Minä heräsin yöllä taas siihen ääneen, sen naisen sielua revittiin taas. Se itki niin alkukantaisesti, ja tuska tunkeutui seinien läpi kuin terävin veitsi. Peloista raa'in, peloista lujin, kuuluu rakkauden täyteiseen ko…
Askel on kevyt, mieli on raskas. Salaisuuksia muutama liikaa, joita piilottaa. Minä olen valehdellut sinulle, olen huijannut; -olen sanonut ettei mikään ole hätänä, vaikka sisälläni kirkuu satoja ääniä omia tuhoavia aja…
Vaikeaa, niin kovin vaikeaa. Kertoa sinulle näistä haavoista joita sydämeni reunat on täynnä, paljastaa miten paljon kipua on mahtunut pieneen elämään. Jotenkin en halua niillä sinua vaivata, -mitäs näistä, menneistä pi…
Minä kuulin eilen ne sanat, tiedättehän, ne sanat! Ne joilla särjetään sydämiä ja kaadetaan kaikki maailman esteet. Juuri ne. Ne putosivat eteeni hätäisiltä huulilta, ne heitettiin päälleni kun olin sylissä piilossa pah…
Aika kauan minä välttelin, pysyin piilossa ja väistelin. Pelkäsin sinua, pelkäsin tunteita. Sinä olet kuitenkin kuin tyyni tumma suolampi, sinä et värähdä minun raivostani etkä myrskyistäni. Olen tehnyt kaikkeni jotta l…
Minä otin vastaan loukkauksen toisensa perään, siedin ne ja yritín ymmärtää. Kunnioitin rauhaasi ja oikeuttasi olla surullinen, annoin mahdollisuuksia joihin minulla ei olisi ollut varaa. Mutta on olemassa päätepiste, r…
Meillä oli liian paljon aikaa, tutkia toistemme silmiä aamuisin katsoa kunnes näki jo pohjalle. Minä pelkäsin aina, mitä minussa oli piilossa Sinä olit kuin lasipohjainen vene, joka näki kaiken ja kirkkaasti. Nyt kun si…
Minä haluaisin kertoa, rehellisesti, unelmista jotka täyttävät pääni lupaa kysymättä, ruuhkabussissa... kiireisenä työpäivänä... spinning-tunnilla... Minä ajattelen hellyyttä. Miltä tuntuu hengitys poskellani ja silittä…
Se särkyi,rakkaus nimittäin, meni rikki. Kai se oli se aamu kun kasasit kaikki virheeni kiviseksi muuriksi väliimme, muistutit kaikista lupauksista joita en voinut pitää. Mittasit rakkauteni määrää sanoilla ja teoilla, …
Minä kivetän kasvoni, olen tyyni. Otan vastaan kaiken kivun ja tuskan. Annan sinun mennä. Kohautan olkapäitäni, olen viileä vuoristolampi. Pintaani ei riko edes rakkauden loppu. Sinä et näe sitä, kun minä vajoan suljetu…
Minä en tiennyt, olin kai lapsellinen. Tai sitten kukaan ei koskaan varoittanut, että rakkaus sattuu sittenkin enemmän kuin yksinäisyys. Miten julmasti viiltää epäilys sisälläni ja pelko syö mielenrauhaa kun minulla on …
On aina ollut vaikeaa levittää kätensä ja heittäytyä epävarmuuteen. Antaa itselleen lupa lentää korkeammalla kuin koskaan. Tai murskaantua kokonaan, lopullisesti. Varovasti, varpaat kuilun reunalla katse horisonttiin va…
Joka kerta minä vannon, tämä on viimeinen kerta. Vielä kerran jotta rauha voisi palata maailmaan ja sitten ei enää milloinkaan. Tämän kerran vielä, lasken ripseni peittämään jäiset viikatteet joita silmäni iskevät rinta…
Vaatiiko se älykkyyttä tai taitoa, lyödä kun makaa maassa jo valmiiksi ruhjeilla? Antaako se hyvää mieltä tai nautintoa, kuulla toisen kipeää itkua? Toisille kaunis sana ja hellä kosketus on niin monien kaltereiden taka…
Tämän joen rantaan on hyvä käydä lepäämään. Katsella ohi lipuvia tuulia antaa virran viedä suruja pois, yksi kerrallaan. Minä toivon että murheet päätyvät johonkin rannattomaan mereen, niin etteivät ne löydä tietään tak…
Sinun kätesi, tavallaan kovin tavalliset, ovat lumonneet minut. Käsiesi kosketus on hento ja ihon alla ei vaani lyönnit, ei iskut. Käsiesi lihakset ja jänteet eivät ole koskaan nousseet satuttamaan, mutta monesti ne ova…
Sinä nukut syvää unta, huulesi mutrussa kuin pienellä pojalla ja kuu saa olkapääsi hohtamaan sinisenä peitonkulman alta. Minä tarkkailen sinua ripsieni alta, hiljaa etten herätä. Pelko nousee mustista varjoistaan ja kui…
Ei ihan vielä Anna minun hetken levätä, nukkua poski vasten viileän tyynyn pintaa ihan yksin. Nämä haavat joita kannan vasemman rintani alla särkevät vielä kovasti, minä en ole nyt se nainen joksi minua luulet. -Olen va…
On helppoa huutaa oman päänsä sisällä ole hiljaa! Mutta sen sanominen on niin kovin vaikeaa. Minä haluaisin tukkia sinun suusi kun aloitat jälleen itsesi häpäisemisen viljelet sanoja kuin huonoa viljaa miten minuun kosk…
En ole koskaan ollut kovin taitava tunnistamaan milloin on tarpeeksi. Milloin pitäisi rohkeasti jatkaa pidemmälle, kauemmas, syvemmälle ja milloin pitäisi heittää kaikki jarrut päälle. Olen aina liikaa tai liian vähän m…
