On tosi mukavaa mennä mukaan .
Ja olisi mukava tietää mitä te muut keksitte niissä seuroissa .
Tunnen itseni yksinäiseksi ,mutta en hylätyksi ja
siksi kai se onkin viikon huippuhetki joka tiistaina.
Olin taasen eilen mukana Ruotsin Suomalaisissa,
Heräsin ja ajattelin, että kyllä sitä voi nukkua muullostikkin ,ajatukset pyöri siinä unessa, mitä näin herätessäsni.
Olin matkalla eläkeläis porukan kanssa ja hauskaa oli, ihan niinkuin aina oli, kun vielä matkustin ulkomailla sen porukan kanssa.
Nyt me vaan jutellaan kaikki yhteen ääneen .
Me kaikki ollaan yksinäisiä ,muutamaa pariskuntaa lukuunottamatta.
Juttelin yhden naisihmisen kanssa ja pidimme "kai" itseämme muita nuorempina, hän 71v ja minä 73v. koska ihmettelimme juttujen aihetta ,kaikki vaan muisteli vanhoja aikoja.
Puheen sorina oli valtava.Meitä oli 21 henk.
Muistan vielä ,kun oma äitini eli ,ja hän kanssa muisteli aina niitä vanhoja aikoja.
Joskus ihan harmitti ,muistot olivat moneen kertaan kuultu jo.
Ajattelin että minusta ei tule koskaan Tuollaista "vanhojen Muistelijaa" .Mutta kuinka ollaakkaan, tässä sitä nyt vaan ollaan ja ihan olen samanlainen .
Mutta vanha en ole ,vaikka ne muut olikin siellä:=)eläkeläisissä:=) :=)000:=)
Käyttekö eläkeläisissä
19
1138
Vastaukset
- sveduissa
Asuessani sveduissa kävin suomalaisten juhannusjuhlilla Eskilstunassa.
Tunnelma oli paljon isänmaallisempi kuin saman vuosikymmenen suomalaiskemuissa.
Ehkä eläkeläisillä myös, on siellä voimakkaampi yhteenkuuluvuuden tunne?
Täällä Suomessa olen kerran yrittänyt olla eläkeläisporukoissa.
Tunsin oloni hyvin vieraaksi!
Jos hengitän niin voin kokeilla uudelleen seuraavalla vuosikymmenellä.- Raistiina
Tällä viikolla oman alani ikäjoukko lähtee torilta bussikuljetukseen kohti maaseutua. Meitä on bussilastillinen ja iloista sorinaa riittää iltapäivän ajaksi.
Perillä kartanossa ohjelmaa on nimeksi. Tulee lapsuus mieleen, onhan joskus nähty keijut ja tontut ym yllätykset hyvällä maulla.
Olemme laulavia ihmisiä, joten laulu lähtee sydämestä. Seurustelu voittaa pääosan.
Kartanon ruoka on vertaansa vailla ja ympäristö toimivan viihtyisä. Siksi haluamme sinne vuosittain palata. Jo ajoissa sovimme lähdöstä lähiystävien kanssa.
Iso joukko kokoontuu toisen kerran keväällä Flooran päivänä keskellä kaupunkia.
Muuten en laumoissa kulje.
- sen verran
ronkeli, että en käy eläkeläisissä. Tyydyn käymään nuoremmissa.
- sopeutumiskelvoton
Kerran kävin. Mummelit - suurin osa - alkoivat janttelemaan mitkä olivat katujen nimet ennen ja miksi ne on muutettu. Siinä meni se kaksi tuntia,paitsi monta kertaa sanottiin välissä, että riittääköhän kahvi kun "tuli ihan vieraita."
No, en yllätä kahvipiiriä enää. Maksoin kyllä kyllä kupistani ravintolahinnan. Eikä keskustelun aiheetkaan erityisemmin kiinnosta. Mutta en kyllä ollut "tunkeilijakaan."
- siinä
tuppaa käymään. On pakko tyytyä muistelemaan vanhimpia asioita kun tuoreempia tapahtumia ei enää muista.
