paikkaan. Meitä ei koskaan viety autolla mihinkään. Olimme aina ulkona myös talvella, kotona käytiin vaan hätäiseen syömässä.
Normaalipainoinen olen ollut koko aikuisikäni, syön reippaasti kunnon ruokaa, enkä ikinä laske kaloreita. Kunto- ja terveystestin tulokset erittäin hyviä. En juurikaan juo alkoholia enkä mässytä telkkarin ääressä. Lapsuuden tavat ovat säilyneet, lenkkeilen paljon. Eikä ole kiire, autoa en edelleenkään tarvitse. Teen istumatyötä päätteen ääressä, käyn joskus hierojalla. Nostelen kotona käsipainoja ja venyttelen perusteellisesti kerran viikossa.
Eipä näy pihalla enää poikia juoksemassa tai tyttöjä narua hyppäämässä. Tuolla ne näkyvät kauppakeskuksessa laahustavan ala-asteikäisetkin kauppoja kiertämässä mustine silmänalusineen.
Älkää ruokkiko ja passatko lapsianne läskilorteiksi, itsekin voisitte vähän miettiä sitä arkipäivän kulkua. Vanhempani olivat kokopäivätyössä molemmat, mutta kummasti vain aikaa riitti tehdä hyvää kotiruokaa joka päivä.
Arkiliikunta kunniaan, ihan oikeesti! Ei paljon auta, jos rehaa lapsen 2-3 kertaa viikossa tunniksi jonnekin saliin pomppimaan ja muun ajan saa maata sohvalla ja tuijottaa töllöä!
Liikunta on hyvä juttu, mutta kirjoituksesi on aika yksipuolinen. Meillä ei lapset käy maksullisissa liikuntaharrastuksissa, koska niitä ei ole riittävästi tarjolla. Kuopus pääsi 20. varasijalta satujumppaan ja se oli kivaa, mutta seuraavana syksynä ne 12 paikkaa meni taas sivu suun.
Mutta meidän lapset ovat kyllä ihan hyväkuntoisia ja sopusuhtaisia, tyttö on vähän liian laiha vaikka syökin hyvin (2 lämmintä ateriaa päivässä, aamupala, iltapala ja välipala). Meillä ulkoillaan omalla pihalla (tehdään pihatöitä, lapset leikkivät hippaa ja kirkkistä), kavereille mennään kävellen tai potkulaudalla (vanhemmat kuskaavat vain todellisessa kaatosateessa ja ukonilmalla). Tyttäreni käy kanssani iltakävelyllä pururadalla. Kauppaan mennään pyörällä, jos sää sallii ja ostoksia on vähän. Talvella ulkoillaan pulkkamäessä, luistinradalla, hiihtoakin on pari kertaa kokeiltu. Lapset osallistuvat lumitöihin omien kykyjensä mukaan. Kesällä uidaan järvessä.
Mutta kuperkeikat ja kärrynpyörät jääköön koulun opetettaviksi, siellä minä ne ainakin opin. Itse olen aina inhonnut koulun liikuntatunteja. Niiden tarkoitus oli lähinnä laittaa oppilaat paremmuusjärjestykseen. Liikunnan opettajilla oli myös tapana haukkua keskimääräistä huonompaa suoritusta. Lapsille en ole tätä kertonut, he saavat tehdä omat johtopäätöksensä omien kokemusten pohjalta. Minun kanssa pääsee kyllä luistelemaan, hiihtämään ja uimaan, mutta kuperkeikkoja en ala opettamaan.
Vieläkin puistattaa!
Arkiliikuntaa harrastwetaan,kävellään ja fillaroidaan,on toki maksullisiakin ,mutta ei mitään,mikä vivahtaakaan koululiikuntaan!
Omakin lapseni inhosi hiihtoa ja luistelua,ilman mun hapatusta.
Liikunta pitää lähteä arkipäivästä.
Koululiikunta voisi enemmän ohjata ja opastaa eri lajeihin...kiinnostuu kuka kiinnostuu, ei sitä arvioida tarvitsisi!
Vedän liikuntakerhoa juurikin koulun puitteissa koululaisille. Ja sieltä n 20 lapsesta 5 osaa tehdä kuperkeihan, näistä viidestä nämä lapset käyvät myös muualla liikkumassa. Taaksepäin kuperkeikkaa ei tee kuin yksi telinevoimistelua harrastava tyttö ja yksi jääkiekkoileva poika.
Minä nimittäin aikanani osasin muutakin kuin kuperkeikkoja. Ja minä en ollut lapsena lainkaan liikunnallinen. Ilmeisesti koululiikunta on nykyään enemmän leikkimistä, jossa tulee kyllä hiki jos haluaa, mutta ruumiinhallintaa ei enää tule.
