Syövästä paraneminen ei ole mahdottomuus, jopa sellaisista kuin haimasyöpä, keuhkosyöpä, mahasyöpä ja moneen elimeen levinneet syövät. Pahin este paranemiselle on se, jos lääkäri sanoo: "Syöpäsi on parantumaton." Sellaista ei saisi koskaan toiselle ihmiselle mennä sanomaan! Se vie elämisen halun. Ja mielessämme on valtava voima.
Suosittelen seuraavia kirjoittajia. Ainakin joidenkin heistä kirjoja löytyy suomennettuna.
Bernie Siegel
Tom Monte
Arthur Brownstein
John Cirocco
Suosittelen seuraavia kirjoittajia. Ainakin joidenkin heistä kirjoja löytyy suomennettuna.
Bernie Siegel
Tom Monte
Arthur Brownstein
John Cirocco
Vastaukset 102
Vanhimmat
jo ennen tutkimuksia, että on kaksi vaihtoehtoa. Syöpä voi olla paikallinen, jolloin siitä voi parantua kokonaan. Se voi olla myös levinnyt siitä alkuperäisestä paikasta johonkin, mutta silloinkaan se ei ole kuolemaksi (tänä päivänä). Levinneeseen syöpään tulee suhtautua niinkuin mihin tahansa muuhun krooniseen sairauteen, välillä on parempia aikoja ja välillä on huonompia jaksoja.
Oma kommenttini tähän on, että onhan näitä kroonisia juttuja pilvin pimein, varsinkin näitä nykyajan vitsauksia, astma, diabetes, jne., ja nyt nyt siis mahdollisesti tämä syöpäkin, ei siis parantumaton, vaan krooninen (kait se diabeteskin on parantumaton, en tiedä varmaksi, mutta vaikuttaahan se potilaan jokapäiväiseen elämään, ja jos et hoida itseäsi, niin eihän se ole hyväksi, huonostihan siinä voi käydä).
Omakohtainen kokemus oli (viisi vuotta sitten), että tutkimustulosten mukaan sairaus oli paikallinen. Tiedossa toki on sairauden uusiutumismahdollisuus. Lääkäri kommentoi sitäkin niin, että jos se uusiutuu, niin silloin siihen tulee suhtautua niinkuin krooniseen sairauteen.
Eli kaikenkaikkiaan elän toiveikkaana edelleenkin.
Toivottavasti Sinäkin.
"(kait se diabeteskin on parantumaton, en tiedä varmaksi, mutta vaikuttaahan se potilaan jokapäiväiseen elämään, ja jos et hoida itseäsi, niin eihän se ole hyväksi, huonostihan siinä voi käydä)."
Vertasit syöpää ja diabetesta.
Diabetes on parantumaton ja tuo mitä siitä kommentoit on aivan oikein.
Ennenkuin joku kertoo kuinka hän sai sokerit kuriin ja dian paranemaan niin täsmennän.
Sen voi kyllä saada hallintaan, mutta nykyisen tietämyksen mukaan ei paranemaan, ei mitään tyyppiä.
Tämä uusi Januviakaan ei paranna vaan vain siirtää insuliinin aloitusta.
KYllä sillä on suuri merkitys miten lääkäri asian esittää potilaalle mm. ensimmäistä kertaa kun kuulet sairastuneesi syöpään.
Itse sain tiedon puhelimitse kun soitin ja kysyin paksuneulanäytteen tuloksista.Lääkäri totesi yksiselitteisesti "kyllä se on rintasyöpä", itse alkujärkytyksen jälkeen sain sanottua että tätä tietoa minun nyt täytyy vähän sulatella, johon lääkäri "siinähähän sitä sulattelemista on", sen jälkeen sanoi pistävänsä asian eteenpäin.
En saanut lääkäriltä yhtään lohdutuksen tai toivon sanaa jotka olisi juuri sillä hetkellä olleet tarpeen .
Sitä toivoa ja uskoa olenkin saanut mm.täältä,teiltä kaikilta. Täältä kohtalotovereilta on saanut sen toivonkipinän ja uskoa siihen että elämä voi jatkua vielä syövästä huolimatta ,eikä syöpä diaknoosin kuuleminen ole sama kuin kuolemantuomio.
Kiitos kaikille teille minä olen saanut voimaa ja rohkeutta tulla myötäelämään kanssanne tätä sairautta.
kun lääkäri ultrasi,ja otti neulanäytteen kysyin
lääkäriltä,taitaa olla syöpä,hän selin minuun totesi
näinhän se on,ja tuloset saat silloin,ei muuta.Jäi
vähän ontto olo.
totta nimeenomaan ontto olo jää, jos lääkäri ei muuta kommentoi kuin sen että syöpäähän se on .
Lääkärille se on jokapäiväistä, mutta sille asianomaiselle ainutkertaista kuulla se ensimmäisen kerran.
Minun lääkärini oli myös lyhytsanainen, ja kutsui pahanlaatuista kasvainta juuri siksi, ja niin halusinkin hänen puhuvan minulle; älykäs ammattitaitoinen nainen toiselle älykkäälle naiselle, asiakkaalle. Mutta vaikka todella olinkin vain yksi sadoista potilaista tuossa kiireisessä valtionsairaalassa, tämä lääkäri katsoi minua kuin ihmistä. Ei lääkäri voi alkaa nyyhkyttää ja taputtaa joka päätä - oma mielenterveyshän siinä menisi. Lääkäri hoitaa ruumista. Sitten on erikseen toiset ihmiset, toisissa ammateissa, joille voi purkaa sydäntään. Olisi tietysti mahtavaa, jos lääkäri voisi hoivata henkisestikin, ja samalla antaa ruokavalio-ohjeita ja kuntovinkkejä. Mutta ei heidän aikansa riitä.
Mutta sen verran kyllä voisi vaivautua kiireenkin keskellä, että edes katsoisi potilasta silmiin ja käyttäisi myötätuntoista äänensävyä. Tai ehkä hän yritti peittää kyyneleitään?
niin etten osannut epäillä mitään (ehken ole niin älykäs ;) vaikka hoitaja mammon jälkeen huomasi kuvissa jo jotain ja varasi ajan ultraan jo kahden päivän päästä. Ultratutkimus oli inha; palelin, huoneessa oli kylmä enkä saanut lääkärin mutinoista mitään tolkkua. Yksikseen puheli, ja tutkimuksen jälkeen kirkkaat valot päälle, istutti minua siinä tutkimuspöydän laidalla ylävartalo paljaana (nolottava tilanne, siinä on enemmän alaston kuin onkaan). "Syöpä se on ja leikattava se on. Hoitaja kertoo lisää."
En siinä vaiheessa olisi tarvinnutkaan sääliä, tukea tai kosketuksia, halusin vain päästä äkkiä ulkoilmaan.