- yhdistyselämä
mutta paljon niissä käy eläkeläisiä. Itse olen käynyt jo parikymmentä vuotta milloin ahkerammin , milloin harvemmin, omien mieltymysteni mukaan. Eihän siellä ole pakko olla aina mukana. Voi käydä jollain retkillä tai teatterissa. On eri asia niillä jotka ovat toimihenkilöitä, he ovat enemmän sidoksissa.
Olen löytänyt kaksi elämäni tärkeintä ihmistä noista ympyröistä ja niin on moni muukin.
Että ei ne ihan turhia ole.
En oikein ole ymmärtänyt, mitä tuolla tarkoitetaan. Käyn eläkeläisille tarkoitetuissa harrastuspiireissä, esim. maalaamassa, enkä ymmärrä yhtään noita valituksia puheenaiheiden surkeudesta. Meillä on siellä tosi mukavaa mielestäni ja jututkin ihan mielenkiintoisia. Useimmat ovat ylitse 70, itse olen vielä vähän alle, mutta vauhdilla olen tulossa perässä. Eikä näillä kymmenillä iällä ole mielestäni mitään merkitystä. Eläkepiireissä on minusta kivaa!!
mielestäni,oikein tarpeellisia..Hauskaa niissä on
käydä..Meilläkin toimii monenlaista ryhmää ja
kyllä ne pitävät mielen virkeänä..Eläketapaamisille ,kutsutaan aina vierailija ,kertomaan ajankohtaisista asioista ja
kaikesta mahdollisesta,mikä kiinnostaa ikä-ihmisiä.On yhteislaulu..juomme kahvit..runoryhmää,
lauluryhmää ja tietokilpailuja pidetään ym..
Paljon on väkeä joka kerta..Kyllä ne tapaamiset estävät masennusta ainakin ja syrjäytymistä.
Teatteriin varataan lippuja ajoissa ja retkillä käydään..Hienoa toimintaa..t.Irkku
ja mukana olen pyörinyt aika tiiviisti.
Talkootöissä kanna korteni yhdistyksen hyväksi, vedän käsityöryhmää, siellä teemme käsitöitä ja myyjäisissä sitten kauppaamme niitä ja yhdistykselle roposet tilitämme.
Ryhmä mitä vedän koostuu noin viidestätoista ihmisestä( vaihtelevasti) ja henki on mitä parhain, keittelemme kahvit ja kolikon heitämme kassaan ja nyt taas tilasin jouluruuan pikku-joulun merkeissä kahvirahoilla kustannamme.
Yhdistyksen toiminta tahtoo pyöriä muutaman sitkeän ihmisen ympärillä, toimihenkilöitä ei meinaa saada, matkat ja teatterit vetävät väkeä.
Tämä niin kuin kaikki toiminta vaatisi jokaisen panosta, tietenkin voimien mukaan, mikään ei pyöri, jos ei mukana ole tekijöitä.
Joukossa on monenlaisia, niitäkin löytyy, jotka haalivat kaiken mahdollisen, tällä meinigillä tyrehdyttävät arempien toimimisen.
Tehtävien jakaminen saisi intoa ja ideoita, useampi innostuisi tulemaan mukaan karkoittamaan sitä yksinäisyyttä, mistä paljon puhutaan.
Eläkeläisten toiminta yhdistyksissä on antoisaa ja rikasta yhdessä olemista, pienet vaikeudet unohtaen.
Aina ei kaikille ole sopivaa, mutta kehitellen, sitä voi aina tehdä ja lopputulos voi tuottaa iloa!- Sunnuntailapsi
Olen joskus miettinyt milten järjestötoimintaa voisi kehittää niin , että erilaiset ihmiset löytäisivät niistä itselleen sopivia tapahtumia.
Kun uusi ihminen tule ryhmään, miten häntä lähestytään? Jos hänen kanssaan pyrkii juttusille, pitääkö hän sitä häiritsevänä. Jos kukaan taas ei lähesty häntä, tuntuuko se hylkimiseltä.
Aika vaikea on tietää oikeaa lähestymistapaa.
