HEI!
Meillä on reilun vuoden ikäinen uros labbis. Nyt hänellä on paha murkku ikä tod.näk. päällä. Uikuttaa ja haukkuu jos tahto ei mene läpi, haastaa hippa leikkiin sisällä, tuhoaa kaukosäätimiä ym. yksin ollessa.
Koira saa neljä krt päivässä lenkkiä. Kerran päivässä metsä retken jossa saa juosta vapaana ja hänelle heitellään rengasta ja keppiä, juoksee ylä/ alamäkeä ja etsii nameja. Muilla lenkeillä on kiinni. N. kerran viikossa käymme koirapuistossa. Nyt siitä on tullut painajainen, kun ei anna ottaa kiinni...
Mitähän tän kaverin kanssa pitäisi tehdä, onko ideoita? Yksin koiramme ei juurikaan joudu olemaan(muutamia tunteja maksim.) olen itse äitiyslomalla.
Meillä on reilun vuoden ikäinen uros labbis. Nyt hänellä on paha murkku ikä tod.näk. päällä. Uikuttaa ja haukkuu jos tahto ei mene läpi, haastaa hippa leikkiin sisällä, tuhoaa kaukosäätimiä ym. yksin ollessa.
Koira saa neljä krt päivässä lenkkiä. Kerran päivässä metsä retken jossa saa juosta vapaana ja hänelle heitellään rengasta ja keppiä, juoksee ylä/ alamäkeä ja etsii nameja. Muilla lenkeillä on kiinni. N. kerran viikossa käymme koirapuistossa. Nyt siitä on tullut painajainen, kun ei anna ottaa kiinni...
Mitähän tän kaverin kanssa pitäisi tehdä, onko ideoita? Yksin koiramme ei juurikaan joudu olemaan(muutamia tunteja maksim.) olen itse äitiyslomalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onkohan toiset koirat liian kiinnostavia jos ei koirapuistossa kiinni anna?. koiran sisälle yksin jäädessä tärkeimmät laitteet piiloon leluja koiralla aina lattialla pitää mitä purra jne.Namilla puistossakin opettaa luoksetulon käskee istumaan kuin koira tulee vierelle.Labbarin oppiessa luoksetulon tulee ja seuraa omistajan katsomallakin. Istumaan olen koiran opettanut takapäästä hieman painamalla ja sanonut istu ja maahanmenon kädessä nami maanpinnalla sanonut maahan. Täytyy aina muistaa opetus on hyvin pitkäjänteistä päivittäin opetat n1v haluamiasi taitoja alkaa osata.Labbari on kyllä aina valmis säheltämään täytyy vain kieltää ja ei ruveta hippasille koiran "halutessa".
Minusta yhtä tärkeää kuin palkitseminen, on se, ettei sitä saa koko ajan.
Ruokailu kerran päivässä, esim. aamulla kun lähdet, koira alkaa syömään ja muulloin saa pelkkä seura kelvata. Älä huomio koiraa liikaa.
Välillä huomio oikein kunnolla, silloin kun koira on haluamallasi tavalla.
Välillä käsket vaikka olla nukkumassa, eli jos ei osaa käskyä, laitat maahan ja aina kun nousee, toistat vaikka "rauhassa" "Odota" tai "kuusenkerkkä", ihan sama mitä, mutta sama sana ja samalla äänensävyllä. Palkitset (kehuja, ylösnousemus, leikki, nameja) kun on vapaaehtoisesti maannut kauan. Ensin pitää ihan koko ajan laittaa makuulleen, ei kovakouraisesti, mutta päättäväisesti.
Jos koiran kanssa johtajuus on ok, eikä sitä olla kohdeltu kaltoin, se hyväksyy tämän. Pitää toistaa koko ajan, ja vasta kun ei enää halua nousta, vaan on kyllästyneen näköinen, yllätät edellämainitusti ja annat käskyn, esim. "loppui" tai "ylös".
Käsket aina välillä rauhoittumaan, sitten kun on sanan kunnolla oppinut.
Namia ei saa kaikesta eikä koko aikaa, vaan on asioita, joita ei tehdä siksi että huvittaa, vaan yksinkertaisesti koska niin käsketään.
Nami on superkivajuttu ja omistajan kanssa leikki vielä kivempi.
Esim. oma koirani riehuu puistossa muiden mukana täysillä ja on ihan toisissa svääreissä minun kanssa, mutta kun haluan leikkiä sen kanssa, se voittaa muut koirat, ja muutkin koirat haluavat leikkiä kanssani. Annan niiden leikkiä yksitellen, käsken oman koiran odottaa sillä aikaa kuin muita leikitän ja toisaalta sitten on omani vuoro. Sitten sanon, "saat mennä" ja telmiminen muiden kanssa jatkuu. Puistosta ei kannata lähteä ennen kuin koira on kyllästynyt, niin kannattaa aluksi opettaa, ja kun luoksetulo on puistossa varma, sitä voi myös vaatia.
Opeta, että namia saa vain sinulta ja vain kun tekee täsmällisesti.
Nälkäisenä koira oppii ;) Tosin eläinrääkkäykseen ei saa eikä kannata ryhtyä. Mutta esim. kerran päivässä ruokkii, ja vaikka koirapuiston jälkeen, niin jo tulee vauhtia töppösiin. Laita näkyvästi ruoka odottamaan kotiin tai koirapuiston lähelle, kutsu koiraa, anna syödä, vie takaisin puistoon, kutsu, anna syödä loput. Kyllä koiran nälkä voittaa toisten koirien seuran. Mieti, mikä olisi paras kannuste, oletko se sinä, ruoka, toiset koirat..
