Rapsuttaessa koiraamme 10vko:a se alkaa puremaan ja repimään vaatteita ja kieltäessämme se vain yltyy ja yltyy. Sen jälkeen se rupeaa aivan raivona haukkumaan ja murisemaan.
Olemme laittannet sille suuhun oman lelun/luun tai
Kääntynyt pois ja lähtenyt -> ei auta.
Aktiviteetin puutetta ei mielestämme ole, leikimme sen kanssa hereillä ollessa ja ulkona.
Välillä ollessa esim. puhelimessa se rupeaa haukkumaan ja järsimään huonekaluja.
Välillä meinaa usko loppua, tuleeko tuosta koiraa?
Aikaisemmat koiramme eivät ole noin paksupäisiä olleet.
Olisiko teillä järeämpiä vinkkejä?
Olemme laittannet sille suuhun oman lelun/luun tai
Kääntynyt pois ja lähtenyt -> ei auta.
Aktiviteetin puutetta ei mielestämme ole, leikimme sen kanssa hereillä ollessa ja ulkona.
Välillä ollessa esim. puhelimessa se rupeaa haukkumaan ja järsimään huonekaluja.
Välillä meinaa usko loppua, tuleeko tuosta koiraa?
Aikaisemmat koiramme eivät ole noin paksupäisiä olleet.
Olisiko teillä järeämpiä vinkkejä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa oikeasti lukea noita vanhempiakin ketjuja, tämä asia on käsittelyssä ainakin kerran viikossa..
Mutta... Kun koira alkaa puremaan ja laitat lelun suuhun, palkitset koiraa siitä että se puri sinua ts. pentu oppii, että kun roikkuu hetken kädessä kiinni niin ihmiset leikkivät kanssani.
Pureminen on koiran tapa leikkiä, se on sallittua ja luonnollista, tehtäväsi on opettaa, että ihmitä ei saa purra edes leikillään. Jos lähtee rankaisulinjalle, saa pennun oikeasti säikyttää pahanpäiväisesti, että se ymmärtää "tekevänsä väärin" oikeammin sanottuna pitää sinua arvaamattomana ja vaarallisena, joka hyökkää sen kimppuun kesken mukavan leikin. Tekee varmasti hyvää teidän suhteelle..
Miten pois lähteminen ei auta? Jos koira seuraa ja roikkuu lahkeessa, mene toiseen huoneeseen ja laita ovi kiinni.
Monilla erittäin taistelutahtoisilla pennuilla ei huomioimattomuus tosiaan auta, Taistelemaan jalostettujen rotujen kohdalla osasyy varmaankin on, että jalostuksessa on suosittu yksilöitä, jotka jatkavat hyökkäystä vaikka kohde olisi passiivinen/alistunut, terrierit osoittavat tämänkaltaista peräänantamattomuutta usein myöskin. Näille yksilöille on usein toiminut sylissä rauhoittaminen. Eli kun pentu riehuu, otat sen napakasti, mutta satuttamatta (kipu lisää taistelutahtoa) rintaasi vasten ja pidät sen siinä, et sano sanaakaan koko toimituksen aikana, et tiuski, etkä ota pahanakaan päivänä yhtään kovemmmin. Pidät mahdollisesti kovastikkin rimpuilevan pennun sylissäsi tasan niin pitkään kunnes se rauhoittuu. Sitten päästät pennun annat mennä matkoihinsa ja kutsu hetken päästä leikkimään sinun ehdoillasi. Erityisen tärkeää on, että pennulle näytetään selvästi, että puremisesta on seuraamukset, ja nimenomaan sellaiset seuraamukset, joita pentu ei voi erehtyä pitämään osana leikkiä. Yhtä tärkeää on opettaa, miten sen tulee leikkiä, pelkkä rangaistus ei opeta koiralle yhtään mitään, vaikka alkuun voi tuntua, että pentu yltyy liian riehakkaaksi heti kun kaivat lelun esiin ja kutsut pentua, mutta semmoista se on pentujen elämä, opiskelua.
Haukkumisella ja huonekalujen järsimisellä pentu haluaa varmaan huomiota, se saako se sitä, on sinusta kiinni. Myös torut on tässä tilanteessa huomiota ja vahvistaa käytöstä.
Jaksamisia, kyllä teidänkin riiviöstä varmasti mukava koira tulee.
Rankaisulinjalle?
Olemme sanoneet hyvin napakasti ei, ottaneet niskasta kiinni (eikö emokin ojenna pentuja niin?)
Joskus auttaa, kun kiljaisee kivusta.
Eri huoneeseenkin kun menee, koira rauhoittuu hetkeksi, mutta auta armias, kun haluat silittää sitä tai rapsuttaa, se on mahdoton tehtävä.
Kyseessä on paimenkoira, josta ei ole ainakaan hali-berniksi...
