Minun lapseni on isänsä luona jokatoinen viikonloppu. Harmi vaan siellä asuu myös isän uusi naisystävä... Tiedän että en saa pilata lapseni ja hänen isänsä suhdetta ja että lapsellani on 100% oikeus nähdä isäänsä vaikka minä ajattelisin tuosta naisesta mitä tahansa, en saa olla itsekäs vaan on ajateltava lasta jolla on isä... Että nyt pitää vaan jotenkin oppia hyväksymään se että myös uusi nainen näkee lastani... inhottaa ja tuntuu hirveältä mutta pakko vain sysätä syrjään ja olla kuin ei koko naista olisi olemassakaan...
Miten käsitellä tunnetta?
*Huokaus*..
752458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Hänestä ei koskaan tule lapsesi äitiä, sillä sinä olet ainoa oikea äiti lapsellesi läpi elämän. Hänestä voi kuitenkin tulla tärkeä ja läheinen lapsellesi, jos annat heille siihen mahdollisuuden. Onhan sinunkin etusi, että lapsi viihtyy isän ja isän uuden naisen luona - eikö niin?
Käsittele asiaa mielessäsi, äitiyttäsi ei kukaan eikä mikään uhkaa. Ajattele kyseinen nainen lapsesi isälle yhtä tärkeänä henkilönä, kuin itse joskus olit. Omalla hyväksynnälläsi annat lapsellesi hyvän esimerkin.
Voimia sinulle.
Mulla olis todennäkösesti samanlainen tilanne edessä.. en voi tällä hetkellä käsitellä vielä asioita niin järkevästi että voisin isälle antaa lasta jos hän uuden naisen löytää. en tahdo tulevalle lapselleni (rv 25 kohta 26) mitään äitipuolia tai muita äitihahmoja :/ surullista, mutta näin on..
itsekkin elää loppuelämäsi ilman parisuhdetta? entä jos lapsen isä ei halua lapselleen mitään isäpuolia? isällä on oikeus lapseensa ja toisin päin sekä isällä on myös oikeus uuteen parisuhteeseen!!!
lastemme elämään, enkä hyväksy vieläkään. Ero ei ole lasten syy, joten lapset eivät siitä saa maksaa. Jos mies haluaa olla isä, hän tapaa lapsia ilman esiliinaa, se aika on lasten ja isän yhteinen. Ellei niin käy, ei mies ole koskaan lapsistaan välittänytkään.
Kyllä minä katsoin että äitinä mulla on oikeus ja velvollisuus sanella mitä halauan ja mitä en.
Kielsin lapsilta täysin ex miehen naisten tapaamisen ja se oli siinä, paras päätös.
Nyt osa on jo aikuisia, ja ovat niin tasapainoisia ja hyvin menestyneitä ihmisiä, ja aivan ihania, kun ei ole tarvinnut taistella eikä olla naisten haukuttavina. Pelottaa ajatella jos olisin moiseen pyöritykseen susotunut, millasia nuoria aikuisia meillä olisikaan.
En ole koskaan käsittänyt, miksi tuosta asiasta pitää vääntää niin kauheasti. Ja miksi ne naiset niin ahnaasti haluavat tunkeutua toisten ihmisten elämään, ja vielä kaiken lisäksi kuvittelevat että voivat säätää ja sanella elämisen ehdot. Päyristyttävää, ja ihmetellä sopii, miksei siihen puututa.
Meidän perheessä tehtiin niin, että vain isä kuuluu lasten elämään, ellei sovi niin sitten ei sovi, mutta ylimääräisillä ja täysin vierailla ihmisillä ei ole sijaa meidän lasten elämässä eikä he ole tervetulleita meille. Eikä niin ole tapahtunutkaan. Emme ole ainuttakaan naikkosta tavanneet, eikä halutakkaan.
Miksi tieten tahtoen pitäisi pilata lasten elämä, on jo tarpeksi järkyttävää siinä, että isä ottaa ja lähtee, eikä enää halua pitää perheestään huolta. Isä tässä menettää eniten, kaikki ihanat lasten kasvuvuodet.
Herran jestas sentään!
Entä jos olisi sattunut käymään niin, että sinä löydät miehen ja rakastut? Olisiko lapset tällöin pistetty "sinkkuisälle" ja hänelle annettu lähihuoltajuus? Onko elämän tarkoitus pysähtyä eroon ja kieltää elämän ja entisen kumppanin elämän jatkuminen?
Kuka tässä tilanteessa eniten kärsii? Lapset vai uusi parisuhde? Kuule veikkaisin, että exä (olipa se mies tai nainen) kärsisi ja sitä kautta myös lapset kärsisivät melko lailla, kun exältä kiellettäisiin yhtä aikaa suhde lapsiin ja uuteen kumppaniin.
Miksi teillä äideillä on niin vaikea käsittää, ettei elämä saa pysähtyä eroon? Aseta itsesi ex-miehen asemaan. Olet valmis siis menettämään uuden kumppanin, yhteisen tulevaisuuden jne siksi, että lapsesi viettäisivät sulkeutunutta elämää ja heitä varjeltaisiin todelliselta elämältä.
Kyllä se tilanne kuule olisi niin, että jos sinä olisit sattunut löytämään miehen, niin asiat olisi ihan toisin. Tuskin miehellä olisi ollut mitään sanottavaa siihen, että uusi kumppani tulee kanssasi asumaan ja tapaa lapsiasi. Mikä ihmeen oikeus lapsen äidillä on määräillä isän elämää mielivaltaisesti?? Kuulostaa lähinnä katkeruudelta, eikä miltään lapsen suojelulta. Ei se lapsi siitä rikki mene eikä edes kärsi traumoja, jos toinen koti pystyy ja HALUAA tarjota sille tasapainoisen elämän, johon kuuluu isä ja isän uusi naisystävä, joka jossain tapauksissa (kuten varmaan esim. sinun tapauksessasi) voisi jopa olla parempi naiskuva lapsille ilman katkeruutta ja hallintaa.
jos isä vieraan naisen ottaa äidin tilalle. Minä päätin niin, ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme, paras mahdollinen. On isän oma valinta, haluaako olla mukana lasten elämässä vai ei. Jos ei, niin harmi, silloin muut asiat ovat tärkeimpiä kuin omat lapset. Ei ne esiliinat maailmaa paranna, eikä niillä ole mitään vaikutusta lasten elämään. Turhat asiat on parasta karsia, jotta oikea elämä astuu esiin.
Kuulostaapa sairaalta tarinasi. Miten ex-miehesi VOI hyväksyä ja alistua sinun pakkovaltaasi? Aika tossu on sinulla miehenä ollutkin...
