se on komea ja kohtalokas,
pitkä tumma muukalainen joka nurkkapöydässä
särpii viskiään, nainen kukaties
harsohepenissään, nännit kuin elävä jää.
Elämä, jo sanana romanttinen,
kun sitä maistelee, Robin Hood, tammipuu,
synkkä kahleeton kuin iso joki,
lasiliekit ennen kuolemaa.
Elämä, valkoisempi palttinaa.
Mutta myös tumma, vaarallinen.
Kun sitä maistelee.
Graniitinkappale, jossa on kuin verisuonia,
musta liha ja yrtit.
Elämä, kun elät. Varovasti ja tasaten.
Kun sitä maistelee. Se on kukkurapäinen vesi.
Nauta lentää, 1974
Jarkko Laine
--
Mitä jää jäljelle tästä
työstä ja vaivasta?
Keskellä itkun ja huolen
palanen taivasta?
Keskellä pettymysten
luottamus hiljainen.
Jossakin joku kuulee
huudon ja kaipauksen.
Keskellä levottomuuden
hyytävän pimeän
ymmärrän, en ole yksin.
Kipuni jakaa hän.
Toivon enkeleitä elämääsi,2007
Anna-Mari Kaskinen
--
Maailmassa voidaan tehdä paljon hyvää, ellei olla liian tarkkoja siitä, kenelle kunnia kuuluu.
(Jesuiittojen motto)
--
"Lähdetään levittämään kärsimystä"
sanoi stadin kovin jengi.
Puun alta katsoi säikähtänyt Barbapapa
ja muuttui Barbiksi. Kömpelyys putosi kolisten
kuin haarniska: olla pääsiäisnoita juhannuksena,
nuoleskella erimerkkisiä tikkareita!
Miekkailtiin, elettiin merivedellä
ja metsämansikoilla hetkinen.
Paljon Ferdinand Smedejä, kaikilla suuri ääni
ja sarjakuvakatse: "pensaissa kirkko ja pappi"
ja Caddyssa. Letukassa, teltassa, flygarissa.
Syksyllä Barbi huomasi, että
liika luumujen syöminen
oli saanut hänet siniseksi ja mustaksi,
kivistävä vatsa turposi.
Barbi riisui karnevaalihameensa,
se olikin tehty vain isoäidin tilkuista,
sylkäisi haisevat kivet suustaan
ja lukitsi nukketalon autotallin.
Varkaan kirja, 1992
Riina Katajavuori
pitkä tumma muukalainen joka nurkkapöydässä
särpii viskiään, nainen kukaties
harsohepenissään, nännit kuin elävä jää.
Elämä, jo sanana romanttinen,
kun sitä maistelee, Robin Hood, tammipuu,
synkkä kahleeton kuin iso joki,
lasiliekit ennen kuolemaa.
Elämä, valkoisempi palttinaa.
Mutta myös tumma, vaarallinen.
Kun sitä maistelee.
Graniitinkappale, jossa on kuin verisuonia,
musta liha ja yrtit.
Elämä, kun elät. Varovasti ja tasaten.
Kun sitä maistelee. Se on kukkurapäinen vesi.
Nauta lentää, 1974
Jarkko Laine
--
Mitä jää jäljelle tästä
työstä ja vaivasta?
Keskellä itkun ja huolen
palanen taivasta?
Keskellä pettymysten
luottamus hiljainen.
Jossakin joku kuulee
huudon ja kaipauksen.
Keskellä levottomuuden
hyytävän pimeän
ymmärrän, en ole yksin.
Kipuni jakaa hän.
Toivon enkeleitä elämääsi,2007
Anna-Mari Kaskinen
--
Maailmassa voidaan tehdä paljon hyvää, ellei olla liian tarkkoja siitä, kenelle kunnia kuuluu.
(Jesuiittojen motto)
--
"Lähdetään levittämään kärsimystä"
sanoi stadin kovin jengi.
Puun alta katsoi säikähtänyt Barbapapa
ja muuttui Barbiksi. Kömpelyys putosi kolisten
kuin haarniska: olla pääsiäisnoita juhannuksena,
nuoleskella erimerkkisiä tikkareita!
Miekkailtiin, elettiin merivedellä
ja metsämansikoilla hetkinen.
Paljon Ferdinand Smedejä, kaikilla suuri ääni
ja sarjakuvakatse: "pensaissa kirkko ja pappi"
ja Caddyssa. Letukassa, teltassa, flygarissa.
Syksyllä Barbi huomasi, että
liika luumujen syöminen
oli saanut hänet siniseksi ja mustaksi,
kivistävä vatsa turposi.
Barbi riisui karnevaalihameensa,
se olikin tehty vain isoäidin tilkuista,
sylkäisi haisevat kivet suustaan
ja lukitsi nukketalon autotallin.
Varkaan kirja, 1992
Riina Katajavuori
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.