Matkustin tässä taannoin junassa....keskustelimme vierustoverini kanssa (yliopiston opettaja). Hän totesi, että suurperheitä ei ole akateemisilla.
...onko näin?
...miksei?
Onko lasten lukumäärä suoraan verrannollinen älykkyysosamäärään???
...onko näin?
...miksei?
Onko lasten lukumäärä suoraan verrannollinen älykkyysosamäärään???
Vastaukset 33
Vanhimmat
Älykkyysosamäärää ei ole koskaan tullut mitattua. Me olemme mieheni kanssa käyneet kauppakorkean ja olemme ekonomeja. Ilmeisesti emme ole sitten akateemisesti koulutettuja, mutta ainakin meillä on suurperhe.
tuo ekonomi ole vain alempi korkeakoulututkinto? Vanha ekonomi ei ole sitäkään, vaan se on vain lyhyt yliopistollinen virkatutkinto kuten esim farmaseutti. Käydäkseen akateemisesta täytyy olla maisterinpaperit ainakin yhdestä tiedekunnasta.
Minä olen maisteri, toisesta tiedekunnasta kandidaatti, tohtori-opiskelija ja viiden lapsen äiti. Eräs ystäväni on erikoislääkäri ja hänkin suurperheen äiti. Tunnen paljon akateemisia suurperheitä. Eräällä professorillamme (nyt emeritus) on kymmenen lasta, mutta hänen vaimollaan tuskin on ollut akateemista uraa.
Itse asiassa luulen, että ylemmissä yhteiskuntaluokissa on tavallisempaa hankkia suuri perhe. Mitään tilastotietoja minulla ei kuitenkaan asiasta ole.
on kauppatieteiden maisteri.
ei ole välttämättä mitään korrelaatiota keskenään.
Varmasti suurperheitä on akateemisillakin, jos suurperheeksi lasketaan 3-4 lasta. Jos taas 10 lasta, niin sitten niitä on vähemmän, koska ainakaan äiti ei ehdi todennäköisesti suuremmin opiskella missään välissä. Ja jos on suunnitellut hankkivansa monta lasta, niin ei ehkä kannatakaan opiskella, kun ei ehdi töissä käydä, tai siihen ei ole varaa, kun hoitomaksut on jo niin suuret.
Toisaalta ura ja lapset vievät molemmat paljon aikaa, joten jompi kumpi usein on valittava. Harva pystyy hoitamaan molemmat hyvin. Kyse ei kuitenkaan ole älykkyysosamäärästä, vaan kiinnostuksesta.
Itse olen akateemisesti koulutettu ja työelämässä, odotan nyt neljättä lastamme. Ajatus 10 lapsesta kuulostaa rankalta, mutta pari lisää ei olisi mikään mahdottomuus. Töistä pitäisi kyllä silloin jäädä kokonaan pois. Ehkä jään tämän uusimman synnyttyäkin.
Kaverini on myös akateemisesti koulutettu. Hänellä on kolme lasta ja neljättä tuotetaan kovalla vauhdilla. Hän on kotona ja pyörittävät miehensä kanssa yritystä, joka tuottaa juuri ja juuri sen verran kuin he elääkseen tarvitsevat. Eivät halua tehdä yhtään ylimääräistä työtä, että jää aikaa lapsille.
Varsinaisesti älykästä ei lasten teko tietysti ole (yksilötasolla), sillä se on kallista ja aikaa vievää ja myöskin hermoja raastavaa. Monet saa siitä kuitenkin enemmän kuin kokevat uhraavansa, joten se on, sanotaan nyt vaikka, kivaa.
siis niitä isoja perheitä akateemisillakin. Tosin onhan se elämäntapa valintakin että jos tahtoo kymmenkunta lasta niin ei siinä juuri opiskella tai töitä tehdä samaan aikaan. Sen sijaan ainakin näppituntumalla sanoisin että kyllä ne miehet on jopa aika usein akateemisia ja luovat uraakin kun vaimot hoitaa samalal huushollia.
Mielestäni perhekoosta ja koulutuksesta on ollut jotakin tilastoakin joskus tiedoistusvälineissä, mutta en kyllä viitsi hakea...
Toisaalta ei ne ihan kaikkein heikoimmin opiskelleet ja kenties työttömät juurikaan ole niitä suurperheellisiä.