Ei sinulla (vaikka katkeruutesi onkin supersuurta) ole mitään oikeutta rajoittaa exäsi elämää. Hänellä ON lupa rakastua, ihastua, asua rakkaansa kanssa. Miksi IHMEESSÄ olet eronnut miehestäsi, jos edelleen häntä noin suuresti rakastat? Kuulostat erittäin katkeralta ja luulenpa, että lapsesi voivat huonosti kanssasi. Valitettavasti. Hae apua!
se joka auttaa häntä tuskien tiellä, kun parempaakin oli aikanaan ollut.
Aivan sama rakastuuko ja pettyykö ja rakastuuko aina uudelleen, minua ei mokoma tossu kylläkään kiinnosta. Onneksi erosin tai meidät erotettiin, kun itse en huomannut millainen pöljä voi upeasta miehestä kasvaa vuosien myötä, kun perheenseen kyllästyy.
Lapseni voivat erittäin hyvin, olen ainut johon he luottavat, isäs katosi kun löytyi parempaa seuraa kuin oma perhe ja ihanat lapset. Emme kaipaa, ei väksin mitään rakenneta. Asiat mies laittoi tärkeys järjestykseen, ja me kunnioitamme sitä päätöstä, ja elämme omaa elämää onnellisina, onnellisempana kuin ennen.
Minulla on uusi mies. Miehellä on uusi nainen. Ero oli aikanaan todella paha, mutta yhdessä päätettiin, että lapsi ei siitä kärsi. Me ollaan vietetty aikaa ihan silleen, että "exät ja nyxät" yhdessä. Jouluja vietetään edelleen yhdessä molempien sukulaisten luona jne. Minä ymmärrän sen, että ihminen, jota lapseni isä rakastaa, kuuluu myös lapseni elämään. Ja olen aina tukenut lapseni suhdetta myös isälle rakkaisiin ihmisiin (isän puolen suku ja isän rakastetut). Tuo lause "äidin tilalle" kertoo juuri sen, että sinä itsekkäistä syistäsi estät lapsiasi rikastuttamaan elämäänsä uusilla hänelle rakkailla ihmisillä. HÄPEÄ!!! "äiti"...
luottavat kaiken maailman ihmisitä vain sinuun??? Lapsiparat joilta on riistetty mahdollisuus isään : (
Sanoit "Aivan sama"
MUTTA MIKSI HELVETISSÄ TEKSTISTÄSI SAA SELLAISEN KÄSITYKSEN, ETTEI TODELLAKAAN OLE AIVAN SAMA, ONKO ISÄLLÄ UUSI KUMPPANI VAI EI.
Sanoit "En suinkaan rajoita exän elämää"
MUTTA MINKÄ IHMEEN TAKIA SINÄ SITTEN RAJOITAT SITEN, ETTEI HÄN SAA TAVATA LAPSIAAN UUDEN KUMPPANIN KANSSA???
Rajoitat hyvinkin ex miehesi elämää, kun vaadit valitsemaan lasten tai uuden kumppanin väliltä. Hänellä on täysi oikeus jatkaa elämää eronnekin jälkeen. Älä vie lapsilta isää!
uusia rakkailla ihmisillä? Ei kukaan uusi voi olla rakas, ei rakkaus synny samanapäiväinä tai vuonna. Siihen kasvetaan, ja toiseksi, kukaan uusi nainene ei ole lapsille rakas, naurettava väite. Jos haukkujia ja elämän pilaajia rakastaa, niin siihen on pakotettu ei kukaan omasta päästä sellasta keksi.
Ihan puistattaa ajatus, et joku naikkonen olisi edes puhutellut lapsiani huh huh, niin paljon lapsiani rakastan, että heitä ei ulkopuoliset ihmiset solvaa, ei koskaan.
Se vaan on minun päätös, ettei lapsiani enempää tyrmätä, niinkuin isä heille teki, valitsi naikkoset. Meillä näin, muilla toisin. Kuka luottaa kuka ei, minä en.
rajoittaa meidän elämää, jos vaatii että lasten olisi pakko tavata jotain eukkoa? Ihan sama asia.Aivan vapaasti voi tehdä uuden elämän, kunhan pitää naisensa poissa meidän läheltä, me ei heitä tarvita.
Lapsilta en ole vienyt isää, sen vei naikkonen. Isää ovat saaneet tavat miten haluaa, muttei naikkosia. Mies itse valitsi naikkoset, ja jätti lapset, siihen minä en ole syypää. Jokainen tekee itse valintansa.
Ja miksihän se uusi eukko olisi heti solvaamassa lapsiasi?????? Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä (vai mistähän esimerkkisi repäiset). Ja ovathan sisarukset olleet aikoinaan uusia rakkaita ihmisiä lastesi elämässä? Rakkauteen nimenomaan kasvetaan. Sinä et anna lapsillesi mahdollisuutta rakastaa kuin itseäsi! Etkö ymmärrä, että rakkautta ei ole rajallinen määrä? Jos lapsi rakastaa muita kuin sinua ei se ole sinulta pois? Päinvastoin!
Entäs jos sinulla olisi uusi mies (miksei muuten ole? katkeruuden vuoksi?) eikö sinusta olisi normaalia, että lapsesikin rakastaisivat ihmistä, jota sinä rakastat?
Minun mieheni ei solvaa lastani. Exäni uusi nainen ei solvaa lastani. Me olemme AIKUISIA.
Mikä me???
Ei kyse ole sinusta vaan lapsistasi!!!! Hän varmasti pitää naisensa poissa SINUN läheltäsi, mutta lapsesi eivät ole sinä!
ME ei heitä tarvita...
Se, että ero tulee on kahden kauppa, sinullakin on tavalla tai toisella ollut syytä asiaan.
ymmärtämään lasten parasta,on se minun tehtävä. Pieninä kysin lapsilta että halutatteko vaihtaa minut isän uuteen naiseen, ja mennä isän luo asumaan. Eivät halunneet. En koskaan estänyt heitä valitsemasta minua tai niitä naikkosia. Sanoin ihan selvästi että jos valitsette ne naiset kera isän, poistun elämästänne täysin, ja se on sillä selvä.
Mutta, he jäivät minun luo, ja ovat nyt nuorina aikuisina vieläkin minun lapsiaini, isän jättivät, kun isä jätti heidät.
Parempaa lahjaa en elämältä olekkaan saanut, kuin ihanat lapset jotka edelleen rakastavat minua ja minä heitä. Meillä ei ole minkäänlaista vihaa ollut koskaan, enhän minä lapsiani ole koskaan jättänyt, aina huolehtinut.
