Lavatanssipuolen mieleisin tanssikurssisi ja/tai/sekä opettaja? Kannatatko treeneissä parinvaihtoa vai omaa vakioparia? Perustelethan mielipiteesi.
Olen käynyt useita kursseja ja niissä on puolensa ja puolensa. Jatkokurssitasolle olen yltänyt ja sillä silmällä surffailen eri kursseilla, että mahdollisesti löytäisin saman tasoisen vakkaritreeniparin (Miehen)
Olen käynyt useita kursseja ja niissä on puolensa ja puolensa. Jatkokurssitasolle olen yltänyt ja sillä silmällä surffailen eri kursseilla, että mahdollisesti löytäisin saman tasoisen vakkaritreeniparin (Miehen)
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet
Eli jatkossa ollaan, peruskurssit moneen kertaan käyty (polkka ja masurkka haaveena vielä) ja treenit jatkuu jatkotasolla
[email protected]
Aaltoset ovat hyviä. Nopeasti homma käyntiin. Jotkut kuviot ehkä liian haettuja. Voisi keskittyä jatkokursseilla 2-3 osainen kuvioihn, joita voi oikeesti käyttää lavoilla. Yli 5 osainen kuvio, tuplakäsiotteineen ja selänvaihtoinee vaikeita toteutta. Mutta kyllä niitäkin kannatta opetella.
Eli keskitaso olisi paikallaan. Kun osataan ne perusliikkeet alkeistasolta, keskitalolla käydään läpi kaikki kaksi ja kolme osaoiset liikkeet, Vasta jatkoilla ruvetaa menemään niihin teknisimpiin asioihin. Esim pitkillä leireillä, kuten piikkiö ja valasranta, voisi homma toimia.
Joissakin paikoissa käytetään alkeijatko termia. Termi voisi olla vähän korkea-arvoisempi, koska valtaosa liikkeistä mitä lavoilla mennään tulee sieltä.
Paljon tässä asiassa auttaisi se, että jokaisella liikkeellä olisi nimi ja Susel pitäisi niistää tietokantaa. Jokaisen kurssinpitäjän pitäisi ilmoittaa etukäteen kurssisällön, kuin on tapana kaikessa kauppatoiminnassa. Nythän pitää ajaa pitkän matkan päähän kuulemaan, mitä kuviota olisi tulossa.
Ehkä tilannetta voisi kehittää siten, että kurssin alussa voisi olla muutama vaihtoehtoinen kuvio, joista sitten voitaisiin äänestää kurssilaisten kesken. Esim videolle voisi pyöriä kuvio, josta tanssija otta kuvionumeron ylös äänestystä varten.
Boogie Tourin kursseilla käytetään neliporras-jakoa. Opetuksessa kiinitetty huomioita myös tyliin. Ehkä olis hyvä, että opettajat antaisivat jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisen arvion tyylista ja vinkin korjausideoista.
Astikaisen kurssilla meno hyvää perustasoa. Siellä oppii perusasiat. Lisäksi siellä on apuopettajia, jotka tarvittaessa tanssivat kussilaisten kanssa.
Ja Tahvanaisen pehmeää wanhatangon opetusta on aina ilo seurata.
Ja tanssiseuroisssa on paljon osaavia opettajia, joiden innostus tanssiin välityy kursillaisille ja sitä kautta motivoivat jatkaamaan aina konkari tasolle asti.
Kiitos kaikille tanssiopetusta antaneille. Vielä on tanssimisessa opeteltevaa ja uusia kursseja edessä.
Varsinkin kiitän paria vanhempaa naista, jotka ravintolassa innostuivat tanssimaan vanhoja muistellen. Ei voi kuin ihmetellä heidä taitoaan niin pitkän tauon jälkeen. Tälläiset ylätykset ovat osa tanssin suolaa. Et koskaan tiedä, mitä seuraava pari tuo mukanaan.
ja ennen kaikkea Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Omasta mielestäni hyppy perustasolta jatkotasolle on hieman yllättävä. Mukana voi olla niitä joilla on tanssikokemusta useita vuosia ja mukana voi myös pokkana olla niitä joille perustasokaan ei oikein ole hallussa ja jotka ovat sen verran sokeita omista taidoistaan että veltolla otteella väittää osaavansa ja hallitsevansa perusjutut tosta noin vaan ja nainen ei tosiaankaan keksi mihin suuntaan pitäisi heilahtaa, kaikella lämmöllä. Sitä perustaa kun kannattaisi jauhaa aika pitkään ennen kuin siirtyy jatkoon, omana maallikko kommenttina siis.