Meinaat siis että kun järki ei riitä kuin pirttiviljelyyn? Aika mielenkiintoinen näkökanta sikäli että moni suurperheellinenhän omaa uskonnollisen vakaumuksen jossa opiskelu on toivottavaa ja sen eteen tehdään töitä, tai pojat lähinnä kun tytöt aloittaa taas sen kodinhoitouran aika nuorena.
Eli joo ei varmaan akateemisia perheitä ole kamalasti ihan käytännön syistä, mutta todella puoliksi on kyllä. Toisaalta saman verran on näpillä perheitä joissa isukki on jonkin alan myyntimies joko kaupparatsu, esittelijä, kiinteistövälittäjä tms jolloin liksa on kohdillaan kun vaan uurastaa. Iso sakki kun vaatii rahaa eikä arvostusta niinkään..
Yksi mun isän kaveri on väitellyt tohtoriksi kahdella eri alalla, ja toisella niistä työskennellyt professorinakin, ja hänellä on ainakin 10 lasta.
Ja yksi tuttavani väitteli tohtoriksi, kun hänellä oli 4 lasta. Nyt hänellä on 6 tai 7 lasta, ja työskentelee yliopistolla.
Ja lisäksi tuttavapiirissäni on runsaasti maisterieita ja dippainssejä, joilla on suuri perhe, jopa yli 10 lasta. Joissakin perheissä jopa molemmilla vanhemmilla on akateeminen loppututkinto.
Minun mielestäni naisen kannattaa opiskella, vaikka suunnittelisikin suurperhettä. Tiedän muutaman suurperhettä suunnitelleen naisen, jotka päättivät jättää opiskelut opiskelematta, "koska ei kuitenkaan kerkee töihin kun hoitaa omia lapsiaan". Perhepäivähoitajakurssin kävi, ja päätti hoitaa muiden lapsia siihen asti kunnes oma perhe alkaisi kasvaa. Ja saakin sitten hoitaa niitä muiden lapsia samalla kun kärsii itse lapsettomuudesta.
..ei suinkaan ollut omani, vaan kuten tarkka lukija havaitsi, se akateeminen kanssamatkustajani. :)
No, heitin tämän keskustelun ilmaan siksi, että juuri minä haluan tuoda julki, että on vain harhaa kuvitellakaan ainoastaan typerysten "hankkivan" uusia veronmaksajia yhteiskuntaan.
Itselläni oli aikoinaan koulukeskiarvoina yli yhdeksää,joten olen valinnut urakehityksekseni lapsosten hoivaamisen ihan heidän omassa kodissaan( pitkästi yli kymmenen lasta).! :O
Itse arvostan kohtuudella omaa valintaani, sillä mikä sen naisellisempaa työtä kuin synnyttää uutta elämää ja vieläpä hoivata ja "yrittää" kasvattaakin heitä. :O (olenko yrittäjä?!) :)
...ja mikä parasta...aivoja ei lasten kanssakaan saa jättää narikkaan....huoh... :D
Mielenkiintoisia joulunodotushetkiä kaikille äideille ja isille!
ainahan ei käy niinkuin on suunniteltu..
Mielestäni opiskelu pitää myös mielen virkeänä jopa siinä määrin, että its eopiskelen työnkin ohessa toisinaan tai suht säännöllisesti. Nykyisin on vielä niin kovin helppo opiskella kotoakin käsin vaikka maksaahan ne opintojaksot kerrallaan aika paljon, mutta sitten kun niitä on suoritettuna niin opiskelu sujuu varsin sutjakasti aikanaan.
Hei ihan kamalaa on kun jätetään opiskelut ja aletaan perusta aperhettä. Sitten kun elämä nakkaa niin on juuri lapseton tai sitten ukko lähtee tms ja ilman ammattia ja työkokemusta se on kovaa koulua silloin! Kyllä joku ammatti tarkussa vaikka vain osittainkin on hyvä olla aikuisella ihmisellä.
tekikö mieli puuttu ajuttuun missään vaiheessa? Ainakin itselläni olisi kovasti syyhyttänyt heittää joku kommentti peliin tai vain katsoa ilmeitä kun kertoisin oman taustani..
No, ihmisiä ei saa kiusata ja salakuuntelija ei kuule koskaan mitään hyvää?
Vaikka lapset on kivoja jne niin ei ne silti ihan koulutusta vasta akoskaan vaikka kieltämättä monitaitoista vanhempaa vaativatkin..
