Seksuaalinen suuntautumiseni ei käsittääkseni ole ollut ikinä mikään ongelma vanhemmilleni, vaan he ovat mielestäni hyväksyneet asian vaikka en ole jutellut aiheesta ikinä pahemmin kummankaan kanssa.
Sinkkuna ollessa on tietysti kaikista mutkattominta mutta sitten kun tulee tilanne että haluaisin esitellä tyttöystäväni myös vanhemmilleni, tuntuu että he välttelevät tilannetta ja aihetta. Homma lakaistaan maton alle ja esittelyä siirrellään ihmeellisillä verukkeilla vedoten siihen että ehtiihän sen myöhemminkin.
Musta on loukkaavaa että vanhemmat kutsuvat mut yksinäni juhliin tai muihin tilaisuuksiin, ihan kuin olisin edelleen sinkku.
Hienovaraisesti esittävät toiveen että tulisin mieluummin yksin. Näin käy vaikka paikalle ei olisi edes tulossa muita joten ei voi olla kysymys häpestä tai vastaavasta.
Olenkin päättänyt että sinne minne ei minun ole tulemista tyttöystäväni kanssa, niin ei ole minullakaan asiaa.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteet?
Sinkkuna ollessa on tietysti kaikista mutkattominta mutta sitten kun tulee tilanne että haluaisin esitellä tyttöystäväni myös vanhemmilleni, tuntuu että he välttelevät tilannetta ja aihetta. Homma lakaistaan maton alle ja esittelyä siirrellään ihmeellisillä verukkeilla vedoten siihen että ehtiihän sen myöhemminkin.
Musta on loukkaavaa että vanhemmat kutsuvat mut yksinäni juhliin tai muihin tilaisuuksiin, ihan kuin olisin edelleen sinkku.
Hienovaraisesti esittävät toiveen että tulisin mieluummin yksin. Näin käy vaikka paikalle ei olisi edes tulossa muita joten ei voi olla kysymys häpestä tai vastaavasta.
Olenkin päättänyt että sinne minne ei minun ole tulemista tyttöystäväni kanssa, niin ei ole minullakaan asiaa.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet tilanteet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulle sanotiin suoraan ettei tarvi jalallakaan astua kotia ennen ku olen "parantunu". raahattiin väkisten gynegolokille, psykiatrile ja saarnapenkkiin, ja ihmisarvo raiskattiin. uhkailtiin, lahjottiin, kidutettiin, kusetettiin, kiristettiin... kaikki keinot kyllä kokeiltiin, mut arvaa: mä en "parantunu" ja tässä nyt olen, hengissä. pääsin karkaa kotoani, elin nälässä ja vilussa, yksin oudolla paikkakunnalla (vaasas:)
nyt elämä on järjestyny omaan uomaansa ja perhe elää tietämättä minusta juurikaan. ystäviä on kertyny ympärille ja duuni on ku unelma. sillontällön mude soittaa ja kysyy mitä kuuluu ja sulkee puhelimen ku ei haluakkaan kuulla.
Kuulostipa ikävältä. Sun vanhemmilla on kriisi. Anna niille aikaa parantua. Rasittavalla ja ikävällä tavalla tulee esiin se, että ne haluaa sun parasta eli ne rakastaa sua.
niin se menee.
Mitään tehtyä kun ei saa tehdtykdi vaikka kuinka koettaisi paikata tehtyä virhettä itse. No saipahan mitä halusi, sielun rikki.
joillakin ne vanhemmat eivät hyväksy tuonkaan vertaa, vaan asia on suoranainen ongelma ja tabu, sekä suurin riidan aihe ja asia, johon vedotaan, jos jotain menee pieleen. Asia josta ei ikinä ikinä maailmassa keskustella saati sitten hyväksytä. että siihen nähden olet aika hyvässä asemassa.
Meillä ei asiasta olla puhuttu 10 vuoteen! Sitä ei ole olemassa tai jos onkin, niin lakaistaan nopeasti maton alle!
Ympärillä ihmiset puhuu, miten saattaa mennä vuosia ja sitten ne vanhemmat kyllä ymmärtää.. No, eipä ymmärrä!!
Ja joku päivä mun on oltava tarpeeks vahva ja elettävä ilman niitä..
Noh, veljeä en ainakaan koskaan menetä.. :)