Oma kokemukseni on se . että jos ei itse pyri ottamaan kontaktia, saa kyllä olla omasa'ylhäisessä' yksinäisyydessä. Mikä on teidän kokemuksenne uusista tulokkaista? - Mallamargareetta
Sunnuntailapsi kirjoitti:
Olen joskus miettinyt milten järjestötoimintaa voisi kehittää niin , että erilaiset ihmiset löytäisivät niistä itselleen sopivia tapahtumia.
Kun uusi ihminen tule ryhmään, miten häntä lähestytään? Jos hänen kanssaan pyrkii juttusille, pitääkö hän sitä häiritsevänä. Jos kukaan taas ei lähesty häntä, tuntuuko se hylkimiseltä.
Aika vaikea on tietää oikeaa lähestymistapaa.
Oma kokemukseni on se . että jos ei itse pyri ottamaan kontaktia, saa kyllä olla omasa'ylhäisessä' yksinäisyydessä. Mikä on teidän kokemuksenne uusista tulokkaista?Olen vuoden verran käynyt paikallisen eläkeläispoppoon tilaisuuksissa. Tämä on pieni paikkakunta, joten ei ole varaa valita esim. poliittisen kannan mukaan seuraansa. Olen nuorin porukassa ( ja sehän sopii minulle!), ja olen tarjonnut rohkeasti ammattiini liittyvää asiantuntemusta kokoontumisten ohjelmaan. Tämä ehdotus sai vastakaikua, ja tunnen olevani yhteisöä rikastuttava jäsen. Mutta vaati aika paljon asettaa itsensä likoon ja alttiiksi kenties ehdotuksen tyrmäämiselle tai viileälle kohteliaisuudelle.
Avoimena ja sosiaalisena luonteena olen valmis lhestymään uusia tulokkaita. Minusta se on "vanhojen " tehtävä ja ystävällisyyttä sain itsekin kokea ensi käynnilläni. Tosin olin puhelimessa ottanut kontaktia seuran puheenjohtajaan ja kertonut tulevani tutustumaan. Vain yhden jäsenen tunsin ennestään. Sunnuntailapsi kirjoitti:
Olen joskus miettinyt milten järjestötoimintaa voisi kehittää niin , että erilaiset ihmiset löytäisivät niistä itselleen sopivia tapahtumia.
Kun uusi ihminen tule ryhmään, miten häntä lähestytään? Jos hänen kanssaan pyrkii juttusille, pitääkö hän sitä häiritsevänä. Jos kukaan taas ei lähesty häntä, tuntuuko se hylkimiseltä.
Aika vaikea on tietää oikeaa lähestymistapaa.
Oma kokemukseni on se . että jos ei itse pyri ottamaan kontaktia, saa kyllä olla omasa'ylhäisessä' yksinäisyydessä. Mikä on teidän kokemuksenne uusista tulokkaista?on aina ainakin itselleni ollut pikkuisen jännittävää ja alkukankeutta on havaittavissa. Rohkeasti kuitenkin olen mennyt, koska en nurkissani kestä nyhrätä ja kokemus kyllä sitten on osoittanut, että ryhmään kotiutuu aika pian, jos ryhmän tavoitteet tai ilmapiiri tai edes jokin siinä vastaa odotuksiani. Eläkeläisten reissuille en vielä ole koskaan ehtinyt. En myöskään ole uskaltanut sitoutua mihinkään vapaaehtoispuuhaan, kun ei ole ollut sellaiseen riittävästi aikaa. Arvostan kyllä kovasti ihmisiä, jotka siihen sitoutuvat, sillä se vaatii uskollisuutta.
- lepomieli
tinat kirjoitti:
on aina ainakin itselleni ollut pikkuisen jännittävää ja alkukankeutta on havaittavissa. Rohkeasti kuitenkin olen mennyt, koska en nurkissani kestä nyhrätä ja kokemus kyllä sitten on osoittanut, että ryhmään kotiutuu aika pian, jos ryhmän tavoitteet tai ilmapiiri tai edes jokin siinä vastaa odotuksiani. Eläkeläisten reissuille en vielä ole koskaan ehtinyt. En myöskään ole uskaltanut sitoutua mihinkään vapaaehtoispuuhaan, kun ei ole ollut sellaiseen riittävästi aikaa. Arvostan kyllä kovasti ihmisiä, jotka siihen sitoutuvat, sillä se vaatii uskollisuutta.
