Ihan aluks sanon että en tätä kirjoita valittaakseni, vaan ihan verratakseni eri oloja kerrostalon ja omakotitalon välillä.
Eli, aikanaan asuin kerrotalossa. Yötyöläisenä kerrostalo on aika kamala paikka asua. (siis tietenkin äänet kuuluvat päivisin, mutta yötyöläisenä se on minulle nukkumaaikaa, joten sanomattakin selvää että sitä oli jatkuvasti väsynyt ja unenpuutteessa).
Toisaalta kerrostalossa saa olla rauhassa. Ketään ei tuona aikana kiinnostanut kuka olen ja mitä teen. Mutta sitten taas alkoi pitemmän päälle alkoi ottamaan nuppiin se että ei itse koskaan "omalla ajalla" aamuöisin pystynyt tekemään mitään. (ei siivoamaan yms yms...).
Eli kun mitään ei oikeastaan voinut tehdä sitä istui hereilläolo ajat koneella.
Sitten taas muutin/muutettiin ihan oman vapaudenkin takia omakotitaloon. Eli töistä tullessani saan klo 05 "huudattaa" musiikka, siivota, käydä suihkussa ja tiskata elämäni kyllyydestä ja tehdä mitä huvittaa ilman että häiritseen ketään. (I-H-A-N-A-A)
Sitten taas tuli sellainen asia eteen että nyt taas naapurit ovat ihan älyttömän kiinnostuneita kaikesta. Tämä pieni yhteisö täällä on todella tiivistä porukkaa, omalla tavalla hyvä, mutta omalla tavallaan ahdistavaa.
No, tosiaan, vuorokausirytmini takia en ensimmäiseen puoleen vuoteen tutustunut kovinkaan moneen naapuriin. Meitä pidettiin miehen kanssa ihan friikkeinä, varsinkaan kun meillä ei ole lapsia ja mieskin on yötyöläinen.
Hurjimmissa juoruissa sain kuulla olevani strippari yms. ilman että minulta edes tultiin kysymään ammattiani. Toisaalta meitä pidettiin työttöminä kun päiväsaikaan pihalla teimme pihahommia.
Kieltämättä aika hassua! Eniten minua naurattaa ihmisten pohjaton uteliaisuus ja tämä uskomaton mielikuvituksen lento. Nyt olemme jo osa kommuunia, kun kesälomilla ollaan tutustuttu naapureihin, mutta saatiin muutamilta naapureilta kuulla mitä kaikkea meistä on puhuttu ja kyllä nauratti ihan tolkuttoman paljon. aika paljon "Kiinnostus" loppui heti kun naapurit saivat tietää esim. että ei ammattini ole sen verran ihmeelisempi tai epäilyttövämpi kun baarimestari.
Kyllä tää suomenkansa on hassua =)
Toisaalta kaipaan sitä kerrostalo asumisen kasvottomuutta, sen takia että omassa ammatissa joutuu koko ajan olemaan ihmisten kanssa, ja luulin tosiaan että omakotitalo asumisessa saa 100%n rauhan vapaa-ajalleen.
Mutta kaikesta huolimatta olen tähän asumisratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen... Omasta mielestäni me vaan ei oikeesti olla NIIIN kiinnostavia.
Eli, aikanaan asuin kerrotalossa. Yötyöläisenä kerrostalo on aika kamala paikka asua. (siis tietenkin äänet kuuluvat päivisin, mutta yötyöläisenä se on minulle nukkumaaikaa, joten sanomattakin selvää että sitä oli jatkuvasti väsynyt ja unenpuutteessa).
Toisaalta kerrostalossa saa olla rauhassa. Ketään ei tuona aikana kiinnostanut kuka olen ja mitä teen. Mutta sitten taas alkoi pitemmän päälle alkoi ottamaan nuppiin se että ei itse koskaan "omalla ajalla" aamuöisin pystynyt tekemään mitään. (ei siivoamaan yms yms...).
Eli kun mitään ei oikeastaan voinut tehdä sitä istui hereilläolo ajat koneella.
Sitten taas muutin/muutettiin ihan oman vapaudenkin takia omakotitaloon. Eli töistä tullessani saan klo 05 "huudattaa" musiikka, siivota, käydä suihkussa ja tiskata elämäni kyllyydestä ja tehdä mitä huvittaa ilman että häiritseen ketään. (I-H-A-N-A-A)
Sitten taas tuli sellainen asia eteen että nyt taas naapurit ovat ihan älyttömän kiinnostuneita kaikesta. Tämä pieni yhteisö täällä on todella tiivistä porukkaa, omalla tavalla hyvä, mutta omalla tavallaan ahdistavaa.
No, tosiaan, vuorokausirytmini takia en ensimmäiseen puoleen vuoteen tutustunut kovinkaan moneen naapuriin. Meitä pidettiin miehen kanssa ihan friikkeinä, varsinkaan kun meillä ei ole lapsia ja mieskin on yötyöläinen.
Hurjimmissa juoruissa sain kuulla olevani strippari yms. ilman että minulta edes tultiin kysymään ammattiani. Toisaalta meitä pidettiin työttöminä kun päiväsaikaan pihalla teimme pihahommia.
Kieltämättä aika hassua! Eniten minua naurattaa ihmisten pohjaton uteliaisuus ja tämä uskomaton mielikuvituksen lento. Nyt olemme jo osa kommuunia, kun kesälomilla ollaan tutustuttu naapureihin, mutta saatiin muutamilta naapureilta kuulla mitä kaikkea meistä on puhuttu ja kyllä nauratti ihan tolkuttoman paljon. aika paljon "Kiinnostus" loppui heti kun naapurit saivat tietää esim. että ei ammattini ole sen verran ihmeelisempi tai epäilyttövämpi kun baarimestari.
Kyllä tää suomenkansa on hassua =)
Toisaalta kaipaan sitä kerrostalo asumisen kasvottomuutta, sen takia että omassa ammatissa joutuu koko ajan olemaan ihmisten kanssa, ja luulin tosiaan että omakotitalo asumisessa saa 100%n rauhan vapaa-ajalleen.
Mutta kaikesta huolimatta olen tähän asumisratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen... Omasta mielestäni me vaan ei oikeesti olla NIIIN kiinnostavia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Kyllä tää suomenkansa on hassua =)"
EIPÄS KUN VITTUMAISEN UTELIASTA!!!!
SAATANA VIHAAN IHMISIÄ, JOILLA EI OLE OMAA ELÄMÄÄ ja sitä pitää aina olla hakemassa NAAPURIN PUOLELTA!!!!
Itse asun ns. pienkerrostalossa (8 huoneistoa) ja ole äärimmäisen omaa rauhaa ja yksityisyyttä rakastava ihminen. Yhden naapureistani olen tavannut kerran hänen työhönsä liittyvissä asioissa, ennekuin tiesin hänen olevan naapurini. Tämän tapaamisen pohjalta hän on ottanut asiakseen valistaa muita talon asukkaita kuka ja mikä olen, maustettuna tosin (muisti on niin lyhyt, että loput on täytynyt keksiä).
Kuulin yllättäviä ja uusia asioita itsestäni eräältä asukkaalta joka on muuttanut jo pois talostamme. Enpä ole katsonut sitten asiakseni alkaa oikomaan naapureiden käsityksiä, mikäli ovat niin yksinkertaisia että uskovat kyseenalaistamatta kaiken mitä heille kerrotaan.
PS. Hänen työnsä on vaitiolovelvollisuuden alainen, olisin voinut halutessani olla hänelle ns. asiakas - mutta niin epätoivoinen en kuitenkaan ole :D