Positiivisuus taitaa olla verissä, mutta kyllä tässä välillä pohjallakin on käyty, joskus jopa pohjan alapuolella. Sairastamisen alku oli helpomaa kun sytoista tuli fyysisiä kipuja, nyt sairastaminen on enemmän henkistä laatua. Välillä on sohvaan hukuttautumispäiviä, silloin kuin päätä viiltää muutkin murheet kuin sairauteen liittyvät.
aika pahalta,että lääkäri noin töksäytti sinulle tiedon.Kyllä se on potilaalle aina shokki,vaikka olisi kuinka etukäteen varautunut.Minulle sanoi lääkäri jo ultrassa,kun otti neulanäytteen,että varaudu henkisesti,että se on syöpä.Siitä huolimatta,kun tieto sitten tuli,itkin .Kun miehelleni kerrottiin,että hänellä on syöpä,hän otti sen rauhallisesti.Sanoi,että kyllä sen olen jo kauan itse tiennyt.Nyt tuntuu,että meidän perheessä alkaa jo helpottaa.Masennuksen suhteenkin pahin on jo ohi.Kyläilen taas ystävieni luona,ja he meillä.Vuoden vaihteessa palailen töihin,siitä se sitten alkaa.Jos ei kontrolleissa tule mitään yllätyksiä..
ilmapalloja sinulle,monta!Luulen,että meillä kaikilla on niitä sohvaan hukuttautumis päiviä.Itku päiviä ja öitä.Syvyydestä huutamista.Mutta vähitellen elämä alkaa tasaantua.Uskaltaa ajatella elämää eteen päin.
miksi noi maanantait, tiistait ja keskiviikot on aina niin huonoja päiviä? Puhumattakaan torstain-sunnuntain välisestä yöstä..
Ei sunkas, kyllä täällä on pakko jaksaa hyvin, helvetinperkeleitä välillä kiroillen (oho, sori). Ei noi maiset murheet anna rauhaa ja tällä tarkoitan vain sitä että "mun rengas on taas puhki, kuka on syönyt loput kotijuustot, miten mä pääsen peliin kun et voi heittää, toi töni mua, missä on mun parhaat sukat"
Ihanaa on tietää että joku välittää ja yhden heistä tunnen ihan kasvoista. Kiitos mukanaelämisestä!
Menin ultraan jossa kuvasivat kaulani pattia ja siinä kuuntelin kun kauhisteli että enpä ole koskaan nähnyt näin isoa imusolmuketta ja kutsui jo toisia katsomaan sitä ihmettä. Ahdistuin siinä sitten kysymään että mitä se on kun niin kauhistelevat. Sanoi suoraan että imusolmukesyöpä ja lisäsi vielä että se on se Saku Koivun tauti. No sen jälkeen minut lykättiin odotustilaan rullatuolilla odottelemaan potilaskuljetusta osastolle. Siinä odotellessa nieleskelin itkua ja ihmiset odotustilassa katselivat että mikähän tuolla on kun tuossa sairaalavaatteet päällä istuu rullatuolissa. Potilaskuljetusta ei sitten kuulunut kun olivat unohtaneet kutsua niitä minua hakemaan. Meinasin jo monta kertaa lähteä kävelemään itse osastolle vaikka lonkka oli kipee luuydikokeen otosta juuri tuntia aiemmin. Kyllä jäi niin kamalat muistot siitä hetkestä.
tosi kurja juttu.Toivottavasti hoitosi ovat paremmin menneet.Paremmat jatkot sinulle hoitojen suhteen:)
Kiitos. Odottelen tässä niihin hoitoihin pääsyä menee varmaan jonkin aikaa ennenkuin alkavat. Sitten se rumba varmaan alkaa kunnolla kun saavat kaikki suunnitelmat valmiiksi.
Helppo homma!
Tällä hetkellä istun sairauslomalla (vain muutama päivä) kun ääni on kadonnut lähes kokonaan ja kurkku on niin limainen ettei pysty yöllä kunnolla nukkumaan. Kontrollin piti olla 18.12 mutta sain sen siirrettyä ensi tiistaille. Niin että kyllä tämä täysin parantunut syöpä vieläkin aiheuttaa vilutusta ihan t-viivan kanssa.
aikaistettua kontrollia,kyllähän pattiin ottaa aina
kun jotain hankaluuksia tulee,mutta mennään eteenpäin,sanoi mummo kun kelkkaa lumessa lykki.
sinunkin kanssa.Sinulla olisi olut muuten kontrolli saman päivänä,kun minulla on lääkäri.Ultra ja verikoe on 11.12. Toivotaan nyt ettei sinulla olemitään siihen syöpään liittyvää.Hetihän se pelko iskee,kun jotain oireita tulee.Minullakin jomottaa tuo alaselkä aika kovin,välillä käy mielessä,että onko se sittenkään lihas kipua.Onnea sinulle ensi tiistaille,Raspikurkku!
sinua koetellaan. Tällaiset takaiskut on tosi inhottavia. Järki sanoo ettei välttämättä ole vaarallista. Mutta mites kerrot sen tunteelle? Se kun tuntee mitä tuntee eikä järki mahda sille mitään. Pidetään peukkuja, että on ohimenevää plaatua.
Puhaltelen pahikset talven pakkasiin. Virtuaali voimahalit ja voimia huomiseenkin
vähänkään kun rasittuu kipeytyy selkä,pistäähän
se ajatukset liikkeelle,toivottavasti ohimenevää.
koko porukalle.
Alkuperäiseen aiheeseen. Peruspessimistille positiivisuus on tuntematon käsite. Jo 60- luvulla seurustelin tappavan sairauden kanssa. Lupasin lähteä sen mukaan. Ei huolinut. Piti palata ja kerätä lisää sairauksia. Syöpä oli vasta kolmas vakava sairaus. Nyt olen jo SS mies (nainen). Mikähän oon sitten kun noita ässiä tulee lisää? Siinäpä ne tuntemukset onkin.
Bernie S. Siegelin kirjan luin paljon ennen syöpädiagnoosia. Hyvä kirja on. Nykyisin lukemista rajoittaa kuivasilmäisyys. Yksi hauskimmista kirjoista on Paasilinnan ”Suloinen myrkynkeittäjä”. Välillä on mukava lukea jotain hauskaakin.
Mumsku; sinun kirjoituksia on ilo lukea. On kuin olisi eri ihminen kirjoittamassa nykyään. Upeeta, että olet jaksanut sinnitellä kaiken mylläkän keskellä. Sinulla on vielä paljon annettavaa maailmalle. Toivottavasti jaksat pitää sen hyvän mielen itselläsi. Ihan kaikkea ei sentään tarvitse toisten kanssa jakaa.
