monesti olen selittänyt että isänne rakastaa teitä mut en tiedä miten saisin heidän isänsä näyttämään /kertomaan että rakastaa lapsiaan vaikka rakastaakin nyt myös uutta vaimoaan.
Tiedän et kuuluu asiaan lasten mustasukkaisuus mut kun sitä jo jatkunut 1.1/2. v. niin jotenkin syytä olis tilanteen korjaantuu...itte en psty enään vaikuttaan asjaan ja en jaksa puolustella ex.sääni.
Onko kokemuksii kellään..?
Tiedän et kuuluu asiaan lasten mustasukkaisuus mut kun sitä jo jatkunut 1.1/2. v. niin jotenkin syytä olis tilanteen korjaantuu...itte en psty enään vaikuttaan asjaan ja en jaksa puolustella ex.sääni.
Onko kokemuksii kellään..?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ehdota miehellesi että menisi lastensa kanssa(siis ilman sinua)jonnekkin päivän reissulle(esim eläintarha, jonka jälkeen syömään johkin lasten lempipaikkaan), tällöin isän huomio keskittyy vain ja ainoastaan lapsiin. ehkäpä he alkavat ymmärtämään että isä rakastaa myös heitä. anna heille aina välillä ihan omaa aikaa olla isänsä kanssa keskenään, ja tietty kaikki yhdessä käytte myös reissuilla sun muuta, mutta jos isä antaisi aikaa pelkästään lapsilleen niin ehkäpä he ymmärtävät ettei isä heitä unohda vaikka uusi vaimokin on.
vielläkin hiukan mustasukkasuutta havaittavissa mutta ei paljoa:) koska jo seurustelun alussa kehotin miestäni tekemään keskenään jotain lasten kanssa mutta myös yhdessä tehkää jotakin ja sinä lasten kanssa:)
Ei sun hommas ole puolustella isää, ja menettää oma luottamuksesikin siinä kun lapset huomaa että valehtelet sumeilematta????
Mikä sulle luo tarpeen puhua vasten parempaa tietoasi? Kuvitteletko että lapset eivät osaa ajatella omilla aivoillaan? Kuvitteletko heidän sen jälkeen arvostavan arviointi kykyäsi?
Kyllä lapset totuuden kestää, ja osaa sitten suhtautua sen vaatimalla tavalla.
Eiväthän uusi vaimo ja lapset sulje pois toisiaan?? Rakkaudet ovat aivan perustavalla tavalla eri laatua. Ei tarvitse mitään sepitellä, totuus varmasti on että isä rakastaa lapsiaan, kokevat ehkä kilpailutilannetta nyt kun isän huomiota on jakamassa uusi ihminen. Tilanne rauhottuu ajan kanssa kun huomaavat, ettei se isä siitä mihinkään katoa. Teet aivan oikein kun tuet isän ja lapsien suhdetta. Oletko kertonut isälle että lapset ovat huolissaan? Haluaisi varmasti tietää...
Lapset on helppo jättää, mutta uusi suhde ei, koska silloin mies jää yksin. Lapsista on seuraa mutta aikuinen tarvii toista aikuista.
Meillä kun mies tapasi uuden naisen, lapset jäivät. Ennen naistaan, lapset olivat miehelle tosi tärkeitä, viikottain pariinkin kertaan lapset saivat olla isällään ja joskus yötäkin viikonloppuisin. Nyt eivät kelpaa edes kerran kuussakaan. Se loppui siihen kun tämä nainen löytyi.
Muistan, kun tyttäremme soitti kerran isälle, et koska tuut, niin isä äkäisenä oli sanonut puhelimeen, ET TUUN KU KERIKIÄN! Siihen loppui lapsemme soitot isälle.
Mies olettettavsti piti lapsiaan sen ajan yksinäisyyden poistajana, ja kun seuraa löytyi, lapset oli helppo heittää pois.
Meillä kyllä mies katosi.