Minä en ole kasvattaja, joten ei varsinaisesti ole kokemusta mitä emo tekee, mutta minulla on ollut useamman koiran lauma pitkään. Todella harvoin olen nähnyt vanhempien koirieni ärähtävän pennulle, mieleen tulee äkkiseltään kaksi kertaa, silloinkin samalle pennulle, joka oli vähän joka suhteessa keskivertoa hankalampi :) Miten koirani sitten toimivat "normaalissa" leikissä, tai siis miten kerotvat, että leikki on nyt loppu, ensin ne kääntävät päänsä sivuun, elettä voisi kuvata koppavaksi, ne pitävät muutamia sekuntteja katseen käännettynä eivätkä välitä vaikka pentu hyppisi niiden poskiin tai repisi korvista, yleensä pentu lopettaa jo tästä. Uskomattoman kärsivällisesti ne poistuvat paikalta, vaikka pentu roikkuu poskissa kiinni.
Melko usein olen nähnyt vanhemman koiran koppaavan kuonosta pentua, tätä ei voi oikeastaan edes sanoa puremiseksi, ele tuntuisi lähinnä varoitukselta, ja hampaat tuskin koskettavat pennun kuonoa, tähän ei meidän koirilla liity ärinää tai muuta uhoamista ja tämä on ohi sekunnissa. Tämä on yleisin, kuinka pitkälle mennään ja tätäkin tehdään vain "pahassa paikassa", eli jos pentu jatkaa leikkiään vaikka vanhempi on muuttunut passiiviseksi. Olen tätä tehnyt pennuille, en tietenkään puremalla, vaan laitan käteni pennun kuonon päälle pidän siinä hetken ja toistan sitten tämän pään kääntämisen, omilla on mennyt viesti perille (ainoa poikkeus on ollut tämä mainitsemani hankala tapaus, jolla sitten auttoi tuo sylihoito)
Tietääkseni emo ottaa niskasta kiinni hyvin nuoria pentuja siirtääkseen niitä, mutta että rankaisisi näin, ainakin tämä on täysin emon ja pentujen välinen juttu, muuten niskassa roikkumista näkee vain, kun koirat leikkivät tai tappelevat. Tosin niskasta silittämällä saa koiran helposti rauhoittumaan, mikäli koira luottaa sinuun, muutenhan se hermostuu, jos noin arkaan paikkaan lähtee koskemaan. Sen huomaa helposti, kun kosket täysin vieraan koiran niskaa, se luultavasti heittää päätä taaksepäin ja alkaa nuolemaan kättä, jos on arempi tapaus se väistää kättäsi, tutun ihmisen koskettaminen niskaan tuottaa selvästi mielihyvää.
Kärsivällisyyttä vain, ottaa kyllä aikansa opettaa että leikille on aikansa, jolloin voi retuuttaa sallittuja leluja ja samoin on aika hellyydelle ja rapsutuksille. Rapsuttelua ja hieromista kannattaa tehdä, kun pentu on oikein väsynyt, kun sitä ei leikki kiinnosta, silloin se pikkuhiljaa oppii pitämään ja arvostamaan näitä hetkiä. On melko paljon vaadittu että energiaa täynnä oleva pentu malttaisi pysyä paikallaan, kun sitä paijaillaan.
Kiitos paljon neuvoistasi, lähdemme kokeilemaan tältä pohjalta.
Mene usein koiran luokse, kun se on aivan rauhassa omissa oloissaan, esim. hieman väsyneenä jne. Koira oppii, että nätisti olemalla se emäntä tulee silittelemään. Jos se saa huomiota lähinnä olemalla kenkku ja kuriton, se parka tekee sitten niin, vaikka saakin toruja. Ole siis itse rauhallinen, älä leiki liian kiihdyttäviä leikkejä!!! Meillä pentu saa riehua toisten koirien kanssa (tosin teillä ei ole vielä rokotukset kunnossa) ja kotona meillä ollaan yleensä rauhaisammin. Heittelen palloa/riehun köyden kanssa vain pari kertaa viikossa, ettei kiihtyminen "jää päälle." Jos koira hyppii, puree ja haukkuu - pyydä se vaikka aina istumaan ja odottamaan hetken kärsivällisesti sinua. Kehu (mutta vain rauhallisesti kylkiä silitellen) kun se on hetkenkin pyynnöstäsi rauhallisempi. Nyt vaaditaan teiltä hermoja - ja on kai niitä, kun pentu on ollut teillä vasta ihan hetken! Pian helpottaa kun pääsette koirapuistoihin tai muitten koirien kanssa leikkimään! Kadulla voi rohkeasti vaihtaa numeroita mukavanoloisten koiraihmisten kanssa, joilla on myös nuori koira. Kaikillehan se on ilo, kun saa sitten tapaamisen jälkeen olla hetken rauhassa pennun maatessa loppuillan taju kankaalla ;) Ja kyllä ne hampaatkin vaihtuvat aikanaan. Pennun kanssa on vilskettä, se kai oli tiedossa jo ennen sen saapumistakin. Koira ei ole tahallaan paha, joten käytä kekseliäisyyttäsi ja harhauta se sallittujen puuhien pariin sen sijaan, että aina vaan rähjäisit!
En tiedä oliko oikea vai väärä tapa mutta meillä junnu koira riehui usein kun oli yli väsynyt eikä osannu käydä nukkumaan. Tällöin otin koiran jalkojen väliin selälleen ja pidin kiinni niin kauan et rauhottu. Meillä toimi. Tosin oli koiran kanssa tuolloin 24h joten se sai huomiota osakseen eikä näin ollen kerjännyt huomiota pahoilla teoilla.