Postuumi: sinulla on oikeus hukuttautua vaikka sinne sohvaan, itkeä öin ja päivin. Vaikuttaa siltä, että velvollisuudet tiedät hyvin. Miten on omien oikeuksiesi laita? Niistä kannattaa pitää kiinni. Totta, päätä viiltää muutkin asiat kun sairaudet. Elämä ei ole pelkkää sairautta. Siihen kuuluu hyvin paljon muutakin. Tärkeintä on, että löytää itselleen ihan oman purkautumistien. On se sitten itku tai jollekin toiselle papattaminen. Mitään ei saa jättää sisään hautumaan. Niistä voi tulla mätäpesäke.
tallessa. Me voimme Kägösen kanssa nukkua yömme rauhassa. Ei tarvitse Kägösenkään tuolla pimeessä lennellä toisilta kyselemässä "ootteko nähneet Iraa?" Ittekin voin päästää kuulon hurvittelun puolelle.
joka on täynnä ahdistusta,ja kurjuutta,mutta
siellä ei ole ystävällisyys unohtunut kaikesta
huolimatta.
Pimeä on jo tullut,meillä tytön kisuli on oksentanut tänään.Pikku reppanalla on pipi masu.Eka oksennus tuli aamulla keittiön lattialle,jopas belgi ehti ihmetellä,mitä siihen lattialle tuli.Yhtä ihmeissään näytti kisulikin olevan.Mukavaa alku iltaa kaikille,pimeä metsä kutsuu nyt minua ja belgiä!Voikaa kaikki hyvin ja pitäkää ilmapalloista kiinni.
muuten pärjäilisi mutta kun tuo nukkuminen menee huonoksi ja kuitenkin pitäisi olla terävänä töissä. Minulla kun tuo homma on sellainen että tarvitsee joskus koko vähäisen aivokapasiteetin ongelmien setvimisessä eikä se tahdo väsyneenä onnistua :-( .
Se hyvä puoli hommassa on että minä olen aika huono masentumaan, masennuskaudet kestää yleensä muutaman minuutin. Ohimenevää se varmasti on, kaikki on.
Näissä tunnelmissa vähän Nalle Puh-ajatuksista poiketen:
Stanislaw Jerzy Lec: Kello lyö. Kaikki.
Mistähän päin Suomea mahdat olla ? Tämä on puhdasta uteliaisuutta mutta tuo hämärän hyssykkä jotenkin kolahti kun minä olen tottunut siihen että pidetään hämärän hyssyä :-)
nukahtamispillereitä pyytää,jollei saa nukuttua?
Itse harvase ilta joudun ottamaan:)
ja vastaan myös. Kerran bussissa viereeni änkesi n 40 v mies. Haiskahti reippaasti alkomahoolille. Oli minua puheliaampi. Kertoi olevansa kotoisin jostain pohjoisesta. Kysäsi "mistä sinä olet kotoisin?" Vastasin "en oikein mistään." Myöhemmin tajusin, että niin juuri se on. Ainut paikka missä olen tuntenut oloni kotoisaksi on Lappeenranta. Muualla viihdyn tai olen viihtymättä. Sen mukaan millaisia turpakäräjiä saan aikaan.
Juureni on karjalassa ja savossa. Enemmänkin tuolla savon puolella.
Ongelma onkin siinä että herään aamuyöllä kurkun limaisuuteen ja yskimiseen ja siinä ei nämä pillerit auta. Minulla on Opamoxia ja joskus otan puolikkaan nukkumaan mennessä mutta se ei auta enää aamuyöllä.
tosiaan ei enää viitsi ottaa,jos töihin meno.
tajusin mitä tarkoitat. Oletko kokeillut nukkumista liki istuma-asennossa? Pääpuolelle kasa tyynyjä. Polvitaipeiden kohdalle (petauspatjan alle) tyynyt tai joku iso rulla niin ettet pääse valumaan.
Tarttee niitä aivoja käyttää tai ei niin unta on jokaisen saatava. Valvominen varsinkin rankan sairauden jälkeen on myrkkyä. Siihen kun lisätään aivotyö niin soppa on valmis. Ei sellaista kestä kukaan. Ei miehetkään.
Nuo sinun masennuskaudet on niin kamalan pitkiä, että oikein kateeksi käy. Itellä tuppaa menemään vähän kauemmin.
Nalle Puh on ihana ja hänellä on tosi hienoja oivalluksia. On yksi minun lemppari.
panacodia,kodeiini on aika hyvä yskänlääke.Joskin siihen jää helposti koukkuun,eikä se auta tuohon kurkun kuivuuteen ja limaisuuteen.
Tämä netti on siitä hauska paikka että ihmiset ympäri Suomenmaan kokoontuvat yhteen paikkaan juttelemaan eikä mitään maantieteellisiä rajoituksia ole. Mutta kyllä jokaisella jossakin on juuret. Niin varmaan sinullakin. Minä olen syntyjäni satakuntalainen ja 35v asunut Keski-Pohjanmaalla (mutta silti edelleen porilainen ! )Minulla on siinä mielessä helppoa että tunnen oloni kotoisaksi siellä missä satun olemaan, minulla on helppo saada tuttavia ja hakeutua toisten seuraan (siinä mielessä täysin epäkelpo satakuntalainen :-) )..
tuon tapaista mutta ei tahdo nukkuminen onnistua istuma-asennossa. Kokovartalopuudutus onneksi auttaa mutta ei sitä voi kovin usein tehdä, korkeintaan viikonloppuna.
Mutta nämä nyt ovat oikeastaan aika pieniä murheita. Monella teistä on paljon suurempi taakka kannettavana joten meikäläisen pitäisi olla aika tyytyväinen oloonsa. Tietysti vähän haittaa kun tuon syövän jälkeen tuli tämä polymyalgia. Kyllä se kurissa pysyy mutta oma riesansa kumminkin. Onneksi en ole hevonen, muuten olisi jo viety sauna taakse.
Näitä vempaimia on kritisoitu paljonkin. Hävittää kuulema mielikuvituksen. Tämä meidänkin tilanne osoittaa asian olevan päin vastoin.
Näissä rotuasioissa herää aina kysymyksiä. Mikä on normaalia? Mikä on oikea heimo? jne.... Tosiasia on, että olemme kaikki Suomalaisia. Myös kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat.
Olen jo aiemmin kertonut Satakuntalaisesta ystävästäni. Hän oli alkuun kauhuissaan miten omituisia savolaiset on. Pikku hiljaa on tottunut vaikka vieläkin tulee "yhteensovittamis" ongelmia. Niille osaamme jo nauraa porukalla.