Käyn jonkun verran erilaisissa ryhmissä ja minun mielestäni kun menee outona johonkin
porukkaan odotan että minut huomataan ja vanhat olijat puhuvat jotain esim. tulevasta suunnitelmasta, siinä tuntee itsensä tasavertaiseksi aiemmin olleiden kanssa, kyllä mielestäni näillä eläkeläisten kerhoillakin on suuri merkitys vallankin yksin asuvan ihmisen kohdalla, rohkeasti vaan joukkoon. lepomieli kirjoitti:
Käyn jonkun verran erilaisissa ryhmissä ja minun mielestäni kun menee outona johonkin
porukkaan odotan että minut huomataan ja vanhat olijat puhuvat jotain esim. tulevasta suunnitelmasta, siinä tuntee itsensä tasavertaiseksi aiemmin olleiden kanssa, kyllä mielestäni näillä eläkeläisten kerhoillakin on suuri merkitys vallankin yksin asuvan ihmisen kohdalla, rohkeasti vaan joukkoon.Vaatii varmaan vähän rohkeutta, mennä ainoana mukaan johonkin uuteen harrastukseen tai tapahtumaan.
Itse aloitin senioritanssin eläkkeellä.
Hyvin otettiin vastaa, kaikki esittelivät itsensä.Toivoteltiin tervetulleeksi !
Itse tunsin olevani tosi kömpelö ja avuton, en tiennyt tanssisanastoa ,mitä mikin tarkoittaa.
Enkä paljon muutakaan osannut !
Nyt vuosien päästä ,siitä on tullut yksi rakkaimpia harrastuksia.
Ryhmässä on tosi mukavia ja läheiseksi tulleita ihmisiä, käydään valtakunnallisella tasolla olevissa senioritanssi tapahtumissa, kuten Tampereella. Ja pienemmissä !!
Muutenkin eläkeläisten kanssa monenmoisilla retkillä Aina on ollut mukavaa !!
Sehän on selvää, että meitä ihmisiä on toki "jokalähtöön" , Mutta kaikille pitää antaa tilaa, ja kaikenlaisia ihmisiä suvaita ja yrittää ymmärtää !
Se on sitä elämän rikkautta!!
- reetakaisuli
KYLLÄ SUOSITTELEN LITTYMISTÄ JOHONKIN ELÄKELÄISRYHMÄÄN .SIELLÄ ON IKÄISTÄNI SEURAA JA VARSINKIN OSALLISTUMINEN ON TÄRKEÄÄ JOKO LAULU LAUSUNTA TANHU KÄSITYÖ KIRJALLISUUS KERHOIHIN .ITSE KUULUN TANHURYHMÄÄN JA KERRAN VIIKOSSA HARJOITTELEMME KANSANTANSSEJA ,JOITA SITTEN MYÖS SILLOIN TÄLLÖIN ,TÄLLÖIN ESITÄMME.MYÖS RETKET OVAT HAUSKOJA YHDESSÄ OLOMUOTOJA .NIIN ETTÄ MUKAAN VAIN .KERHOLLA TAVATAAN !!
- Atolfia
ollut vielä mennä eläkeläisjuttuihin mukaan. Käyn erilaisissa jumpissa, joissa on kaiken ikäisiä. Samoin käyn opiskelemassa Kansalaisopistossa ja sielläkin on kaiken ikäisiä. Minusta on mukava olla tuollaisessa joukossa. Jututkin on kaikkia ikäluokkia koskevia, joten se on antoisaa.
Laulamassa käyn sellaisessa ryhmässä, jossa on vain eläkeläisiä suurin osa. Eihän työssä kävijät ehdi päiväsaikaan lauleskelemaan.