Jatkokursseilla tuntee joskus oikeasti etenevänsä, silloin kun mukana on niitä jotka ovat itseään harjaantuneempia. Nyt tarkoitan miehiä jotka tietää mitä tekee ja millä tatsilla, mutta sitten taas toisinaan putoaa armotta kuvioista kun vastassa on konkari.
Mun mielestä pelkkä peruskurssi sellaisenaan kuin siihen usealla eri kurssittajalla törmää, ei riitä sinne jatkokurssille "siirtymiseen". Siihen väliin pitäisi saada jokin välimuoto, missä keskityttäisiin käden asentoihin, koko kropan hallintaan ja musiikin tulkintaan. Tämän puutteellisuuden tuntee nimenomaan silloin kun vastassa on konkari. Kyllähän konkari naisen liikkumaan saan ja "viskaisee" siihen suuntaan kuin tahtookin ja pysytään opetuksen tahdissa, mutta se peruskurssin suorittanut väkkärä jää pyörimään ihmeissään tapahtuneesta. Onkos tuttu tunne?
Milläs nämä kurssit saataisiinkin porrastettua? Lavatanssiajokorttiko tässä pitäisi kehitellä - siis ne jotka sen homman osaa ;) Tanssikorttiin leimat tanssilajien kohdalle kun perusaskeleet sujuu ja suositus siirtyä jatkotasolle kun aika on tai toisin päin... Siis vapaaehtoisesti niille käyttöön jotka tahtoo pienen vahvistuksen sille, että homma hanskassa. Tai ystävällinen vinkki, voisit vielä treenailla hieman niitä peruskuvioita...
Jos jatkotason kurssilla tuntee konkarin kanssa olevansa hukassa niin vikaa on siinä konkarissa.Konkareita on erilaisia..on myös heissäkin,jotka luulevat olevansa konkareita."oikea" konkari,joka tulee jatkotason kurssille huomioi kyllä alemmalla taitotasolla olevan ja kyllä sen niin pitäisi olla ,että kuvioiden pitäisi sujua heidän kanssaan kaikista parhaiten.
Jotkut konkarit,jotka taitotasolla sellaisia varmasti ovatkin haluavat näyttää kaiken osaamisensa ja ylempiarvoisuutensa vaikkapa elvistelemällä jatkotason kurssilla.Onneksi heitä ei niin hirvästi kuitenkaan ole.
Taso-ongelma on aina jokaisella kurssilla,missä opetusta on vain yhdellä tasolla.Isommilla kursseilla ja leireillähän pyritään pitämään jonkinlainen tasotsekkaus,joka auttaa paljon löytämään sen oman tasonsa.
Joskus löytyy sellainen taso kuin alkeisjatko ja se on sellainen hyvä välimuoto ennen varsinaista jatkoa.Riippuu sitten ohjaajista,kuinka he osaavat rakentaa sinne sellaisia juttuja,jotka juuri sinne oikeaan tasoon kuuluu.Sellaiset "rajat" ovat vähän häilyviä eli esim alkeisjatkon ja jatkon eroa ei ehkä huomaakaan jos eri ohjaajat niitä vetää ,mutta ei se niin vaarallista ole jos vaikka alkeisjatkossa tehdään joku selvästi esim jatkotason kuvio.
Ja tottakai aina vaikka konkariharjoitusissakin perusjuttuja tehdään välillä.Ei niitäkään siellä unohdeta.
Paras keino taitaa olla vaan käydä eri kursseilla ja harjoituksissa kokemassa mikä tuntuu hyvältä ja siitä sitten jos tuntee,että kehitystä on tapahtunut,kokeilee sitten ylempää tasoa.Myös ohjaajilta voi kysyä ihan rehellistä mielipidettä.
tanssin opettaja jonka kurssilla olen käynyt.Ja porukkaa on kursseilla paljon .
Pitää kursseja Malmin työväentalossa ja Puistokulmassa Vantaalla. Et tarvitse paria. Kursseilla on kiertävä parin vaihto. Jokainen pääsee treenaamaan parin kanssa. Maijan opettamat "vuorot"
on sovitettu lavatanssille ja ovat mielenkiintoisia ja helppo oppia. Kursseja on alkeet ja jatkotasoisia.
En tykkää käydä kursseilla joilla on liikaa porukkaa. Astikainen on ahne, ottaa salin täyteen eikä isolle porukalle ole mitään mahdollisuutta taata ja valvoa opin perille menoa.
