http://www.youtube.com/watch?v=zlTPULAc-vE&feature=related
vielä jos tulee minun tielle niin vedän turpaan ja lujaa.kun olen auto alalla niin jos ne kusipäät sattuisi tulemaan kohdalle niin vedän parin kaverin kusipäät näin puristuksiin
vielä jos tulee minun tielle niin vedän turpaan ja lujaa.kun olen auto alalla niin jos ne kusipäät sattuisi tulemaan kohdalle niin vedän parin kaverin kusipäät näin puristuksiin
Vastaukset 4
Vanhimmat
toi youtube-pätkä on varmaan vaan jostaon
leffasta.jos sä oikeesti olet turpiin vetää
niin käy huonosti vaan
Hei, kuinkas ollakaan
olen itse 21-vuotias koulukiusattu.
Ymmärrän vihasi, mutta sydäntäni särkee kostonhalusi.
Ymmärrän haavat, joita sait, mutta heidät tuhotessasi tuhoat varmasti myös oman tulevaisuutesi. Käännä katse eteenpäin. Hae apua, sillä se ei ole koskaan liian myöhäistä. Ei ole ihmisarvoista elää noin valtavan vihan kanssa. Se tekee elämästäsi vielä raskaampaa.
Haethan apua, anna anteeksi ja katso eteenpäin. En vaadi sinua unohtamaan, mutta opi elämään kolhujesi kanssa. Niin minäkin olen tehnyt. Elämäni on paljon rikkaampaa nyt.
Olen samaa mieltä kanssasi!
Minullakin on kokemusta koulukiusaamisesta, tosin onneksi siitä on jo aikaa, minua kiusattiin yläasteella ja lukiossakin vähän aikaa (nyt olen 22 v). Kerronpa tarinanpätkän...
Olin vihainen silloin kun minua kiusattiin ja pitkään sen jälkeenkin. Sulkeuduin ja mietin mitä tekisin, synkkiä ajatuksia oli niinkuin milläkin riehujalla ja pyssysankarilla. Vaan ei sittenkään; tulinpahan onneksi järkiini (luultavasti?) ja päätin satsata tulevaisuuteeni. Sen tein ja sitä toteutan edelleenkin, enkä ole yksinäinen ja onneton enää, kuten silloin joskus.
Minun ei tarvinnut tuhota ketään.
Eikä tarvitse; tuhosin vain heidän käsityksensä minusta tekemällä sen, mistä olin haaveillut, menemällä eteenpäin - ja näyttämällä sen (no joo, ehkä olen nyt vähän lapsellinen, myönnetään):
Mikä tuntuukaan paremmalta kuin mennä entiselle kotipaikkakunnalleen, tavata vanhoja koulututtujaan, eivätkä he enää tunnista sinua ennen kuin katsovat tarkemmin kasvojasi: oletko se sinä??? Hyvä olo ja itseluottamus, rohkeus oikeasti näkyy ulospäin!
Siis lyhyesti: ole oma itsesi, menesty omana itsenäsi, näytä niille. Mutta jos haluat näyttää, tee se fiksulla tavalla, menestymällä! Näin sinusta on kiusaajille "iloa" vielä vuosiksi ;)
Hae apua jos siltä tuntuu, keneltä tahansa joka on luottamuksesi arvoinen. Näin minäkin tein ja teen ajoittain vieläkin.
Yhdyn edelliseen.
En ole tavannut kiusaajiani kuin aivan nopeasti ohimennen peruskoulun jälkeen. Siitä on nyt kuusi vuotta.
Mutta surullista kyllä, heidän elämänsä tuntuu kuulemani olevan heikoilla kantimilla: kesken jätettyjä kouluja, teininä saatuja lapsia, heikko elintaso, rajoittuneet sosiaaliset taidot (!), alkoholismia, rikoksia - yksinkertaisesti heikosti menee sielläpäin.
Itse päätin pärjätä, hankkia hyvän koulutuksen ja , täytyy myöntää, näyttää heille. Ja hyvin menee!
Älä haudo kostoa, kanavoi vihasi ja pura se hyvällä tavalla. ÄLÄ TURVAUDU VÄKIVALTAA. Se laittaa sinut samalle tasolle heidän heikkoutensa kanssa.
Ole vahva, katso eteenpäin!