Naisia sen sijaan emme ole mihinkään tarvinneet, elämämme on pyörinyt todellahyvin kun ei ole niitä sotkijoita ja haukkujia ollut meidän elämässämme mukana, onneksi. Mieshän se elämänsä on sotkenut, emme me.
eivät ole päässeet sotkemaan lastemme elämää?? Jos siitä pitää tuntea syyllisyyttä, että antaa pienille lapsille mahdollisimman hyvän lapsuuden, ja kasvattaa ne yksin aikuisiksi, ja edelleen on heidän kanssaan tekemisissä lähes päivittäin, niin en tuosta oikein pysty tuntemaan syyllisyyttä.
Jos olisin antanut miehen naisten sotkea lastemme elämän vuosi tolkulla, olisin siitä tuntenut syyllisyyttä ja pahasti etten anteeksi olisi itselleni ikinä antanut. Se olisi ollut suurin virhe, mitä olisin ikinä tenyt. Onneksi ymmräsin millaisia elämän pilaajia heitä voi olla.
ihmisiltä, joita ei haluta omaan elämään. Siinä ei ole mitään väärää. Jos lapset ovat pieniä on vanhempien velovollisuus tehdä niin. Kaikkia sontaa ei elämäänsä tarvitse sietää. Ei aikuinenkaan kaikkien kanssa halua olla tekemisissä, ei siihen tarvitse väkisin lastenkaan suostua.
Onko tekstisi ristiriidassa. Lueppa oikein ajatuksella nämä kaksi kirjoittamaasi lausetta:
a) En koskaan ESTÄNYT heitä valitsemasta minua tai niitä naikkosia
b) Sanoin ihan selvästi että jos valitsette ne naiset kera isän, poistun elämästänne
ETKÖ SINÄ JUURI ESTÄ TAI TEE ITSEKKÄITÄ VAATEITA, KUN VAADIT LAPSIA VALITSEMAAN ISÄN TAI ÄIDIN VÄLILTÄ. VOI TAIVAS MIKÄ ITSEKKYYS PAISTAA TEKSTEISTÄSI. ET EHKÄ ITSE KÄSITÄ, ETTÄ AIHEUTAT TOIMINNALLASI JA NÄILLÄ NAURETTAVILLA VALINNOILLA JOIHIN PAKOTAT LAPSESI HELVETIN PALJON HALLAA LAPSILLESI, NIILLE TÄYSIN VIATTOMILLE!!!
ps. MIETI NYT UUDELLEEN TÄTÄ LAUSETTA. ONKO SE RISTIRIIDASSA KAIKEN KIRJOITTAMASI KANSSA???
"En suinkaan rajoita exän elämää"
Sinähän et tee tällä hetkellä mitään muuta kuin rajoitat lastesi ja exäsi elämää.
Vaan minun ja niiden isän naikkosten väliltä. Jos isä lapsia rakastaa, hän ei jätä kenenkään takia, mutta meillä jätti, koska ei enää halunneut olla osa meidän perhettä. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että meidän perhe ei tarvi ulkopuolisia ihmisiä, joilla ei ole mitään sijaa meidän perheessä?
Meillä on yllinkyllin ihmisiä, jotka ovat olleet alusta asti osa meidän sukua ja ystäviä, ei meille tulla tosta noin vaan hyppimään silmille ja säätämään elämäämme. Jos mies haluaa seurustella, seurustelkoon, kunhan pitää ne poissa meidän perheestä, ja lastemme silmistä ja elämästä, on kyllä pitänytkin, en sillä, mutta kyllä mua vihaksi pistää, kun toisten lapset pakotetaan hyväksymään asioita, joita he eivät halua. "Kyllä lapsi sopeutuu kyllä lapsi tykkää,,, plaa plaa..." KUKA KYSYY TYKKÄÄKÖ SE LAPSI JA HALUAAKO?? Ei kukaan.
Minä kysyin, haluatteko niitä isän naisia elämäänne, eivät halunneet. Ja kun ei halunneet, isäkään ei halua enää lapsia omaan elämään, koska muu oli tärkeämpää, varmaan on aina ollut, sillä ei yhtääkkiä lapsia elämästä pois heitetä, kenenkään takia.
Meillä vitsiä väännetään jo, isän seuralaisista. Nauretaan ja kuvitellaan millainen ensikuussa mahtaa löytyä. Yritän joskus toppuutella, että älkäähän nyt, on hän sentään teidän isä, mutta 18 vuotias yksi poikamme sanoi, että juu juu, ja nauraa päälle, et isä???? Niinpä, isä vaiko vieras mies.
Sinä olet ajanut miehen ja lapsien isän pois.Kiristit ja pakotit valitsemaan pakkoperheenpakeruksen ja oman elämän väliltä.Mielestäni sinun on siis näin turha esittää marttyyria ja uhria ja hakee heron statusta, kun ole yksin lapsesi hoitanu, kasvattanut kun isä "valitsi" naikkoset.Sinuna katsoisin peiliin oikein tarkkaan ja miettisin kukakohan se loppupeleis on syyllinen.Toivon, että lapsesi joskus alkavat miettimään asioita muualtakin kantilta kuin sinun...
"koska ei enää halunnut olla osa meidän perhettä"
Mikä vitun teidän perhe?
Jos et sattumoisin tajua, niin sinulla ja ex-miehelläsi ei ole enää perhettä. Ex-miehesi ei sinun perheeseesi enää kuulu, eikä hänen tarvikaan kuulua.
"mutta kyllä mua vihaksi pistää, kun toisten lapset pakotetaan hyväksymään asioita, joita he eivät halua"
Miksi sinä sitten PAKOTIT lapsesi valitsemaan isän tai sinun väliltä???
"KUKA KYSYY TYKKÄÄKÖ SE LAPSI JA HALUAAKO?? Ei kukaan"
Mikset sinä kysynyt lapsiltasi (tai antanut heille vaihtoehtoa) sitä että haluavatko he olla osallisina isän elämässä jossa on uusi nainen SEKÄ myös sinun elämässä. Pakotit heidät valitsemaan JOKO TAI, muttet ITSE antanut heidän päättää sitä väliratkaisua JOKA OLISI OLLUT LASTEN KANNALTA SE PARAS.
Olet ajanut vain itsesi etua ja höystät sitä katkeruudella. Et ole missään vaiheessa ajanut lastesi etua.
Miten tuollaisia ihmisiä voi olla? Ja kehtaa vielä väittää, että ajattelee lapsiaan!
Asenne on se, että kun minä en saanut miestä niin lapsetkaan eivät saa isää ja isä ei saa lapsia... Yritti koko eukko kiristää lasten avulla isän pysymään yhdessä kanssaan... SAIRASTA!