Yksityisten tanssikoulujen pienet ryhmät on olleet hyviä vaikka maksaakin paljon. Positiivisia kokemuksia Tanssikoulu Kokko Espoossa ja Keski-Uudenmaan Tanssiopisto Järvenpäässä, jälkimmäinen sika kallis mut ehdottomasti parhaat parilattarialkeet mitä koskaan missään. Opistolla ei kai ole varaa pitää puoliammattilaisia opettajia...
Mitä järkee mennä isoon laumaan halvalla opettelemaan jotain jonka sitten ehkä oppii ehkä ei??? ?
Maijan kursseilla on yleensä mahtunut hyvin. Joskus on jouduttu torstaina aloittelemaan Puistokulman kellarissa. Mutta muuten on hyvin mahtunut, varsinkin kesällä Pavilla. Maijan assarit ovat antaneet neuvoja kysyttäessä.
Mutta olisi varmaan hyvä, että joskus kävisi henkilökohtaisesti tanssimassa opettajan kanssa, joka korjaisi puutteita. Tietääkseni jotkut antavat henkilökohtaista opetusta.
Astikaisella ja Kokoilla on tavallaan toisiaan täydentävää opetusta.
Astikaisen kursseilla oppii nimenomaan lavoille sopivaa perustanssia, sellaisella tavalla tehtynä joka on lavoilla suhteellisen yleinen. Eräänlaista standarditanssia jolla pärjää tyydyttävästi. Henkilökohtaista opetusta, vartalonkäyttöä ja erikoisempia asioita on harvemmin, toki joskus. Astikaisella myös vaihdetaan paria jatkuvasti, jolloin pääsee kokeilemaan vientiä ja seuraamista kaikentasoisten, hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.
Kokoilla taas saa paljon henkilökohtaista ohjausta, he kiertelevät itse oppilaiden seassa auttamassa ja korjaamassa, vartalonkäyttöön ja tyyliin kiinnitetään huomiota. Mutta kuviot ovat usein varsin haastavia, epätyypillisiä, eivätkä aina vapaasti vietäviä. Kokoilla käytäntönä on vakituinen oma pari, paria vaihdetaan vain hetkeksi silloin tällöin.
Astikaisella kurssit ovat tyypillisesti 3 tunnin mittaisia samasta tanssista, ja sisältö on alkeis/alkeisjatko tasolla yleensä aina samanlainen saman tanssin kursseilla.
Kokoilla taas saman tunnin aikana tulee yleensä useita eri lajeja, jolloin yhdestä itselle uudesta tanssista saa vain pienen "välähdyksen" kerrallaan - tällä tavalla aivan uuden tanssin oppiminen saattaa viedä vuodenkin.
Eli, yhteenvetona, Astikaiselta saa tavallisimpiin tansseihin nopeasti perustaidot (perusaskeleen, yleiset helpot kuviot), ja paljon kokemusta erilaisten ihmisten kanssa tanssimisesta. Tyyliä ja erikoisempia asioita tulee sitten hitaammin.
Kokoilta taas saa tanssiin tyyliä, näyttävyyttä, lajityypillistä liikkumista ja erikoisempia (jopa "akrobaattisia") kuvioita jotka vaativat hyvää kuntoa ja paria joka osaa tehdä kuvion kanssasi. Mutta kyky viedä tavallisia asioita tavallisille satunnaisille tanssijoille kehittyy vastaavasti hitaammin.
Maijan kurssilla käyneenä voin sanoa samaa, että yleensä on hyvin mahtunut. Ainut poikkeus oli lokakuun jälkimmäinen bugg-ilta torstaina. Silloin näkyvyys opettajan opetukseen oli todella huono.
Maijan kurssille on helppo mennä, maksat vain niistä kerroista kun olet paikalla. Ohjausta saat assareilta ilman kysymistäkin ja myös monet kokeneet kurssilla käyneet tanssikonkarit ohjaavat ja neuvovat minua hienovaraisesti ja ystävällisesti jatkuvasti. Kiitos tästä.
Kati piti lauantaina pari jatkokurssia V2:lla. Ekaksi nopea tsekkaus porukan taitoihin ja sitten käytiin pikaisesti perusasiat läpi. Kun lopussa piti opetella vaikeampia kuvioita, pysty Kati hyvin näyttämään liikkeet osissa ja yhteen. Liikkeissä ei pelkkä näyttäminen riitää, vaan liikeiden osille pitää antaa jokin nimi, mielikuva, jotta sen muistaa helpommin. Esim 'hupun' lopetus on 'reppuselkä', joka autaa muitamaan liikkeen loppuasennon.
Ehkä termit korkkiruuvi ja rusetti kannaittaisi vakioida, käytetään vain toista.
Katin positiivisuus ja liikeiden jäsentely on kivaa seurattavaa.