Käytin eilen runsaasti aikaa TV-kaupoissa kiertelyyn. Tässä joitakin havaintoja:
Kuvan laatu on noussut aika paljon parissa vuodessa, mutta ongelmia edelleen on.
Ennen taulutelevisioissa resoluutio oli vain 852x420 pikseliä. Se oli aivan liian vähän. Se näkyi, joten unohdin taulutelevisiot pitkäksi aikaa. Nyt se on tyypillisesti joko 1366x768 tai full HD eli 1920x1080. Yhdessä kapassa myyjä pisti pyörimään blu-ray demolevyn, jolloin ison resoluution pystyi hyödyntämään täysipainoisesti. Omasta mielestäni kumpikin resoluutio on aivan riittävästi. Kun resoluutio ylittää tietyn rajan, niin lisäpikseleillä ei ole enää paljoa merkitystä esim. elokuvia tai luonto-ohjelmia katsottaessa.
Nykyiset digitelevisiolähetykset käyttävät kuvakokoa 720x576 pikseliä. (Tämä pätee sekä 4:3 kuvasuhteelle että 19:6 kuvasuhteelle. Jos kuvasuhde on 16:9, niin pikseleitä on vain venytetty vaakasuunnassa. (Silloin tietysti kamerapäässä niitä on "puristettu" jotta muodot säilyisivät kohdallaan, esim. ympyrä ympyränä eikä soikiona.)) Kun tätä pikselimäärää sovitetaan suuremman tarkkuuden näyttöön, niin kuvaan näyttää tulevan kaikenlaisia virheitä. Yök.
Minun mielestä näitä sovitusongelmia oli LCD-televisoissa enemmän kuin plasmatelevisioissa. Ihmettelen suuresti että miten se voi olla mahdollista. Yhdessä kaupassa oli vierekkäin sekä LCD-televisio että plasmatelevisio ja sama ohjelmalähde. LCD-telkkarissa sellaiset tummahkot kuvakohdat jotka olivat melkein tasavärisiä mutta eivät aivan, niin niiden pintarakenteessa näytti olevan heikosti näkyvää vaihtelevankokoista ruudutusta. Ruudutus teki pinnasta jotenkin nuhruisen näköisen. Jos kamera liikkui vähän, niin ruudutus lähti muuttelemaan muotoaan, ja se muuttuminen oli erityisen häiritsevää. (Silmähän reagoi erityisen herkästi muutoksiin.) Samoin liikkuvissa pinnoissa näytti olevan asiaankuulumatonta pientä tuikkimista, kihelmöintiä vai miten sen nyt sanoisi. Plasmatelevisioissa tämä ilmiö oli oleellisesti vähäisempää. Miksiköhän? (Vertailun plasma TV oli vanhaa mallia ja sen olisi saanut puoleen hintaan. Kaikki LCD-televisiot olivat melko uusia tai aivan uusia. Silti plasma oli parempi tässä.) Ja kuvaputkitelevisioissa ilmiötä ei näy olenkaan. (Yhdessä toisessa kaupassa myyjä väitti että kuvaputkitelevisio ei pysty toistamaan kyseisiä virheitä. En usko. Suurimmat kuvaputkitelevisiot ovat suurempia kuin pienet LCD-telkkarit joissa virheet näkyvät myös. Kuvaputkessa kyseisiä virheitä ei näy, vaikka katoisi kuinka läheltä. Vilkaisin vielä illalla erästä julkisessa paikassa olevaa plasmatelevisiota jossa on vanha 852x420 resoluutio. Siitä puuttui yllättäen kokonaan kyseinen kuvavirhe, vaikka katsoi kuinka tarkkaan.)
Jos joku sanoo että se johtuu plasman paremmasta liiketoistosta, niin miksi sitten tätä samaa ongelmaa ei ole silloin kun lähetys on HD-tasoa, vain silloin kun lähetys on nykyisen digi-tv:n 720x576 pikseliä?
HD-tasolla kuvan laadussa huomasin vain yhdessä kohdassa eroa plasmalla ja LCD:llä: Demolevyn kuvassa oli pitkätukkainen nainen jonka vaaleat hiukset hulmusivat tummaa taustaa vasten. Plasma näytti ne luonnollisempana. LCD näytössä hiukset näyttivät siltä ikään kuin olisi käytetty älyttömästi hiuskiinnikettä.