Olisin minäkin lähtenyt isänä helvetin kauas tommosesta hullusta. Tosin kuka tuollaisen kanssa lapsia on alunperin tehnytkään...
mielipiteisiin ja lasten asioihin, silloin kun olivat pieniä. Jos minä en hyväksynyt jotain asiaa heidän elämään, niin ei sitä tarvinnut silloin hyväksyä. Isä sai olla lasten kanssa jos halusi, niin paljon kuin haluaa, mutta ei halunnut. Siihen en ole syypää.
Minä katsoin, että olisi liian raakaa ja uskaliasta sysätä omat lapset isän uusien naisten joukkoon, ei täälläkään usealla äidillä kovin hyviä kokemuksia heistä ole. Moni mies viis veisaa, millainen nainen hänen lapsiansa hoivaa, eikä puutu jos lapset oireilee. Mies ei ymmärrä että se johtuu uudesta seuralaisesta,jota lapset eivät itse hyväkksy, mutta väkisin hyväksyy, koska pelkäävät isän hylkäävän.
Minä annoin mahdollisuuden valita, ja valinta lasten puolelta osui minuun, ymmärrettävää kyllä.
Olen siitä enemmän kuin iloinen. Vieläkään en ole rajoittanut tai estänyt miestä lapsiaan tapaamasta, ovat isoja ja päättävät siitäitse, mutta kun isä hylkäsi jonkun naisen tähden, niin miksi lapset tunkeutuvat alueelle, jossa heitä ei tarvitse. Huomaavat se kyllä itse.
Kysyn vielä, mihin tarvitaan isän nasiystäviä meidän elämässä? Meillä ei ainakaan mihinkään. En ole liitossakaan tarvinnut ulkopuolisia vieraita ihmisiä elämäämme, emme tarvitse heitä nytkään. En käsitä, miksi niitä pitää tunkea lasten elämään. Isää laspet tarvitsevat, ei heidän naisystäviä.
Emme ole mistään jääneet paitsi, vaikkei lapset haluakkaan olla osana isän naisten elämää, päinvastoin, me olemme saaneet olla rauhassa sylkykuppina ololta, joita miehen ex perheestä väistämättä tulee, kun nainen saa yliotteen miehen elämästä. Hän siivoaa kaiken pois,jotta ex perheellä olisi mahdollisimman huono olla. Näin ei ole meille käynyt, koska pidän aina perheeni puolta, varsinkin lasteni, kun olivat pieniä.
ajan myötä, tuskin asiamme olisi näin pitkällä, että ihan lapsia olisi. Valitettavsti ihminen muuttuu ajan myötä, ja ihanasta miehestä voi tulla täysin pelle. Jos mies kyllästyy perheeseensä, ei hän ole perhettä edes koskaan ansainnutkaan.
Se olisitkin ollut sinä, joka olisi kyllästynyt siihen mieheen? Olisiko ollut mieheltä oikein tehdä sinulle samoin? Puuttuuko sinulta täysin kyky empatiaan? Ehkä olisi hyvä opetella, että osaisit edes lapsistasi normaaleja kasvattaa..
Miksi puhut kokoajan ME? Millä tavalla sinä liityt enää tähän tilanteeseen? Etkö ymmärrä mitä ero tarkoittaa? Sinulla ei ole enää osaa eikä arpaa exäsi elämässä. Ette te ole enää mitään!
me, lapset, minä miehen suku ja meidän suku! Ymmärsitkös? Me me me!!
Miehellä ei ole perhettä, enää. Se se se, on yksin,ilman lapsia ja lastenlapsiaan.
koska tavallaan myös rakastin lasteni isää. Mutta kun hän lähti, olin tavallaan hyvilläni, että pääsin eroon miehestä, jota itse en osannut pellolle heitttää. Rakaus on sokea, eikä sille mahda mitään.
Ainut huono juttu olise, että mies jätti lapsensakin, kokonaan.
"Isää laspet tarvitsevat"
Mikset sitten antanut isälle ja ENNEN KAIKKEA lapsille tätä mahdollisuutta?
Miksi kielsit lapsiltasi isän, miksi pakotit heidät valitsemaan kahden vanhemman väliltä? Miksi et voinut hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei ole enää olemassa mitään "meidän perhettä" mutta silti voidaan olla väleissä ja hyvissä sellaisissa.
"Isä sai olla lasten kanssa jos halusi"
Eihän saanut. Sinä et sitä sallinut kun annoit oman katkeruutesi mennä lasten edun edelle.
Todella sairas ämmä joka on todella mustasukkainen siitä että lastensa isä jatkoi elämäänsä myös eron jälkeen. Olet mainpuloinut lapset isäänsä vastaan. Olet todella sairas, tunneköyhä ämmä. Uutta miestä et tule koskaan löytämään, niin kuvottava ja katkera olet. Et tajua että lasten isä ei ole sinulle sinulle tilivelvollinen elämästään eikä mistään, ainoa mikä hänelle olisi teidän "perheessä" tärkeää ovat lapset, mutta nyt sinä katkera noita olet vienyt lapsilta isän ja isältä lapset. Olet todella alhainen elukka.
se onm iehestä kiinni haluuko vai ei.
Kielsin ainoastaan isänmahdolliset seuralaiset, heillä ei ole sijaa meillä.
Jos mies lapsia rakastaa, ei anna minkään estää.
Näin ollen katsomme, että isän seuralaiset ovat kieltäneet lapsiltamme isän tapaamisen. Että niin nössö mies.
Jos sulla ei ole perhettä, et voi tietää mitl tuntuu kun mies lapsensa jättää.
Puhu sitten vasta, kun koet saman. Kyllä sulla sillon takki kääntyy.
Lapset ovat vanhemmilleen, tai pitäisi olla tärkeimmät koko elämässä. Minulle ovat. Miehelle ei, siksi valitsi naikkoset. Jos todella lapsista välittää, tapaa heitä lasten ehdoilla, ei omilla.
"Jos todella lapsista välittää, tapaa heitä lasten ehdoilla, ei omilla."
Jaa lasten ehdoilla??? Sinähän tässä ehtoja latelet, ei lapset.
Lue nyt eukko hyvä uudelleen tuo lause. Minä painotan sinulle muutamaa sanaa: "tapaa heitä lasten ehdoilla, EI OMILLA (EI O-MIL-LA)"
Ja mitä helvettiä??!! Etkö se ollutkin nimen omaan SINÄ JOKA TEIT EHDON (EH-DON) JONKA MUKAAN LAPSIA TAVATAAN tai ollaan tapaamatta. Ethän sinä kysynyt lapsilta laisinkaan, haluaisivatko he tavata SEKÄ isää ( uutta naista) ETTÄ äitiään.