Matkani varrella olen törmännyt ihmisiin, jotka on kotoisin etelä- pohjoinen, itä- länsi suunnilta. Ja kaikkialta niitten välistä. Jos turpakäräjä kemiat pelaa niin kaikki ok. Paras naapurini 79 v on Lapista kotoisin oleva mummu. Olemme samalla aaltopituudella liki kaikesta. Myös siinä mistä riitelemme. Ihmisistä itsestään nämä jutut on kiinni. Suvaitsevaisuutta pitäisi opetella paljon enemmän.
ilman sairautta emme todennäköisesti olisi tutustuneet,vielä kun asumme ympäri maata.
Kukapa meistä olisi vuosi takaperin arvannut tätä.
tykänt ko sie vähättelet omaa sairauttas. Sitä vartenhan tämä porukka on, että tuetaan toinen toistamme. Varsinkin miehille puhuminen on vaikeaa. Luulevat, että pitää olla vahva eikä saa valittaa. Ja höpön höpö (kuten yks ministeri) kyllä ne miesten sairaudet on ihan yhtä kovia kun naistenkin. Ollaanhan me tätä tikistystä opeteltu jo silloin kun pykäsimme lapset maailmaan. heh, heh,
Tänne kirjoittamisessa on sekin hyvä puoli ettei tarvitse katsoa toisen turpavärkkiä puhuessaan. Voi käyttää mielikuvitusta miten kenekin naama on väärällään suuntaan jos toiseenkin. Sinulla on kaiken kukkuraksi kipua koko kropassa. Se kipu ei näy. Sen vuoksi kukaan ei sitä edes huomaa. Itse sen tuntee sitäkin paremmin. Herra S on samaa sukua, mutta eri haaaraa.
Älä vähättele omia kipujasi. Kirjoita kaikki tunteet ja tuntemukset. Ollaan porukalla se olkapää sinulle. Olettehan te miehet aina olleet meidänkin tukena. Siitäkin huolimattaa ettei teillä ole harmainta aavistustakaan miltä tuntuu kun etupuskuria on pilkottu toi se on poistettu kokonaan.
Suvaitsevaisuus. Aika yksinkertainen sana ja silti niin kovin vaikea ymmärtää. Näillä palstoilla monesti törmää suvaitsemattomuuteen (hemmetin vaikea sana muuten kirjoittaa) jota minä en ymmärrä. Me olemme erilaisia, meillä on erilaisia mielipiteitä mutta meidän tulisi kunnioittaa toinen toisiamme ja hyväksyä myös erilaiset mielipiteet.
vähätele mutta tilanne on kuitenkin sellainen että syöpä on parannettu, polymyalgia paranee parissa vuodessa ja mikään näistä ei ollut taloudellisesti mitenkään katastrofaalinen. Nämä nykyiset oireet minä pistän ihan muuhun piikkiin. Voin olla väärässäkin, toivottavasti en.
Raspikurkulle kiitos ajatuksista, kunniaan suvaitsevaisuus ennenkaikkea.
Tässä tyhmä kysymys:
Kuka se aikojen alussa sanoikaan jotakin rakkaudesta, rakastakaa toinen toisianne niinkuin itseänne eli välittäkää toinentoisistanne.
Toinen tyhmä kysymys itsekullekin mietittäväksi:
Olemmeko niin tehneet.
syvällisen pohdinnan puolelle.
Ira; eksyin tälle palstalle vasta viime kesänä. Aiemmin yritin roikkua muilla foorumeilla. Siellä ei ollut enää mitään mistä olis voinut keskustella. Olin vähän niin kuin hukassa. Heti kun eksyin tänne tunsin olevani oikeassa kohtaa.
Niin Raspis, se suvaitsevaisuus. Itselläni on aina ollut erilaisia kaveretia. Kuuroja, kehitysvammaisia, mustalaistytön kanssa asuin puoli vuotta samassa huoneessa. Jatkuu, jo ennen pakolaisaaltoa oli Libyalainen (ystävän mies) ja sitten näitä maahanmuuttajia kaiken värisiä, -kokoisia ja ikäisiä. Seinänaapuri on Kiinasta kotoisin. Parhaat ystävät on aina olleet homot. Ensin työkavereina ja nyt naapureina.
Tiedä sitten onko tämä suvaitsevaisuutta vai minun omituisuutta. Olen ain ollut enemmän kiinnostunut itse ihmisista kun heidän väristään tai taustoistaan.
... olkoon hän lihava tai laiha, pitkä tai pätkä, kotoisin sieltä tai täältä - ikään, näköön, elinolosuhteisiin, syntyperään, uskontoon, sairauksiin tai mihin tahansa muuhun katsomatta. Inhimillisesti se on se ja sama, tarpeet ja perimmäiset ajatukset ovat yhteiset.
piikkiin haluat. Se on ihan oma asiasi. Siitä huolimatta sinulla on tällä hetkellä ihan oikeita kipuja ja pelkoja. Helpota oloasi ja kirjoita. Parempi kirjoittaa kun avata a-hoolipullo. Se puudutus aiheuttaa lisää kipua ja tuskaa. Ei tässä vähästä hätkähdetä. Ollaan monen seulan läpi kujettu.
kirjoitan ! Minä yritän helpottaa, auttaa tai edes huvittaa muita. En minä itse tarvitse mitään. Tai tarvitsen minä. Ystäviä eli teitä.
minullakin ystäviä laidasta laitaan papeista rikollisiin,kuitenkin kun heihin tutustuu aika samanlaisia inhimillisiä piirteitä heistä löytyy.
Samallailla he rakastavat perheitään ystäviään,ja
sama hyväksityksi tuleminen meillä jokaisella on,
vaikka mielipiteet vaihtelee,mutta juuri siinä se
rikkaus onkin:)
kuin Suomessa asuvia. Minä synnyin savossa, mutta asun nyt muualla. Olen oikeastaan iloinen siitä, että sairaustuin muualla kuin Suomessa. Täällä kohdellaan ihmisiä enempi ihmisinä. Ainakin lääkärit kohtelevat. Hoitajissa ja vastaanottoapulaisissa on joitakin taukkeja, jotka omaa (alhaista) omakuvaansa kiillottaakseen kohtelevat potilasta ylimielisesti. Mutta he ovat harvinaisia.
En ehtinyt kovin usein käydä lääkärissä Suomessa. Kerran kävin, kun oli polvi kipeä. Sänkitukkainen naislääkäri päätteli, että minulla täytyy varmaan olla glamydia (ei kertonut minulle arvelujaan, testituloksista luin sitä testatun), koska olin juuri matkustellut! Niinpä hän teki papa-kokeen, ja se oli kuin raiskaus. Olin neitsyt sinne mennessäni, mutta hänen kourissaan repesi kalvot. Kauhea, kovakourainen, puhumaton naiskuvatus, inhottavine mielikuvituksineen. Täällä sellaista kohtelua ei kukaan hyväksyisi. Suomi on erilainen maa. Ehkä se on jo nyt muuttunut. Maailma muuttuu.
ei pärjää kukaan(onneksi) :)
epäkelpo, tai sit jos nää mee juuret onki jo jalostunu ja me oltaiski parempii ihmisii muitte ihmiste kans?