Jos eläisin yksinäni, mahdollisesti olisin jossakin eläkeläiskerhossa, mutta nykyelämässä näyttää riittävän tuota ohjelmaa ilmankin. Atolfia kirjoitti:
ollut vielä mennä eläkeläisjuttuihin mukaan. Käyn erilaisissa jumpissa, joissa on kaiken ikäisiä. Samoin käyn opiskelemassa Kansalaisopistossa ja sielläkin on kaiken ikäisiä. Minusta on mukava olla tuollaisessa joukossa. Jututkin on kaikkia ikäluokkia koskevia, joten se on antoisaa.
Laulamassa käyn sellaisessa ryhmässä, jossa on vain eläkeläisiä suurin osa. Eihän työssä kävijät ehdi päiväsaikaan lauleskelemaan.
Jos eläisin yksinäni, mahdollisesti olisin jossakin eläkeläiskerhossa, mutta nykyelämässä näyttää riittävän tuota ohjelmaa ilmankin.eilen tiistaina ruotsin -suomalaisissa.
Se on hyvin tärkeä täällä oleville ikäihmisille .
Moni on yksinäinen ,ja täällä kun saa olla mukana ,on hauska seurata kuinka me ollaan kun yhtä perhettä.
Nytkin oli 23 henkeä,ja muutama oli poiskin .
Me ei olla mitenkään rekisteröity seura,eikä mihinkää polittiseen järjestöön "vihkiytyneitä".
Joukossa on monta jotka käyvät myös kirkontoiminnassa ,ja nyt kun pidämme Joulujuhlat ,tulee vieraaksemme pappi ,hän on suomalainen .
Pidän Joululauluista ja varmaankin laulamme yhdessä muutamia .
Puhuimmekin juhlien järjestelyistä ja ruuat laitamme itse . Pyysimme apua paikalla olijoilta
ja kaikki laatikot ja kiku ja kalat tulee pöytään.
Onneksi joukossa on vielä hyväkuntoisia ja avuliaita joten kaikki järjestyy taasen kerran.- Öpönen
ullamirjami kirjoitti:
eilen tiistaina ruotsin -suomalaisissa.
Se on hyvin tärkeä täällä oleville ikäihmisille .
Moni on yksinäinen ,ja täällä kun saa olla mukana ,on hauska seurata kuinka me ollaan kun yhtä perhettä.
Nytkin oli 23 henkeä,ja muutama oli poiskin .
Me ei olla mitenkään rekisteröity seura,eikä mihinkää polittiseen järjestöön "vihkiytyneitä".
Joukossa on monta jotka käyvät myös kirkontoiminnassa ,ja nyt kun pidämme Joulujuhlat ,tulee vieraaksemme pappi ,hän on suomalainen .
Pidän Joululauluista ja varmaankin laulamme yhdessä muutamia .
Puhuimmekin juhlien järjestelyistä ja ruuat laitamme itse . Pyysimme apua paikalla olijoilta
ja kaikki laatikot ja kiku ja kalat tulee pöytään.
Onneksi joukossa on vielä hyväkuntoisia ja avuliaita joten kaikki järjestyy taasen kerran.Vastuullista, tervettä poppoota tuntuu siellä löytyvän - itse tehdyt ruoat ja kaikki !
Onnea ja menestystä toiminnallenne. Öpönen kirjoitti:
Vastuullista, tervettä poppoota tuntuu siellä löytyvän - itse tehdyt ruoat ja kaikki !
Onnea ja menestystä toiminnallenne.pian Suomen itsenäisyyspäivä, muistamme sotaveteraania.
Ja onhan täällä joukossa vielä monta jotka ovat eläneet Suomessa sotavuodetkin.
Ja kärsineet vilua ja nälkää. Työtä tänne ovat tulleet tekemään ja leivän perässä.
Me ei olla mitään fanaatikkoja ,elämä on opettanut ,että myös vieraalla maalla on ihan mukava elellä.
Mutta paljon on myös tullut eläkkeelle päästyään takaisin Suomeen .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4449834- 592506
- 591967
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271719IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio901452- 1221389
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3761288- 1461265
- 221229
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1051111