Mitä kontrastiin tulee, niin LCD-televsioilla se vaihtelee mallista riippunen erittäin paljon. Parhaat LCD-paneelit olivat todella hyviä. (Paneeli oli muistaakseni myyjän mukaan joku M-paneeli tms.) Uskoni siihen että LCD osaa toistaa tummia sävyjä on palannut. Kontrastisuhde oli jopa 16000:1. Mutta hintaakin oli enemmän kuin muilla.
Tällä palstalla on kehuttu joitakin merkkejä ja haukuttu joitakin toisia merkkejä. Mielestäni kuvanlaatu ei ole parempi jossain merkissä kuin jossain toisessa, vaan malli näyttää vaikuttavan enemmän.
Kuvan laatu on noussut aika paljon parissa vuodessa, mutta ongelmia edelleen on.
Ennen taulutelevisioissa resoluutio oli vain 852x420 pikseliä. Se oli aivan liian vähän. Se näkyi, joten unohdin taulutelevisiot pitkäksi aikaa. Nyt se on tyypillisesti joko 1366x768 tai full HD eli 1920x1080. Yhdessä kapassa myyjä pisti pyörimään blu-ray demolevyn, jolloin ison resoluution pystyi hyödyntämään täysipainoisesti. Omasta mielestäni kumpikin resoluutio on aivan riittävästi. Kun resoluutio ylittää tietyn rajan, niin lisäpikseleillä ei ole enää paljoa merkitystä esim. elokuvia tai luonto-ohjelmia katsottaessa.
Nykyiset digitelevisiolähetykset käyttävät kuvakokoa 720x576 pikseliä. (Tämä pätee sekä 4:3 kuvasuhteelle että 19:6 kuvasuhteelle. Jos kuvasuhde on 16:9, niin pikseleitä on vain venytetty vaakasuunnassa. (Silloin tietysti kamerapäässä niitä on "puristettu" jotta muodot säilyisivät kohdallaan, esim. ympyrä ympyränä eikä soikiona.)) Kun tätä pikselimäärää sovitetaan suuremman tarkkuuden näyttöön, niin kuvaan näyttää tulevan kaikenlaisia virheitä. Yök.
Minun mielestä näitä sovitusongelmia oli LCD-televisoissa enemmän kuin plasmatelevisioissa. Ihmettelen suuresti että miten se voi olla mahdollista. Yhdessä kaupassa oli vierekkäin sekä LCD-televisio että plasmatelevisio ja sama ohjelmalähde. LCD-telkkarissa sellaiset tummahkot kuvakohdat jotka olivat melkein tasavärisiä mutta eivät aivan, niin niiden pintarakenteessa näytti olevan heikosti näkyvää vaihtelevankokoista ruudutusta. Ruudutus teki pinnasta jotenkin nuhruisen näköisen. Jos kamera liikkui vähän, niin ruudutus lähti muuttelemaan muotoaan, ja se muuttuminen oli erityisen häiritsevää. (Silmähän reagoi erityisen herkästi muutoksiin.) Samoin liikkuvissa pinnoissa näytti olevan asiaankuulumatonta pientä tuikkimista, kihelmöintiä vai miten sen nyt sanoisi. Plasmatelevisioissa tämä ilmiö oli oleellisesti vähäisempää. Miksiköhän? (Vertailun plasma TV oli vanhaa mallia ja sen olisi saanut puoleen hintaan. Kaikki LCD-televisiot olivat melko uusia tai aivan uusia. Silti plasma oli parempi tässä.) Ja kuvaputkitelevisioissa ilmiötä ei näy olenkaan. (Yhdessä toisessa kaupassa myyjä väitti että kuvaputkitelevisio ei pysty toistamaan kyseisiä virheitä. En usko. Suurimmat kuvaputkitelevisiot ovat suurempia kuin pienet LCD-telkkarit joissa virheet näkyvät myös. Kuvaputkessa kyseisiä virheitä ei näy, vaikka katoisi kuinka läheltä. Vilkaisin vielä illalla erästä julkisessa paikassa olevaa plasmatelevisiota jossa on vanha 852x420 resoluutio. Siitä puuttui yllättäen kokonaan kyseinen kuvavirhe, vaikka katsoi kuinka tarkkaan.)