Tosin koulun keskiarvo tai älykkyys ja akateemisuus ei ole sama asia ollenkaan. Itselläni on bestis joka veteli kymppiä kympin perään ,reputti lääkiksen pääsykokeet viidesti ja on nyt sairaanhoitaja. Älliä on, mutta akateemikkoa ei tullut millään lailla.. Toinen ystävä taas kävi kymppiluokan että pääsi lukioon, suoritti kirjoitukset rima ahipoen, hakeutui yliopistoon ja luo nyt loistavaa uraa. Osaa alansa, mutta muuten on ihan tahvo eikä selviä arjesta edes ilman apua, vaimorukka! Eli kyllä älykkyys on aina ihan eri asia kuin akateemisuus, mutta tämä onkin sitten jo ihan toinen juttu kokonaan..
....salakuunteluun...vaan keskustelimme monta sataa kilometriä aiheesta.... :)
Yhtä todennäköisesti älykkyysosamäärä on verrannollinen hiusten väriin tai puoluekantaan.
Emme vaimoni kanssa varmaan mensan jäseniksi pääsisi, mutta molemmilla on maisterin paperit saatu ja kuusi lasta hankittuna 35-vuotiaina.
Omakotitalo ja pari omaksi maksettua autoakin löytyy, joten elämässä on jo maallistakin mammonaa hieman ehtinyt kertyä.
Tuttavapiirissämme on useita perheitä joissa on vähintään toinen vanhemmista akateemisen koulutuksen saanut ja lapsia on vähintän neljä. Melko suppeat tiedot sillä matkakumpanillasi!
...samaa mieltä...siksi haastoin kaikki keskustelemaan... :)
ÄÖ:stani en tiedä, mutta akateeminen olen ja suurperheellinen ;). Opiskelin ennen kuin lapsia alkoi tulla kuin turkin hihasta. Nyt sitten käyn töissä aina lasten välissä. Tällä hetkellä nuorin on 1v ja olen töissä. Katotaan koska tulee seuraava pikkuinen, jos tulee...
ÄÖ? Ääliö-Öllismi?
ÄÖ eli älykkyysosamäärä muille sinulle ääliö-ölismi
ÄO=älykkyysosamäärä.
ÄÖ ei, sillä yleinen käytäntö on, että lyhenteissä käytetään kirjaimia, jotka esiintyvät ko. sanassa.
tunnnen, joilla on lapsia 4-5. Ja usean lestadiolaisperheen äiti on kouluttautunut nainen. Sitä olen itse joskus miettinyt missä välissä he ehtii opiskella?
...kun näytti, että lapsiluku oli tullut täyteen (yli 10). Lasten ja perheen keskelläkin voi opiskella...annoin vain villakoirien juosta hieman vapaammin ja muutenkin taloushommelit annoin olla rempallaan. Asiathan pitää aina laittaa tärkeysjärjestykseen, kunkin elämäntilanteen mukaan.
...elämä ei lopu, suurperheen jälkeen, siitähän se vasta alkaa. :)
älykkyydestä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711276857204_uu.shtml
omalla autolla, niin ei joudu kaikenlaisten älykääpiöiden viereen istumaan.
...suurperheen etu....harvoin junaan! :D
Mun vanhemmilla on 8 lasta ja kummatkin on hyvin pitkälle koulutettuja. Muistan ku lapsena äiti opiskeli iltasin ku me oltiin menossa nukkumaan. Nykyään on ollu jo monta vuotta johtavassa asemassa hyvässä firmassa. Eli kyllähän näitäkin on, vaikkakin varmaan hirveen raskasta se opiskelu on ollukkin.
...kaikki ponnistelu vaatii tahtoa ja sisua...mutta ei kannata jättää käyttämättä niitä lahjoja, joita meille kaikille on annettu.
...kysyn...oletko kärsinyt siitä, että äidin ajatukset täyttää usein muukin kuin oma perhe? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun oma elämäntilanne samanlainen äitinä.
Itse olen akateemisesti koulutettu, tällä hetkellä lapsia on kaksi, mutta kolmas olisi toiveissa.
Johtuisko tuo akateemisten vähälapsisuus ihan vain iästä? Opiskelu kestää kuitenkin ainakin 4-5 vuotta, usein kauemminkin. Sitten pitäisi saada työpaikka, ostaa asunto jne. Usein eka lapsi syntyy siinä vanhempien ollessa kolmenkympin korvilla, joten heitä ei välttämättä ehdi kauhean montaa syntyä. Toki moni saa lapsia opiskeluaikanaankin, tää yllä oleva on yleistämistä. Voi myös olla, että akateemisten työ on pitkälti pätkähommaa, jos on esim. yliopistolla töissä, joten tulevaisuuden suunnittelu on vaikeampaa.