Hyvä jos teillä tulee arkiliikuntaa,useimmilla ei tule. Vapaa-aika käytetään kotona pleikkariin tietokoneeseen. Harvat vanhemmat viitsivät viedä itse lapsiaan hiihtämään. Siksi on hyvä, että tuovat edes ohjattuihin harrastuksiin.
Ja niistä kuperkeikoista: hyvä niitä olisi jossakin opetella, vaikka sitten kotona kesällä nurmikolla. Hyvä ruumiinhallinta auttaa monissa tilanteissa myöhemminkin. Kovasti ovat lapset nykyään kömpelöitä. Murrosiässä tämä korostuu; jos olet jo ollut lapsena kankea ja kömpelö se monikertaistuu murkkuna.
Omat mukeloni harrastavat aikas monipuolisesti (poika 7v jääkiekko, sähly, futis, yleisurheilu, uinti ja kitaransoitto) (tytär muskari ja siellä kantele, uinti ja yleisurheilu),lisäksi käydään kesällä pelaamassa tennistä sekä talvella laskemassa mäkeä mikä on varmasti tarpeeksi liikunnallista touhua lapsosille.Poika on ikäisekseen roteva muttei omista minkäänlaista röllimahaa eikä tyttökään joka on enemmänkin hintelä.Lisäksi molemmat katsovat lastenohjelmia sekä pelaavat tietokoneella mutta rajoitetusti tietty :).
Ikävä kyllä me jotka elimme aikakaudella jossa ei tietokoneita vielä pahemmin ollut arkielämässä mukana annamme nyt lapsemme lihoa käsiimme. Mikä onkaan helpompaa ku ottaa "muutama"keppana kaapista ja laittaa (taitavat pelata ihan vapaaehtoisesti) poika pelaamaan tietokonetta tai pleikkaa 4-5 h ja sinä aikana huitasta pikku kännit!!!.Muistan itse lapsuudestani että ulkona vietettiin aikaa yhdestä tunnista useampaan ulkona joka päivä, nykyään lapset istuvat ihan liikaa telkun ja tietokoneen ääressä sisällä pelaamasssa pleikkaa yms. ja syövät mitä nyt jaksetaan eteen kantaa...
kyllä hippa, pallo paikalla yms. perinteiset leikit pitää lapset kunnossa, pihalla kirmaaminen on ikävä kyllä vähän out, miksi???
Puolivolttia minulle opetettiin vasta yli 15 vuotiaana judossa - missään en törmännyt siihen aikaisemmin vaikka olinkin pienen ikäni kulkenut pää kolmantena jalkana lähes kaikissa mahdollisissa liikuntaharrastuksissa. Kärrinpyörä sentään taittui ;-) ja kaikenmaailman mankelitemput jumppatangolla välitunnilla. Vaikken niitä uskaltaisi kyllä enää tehdä.
Minulla on käsitys, että lapset joko harrastavat yhtä lajia tai sitten välttävät liikuntaa. Kumpaankin ryhmään kuuluu sekä hoikkia, normaalipainoisia ja ylipainosia. Koska ylipainoiset savustetaan ulos monesta lajista, koska liikkuvat pelkästä liikunnan riemusta, he saavat liikunnasta monipuolisempia kokemuksia lajeja vaihtaessan kuin normaalipainoiset tai hoikat.
Jos aikuisten testi siirretään lasten kuntotason arviointiin, niin jotain on pielessä. Ketteryyttä voi testata monin lapselle ominaisemmin tavoin, tasapainoa ja voimaa myös. Aerobinen kestävyys on eri juttu kuin 10 m pikajuoksu. Toinen lapsi hiihtää retkihiihtoa vaikka koko päivän ylipainostaan huolimatta, siinä missä toinen tahtoo itkien kotiin äidin luo 100 metrin jälkeen. Toinen ui sutjakkaasti kilometrin toisensa jälkeen ja toisen täytyy viden metrin välein tarttua reunasta tai köydestä kiinni. Toinen juoksee auringon paahteessa muutaman tunnin futiksen perässä, toinen marjastaa ja sienestää metsässä tai käy hirviketjussa metsänpohjia tallaamassa 4-8 tuntia.
Eroja siis on puoleen jos toiseenkin.
Siinä olen samaa mieltä, että lapset eivät saa liikkua riittävästi tarpeittensa mukaan. Aikuiset estävät lapsia liikkumasta ja kieppumasta sen vuoksi, etteivät lapset satuttaisi itseään tai pahimmassa tapauksessa likaisi tai rikkoisi vaatteitaan...