SINÄ, HUOM. VAIN JA AINOASTAAN SINÄ päätit, että lapsia tavataan SINUN ehdoilla, EI lasten ehdoilla. Lasten ehto, halu ja ennen kaikkea oikeus olisi varmaan ollut ihan toinen. Et vain antanut heille mahdollisuutta pitää välejään isäänsä. Myrkytit heidän viattoman sielun katkeruudellasi, joten ei ihmekään, etteivät he enää halua pitää yhteyttä isäänsä. Koska SINÄ olet myrkyttänyt heidän mielensä siitä, että isä olisi paha. Vaikka pahuus asuukin sinussa, kun viattoman lapsen pistit valitsemaan isän ja äidin väliltä ja myöhemmin myrkytit heidän mielensä kertomalla, miten paha isä onkaan.
sulle vaahtoamiseen antaa aihetta??? Vitsi et naurattaa...! Heh... Onko sulle noin vaikeea asia ymmärtää, ettei tarvita ympärille ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä meidän elämässä! Pelkkää harmia ne olis tuottaneet, kuten olet itsekin täällä saanut lukea.
Siihen minä en lähde mukaan, ja onneksi en lähtenyt. Se joka lapsia haluaa se tehkööt ne ihan itse. Niin minäkin ja itse ne myös hoidan ja olenkin hoitanut.
Minä mitään ole myrkyttänyt, annoin vaihtoehdot jotka hyväksyn, ja vapaasti sai valita. Ja he valitsivat minut. Onko sulle se vaikea asia ymmärtää et lapst valitsivat äidin? Varmaan on, olen pahoillani jos itse olet menettänyt omat lapsesi, mutta se oli sun valintasi. Älä kuitenkaan odota, että muut tekevät samoin.
Senkö takia oikein riemastuit, kun meillä menee hyvin, ja itse joudut kipristelemään uusnaisten talutusnuorassa, jotka sanelevat lapsillesi ehdot miten saa elää, ja miten ei, eikä sulla ole omiin lapsiin mitään sananvaltaa? Haukut saat vielä kaupan päälle!;)
no huhhuh.
Voi kuule. Minulla ja ex-miehelläni menee tältä osin ihan ok; meillä molemmilla on uudet kumppanit ja tulemme toimeen edelleen keskenään. Myös uusien kumppanien kanssa. Lapset viettävät aikaa molempien luona, kumpikaan ei myrkytä lasten mieltä. Ja mikä parasta - lapset tulevat toimeen myös uusien kumppanien kanssa loistavasti. Molemmissa perheissä on tietty perhemalli, vaikka lapsilla onkin vain yksi isä ja yksi äiti.
Mutta onnea valitsemallasi tiellä. Älä kuitenkaan jaksa narista.
katkera syyllinen. isä ei jättänyt lapsiaan, sinä erotit heidät. Sinä et välitä lapsistasi, muuten et olisi heiltä isää kieltänyt oman typerän mustasukkaisuutesi takia. Olet mielenvikainen ja sinulla ei todellakaan ole pääkopassa kaikki kunnossa. Olet sairas. Olen oikeasti tätä mieltä, en solvaa vaan ihan aito mielipide joka ei muutu.
Minä enole voinut. En ole tahtonut nähdä lasteni pilaavan elämää sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät halua elämäänsä. Niin, voit katkerana sadatella kelle haluat, se ei muuta meidän mielipidettä mistään. Me päätimme näin, ja olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuun. Jos olisin päättänyt toisin, luulen, että kiroasin täällä samalla lailla kun muutkin kun ex miehen uusinainen polkee miehen entisen perheen pois päiviltä. Nyt ei niin tarvitse tehdä.
Flunssaa on kyllä, että olo tuntuu sairaalta, mutta muuten olo on hyvä. Isä hylkäsi lapset aivan itse, naistensa painostuksesta, joten asiaa en voi muuttaa. En kyllä haluisikaan enää. Olemme tottuneet siihen ajatukseen, että lapset eivät olleet miehelle niin tärkeitä, että haluisi olla osa heidän elämää.
Voi voi.
Että he eivät halunneet exäsi uutta elämäänsä???
Ehkä he halusivat, mutta sinä KIRISTIT OMIA LAPSIASI JA PAKOTIT HEIDÄT VALITSEMAAN, että jos he haluavat uuden naisen elämäänsä sinä katoat???
Oletko täysin hullu?
Mitä lapsistani olisi tullut,jos olisivat joutuneet isänsä mielipuolisen naisystäviensä saaliiksi, haukuttaviksi, tumpattavaksi.. ym..
Luulen ettei lasteni ja minut välit olisivat näin hyvät ja ihanat, jos olisin suotunut jättämään heidät hunningolle.
Olin huolissani lapsistani senjälkeen kun mies lähti, joten vastuu heistä jäi täysin minulle. Onneksi jäi, sillä nyt minulla on lapset tallella, mutta ei olisi varmaan, jos heillä olisi ollut väärä kasvualusta ja väärät ihmiset lähellä. Luulen, että minua ei olisi enää lasten elämässä, olisin vain joku vieras,joka ennen oli äiti...!
Heh... helppo ohittaa tärkeät asiat tyhjillä sanoilla, sairas, katkera, häirikkö... jne.
On ihmisiä, jotka eivät manipulointiin suostu,ja ihmisiä jotka tekevät kaiken lastensa eteen.. sellainen minä olen.
Niin, teet kaiken lapsiesi eteen ajattelematta silti lasten parasta. Ajattelit vain omaa parastasi.
Että lapsesi olisivatkin pitäneet exäsi uudesta eukosta enemmän kuin sinusta????
Huhhuijaa..
Miksi ihmeessä kuvittelet, että kaikki uudet naiset ovat mielipuolisia ja haukkuisivat lapsiasi jne? Onko lapsissasi joku vika? Minun exäni uudet eukot (2 kpl tämän 5 vuoden aikana) ovat ainakin olleet aivan ihania molemmat! Lapsi on tykänny ja he ovat tykänneet lapsesta.... Enkä minä silti pelkää, että lapseni minut hylkäisi vaikka josta kusta muusta kuin minustakin tykkäisi!!!!
Ehkä tilanteessa on se ero, että minä jätin mieheni enkä minä ole katkera...
Et OIKEASTI antanut lapsillesi edes vaihtoehtoja. Ei se tarkoita, että lapsesi haluaisivat hylätä oikean äitinsä kokonaan elämästään, jos he haluavat olla isänsäkin kanssa tekemisissä. Jos isällä on uusi kumppani, niin: Mitä Sitten? Elämä jatkuu, toivottavasti sinullakin.