ÄO:lla tuskin on mitään tekemistä asian kanssa. Mutta toisaalta akateemisissa voi olla myös sellaisia ei-niin-käytännöllisiä ihmisiä, joille nää arjen rutiinit pyykkeineen ja vaipanvaihtoineen on kamalaa. Ja sitten jotkut ammatit, esim. hammaslääkärin hommat, on vähän semmoisia, ettei kauhean pitkiä äitiyslomia voi pitää, ettei käsityötaidot pääse unohtumaan.
Ei niillä ehkä vielä opiskeluvaiheessa ole niitä suurperheitä, mutta kyllä vaan myöhemmin on, tosin voi olla ehkä vähemmistönä.
....heidän pitäisi toimia Kansankynttilöinä!!!!
...huokaus...
tuntemani suurperheet, omani mukaan lukien, on akateemisten vanhempien perheitä. Molemmat vanhemmat ovat akateemisesti oppineita ja jopa ansioituneita omalla alallaan ja tutkimustyössään. Yhdessä perheesä molemmat vanhemmat ovat erikoislääkäreitä, yhdessä tutkija ja ekonomi, yhdessä dosentti ja eläinlääkäri, itse teen väitöskirjaa... mutta siitä älykkyydestä ei tietenkään voi mennä takuuseen, mihin sitä olisikaan pystytty ilman lapsilaumaa ;)
...mieleeni on jäänyt erään saksalaisen kirurgin sanat, kun hän sanoi minun omistavan niin monta väitöskirjaa kuin minulla oli lapsia. :) (ja niitähän on pitkästi yli 10!!!) :O
...kaikki on niin suhteellista! :)
edellytyksenä on, että sanoja käytetään niiden vakiintuneessa merkityksessä.
Toki voin kutsua vaikka jokaista kanin papanaa väitöskirjaksi, mutta se ei silti tarkoita sitä, että kyseisellä kanilla olisi akateemisia tutkintoja tuhansittain...
...edellytyksenä,luemme hyvin tarkkaan ja harkitusti keskustelukumppanin ajatukset.
Tietääkseni, Sinä et ollutkaan se mainittu kirurgi, johon edellä viittasin. Se oli HÄNEN mielipiteensä, ei suinkaan Sinun.
Halusin tuoda esille sen seikan, että jo itse väitöskirjoja kirjoittanutkin voi antaa tunnustusta toisenlaiselle uravalinnalle, riippuen tietenkin kunkin arvomaailmoista.
Tietääkseni, en ole avannut kanssasi keskustelua, joka puoleltasi alkaa huonoissa merkeissä: Hyökkäyksellä.
Tästä voi kuitenkin jatkaa.
...en tietääkseni ole kani. En edes sukua.
...erotathan kanin ja ihmisen? Pitäisi.
Keskustelu näytti eksyneen johonkin ihmeelliseen vastaväittelyyn, josta akateeminen arvo puuttuu kokonaan.
Omalla kirjoituksellani väitin vastaan suurperheiden vanhempien alhaiseen koulutustasoon. Saksalainen kirurgi ei puhunut ollenkaan hullumpia. Suurperheen äitinä allekirjoitan täysin sen, että lapset ovat työmäärältään ja opettavaisuudessan väitöskirjan tasoa. Siitä huolimatta olen halunnut osallistua myös tieteelliseen keskusteluun ja työskentelyyn;)
...juuri tuossa on asian ydin!
Osasit ilmaista asian juuri niinkuin itsekin sen ajattelen ja olen elänyt todeksi.
Kun lapsia on monta, kaikki erilaisia,persoonallisia,joutuu pakostakin laittamaan likoon myös oman persoonansa ja taitonsa luoviakseen lävitse erilaisten päivien.
Olen huomannut sen rikkaudeksi joka on auttanut kestämään myös työpaikan paineet. Työpaikallakin kykenee ehkä paremmin vastaanottamaan erilaisia persoonia niin työkavereina kuin asiakkainakin.
Olen edelleenkin sitä mieltä että järjenjuoksua ei voi mitata perheen koolla. Mieluummin älykkyysosamäärä kohoaa samassa suhteessa perheenlisäyksen myötä. :)