Jos joku sanoo että se johtuu plasman paremmasta liiketoistosta, niin miksi sitten tätä samaa ongelmaa ei ole silloin kun lähetys on HD-tasoa, vain silloin kun lähetys on nykyisen digi-tv:n 720x576 pikseliä?
HD-tasolla kuvan laadussa huomasin vain yhdessä kohdassa eroa plasmalla ja LCD:llä: Demolevyn kuvassa oli pitkätukkainen nainen jonka vaaleat hiukset hulmusivat tummaa taustaa vasten. Plasma näytti ne luonnollisempana. LCD näytössä hiukset näyttivät siltä ikään kuin olisi käytetty älyttömästi hiuskiinnikettä.
Mitä kontrastiin tulee, niin LCD-televsioilla se vaihtelee mallista riippunen erittäin paljon. Parhaat LCD-paneelit olivat todella hyviä. (Paneeli oli muistaakseni myyjän mukaan joku M-paneeli tms.) Uskoni siihen että LCD osaa toistaa tummia sävyjä on palannut. Kontrastisuhde oli jopa 16000:1. Mutta hintaakin oli enemmän kuin muilla.
Tällä palstalla on kehuttu joitakin merkkejä ja haukuttu joitakin toisia merkkejä. Mielestäni kuvanlaatu ei ole parempi jossain merkissä kuin jossain toisessa, vaan malli näyttää vaikuttavan enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen katsellut 32" lcd-laitetta jonkun aikaa.Eniten vaivaa juuri tuo lähekkäin olevien värisävyjen näkyminen hitaassa liikkeessä.Jos näytetään kasvoja läheltä joissa on pieniä sävyeroja, esim. vähän tummempi kohta, ja liikuttaa päätä hitaasti niin nuo tummemmat kohdat eivät seuraa virheettömästi mukana.Tennispallo joka menee 200kmh näkyy täysin moitteetta ja ilman häntimisiä.Kokeilin tehdä liukuvärillä kuvan mustasta täysin valkoiseen koko ruudun leveydelle, eikä tuo lcd osannut sitä kunnolla näyttää, vaan sävy muuttui jaksottain.
Sinulta varmaan uskaltaa kysyä, kumpi sopii mielestäsi paremmin tavallisten televisiokanavien katseluun taulu- vai kuvaputkitelevisio? Kirjoitat ainakin taulujen jostain "kihelmöinnistä" jota ei mielestäsi näy kuvaputkitelevisioissa. Entä onko muuta, mikä pistäisi lykkäämään taulutelevision hankkimista? Viimeisin TM antoi taulun kuvalle arvosanan 7 tai 8, mutta varoi visusti vertaamasta kuvaputken kuvaan.
Olen itse kahden vaiheilla että ostanko taulutelevision vai en. Entinen on aika pieni ja vanha ja varaa olisi ostaa isompikin, mutta kuvan virheet panevat miettimään että odottaisiko sittenkin vielä tekniikan kehitystä. Se on ollut aika nopeaa viime aikoina. Laatu on noussut ja hinnat pudonneet. Taulutelevisiota puoltaa isompi kuva. Sitä puoltaa myös tilansäästö jos se ei ole esim. nurkassa. (Nurkassahan putken viemällä tilalla ei ole merkitystä.) Mutta virheettömin kuva on mielestäni kuvaputkitelevisiossa. Kuvaputkitelevisioissa minua häiritsee se että jos on kirkas aurinkoinen päivä ja kuvan kirkkaus on suuri, niin se välkkyy, varsinkin valkoiset kohdat. (Ns 100 Hz:n kuvaputkitelevisioilla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole.)
Taitaa olla makuasia mitä ominaisuuksia arvostaa ja mitkä virheet häiritsee ja mitkä ei. Niin että en osaa vastata tuohon. Jos on iso ja melko uusi kuvaputkitelevisio, niin en vaihtaisi sitä pois ainakaan vielä.
Taidan nyt sitten ostaa tuon TM:ssä testatun LG:n. Neljä vuotta vanha putkiPanasonic jää joka tapauksessa käyttöön. Saapas nähdä kummasta tulee ykköstelkkari. Tavallisten kanavien kuva ratkaisee.