Olet asettanut lapsesi kahden tulen väliin, jolloin heidän on ollut pakko valita se tärkeämpi - eli äiti - eli sinut. Jos et tiedä, niin äiti merkitsee lapsille usein paljon enemmän kuin isä.
Et toiminut kypsän, välittävän ja rakastavan äidin tavoin, vaan annoit oman katkeruutesi mennä ohi lasten tarpeiden! Veit lapsiltasi OIKEUDEN isään.
Vanhempien on turvattava lainkin mukaan lapsen oikeus myös siihen vanhempaan, joka ei asu lapsen kanssa. Vanhemmat laativat yleensä kirjallisen sopimuksen tapaamisista, jossa tämän lapsen oikeuden puitteet määritellään. Tapaamissopimus on syytä tehdä mahdollisimman yksityiskohtaisesti varsinkin silloin kun vanhepien välit ovat tulehtuneet. Vanhempien ja lasten eron jälkeinen elämä voidaan järjestää monin eri tavoin!
Vanhempien tulisi sopia eron jälkeiset järjestelyt, että ne täyttävät lapsen ja vanhempien tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhempien työajat, asuinolot, lapsen harrastukset, vanhempien välinen etäisyys ja käytettävissä oleva rahakin vaikuttavat, millaisiksi eron jälkeinen elämä muotoutuu. Laki lapsen huollosta ja tapaamisista määrittelee vain lapsen oikeuden tavata muualla asuvaa vanhempaansa, mitään tarkkoja säädöksiä asiasta ei ole.
Lain mukaan lähihuoltajan pitää aktiivisesti edesauttaa lapsen ja muualla asuvan vanhemman suhdetta. Käytännössä puhutaan yleensä tapaamisista ja niiden toteuttamisesta. Kummallakin vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus ottaa vastuu omasta vanhemmuudestaan ja mahdollistaa toisen vanhemmuus. Vanhemmuus ei ole vain tapaamisia, se on kokonaisvaltaista vastuunkantoa lapsesta ja lapsen huomioimista. Lapsi ei katoa minnekään sinä aikana, kun hän ei ole vanhempansa kanssa ja vain kypsymätön vanhempi takertuu lapseensa ja kieltäytyy näkemästä, mitä lapsi tarvitsee.
tupata toisen vanhemman luokse lasta, jos toinen ei halua vastaan ottaa.
Jos joka viikko joutuu soitteleen useaan otteeseen tai vaatimalla vaatia että ota nyt, koska otat mikset ota ym, on se tosi rasittavaa.
Ei kenenkään ole pakko ottaa lasta, jos ei halua, ei edes vanhemmalla.
Väkisin ei lasta voi toiselle viedä.
Eikä se lähivanemman velvollisuus ole tunkea ja vaatia, kyllä se halu pitää lähteä myös sieltä toisesta päästä.
lapsesi toisten kanssa, ja näin valitat katkeruuttasi ihmiselle, joka äidin vaistolla suojasi omat lapsensa henkiseltä kivulta. Onnellisimpia lapsia en ole tavannut, kuin minun, joiden ei tarvinnut säälistä mennä isän luo, eikä tykätä ihmisistä, joilla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan.
Mihin heitä tarvitsee, ei mihinkään. Meillä ei ole ollut tarvetta isän naisille. Mulla ei ole mitään tarvetta ollut edes tutustua heihin, miksi ihmeessä? Ei lapsenikaan ole heitä elämäänsä tarvinnut.
vaihtanut roolia!
ja jolla ei ole omaa tahtoa,omia mielipiteitä ym perusasiat kunnossa.
Minä en koskaan alistu toisen tahtoon, neuvottelutulos oneri asia, mutta sekin riippuu asiasta.
Vapaasti ovat saaneet olla isän kanssa jos ovat halunneet, ja olisi ollutkin toivottavaa.
Kyse on ollut niistä naisista, joita emme elämäämme halua. Heillä ei ole mitään tekemistä meidän perheessä.
Jos isä lapsistaan välittää, ei hänkään anna naistensa sotkea lastensa elämää, vaan tapaisi omia lapsia välittämättä naistensa kiristämisestä.
Mutta jos miehellä ei ole halua tavata omia lapsia, niin mikä onkaan parempi keino paeta vastuuta, kun eptoivoisten naisten selän taakse.
Joten meille olisi riittänyt pelkkä isä, meillä ei ole käyttöä isän seuralaisille.
miksi ei lapsesi saisi tavata uusia ihmisiä? Eihän se ole sinulta pois? Sanohan lapsillesi että olet aina oleva heidän äitinsä ja olet iloinen että heillä on mahdollisuus tavata myös ihmisiä joita heidän isänsä rakastaa! Et uskokaan kuinka lapsesi alkavat kunnioittaa ja rakastaa sinua yhä enemmän! Heistä tulee tasapainoisia ja onnellisia. Lapsista tulee tasapainottomia ja todella onnettomia lapsia jos et anna tavata heidän isäänsä tai isän rakastamia ihmisiä.
siksi, ettei halua olla yksin, niinkuin mulle sanoi kerrana, et kunhan nyt joku tossa on...!
Lapseni ovat täysin tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, nuoria aikuisia, ja yhdellä j o onnellinen perhekin.
Lasteni isä ei ole koskaan rakastanut muuta kuin helppoa elämää ja nyt varsinkin kun ei edes lapset ole olleet kiusana.
Tienkin olen aina heidän äitinsä, eihän siitä olekkaan kyse ollut, vaan ihmisistä jotka väkisin tunkeutuvat muiden elämään. Mutta kun tein alussa stopin, niin ei ole sitäkään vaivaa ollut, onneksi. Olemme tutustuneet moniin uusiin ihmisiin, ja valitsemme keitä haluamme ystäväpiiriimme, siihen ei kaikilla ole sijaa.
Joten sen tähden lapseni ovat onnellisa elämissään.
lapsiasi valitsemaan sellaiset ihmiset ystävikseen joista sinä pidät? Eikö heillä ole omaa tahtoa ollenkaan? Vaikutat hirvittävän nuorelta ja lapselliselta....
Reagoida tuon horon provoihin. Hän on läpimätä jeesustelija joka nauttii siitä kun saa ihmiset kummastelemaan hänen kieroutunutta ajatus maailmaansa. Antakaa paskan olla. Jos yksikään sana hänen puheistaan on totta niin itseppä on lastensa asiat pilannut, turhaan me hänen lapsiaan säälimme, vahinko on jo tapahtunut ja lapsia ei voi enään auttaa, kohdun poisto tuollaissille... Minä en ainakaan vastaa hänelle mitään, hän ei ole päästään terve. Heippa.