Ei niitä kultaisia kahdeksakytluvun huumoria "kui ni" ja "häh vai" ja "tiäksää", kuule kuin papoilta omalla torikivellään. Ja ne kivetkin hävitettiin viime kesänä kun torille tehtiin uusi modernimpi versio, papoista en tiedä he menivät?
Synkkyys, syvä metalli ja perkeleelliset pyöräilykelit; terveisiä Toijjoelta!
että olet niin "kotoinen" Raspikurkku.. :D Siitähän se siis johtui, olet satakuntalainen.. sitä minäkin, vaikka reunamilta, mutta paljon Porissa "oleillut"..
tosin myös Pohjanmaalla. Nykyään Tampereella. Mukavaa jatkoa.
Ketjun aiheeseen:
Positiivisena en oikein tahdo/osaa pysyä; sehän se ongelma onkin, en tiedä, miten kummassa sellainen onnistuisi..?! :/
Vai että ihan Toejoelta :-) Koti-ikävähän tässä tulee. Meinaan et mä ole Räpsööst. Tää o kyl aika pieni paikka tää maapallo ny ku netti o olemas.
Ja sil käel tiedoks: kyl tää murrehomma taitaa sitteki ol tarttuva.
juomalla ja kalastamalla.
syöpää ehkäseviä tutkimusten mukaan,ja kalastus
vielä stressiä poistava:)
Huolella tehtyä kalakeittoa (kuhaa, sikaa ja lohta ) sekä valkoviiniä. Ja kas kummaa, sairastelu tuntuu paljon kivemmalta.
mitään sikaa, vaan siikaa :-)
Tässä jokusen aikaa sitten sain tekstiviestin: "Haluatko sikaloita ?" Piti vastata että enpä saa tontille yhtään sikalaa mahtumaan, sitten selvisi että kysymys olikin "Haluatko silakoita ?" Että näin se oikeinkirjoitus muuttaa asioita (viestin lähettäjä oli ruotsinkielinen että se vähän annattaa anteeksi).
Raspis paikalla. Lääkkeen ei aina tarvitse olla kemikaalia. Yhtä hyvin se voi olla ruoka tai jokin muu hyvältä tuntuva asia.
On sillä sikalalla ja silakalla melkoinen ero. Kun viestin lähettäjän tuntee niin tietää mitä tarkoittaa.
kolmenkalan keittoa nams:)
tulivat jäädäkseen hoitojen myötä.
kun aito siikasoppa siis tehdään kirkkaaseen ruodoista keitettyyn liemeen (jessus että maistuu hyvältä) mutta miksi kiduksia ei saa käyttää liementekovaiheessa? Aina ne torilla vetää kidukset veke, itse perkasin kokosiiasta sopan liemeen kaikki irtonevat osat eikä se ainakaan hullummalta maistunut. Vai sentakiako tuli tämä syöpä? Heh.
tai jotakin sentapaista. Siksi ne käsketään aina perkuuvaiheessa poistaa. Aito siikasoppa siis tehdään maitoliemeen, niin teki mummoni, äitini tekee edelleen ja niin myös minä !
siis olemme syöneet bakteereita vähän enemmän. Siikasoppa on oikeata ainoastaan kirkkaassa liemessä,toisin kuten kesäkeitto johon kuuluu maitopohja.
Isä aina keitti perunasoppaa, joskus siihen kuului mitä kaapista löytyi, yleensä vain perunaa ja porkkanaa ja maustepippureita. Hyvää oli!
Minä kuulun siihen maitoliemiseen. Sukuvika mutta pääasia on että kala on tuoretta merisiikaa ja mieluummin vaellussiikaa kuin karisiikaa.
muitakin, jotka lukevat, mietiskelevät, keskustelevat mieluummin terveydestä kuin sairaudesta?
Jos joku teistä on lukenut kirjan, josta oli todella apua henkisessä kasvussanne, kertokaa toki meille muillekin. Minulle on tullut loputon lukuhimo kaikkeen positiiviseen, henkiseen, terveyttä edistävään.. Niin, ja toisaalta huumori, joka panee ääneen nauramaan, on sekin arvossaan. Nauran aika harvoin. Nauru parantaa, sanotaan. Täällä on muuten ryhmiä, jotka kokoontuvat säännöllisesti jossain puistossa, nauramaan. He seisovat piirissä, katselevat toisiaan, ja alkavat nauraa. He nauravat ja nauravat kymmenisen minuttia, ja poistuvat. Ja tulevat taas seuraavalla viikolla nauramaan. Se kuulemma kohottaa mielialaa kummasti. En ole kokeillut. Minulla varmaan olisi mielessä koko ajan: "Nauravatkohan he minulle?"
Olet ilmeisesti ajattelevainen ja ennakkoluuloton ja rohkea ihminen, ja myös suvaitsevainen, mistä tuolla aiemmin jo olikin juttua.
Sanotaan, että nauru pidentää ikää, mutta pikkuisen epäilyttää tuo naurukerhon kokoontuminen. Ei sillä etteikö se olisi ehkä ihan hyvä juttu, vaan mietin tässä meitä muita ja sitä, että uskaltaisimmekohan kuitenkaan lähteä tuollaiseen naurukerhoon, vaikkakin se voisi puhdistaa pinttyneitä ja luutuneita asenteitamme.
Ihan hyvä että ajatuksia, asenteita ja tapoja välillä vähän kyseenalaistetaankin.
Ehkä jonakin päivänä tuo ajatuksesi voisi toteutuakin.
ihmisille naureta vaan heidän kirjoittamille jutuille. Jokaisen oma mielikuvitus tekee sen jälkeen omat päätelmät. Jos olet savossa joskus ollut niin muistat "kun savolainen aukaisee suunsa niin vastuu siirtyy kuulijalle". Sillä periaatteella täällä jokainen kirjoittaa. Läheskään kaikki ihmiset ei tykkää minusta eikä minun kirjoituksista. Sama on toisin päin.
Kunhan jonkin aikaa tässä porukassa pyöriskelet niin tulet huomaamaan, että rivien välistä voi lukea enemmän kuin itse sanoista.
Nämä hupijutut lähtee yleensä liikenteeseen jonkun peitellysti kirjoitetusta hätähuudosta. Tule reippaasti mukaan omien milikuvitustuotteiden kanssa. Sairaus jo sinänsä on sen verran rankka juttu ettei siihen enää itkuvirsiä kaipaa. Itselleni kolahtaa tilannekomiikka ja melko ronski huumori. Ei mitkään hävyttömät vitsit tai vitsin yritykset.