Meilläkin mies pelkäsi yksinjäämistä joten lapset saivat jäädä kuvioista. Ennen uutta naista tapasi kyllä lapsiaan. Ja arvaa ollaanko yritetty puhua isälle lasten kaipauksesta-turhaan.
Vahinko. Mies tulee kyllä menetyksensä huomaamaan jossain vaiheessa.
Meillä lapset ovat joka toinen viikonloppu, koska mieheni exä asuu sen verran kaukana. Aikaisemmin olivat viikko - viikko systeemillä, ennen exän muuttoa.
Uutta puolisoa ei kannata siitä syyttää, että isä jättää lapsensa. Se on isän valinta ja olosuhteiden lopputulos. Ikinä ei minulle mieleeni ole tullut erottaa isää lapsistaan, mutta esim. mieheni ex teki niin miehelleni ja tämän aikaisemmille lapsilleen (2 exää, avo). Olen kylläkin tehnyt työtä sen eteen, että tämä viimeisin ex vähentää kontrolliaan meidän elämäämme. Ehkä panikoi muistaessaan mitä itse teki aikaisemmin...
Miehen lapset ovat osa elämäämme ja miestä lopun ikäänsä. Kaikki lapset.
Kannattaa muistaa antaa miehelle ja uudelle kumppanille tilaa elää omaa elämäänsä (ja elää sitä omaansa myös) siten, ettei liikaa sekoa exänsä "muuhun elämään". Niin kauan kuin lapsilla on hyvä olla. Jos liikaa tuputtautuu, voi olla tuloksena vastareaktio, että avoimuus lakkaa ja halutaan puollustaa sitä "omaa pesää" liiankin rajusti. Silloin voi välit katketa.
taas että uuden naisen löydyttyä isä ei välitä lapsistaan, niin se on ex vaimon syy? Vaikka ennen uutta isä tapasi lapsiaan viikottain? Minä olin iloinen kun lapset olivat isälleen tärkeitä, oli niin kauan kun uusi ilmestyi, sitten eivät olleet eikä ole nytkään. Minua ei voi syyttää, en koskaan estänyt lapsia isän luo menosta ja me olimme hyvissä väleissä.
Nyt emme ole eikä ole lapsetkaan. Kaikki tapahtui tämän naisen tulon myötä, joten en voi tuntea syyllisyyttä. Kyllä syy selvästi oli uuden naisen.
Syy ja vastuu on isän. Hän se on vanhempi, ei se uusi nainen.
Ihan sama kuin, kuvitteellinen tilanne, aviomies menee ja pettää vaimoaan sinkkunaisen kanssa. Vaimo hyökkää sinkkunaisen kimppuun, vaikka ainoa, jolla oli sitoumuksia toisaalle ja joka varmasti tiesi tekevänsä väärin, oli se aviomies.
Miksi naiset kuvittelevat, että mies on tahdoton lapanen? Eikö aikuisen tule ihan itse kantaa tekonsa seuraukset, eikä piiloutua kenenkään selän taakse? Niin, tietysti sitä vierasta ihmistä on helpompi syyttää, kuin sitä johon ensin rakasti ja luotti ja sitten luotti siihen, ettei edes lapsiaan hylkää.
Vaan mitä jos se isukki tai aviomies, onkin ihan oikeasti vaan ihan täys paska? Sitä on tietysti vaikea myöntää itselleen, että on mennyt sellaisen kanssa lisääntymään....
mistään, mutta joka asiaan on se äiti syyllinen? Aivan kaikkeen, vaikkei oikeesti olisikaan. En osaa ymmärtää. Minkä sädekehän uudet naiset ovat itselleen asettaneet, kun heitä ei syyllinen olo kosketa koskaan. He kyllä osaavat syyllistää kaiken ja kaikki, mutta he eivät itse tunne syyllisyyttä mistään. En käsitä, en kästiä, en kästiä....
ex vaimon syy vs. uuden vaimon syy.