Kovin pieneltä kuulostavat äitien piirit. Kyllä sinne lasten maailmaan mahtuu muitakin kuin se äiti tai korkentaan äidin suku. Isäkin nyt siedetään naamaa kiristämällä, kun on ikään kuin pakko.
Rohkeasti vaan avoimin mielin ottamaa uusi ihminen niin sinun kuin lastesi elämään, sillä se saattaa antaa enemmän kuin ottaa. Sillä se ei todellakaan ole mitenkään sinulta pois. Isän "uusi" nainen on ainakin minulle ja lapsilleni ystävä muiden joukossa eikä mikään josta tulisi ahdistua.
On ihan ymmärrettävää että alussa tuntuu kurjalta ja saakin tuntua. Se antaako sen vaikuttaa ulospäin, niin on sitten taas eri asia. Minusta on järkevintä käyttäytyä aikuisesti ja ajatella lapsen parasta.
Eli älä rupea kieltämään uuden äitipuolen näkemistä tai rajoittamaan isän tapaamisia. Jos uusi nainen on pysyvä osa isin elämää, niin silloin on. Hänestä voi parhaassa tapauksessa tulla tärkeä ihminen lapsesi elämään positiivisessa mielessä.
Miltä sinusta tuntuisi kun isä kieltäisi lasta näkemästä mahdollista uutta elinkumppaniasi? Itse olen purrut aikoinaan hammasta ja se kannatti sillä nyt lapsillani on kaksi kivaa kotia ja mukava ja tykätty äitipuoli sekä pikkusisko isin luona. Myös minun luona on nyt jämäkkä miehenmalli ja kaikki asiat sujuu molempien kotien kanssa yhteisymmärryksessä ja kaikki ollaan hyvissä väleissä.
Voin sanoa, että kannatti. Nämä tällaiset äidit jotka rajoittaa isän tapaamisia lapseen vedoten, jos mitään kunnon syytä ei ole, niin pitäisi minusta laittaa hoitoon. Mitä sillä voittaa, että katkeruudessaan vieroittaa lapsensa isän lapsen elämästä? Kyllä isä on tärkeä osa lapsen elämää.
Itsellänikin moinen asia pelottaa.Kummallakaan ei ole eron jälkeen ollut "virallisia" kumppaneita.Tässä asiassa minua pääasiassa pelottaa se että aletaan ikäänkuin leikkimään tyttäreni kustannuksella ja sellaista en voisi hyväksyä.Eli ensin tiiviisti leikitään perhettä ja sitte joko toinen leikkijä vaihtuu tai uusikko kyllästyy jaloissa pyörivään vieraaseen muksuun, joka vie kaiken ajan ja rahan ja sittemmin tapaamiset yms. loppuu kuin seinään.Pelkään, että exäni uusi puoliso olisi tälläinen noita.
En isko, että tälläinen olisi hyväksi lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta, eikä sekään ole hyväksi, että miehiä/naisia saa vaihtaa ku paitaa. Toivon kyllä sydämeni pohjasta, että exäni löytäisi kivan ja mukavan elinkumppanin itselleen josta pitäisi.Itsekkin toivon, että löytäisin jonkun rinnalleni joskus.Ehkä tätä varjostaa pelko siitä, että exä alkaa mustasukkaseksi ja alkaa terrorisoimaan ja tekemään kiusaa.En vaan jaksaisi alkaa hänen lapsellisen sanasodan kohteeksi ja ehkä senkin takia "haku" ei ole ollut päällä.Ap:lle voimia ja toivon et ajan kanssa asia helpottuu.
ei toki jokaista uutta tuttavuutta viedä lapsen nähtäväksi. mielestäni hyvä hetki tutustuttaa lapsi ja uusi kumppani on silloin kun aikuiset ovat varmoja yhteisestä tulevaisuudesta ja pystyvät sanomaan toisilleet minä rakastan sinua.
Mieheni entisen liiton hedelmä on aina meille tervetullut. Lapsella on äiti toisaalla ja minä olen vain varaäiti isän kodissa. En edes yritä ryhtyä äidiksi mieheni lapselle. Tulen hänen kanssaan toimeen hyvin ja mieheni ex vaimo päästää lapsen mielellään meille, kun on huomannut, että lapsikin minusta pitää.
Isän ja lapsen tapaamiset eivät tosiaankaan loppuneet siihen, kun minä astuin kuvioihin vaan ne lisääntyivät huomattavasti. Ketään en ole erottanut, vaan he olivat jo eronneet ennen minua. Nyt täällä isän päässä on kaksi vastuuntuntoista aikuista, joten lapsi voi tulla meille, vaikka isä ei sattuisi olemaan edes paikalla. Lapsen äiti on edelleen yksin ja on vain helpottunut, kun saa itselleenkin omaa aikaa.
Lapsen mielestä olen mukava ja hassu äitipuoli ja sen hän minulle usein sanookin. Äidin paikkaa en millään tavalla uhkaa. Lapsen äitikin on aina tervetullut käymään meillä. Kunhan ei asumaan muuta... :)
Elämmä kun ei ole tota ennustettavuutta niin meidän kuin lastemme elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ja aina ihmisillä on jotain annetavaa toisillemme vaikka joku taisi tuossa muuta väittääkkin. Se, että sitä tietää jonkin aisian ei ole itsestään selvää, että silloin tietää kaiken.
Lapsen edun nimessä saadaan niin paljon pahaakin aikaan ja lasten elämään pyritään rajoittamaan ja pyritään elämään lasten tunteita lastenkin puolesta mikä tekee lapsen elämästä varsin yksipuolista.
Jos lapsen elämä on yhden linjan ja yhden ihmisen varassa niin ei siinä lapsi opi hyväksymään erinlaisuutta. Jos ei äidit hyväksy toisia lasten elämään niin miten lapsikaan sitä ikinä oppisi.
Onko tosiiaan äidit valmiita elämään omin vaateiden mukaan, jos ei mullakaan niin ei muillakaan.
Enää en jaksa hämmästellä miksi lapset voivat niin huonosti. Minä olen jo siihen saanut vastaukseni. Ne ovat asenteet, elämänarvot, tunnepuolen köyhyys, kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan ja välinpitämättömyys lapsen kyvyistä kasvaa omaksi itsekseen.
