Menestyusromaani

Jaksoin harppoa lyhyin askelin lävitse koko tekstisi, mikä on täällä suorastaan henkilökohtainen (päivitetty) ennätykseni.

Tämä modernin lyhyt eeppinen menestysromaaninalku käsitellessään seksuaalisen angstin koko ohutta kirjoa teki minuun sen henkilökuvilla suorastaan vaikutuksen. On hyvin haastavaa saada joku bosse eloon pelkästään kertomalla omista toilailuistaan. Etenkin olit tavoittanut luomasi "Marian" henkisen täysvertaisuuden tuntemiini todella koviin ja hauraisiin mimmeihin. "Kauneus kasvattaa" on minulle sanottu.

Jos kykenet hillitsemään rektaalivitsejäsi niin mistä minä tiedän, ehkä tällainen kotikutoinen egotrippi Juha Vuorisen teinityyliin saa kannatusta.

Mutta kyllä tätä kehittää pitää; siis sun pitää kehittää itseäsi.

Pistänkö linkkejä nettibuustaukseen? Ainakin sun pitää kokea elävä venäläinen pitopöytä.

Mutta itse asiaan josta jo mainitsin: Kehittäminen.
Kehitys kirjoittajassa näkyy suoraan tekstissä. Tämän todellisuuden kanssa saattaa olla vaikea elää. Sillä jotkut lukijat (asiakkaat) saattavat olla valveutuneempia versioita ihmisestä kuin heille tarjottu kirjallisuus tästä samasta ja kyseisestä apinalajista. Tällainen keskustelunavaus johtaa väistämättä keskusteluun natsismista ja yli-ihmismäisestä suhtautumisesta kanssaihmisiin - kanssakirjoittajiin.

Ja se ei taas johda (yhtään) mihinkään. Kirjailija ei puhu suullaan eikä persereiällään, vaan sormillaan.

Niin se käsittääkseni on aina ollut parasta.

Muutamat kielikuvat tunkevat silmille tekemällä tehdyn makuisina. Hillitse vähän!
Viidennen lauseen kirjoittaisin seuraavasti: "Olimme yrittäneet poikien kanssa aikoinaan murtautua myös kellariin, mutta emme olleet kiljupäissämme saaneet metallilla vahvistettua ovea edes nitkahtamaan."
(Jos meillä olisi avain, ei meidän tarvitsisi murtautua)!

Hyvää tarinaa, ool sprait.

Lopussa on tällainen "Noin parintuhannen neliön kivikasalla kasvaa muutama..."

Moni ei osaa yhtään arvioida, kuinka suuri alue tuo on. Määrittelisit jotenkin muuten. Vaikka 50 m sivu tai jotain.

ool sprait minunkin mielestäni !

miten minusta tuntuu, että olen joskus aiemminkin lukenut näitä samoja, mutta ne oli jotenkin vielä roisimpia, mutta siitä on aikaa kun kävin jollakin blogilla lueskelemassa... joskus vuosi sitten ?

keikahtaa kun historiantutkimus etenee ja tulee tunnetuksi. Ja muutenkin uusien sukupolvien myötä tulevat uudet ihanteet.

Blogimuoto vähän haittasi lukemista, joten siirsin kirjoituksen osoitteeseen http://kaptah.googlepages.com/