Noita kiroja pitää oikein miettiä. Psykologia ja filosofia kaikkineen on mielenkiintoista. Tai onko se sitten oman mielikuvituksen tuotetta. Jahka muista niitä kirjojen nimiä niin kirjoitan ne tänne.
niin on positiivinen aamuun asti:)Hyvät yöt on
mentävä ennenkuin Pera pessimisti tunkee kylään:)
tänne,että et itkuvirsiä kaipaa? jos minua itkettää,kirjoitan siitäkin,,
jätä lukematta.))
mielestäni vertaistukeen kuuluu myös suruista kirjoittaminen.
...minunkin itkuvirsiäni lukenut ja ymmärtämisellään saanut minut paremmalle mielelle!
Tällä hetkellä yritän koota itseäni ja kirjoittelen sitten kun palapeli Zom on taas nätisti kasassa.
Nukkukaa hyvin! Suhtaudun yrmeästi nukahtamislääkkeisiin, mutta nyt taitaisi 1/4 osa Opamox olla paikallaan.
Meillehän opetettiin jo pienenä että "Ennen räkänokastakin mies tulee kuin tyhjän näurajasta"
Tämä taitaa istua vielä syvässä ja kun siihen vielä lisätään synkkä uskonto niin soppa on valmis ja itsaritilastot ovat mitä ovat. Silläpä minä lähdinkin maanpakoon kun jostain syystä minussa ei oikein istunut satakuntalainen synkkyys :-) (Ne ei täällä Pohjanmaalla tiedä että satakuntlaiset on itse asiassa hyvin introverttiä porukkaa)
Tiedämme, että tilanteesi on vaikea. Nyt hiukan huolettaa miksi Zom palapeli on levällään? Ei tarvitse yksityiskohtia kertoa. Tiedät, että täällä on olkapäivä mihin nojata. Älä jää yksin miettimään ihan kaikkea.
huomasin sen itse silloin kun syöpä oli akuutissa vaiheessa. Kirjoittaminen tänne helpotti kun joku vastasi niin että tiesi ettei ole yksin. Täällä on olkapäitä aika paljonkin. Aina joskus joku älykääpiö yrittää tarjota myös kantapäätä mutta siitä me kuus veisaamme (inflaatio on pikkuhiljaa purrut senverran että viis veisaamme on nyt kuus veisaamme. Jos joku ihmettelee. Mitä kyllä ihmettelisin)
Mikä sinun olotila on tänä aamuna? Saitko nukuttua? Miten on kurkun laita?
Se kuus veisaamme oli hyvä ilmaus. Varsinkin rivien välistä luettuna.
Sairausloma niin että tuli vähän illalla otettua ja nukkuminen sujui mainiosti. Normaalisti meillä minä keitän aamukahvin ja haen lehden mutta tällaisina aamuina kun minun ei tarvitse lähteä töihin tekee vaimo nuo hommat ja itse saa tulla aamukahville kun huvittaa (Meillä on vaimon kanssa sama työaika ja sama työmatka niin että aikataulu on molemmilla yleensä sama). Mutta täytyy tunnustaa että jotakin pientä paniikin tapaista on leijunut ilmassa. Mutta kyllä tämä tästä. Joskus vaan meinaa vähän hermostua näihin vaivoihin mutta kun miettii elintapojaan niin sitä saa mitä tilaa.
että kurkku on premman tuntuinen ja sait nukuttua kunnolla. Onhan se mukava tunne kun saa nousta valmiiseen kahvipäytään. Pienikin hyvä mieli on pilleriä parempi.
Täysin ymmärrettävää, että paniikkia tulee. Jos ei tulisi niin et olisi ihminen vaan kone. Yritämme porukalla pitää sen paniikin reunasta kiinni ettei se päädy kokonaan sinun omaisuudeksi. Pitäähän meillekin jotain jäädä.
Stop tykkänään, tehty mikä tehty. Eletty elämä on eletty niin kuin sen olet parhaaksi kokenut. Nyt lopetat itsesi syyllistämisen. Vaihtoehtoja on aina. Jos olisin elänyt niin, niin nyt olisi niin, jos olisin elänyt toisin, niin elämä olisi nyt toisin jne.... Tätä jahkaamista riittää loputtomiin. Et voi tietää olisitko terveempi jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja. Sairaudet ei kysy mitä valintoja olemme tehneet. Ne tulee kun on tullakseen.
Olkapäät on sinullekin, jos niitä haluat.
Minä vaan totean että 34 vuoden tupakanpoltto, reipas alkoholinkäyttö yms. ovat juuri tekijöitä jotka edesauttavat kurkunpään syövän syntyyn. Se on fakta, ei sille mitään mahda mutta en minä mieti menneitä, se olisi niin hemmetin turhaa puuhaa. Täytyy vaan lähteä siitä että on monta kokemusta rikkaampi nyt kun tietää mikä on maski ja mitä tarkoittaa ct-kuvaus ja kuinka kivaa porukkaa on OYS:n ykköskoneen hoitajat (ja varmaan 2- ja 3-koneillakin). Ja kuinka yksitoikkoinen on junamatka Ouluun kun sen tekee jokusen kymmentä kertaa.
Katselin tätä säiettä ja huomasin että minähän olen koko ajan äänessä. Sanokaa sitten kun kyllästytte, en minä loukkaannu.
tässä ollaan muutkin äänessä oltu. Älä nyt kaikkea itsellesi omi. Syövän tai ns. parantuneen syövän kanssa eläessä jokaiselle tulee aika ajoin tilanteita jolloin tarvitsee purkaa paineita. Olen käsittänyt tämän palstan juuri sellaiseksi. Jos kukaan ei kerro omista peloistaan niin miten toiset voi olla tukena?
Palsta ei ole vain yksi ainut viestiketju. Olet seurannut näitä keskusteluja jo pidemmän aikaa. Tiedät hyvin, että jokaisella on ollut omat hetkensä. Jos ei olisi ollut niin emme tänne mitään kirjoittaisikaan. Olkapää on edelleen vapaana.
Täältä löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät mistä on kysymys kun toinen sairastaa syöpää. Terveet eivät sitä pysty ymmärtämään, se on todettu moneen kertaan. Me jotka olemme parantuneet pystymme tukemaan niitä joilla matka on vielä kesken ihan eri tavalla koska me tiedämme mitä homma oikeasti on. Ja täällä ymmärretään myös se että matka ei pääty syövän paranemiseen vaan se jatkuu kontrollista seuraavaan.
Minä olen yleensä joutavanpäiväinen humoristi mutta nyt näyttää iskeneen jokin filosofinen kausi. Yrittäkää kestää :-) .