En vastaa siihen, miten käsittelet tunteitasi. Haluaisin vain kertoa, että itse olen nimen omaan se exän uusi tyttöystävä, eikä ole minullakaan helppoa. Minä haluaisin 6 kk seurustelun jälkeen tutustua miehen muksuun ja miehenkin mielestä tämä olisi ajankohtainen. Ja tätä olemme yrittäneet jo parisen kuukautta. Lapsen äiti kuitenkin pistää vastaan, raivoaa ja uhkailee yksinhuoltajuudella (jota ei tietenkään tulisi saamaan). Pääsääntöisesti siis uhkaa estää tapaamiset kokonaan isän ja lapsen väliltä - siis silloin jos minä heidän lapsensa tulisin tapaamaan.
Enkä minä halua tavata lasta siksi, että alkaisin heti "leikkimään kotia" isän ja lapsen kanssa. Haluan silti tutustua lapseen ja näen sen tulevaisuuden kannalta myös oikeudeksi ja velvollisuudeksi. Haluan olla läsnä miehen elämässä kaikkina päivinä, viemättä silti pois mieheltä aikaa, jonka hän saa viettää lapsensa kanssa. Tällä hetkellä jopa koen, että isän ja lapsen tapaamiset ovat ehkä hankalampia, johtuen tilanteesta. Enkä minä halua viedä lapselta äitiä, asettua vara-äiti -asemaan, leikkiä perhettä, puhua pahaa lapsen äidistä, satuttaa lasta jne. Lapsi on isälle tärkeä ja minä haluan kaikin keinoin olla edesauttamassa sitä, että heidän suhde pysyisi hyvänä. Tällä hetkellä kuitenkin exä hankaloittaa tilannetta melkoisesti ja mies on hyvin usein surullinen myös puolestani - surullinen myös silloin, kun viettää aikaansa lapsen kanssa. Enkä näe sitäkään hyvänä asiana, vaikka exä näkeekin.
Joten vilpittömästi. Ei me kaikki isän uudet tyttöystävät välttämättä olla niin pahoja, kuin mitä meistä maalaillaan piruja seinälle. Toivottavasti aika muuttaisi tilanteen.
Enkä kaipaa sepustukseeni tai tilanteen ratkaisemiseen neuvoja. Niitä olen jo saanut, mutta niitä on mahdoton toteuttaa tällä hetkellä lapsen äitin reaktion pelossa.
Miehesi exällä ei ole uutta miestä? Asia helpottuu välittömästi, kun hän "löytää" jonkun. Johan halutaan tunkea mukulaa hoitoon isälle ja ihan sama ketä siellä silloin on...
Minä olen sitä mieltä, että äidit jotka kieltävät exien uudet kumppanit ovat vielä katkeria erosta. Ikävintä se on silloin, kun se jatkuu vuosia. Jopa kymmeniä vuosia. Ymmärrän, että heti eron jälkeen on vaikeaa, etenkin jos toinen löytää uuden rakkaan nopeasti. Mutta ihan jo itsensä takia siitä katkeruudesta olisi parasta päästä eroon!!!
Eipä ole uutta miestä kierroksessessa ei. Oli sillä joku säätö tuossa hetken aikaa sitten ja oli sitten ex-miehelleen sanonut että hänellä olisi oikeus nähdä miestä kotonaan, koska hänellä on kaksio (=lapsi makkarissa esim. nukkumassa). Joo, en tiedä tuliko tällaista tapaamista. Ex miehellä ei kuitenkaan ole oikeus raahata minua kotiin. Ilmeisesti siksi, että hänellä on vain yksiö ;-)
Ei millään pahalla, mutta ole nyt hyvä äiti-ihminen samalla AIKUINEN! Niin kauan kun lapsellesi kukaan (mukaanlukien se KamalaEx:NUusiRakkaus) ei pahaa tee, elä elämääsi ja ymmärrä muitakin.
Vai tarkoitatko, että jos sinun elämääsi astuisi uusi mies, et antaisi hänen nähdä lastasi ja päinvastoin? Mietipä vähän.
Jos olet edelleen mustasukkainen miehestäsi, kannattaa käydä todella eroprosessianne läpi juurta jaksain - ja osata luopua niistä tunteistaan entistä miestään kohtaan. Ole hyvä ja käsittele asioita!
toivoo yksinhuoltajaäiti
Miksi sitten lankesit eron helppouteen kun et voi sietää miehen uusia kumppaneita ? Kuten olen jo monesti aikaisemmin sanonut, lasten hankkiminen on kahden kauppa. Ajattele puusilmäisyyttäsi. Mitä jos itse löydät uuden kumppanin ? Uusi kumppanisi olisi tietenkin samassa asemassa kuin entisen miehesi uusi nainen. Hän ei saisi tavata lastasi.
On vallan hämmästyttävää millaisia typeryyksiä te yksinhjhuoltajat syydätte.
Vielä hämmästyttävämpää on, millaisia typeryyksiä te lapsettomat, tumputtavat, peräkammarinpojat syydätte yh-palstalle.
Pelotti uusi nainen minuakin aluksi. Lapsi jäi isän luo erotessa. Isä löysi uuden, muuttivat yhteen ja perustivat perheen. Alkuun tuntui vaikealta hyväksyä, että tyttärestäni huolehtii joku toinen nainen. Pahalta se tuntui. Kuinka joku toinen voi tietää, mistä lapseni tykkää tai mitä hän pelkää?
Nyt olen hyväksynyt asian. Olen tyttärelleni kuitenkin ainut äiti. Siitä paikasta ei minun tarvitse koskaan kilpailla kenenkään kanssa. Isän uutta vaimoa lapseni puhuttelee etunimellään. Äiti olen minä.
Lapselle se on jopa rikkaus. Isän uuden vaimon vanhemmat ovat perheen jokaisen lapsen mummi ja ukki. Lapsellani on siis kolmet isovanhemmat sekä liuta muita uusia sukulaisia ja ystäviä. En pidä sitä ollenkaan pahana.
Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei lapseni unohda muita (oikeita) sukulaisiaan. Haluan hänen tietävän, missä hänen juurensa ovat.
Itse olen äskettäin löytänyt elämääni jonkun. Tyttäreni saa itse tehdä päätöksen, milloin hän äidin uutta kumppania tapaa. Enkä tuputa itseäni miehen lapselle. Lapset päättävät, milloin haluavat tavata. Joskus kuitenkin tuo on edessä, sekä minun että kumppanin lapselle, mutta asiat tehdään lasten ehdoilla. Kumpikaan ei halua olla toisen lapselle muuta kuin äidin/isän kumppani. EI uusi äiti tai isä. Voi kunpa kaikki tajuiaisivat sen!
Tuo on oikein ja kypsää aikuisen ihmisen toimintaa! Näin asioiden tulisi mennä, mutta tietenkään kaikissa tapauksissa se ei onnistu, kun meitä ihmisiä on joka junaan.