Omallani on toiset koirat, joten pitää aina saada lupa niiden luo menemiseen, ja jos ei tottele, leikki loppuu. Kannattaa harjoitella sellaisen koiran kanssa, joka varmasti tottelee, joten omasikin on "pakko" tai kannattaa totella.
Tuossa tulikin paljon hyviä vinkkejä, täytyy ruveta kokeilemaan. Itse mietinkin tota ns. nälässä oloa. Koiramme saa nyt 2x pv rokaa jospa vaihtais sen yhteen kertaan, niin tulisikin vauhdikkaasti kotiin.
Koiramme luonne on kova ja määrätietoinen, jostain joskus kuullut että viisasta koiraa on vaikea kouluttaa, enkä ole aiheeseen millään tapaa reagoinut, mutta nyt se on naksahtanut omalle kohdalle.
Me kokeillaan noita ns. temppuja ja ilmoittelen kuinka käy, kun sunnuntaina on taas koirapuisto päivä.
Toivottavasti neuvot auttaa:)
Muuten, huomasin tänään, että se tosiaan vaikuttaa saako koira olla muulloin vapaana. Nimittäin kerrakin käytin koko lenkin hihnassa eli koirani ei ollut vapaana ollenkaan ja kun koirapuistossa oltiin, teki kaiken hieman huonommin, tai sitten ylireagoin. Ei tullut kertaakaan ilman pyyntöä luokse ja nuuski enimmäkseen, eikä leikkinyt koko aikaa. Pariin kertaan piti kutsua ennen ku tuli, sanoa uudestaan tiukemmalla äänensävyllä, ja lähtiessä katseli taakseen. No, voi se johtua siitäkin kun ei olla käyty pitkään aikaan, mutta luulisi että olisi halunnut vaan juosta koko ajan eikä nuuskia..
Ei noita koiria ymmärrä..
Ja hyvä pointti, että fiksua koiraa on vaikeampi kouluttaa.. Fiksua koiraa on helpompi kasvattaa ja peruskouluttaa, että se oppii käyttämään järkeään, mutta vaikeampi menestyä esim. tokossa tai jossain, missä kokoajan tehdään jotain. Oma koirani ainakin inhoaa tylsiä toistoja ja liian helppoja juttuja, vaikka mitä maailman parasta nakkia saisi. Heti kun tulee ongelmanratkaisutyyppistä, tai jotain missä saa itse toimia eikä vain noudattaa käskyjä "istu" "maahan" "vierellä" niin on paljon innokkaampi ja keskittyneempi. Kyllä ne fiksut koirat usein tekee juuri niin kuin parhaaksi kokee, eikä omistajan käsky aina ole se paras vaihtoehto. Joskus oikein katsoo, että "pitäskö tehä, hmm.." Jos ei oo parempaa tekemistä tai emäntä näyttää olevaan tosissaan, niin jo totellaan.. Kyllä se siitä, kohta rientää luoksesi turhankin usein..Tai sitten pitää kovan päänsä paremmin kuin sinä. Koirillahan enemmän on aikaa oikutella, eipä niillä parempaakaan tekemistä ole:P
Oletko tullut ajatelleeksi että poika on mustasukkainen. Kerroit olevasi äitiyslomalla. Labukka haluaa huomiota ja rakkautta kaiken aikaa ja nyt jaat sen tietysti lapsesi kanssa. Hän on huomannut että hän on jäänyt toiseksi. Tässä tapauksessa lenkit eivät auta. Et saa koiraasi niin väsyneeksi että se jättäisi pahanteon ja hepulit sikseen . Ainoa neuvo on että huomioit häntä ja osoitat rakkauttasi hänelle. Hän haluaa vain miellyttää sinua, ja kärsii kovasti jos et anna vastarakkautta. Olen sitä mieltä koiran omistajana (monia koiria elämän aikana) että pienet lapset ja koirat eivät sovi samaan kotiin, jompikumpi kärsii. Koira sitten vasta kun lapset ovat isompia ja silloinkin aikuisten hoidettavaksi ja aikusten ehdoilla. Voimia sinulle tulet niitä tarvitsemaan.
Olen samaa mieltä kanssasi, huomionhalusta tässä varmaankin on kysymys.
Yhden labbiksen omistajana (jo koirien taivaassa) voin yhtyä viestiisi, että ainakin mielestäni tällä rodulla on valtava miellyttämisen halu ja kaipaa kovasti vastarakkautta. Oma poikani oli erityisen kiintynyt minuun ja seurasi mukanani kaikkialle, toisin sanoen kotosalla kuljimme aina peräkkäin!
Myös mielipiteesi pienistä lapsista ja koirasta yhtä aikaa allekirjoitan täysin tai ainakin yhdistelmä vaatii todella paljon voimavaroja jos siihen lähtee!
Niin, toki asia voi olla niinkin että koira on mustis, mutta allekirjottaisi en sitä, että koirat ja lapset ei sovi samaan kotiin. Itse olen kasvanut perheessä jossa on aina ollut koiria jne..Kaikki on mennyt hyvin, en koe olevani hyljeksitty, enkä usko että pitkiä ikiä ja pärjänneitä koiria on vaivannut syrjittynä olo..No joo, mutta asiat voi olla niin tai näin..
Meillä kuitenkin tilanne alkoi, nää mielen tempaukset koiralla joista kirjoitin jo kuukausia sitten, kun vauva oli vielä mahassa. Nyt jopa rauhottunut siitä mitä oli n, puoli vuotta sitten..
Kiitos kuitenkin neuvoista!