Oikeessa oot. Just sitä varten tämä palsta on. Suurin rikkaus on, että on kumpaakin sukupuolta ja kaiken ikäisiä.
Tuolla jossain kohtaa viittasit Kägösen tartuttamaan murresanailuun. Miepä hihkasin et hurraaa... Käyttäkää ihmeellä jokainen omaa murrettanne. Me toismurteiset emme aina tajua ihan kaikkea. Mutta tarvitseeko kaikkea tajutakaan? Irrotelkaa jokainen makunne mukaan.
Tätä elämää on hyvä tarkastella vähän joka kantilta. Filosinen mietiskely on ihan ok. Siitäkin voi ajatuksia vaihtaa. Onhan elämä mönisäikeistä ja -kerroksista. Pohdiskelu auttaa usein näkemään asioita uudelta kantilta.
Joutavanpäiväistä sinusta ei saa tekemälläkään. Humoristi olet, se on huomattu. Ollaan sitä mitä ollaan, eikä esitetä jotain muuta.
ja hyvää sellaista johan nukutti kerrankin.Mukavaa,
täällä jo niin reipasta porukkaa.Raspis hyvä,että kirjoittelet on mukava lukea kirjoituksiasi.
Ymmärrän huolesi tiistain suhteen,taitaa olla
edessä meillä kaikilla aina kontrollien lähestyessä,
ja jos oireita välissäkin.
Jep niinhän meitä on opetettu:itku pitkästä ilosta jne.Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
Opetetaankohan lapsille muualla tuollaisia?
Hyvää alkavaa päivää:)
Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Tätä ketjua on ollut mukava lukea, sillä ainakin minä olen kaivannut tänne välillä syvällisempääkin keskustelua tunnetilojen tiimoilta. Ketään en halua loukata, mutta aina ei jaksa vastailla pelkkiin hyvän huomenen ja paremman päivän toivotuksiin.
Minulle tulee välillä "huono omatunto", kun luen ja tiedostan vaikeimpien sairauksien kanssa kamppailevien kanssaihmisten hädän ja itse olen kuitenkin selvinnyt suhteellisen helpolla tämän paikallisen rintasyövän hoidoista, joten tuntuu ettei osaa sanoilla lohduttaa.
Oma arki sujuu kuten ennenkin, poikkeuksena vain tämä sairasloman suoma hengähdystauko työelämästä. Välillä toki mietin, että entä jos niitä syöpäsoluja jää väijymään elimistöön ja tauti uusii. Ne mietteet on kuitenkin työnnettävä taka-alalle ja räpisteltävä tätä elämää eteenpäin.
jätä se "huono omatunto" vaikka roskiksen viereen. Tiedämme yhtä hyvin kun sinä itsekin ettei sinulla ole ollut helppoa viime aikoina. Ei kai ole tarkoituskaan, että vastataan jokaiseen viestiin. Tässäkin suhteessa täytyy olla valinnan vapaus. Jokaisen kirjoituksessa on aina jotain mistä saa itselleen jotain. Tänään taitaa olla ""jotain"" päivä.
Tämä meidän elämä on sellaista "syövän varjossa" elämistä. Jokaista mietityttää onko niitä soluja jäänyt johonkin. Siitäkin on hyvä kirjoittaa. Yhdessä pohtiminen helpottaa omaa olotilaa. Välillä mietitään elämän perimmäistä tarkoitusta. Välillä väännetään huumorin puolelle. Tämä nyt vaan on meidän elämää.
Näinhän se menee, että niillä saaduilla korteilla on vaan pärjättävä. Täällä on todella hienoja persoonia, joten välillä raivostuttaa tämä elämän epäoikeudenmukaisuus. Mun sieluun sattuu, kun luen pienten lasten äitien / isien syövästä tai puolison ja perheen hädästä läheisen sairastaessa.
Itse kun sairastuu, niin ne tunnetilat ja pelot ikäänkuin arkipäiväistyy ja tietää tasan tarkkaan missä mennään, mutta ne läheisten kokemukset ja pelot surettaa suunnattomasti. Siitä kai tulee se riittämättömyydentunne tähän vastaamiseenkin. Sitten kun joku onneton laittaa noita näpäytys- ja ilkeilyviestejään, niin minulla nousee niskavillat pystyyn ja tulee laitettua niitä "murrr-vastauksia".
kuuluu itse elämään. Ne näpäytysjutut ottaa ensin kaaliin. Lopulta kuitenkin naurattaa niitten "ymmärryksen" määrä. Monta kertaa olen itsekin päättänyt, että lopetan kirjoitamisen. Heti kun huomaan, että joku tarvitsee ns. tukea päätös kaatuu.
Siinähän se pahin paikka onkin kun ei "oiekasti" osaa auttaa. Samat kohtalot minuakin iskee ja kovaa. Se on se epäoikeudenmukaisuus. Miksi hän? Minä olisin joutanut paremmin. Monessa kohtaa tässä elämässä on paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.
Jos näitä asioita ja toisten kohtaloita jää murehtimaan se aiheuttaa itselle lisää tuskaa ja kärsimystä. Olisikohan meidän syytä opetella järjestämään asioita uudella tavalla? Vaikkapa tätä ajatusmaailmaa. Tuon ihmisen kohtalo sattuu todella pahasti. Voinko minä kantaa hänen kipujaan tai hoitaa häntä? Olenko miä vastuussa toisten sairauksista?
Kannattaisiko lähteä siitä, että lääkärit tutkii ja antaa hoito-ohjeet. Hoitajat hoitaa. Minä hoidan ensin itseäni. Sen jälkeen olen parhaan kykyni mukaan toisten tukena. En ota heidän murheita itselleni. Annan olkapään mitä vasten nojata. Oman riittämättömyytensä ja avuttomuuden moni tuntee. Mutta pitääkö meidän riittää kaikkeen? Onko tarkoitus, että repeämme joka paikkaan?
Tällaisia olen mietiskellyt itsekseni.
jää sanattomaksi,ei löydy oikeita sanoja millä
lohduttaa,tai tukea,vaikka kuinka haluaisi.
Kirjoitat asiaa ja aivan kuin minun ajatuksia. Ihan itsekäs en kuitenkaan osaa olla, vaikka välillä liiasta vahvuudesta syytetäänkin. Minulla ne sympatiat menevät vaistonvaraisesti heikomman puolelle ja ärsyynnyn tahallisesta tyhmyydestä ja ilkeilystä.
ei niitä oikeita sanoja kukaan löydä. Tärkeintä on tietää, että toiset on matkassa mukana. Tunne yksin jäämisestä on melko rankkaa. Siinä tuntee itsensä ikään kuin hylätyksi.
