Muistoissa taas matkasin, kun erämaille kuljin.
Nuoruuden matkat, rakkauden hetket
sisälleni suljin.
Keskellä tyhjyyden tilaa, huumaavaa maata
muistan sinut, myös hymysi joka nauruna kietoi minut onnen kultakerään.
Taivas, miten minä sinut muistan.
Et sinä puhunut, sinä lauloit sanojasi
kertoen minulle säveltä, joka nousi rinnasta ylös pukeutuen tunteiden vaaleaan harsoon.
Silloin minä matkasin kauas kanssasi
ylös sineen, ylös valoon.
Sen minä sinusta tänään muistan, myös kipuni
sen minkä kadotin.
Nuoruuden matkat, rakkauden hetket
sisälleni suljin.
Keskellä tyhjyyden tilaa, huumaavaa maata
muistan sinut, myös hymysi joka nauruna kietoi minut onnen kultakerään.
Taivas, miten minä sinut muistan.
Et sinä puhunut, sinä lauloit sanojasi
kertoen minulle säveltä, joka nousi rinnasta ylös pukeutuen tunteiden vaaleaan harsoon.
Silloin minä matkasin kauas kanssasi
ylös sineen, ylös valoon.
Sen minä sinusta tänään muistan, myös kipuni
sen minkä kadotin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihanaa sain tunte ja lukea.
Se on suurta, kun joku tuntee noin. Sydämmelliset terveiset ja kiits..
T.Tarkkis
Niihin kietoutuminen on ihanaa, etenkin,
jos ne ovat noin miellyttäviä, kuin Sinulla :)
Kyllä! Ne pitää pystyssä kun on pahoja aikoja. Kuin lämmin peitto...
T. Miehän se tiellä
miten kaunista ja herkkää
runosi ja äärettömän kauniit mykistää
tässä uamussa,,
kiitos ja niiaus *lämmin hali* :))
Sinä joka kuuta öisin katselet! Kiitos kun tunsit..
T. Tarkkis
Muistot sydämessä
kulkee mukana
ympärillä hiljaisuus
olen keskellä erämaata
Mukana Sinä
repun selästä riisun
otan sieltä termospullon
mättäälle istun
Kanssasi juon kahvin
katselen hymyileviä silmiäsi
suutasi nauravaa
Olen onnellinen
Viereeni lennähti kuukkeli
Sille kerroin onnestani
Olet kaunis uni minussa
ei kipua enää
Vihdoin siihen puokamaan
pysähdyin ja katsoin.
Pintaa tyventä ja liikkumatonta.
Tunsin nuo kasvot entisenlaiset
ja niin, vihdoin, anteeksi me saimme