Siinä ei ollut mitään todellista,
se kaikki oli vain liian pitkään jatkunut leikki.
Minä olin niin satutettu,
niin arka kaikesta kivusta.
Janosin ihailua ja hellyyttä.
Kaipasin sitä tunnetta,
kun on jollekin elämän lähde.
Sinä olit liian helppo,
liian altis rakkaudelle.
Olit kaikille vaaroille avoin.
Minä kiedoin sinut niihin suloisiin ansoihin joihin tarrauduit kuin hukkuva,
sinä luulit saavasi kaiken mitä olet koskaan toivonut.
Sinulla oli tarve olla jonkun oma.
Minulla tarve olla kuulumatta enää ikinä kenellekään.
Nyt, kaiken kivun ja itkun jälkeen,
sinä vihaat minua lähes yhtä paljon kuin minä.
se kaikki oli vain liian pitkään jatkunut leikki.
Minä olin niin satutettu,
niin arka kaikesta kivusta.
Janosin ihailua ja hellyyttä.
Kaipasin sitä tunnetta,
kun on jollekin elämän lähde.
Sinä olit liian helppo,
liian altis rakkaudelle.
Olit kaikille vaaroille avoin.
Minä kiedoin sinut niihin suloisiin ansoihin joihin tarrauduit kuin hukkuva,
sinä luulit saavasi kaiken mitä olet koskaan toivonut.
Sinulla oli tarve olla jonkun oma.
Minulla tarve olla kuulumatta enää ikinä kenellekään.
Nyt, kaiken kivun ja itkun jälkeen,
sinä vihaat minua lähes yhtä paljon kuin minä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kauniisti kirjoitettu runo ja jotenkin tutunoloinen tunne omalla kohdallani.
joka on päättynyt.
Koskettava runo, erityisesti tuo toinen säkeistö.
Siinä on kiteytettynä kipu ja kaipaus.
Päätös on melko synkkä, mutta noinkin rakkaudes-
sa voi käydä.
Hienoa tekstiä joka tapauksessa, kiitos.
Kiitän palautteesta :)
Kiva, jos tunnetilaan pääsee mukaan...
Kieltämättä ehkä hivenen synkillä linjoilla mennään, mutta joskus se elämä vaan menee näin...
kyllä se tästä taas iloksi muuttuu, jonain päivänä! :)