En ole alusta asti sinun tilannetta seurannut. Tänä aamuna luin jostain kohtaa musiikin kuuntelemisesta. Siinäpä kajahti nuija kalloon. Sinulla on ollut tosi rankkaa. Ihme, että olet edes joten kuten järjissäsi tässä vaiheessa.
Parempaa turia jatkoon.
Just näin se on
Sympatia ja empatia on juuri niitä asioita mitä tarvitsemme. Ja niitä myös käytämme.
Itsensä rakastaminen ja itserakkaus on kaksi eri asiaa. Jos et pysty rakastamaan itseäsi et pysty rakastamaan muitakaan. Itserakkaus on MINÄ keskeistä omaan napaan tuojottamista.
Teoriassa kaikki on suunnattoman selvää ja helppoa. Käytäntö onkin jo oma lukunsa.
vilmat,hyvänpäivän toivotukset ja ja muut alkaa ajan mittaan kyllästyttää.
Sellaista jotkut kirjoittajat harrastaa,niitä ei kauan jaksa,jos ei ole muuta asiaa.
kuitenkin se "tolkuissaan olemisen"- viesti, eli puolustavat kyllä paikkaansa ja antavat uskoa siihen, että syövän jälkeenkin tulee huominen.
toivottelut haittaa,ainakaan minua.On paljon muutakin,turhempaakin kirjoittelua.Johon en jaksa osallistua.
ketjua sinä olet alkanu.en ainakaa muist ayhtään ja toivotetaan sitä tavatessaki hyviä huomenia eikä aina aleta syvällistä. ja pakkokos on lukea niitä toivotuksia ja muuta kevyttä. on lehdissäki kaikkee eikä niitä silti voi sanoa että kaikki pitäs olla yhden ihmisen mieltymyksen ja maun mukasta. yritä ymmärtää ei kaikki ole samanlaisia kuin sinä anna jokaisen olla omanlaisesa ja saada helpotusta mistä saa.täällä on liikaa ennestäänkin noita palstapoliiseja ja nyt sinäkin alat.
osallistua tyhjänpäiväisiin toivotuksiin,jättää osllistumatta.
turha siitä on erikseen mainita.aiheuttaa vain surua heille,jotka näitä aiheita aloittaa.
mieti vilma-t,ennen kuin kirjoitat.
Lue koko ajatus ja yritä ymmärtää. Kirjoitin myös etten halua loukata ketään (sinä kyllä nimenomaan haluat loukata)! Siis minun puolesta tänne mahtuu niin hyvät huomenet, kuin muutkin pohdinnat. Vastaan jos vastaan, tai sitten ei.
Tämän rimpsun otsikko oli "miten pysyt positiivisena?" Tämä meidän känkkäränkkä pitää huolen, että positiivisuus kukoistaa.
Älä välitä Vilma-t. On nähty ja huomattu yhtä jos toistakin.
sanoa suoraan! turhiin hyvänpäivän toivotuksiin ei monikaan jaksa osallistua.
kukaan muu sitä ei saa sanottua!henkevää keskustelua enemmän.
välitä. Nauratti vaan miten suppealla lukutaidolla jotkut saavat viattomasta sivulauseesta aiheen mellastaa ja osoitella jonkun määrätyn nimimerkin "virheitä". No hyvä, ilmeisesti hän itse on täydellinen....
Minulla kun ei ole tapana kohdistaa arvostelua kehenkään tiettyyn henkilöön, joten en ymmärrä noin kehnoja käytöstapoja lainkaan.
väliäkö sillä? Sinulta taisi kuitenkin putkahtaa nyt väärät vuorosanat, sillä kukaan ei kysellyt palstapoliisien perään.
Hyvää illanjatkoa sinulle kaikesta huolimatta!
Vilma-t olen odottanut viestejäsi. Olet erittäin tervejärkinen ja kannustava. Viestejäsi on mukava lukea. Pysy palstalla.
P.S. Onneksi irtisanoutumiset peruuntuivat. Toivon, että saat hoitosi ajallaan.
henkevä keskustelu.
toimia.Jokainen voi tehdä aloituksen siitä aiheesta,mistä haluaa keskustella.
Eikä marista ja arvostella toisen aloituksia.
terapiasta. Se pohjautuu vihannes- ja hedelmämehuihin ja huuhteluihin, ja on siinä joitain lääkkeitäkin. Mies, jolla oli golfpallon kokoinen syöpä kurkunpäässä, parani siitä tuolla ruokavaliolla. Kasvain alkoi mädäntyä paikoilleen (kauhea haju) ja lopulta irtosi kokonaan.
Kyllä syövästä VOI parantua. Leikkaus auttaa poistamaan oireen, mutta jos ei muuta elintapojaan, kasvain todennäköisemmin tulee takaisin. Monille tämä on kuitenkin oikea shokkihoito, ja tulokset ovat myönteiset. Minäkin olen alkanut katsoa elämää uudella tavalla. En yhäkään pelkää kuolemaa, en muista koskaan pelänneeni, mutta eihän siitä tiedä, mitä sitten tapahtuu. Tästä elämästä tiedän, että olisi vielä niin paljon, mitä haluan saada aikaan. Ja jos saa vielä olla terveenäkin, se on aivan mahtavaa.
Vakavan sairauden läpikäyneenä ja siitä selvinneenä moni ihminen muuttaa elämäntapojaan. Toiset tekevät saman ikääntymisen myötä. Huomaavat, että aika ei olekaan ikuista. Parhaita oppaita tällä matkalla on ne, jotka ovat kokeneet kovia. Teille, joille syöpä on ensimmäinen vakava sairaus muutokset onnistuu helpommin. Tottahan sillä ruokavaliolla on suuri merkitys niin paranemisen kuin jatkoelämänkin kannalta.
Pitkän elämäni aikana olen törmännyt kaikkeen mahdolliseen. Ihmiset, jotka on tehneet elämäs-sään vain hyviä valintoja saavat syövän. Mikä vaikutus on muuttuneella maailmalla? Syöpä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Miksi juuri nyt? Mikä vaikutus EU:n liittymisellä on? Onko elintarvik-keet enää puhtaita? 40 luvulta tähän päivään muutos on ollut suuri. Onko nämä muutokset olleet pelkästään positiivisia. Lamasta lähtien elämä on ollut täynnä stressiä ja epävarmuutta. Mikä on tämän muutoksen vaikutus? Jostain olen lukenut, että stressi altistaa monille sairauksille.
Itse kuolemaa en minäkään pelkää. Enemmän pelottaa jos joutuu ”vihanneksena” makaamaan toisten armoilla. Sen tiedän, että moni nuori ja terve lähtee ennen minua. Kuka hurjapäisyyttään, kuka omien valintojensa vaikutuksesta. Kaikenlaista pohdintaa tämän syövän tiimoilta on itse kukin harrastanut.