Aivan turhaa.
Syy on miehen.
Edellisessä viestissä ei kyllä ex vaimoakaan syyllistetty.
Eikö siinä juuri sanottu, että entäpä jos se onkin ollut täysi paska se MIES.
Miksi ihmeessä niin usein näkee, että miesten päitten ympärille halutaan niitä sädekehiä kiillottaa? Mies on vastuussa omista toimistaan, myös silloin jos päättää rikkoa avioliittonsa (olipa sen muu tilanne mikä tahansa) pettämiseen.
Samalla tavoin isä itse on syyllinen, jos ei halua nähdä omia lapsiaan, tai antaa minkään siihen vaikuttaa. Isä on itse tilanteensa silloin päättänyt.
Lakatkaa jo jeesustelemasta kumman NAISEN vika asiat enemmän ovat, kyllä mies sen lusikan soppaan on myös laittanut jo silloin kun ensimmäisen kerran meni naimisiin, ja hämmentänyt sitä sen jälkeen omilla valinnoillaan, JOISTA EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN MUUTA IHMISTÄ.
ainakaan useassa tapauksessa.
Vaikka lapset olivat itse leiponeet kakun, kun lapset soittivat isälle kysyäkseen miksi et tule ja missä olet kun ollaan kakkukin leivottu, niin isä tiuskaisi että kaverin tykönä. Arvaa harmittiko lapsia? Kaverit tärkeämpiä (oli uusikkonsa luona)ja olivat päiväkodissakin sanoneet kun oli lapset puhuneet isänpäivästä, että meidän isi oli kaverin luona isänpäivänä...
Miksi ei sänpäivää ei voi viettää isän luona? Lapset ja isä?
ja isä ei "pärjää, kokee hankalaksi" lapset yksiössään. Tapaa lapsia n. kerran kuussa sitten meillä. Arvaa vain olenko pyytänyt useasti että ottaisi lapset viikonlopuksi, että saisin hengähtää? Mulla on vuorotyö ja lapset pieniä, ja iso talo hoidettavana...ei väliin naurata yhtään.
ilmeisesti ero vielä suht' tuore?
Sano sille isukille, että joko te sovitte lasten tapaamiskäytännöstä itse, tai sitten se mennään sopimaan sosiaalitoimeen lastenvalvojan kanssa. Huolto- ja tapaamis- sekä elatussopimus tulisi aina tehdä virallisia teitä, silloinkin jos erotaan sovussa, mutta kummasti ne asiat voivat matkalla mutkistua, jos ei ole laillista paperia johon tukeutua.
Jos lasten isä ei tapaa säännöllisesti ja olet vuorotyötä tekevä yksinhuoltajaäiti, sinun kannattaisi kysyä muitakin tukimahdollisuuksia lapsiasi ajatellen sosiaalitoimelta. Esim. tukiperhetoiminta kerran kuussa yksi viikonloppu (elleivät siis ole vielä vaippaikäisiä) tai muut avastaavaa, perusteluna se, että teillä kaikilla on parempi olla, jos sinä et pala loppuun. Hyvä olisi myös ottaa käyttöön mummulat ja kummit tms, jos mahdollista, koska se nyt vain on niin, että sinunkin elämäsi pitää sisältää hetken hengähdyksiä pelkän työn ja lastenhoidon sijaan. Jos sinä väsyt, masennut tai muuta tällaista negatiivista, se tulee olemaan myös lapsiltasi pois.
Perkle mikä isä, mutta perkle, sinä SELVIÄT ja isukkille koittaa joskus vielä tilinteon hetki omien lastensa kanssa, jahka he kasvavat.
Kamalaa kun jotkut miehet luulevat vanhemmuuden olevan peruttavissa olevan asian, jos se nyt juuri ei satu elämään sopimaan tai itseä miellyttämään.
Voimia sinulle!
t.erään viikonloppuisän uusi vaimo